Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Joudun nyt valitettavasti kehumaan itseäni tähän alkuun, selitän myöhemmin miksi näin on.

Olen kohdannut toisinaan miehiä joiden mielestä ulkonäköni on ihan ok koko kokonaisuudessaan. Esim. yksi erityisesti valitti kovasti sitä että kun olisin "niin hyvännäköinen", kun hän ei voinutkaan alkaa tutustumaan/seurustelemaan kanssani koska päätyikin yllättäen lastensa yksinhuoltajaksi ja välimatkan vuoksi ongelmia olisi ollut liian paljon heti alkuunsa. Toinen puolestaan pelkäsi tapaamisen jälkeen että hän oli liian ruma ja ujo (ei todellakaan ollut kumpaakaan) minulle kun katsoin että en ole kiinnostunut. Kyseessä oli kuitenkin (minunkin harmikseni) persoonallisuuksien yhteensopimattomuus - minkäs teet.

Muutama yksilö on pitänyt tukastani ja joku joskus sanonut jotain hyvää jopa kasvoistani (tähän en tietenkään laske niitä nuoria kloppeja jotka kehuvat ihan mitä vaan jotta saisivat seksiä!) Pääasiassa kasvojani ei kuitenkaan useimmiten noteerata ääneen millään tavalla, mitä pidän merkkinä siitä että olen korkeintaan tavallisen näköinen niiden osalta.

Mutta sitten siihen että mikä minua mietityttää tällä kertaa. Silloin tällöin netissä kuvani nähneistä miehistä joku tulee kertomaan minulle että jokin minussa ei sovi minulle, yleensä kyseessä on hiukset. Näistä tyypeistä jotka haluaisivat muuttumisleikittää minua vain yksi ainoa on kertonut mitä hiuksilleni sitten pitäisi tehdä, kaikki muut ovat vaienneet asiasta kuin hauta. Se joka kertoi mitä pitäisi tehdä kehotti laittamaan poninhännälle ja mikäs siinä - sen takia tukkaa kasvatankin että mm. tuo kampaus luonnistuu.

Ne jotka eivät ole täsmentäneet mitä pitäisi muuttaa kiinnostavat minua siltä kantilta, että mahtaako olla niin että oikeasti he eivät vaan kertakaikkiaan pidä ulkonäöstäni, mutta eivät kehtaa jostain syystä myöntää sitä ja haluavat työntää asian ongelmaksi minulle itselleni, niin että minun pitäisi osata jotenkin "korjata" asia jollain ihme jipoilla. Olen siinä vakaassa uskossa että kasvoni eivät siitä tule muuttumaan yhtään miksikään vaikka tukkani olisi miten hyvänsä laitettu. Keski-ikäiselle meikkikään ei ole mikään ratkaisu (tästähän me olemme tällä foorumilla keskustelleet jokusenkin kerran!) Kasvojeni väri ei ole epätasaisen läikikäs, jotta mikään puuteri tai värivoide jotenkin auttaisi. Näkisin että kasvojeni muoto on se "ongelma" mitä nämä jotka eivät kasvoistani pidä haluavat muuttaa - mutta noinkohan tosiaan minun ilokseni, vai olisiko sittenkin niin että he haluavat muokata minusta sellaisen naisen josta he pitäisivät? Helpommaksi sekä heille että minulle tulee etsiä nimenomaan sellainen nainen joka on jo valmiiksi sitä mitä halutaan! Sikäli kuin kasvoni ovat vain tavalliset, näille silloin tällöin netissä vastaan putkahteleville muuttumistani kaipaaville voipi olla pikkaisen vaikeaa ainakaan minun ikäryhmästäni (40+) löytää täydellisiä kasvoja. Jos kasvoni taas ovat suorastaan rumat, niin silloinhan valinnanvaraa eli naisia minun tilalleni löytyy kyllä yllinkyllin.

Erityisesti tämä juttu nyt viimeisimmän muuttumistani hinkuavan kohdalla jäi sikäli harmittamaan että olen saanut sen hemmetin letin venymään nyt sen verran kohtalaisen pituiseksi että alan jo viihtymään omana itsenäni. Silloin kun itse olisi kaiken tyytymättömyyden, alemmuuskompleksin ja itsevihan jälkeen edes hetken aikaa tyytyväinen, tulee joku ja tyrmää kaiken. Ihan kaikella ystävyydellä tietenkin, juu.

Syy miksi kehuin itseäni kirjoituksen alussa on se ettei nyt kuvitella että minun tosiaan pitäisi remontoida kaikki itsestäni sen takia että "kaikki" käyvät sanomassa että pitäisi jotenkin muuttua että kelpaisi kokonaisuudessaan. Näin ei ole, kaikki eivät näin tee. Se mitä on mietin on se että mikä mahtaa olla se syy että jotkut näin tekevät. Olisiko se sittenkin se että he eivät kestä omassa itsessään sitä että toisessa ihmisessä jokin tietty yksityiskohta inhottaa?

Muuttumisleikittäjille ja kenellekään toiselle ihmiselle ei kannata alkaa puolustautumaan tai suuttumaan, eikä asiasta ahdistumaan. Voi sanoa että "aivan varmasti sinun makuusi saattaisi jokin toinen kampaus, vaate, rillit tms. näyttää minulla paremmalta, mutta minä en ole samaa mieltä ja tämä on minun kehoni, ne osiot mitkä pystyn itse valitsemaan kertovat minun maustani ja jos se ei ole sama kuin sinulla, meistä kumpikaan ei ole sen oikeammassa eikä vääremmässä - mutta minä päätän omasta olemuksestani, eivät muut". Turha olisi alkaa kaivamaan toisesta sitä tietoa että voisiko mitenkään olla niin että et vain pidä kehostani ja yrität sysätä vastuuta omista tunteistasi minulle.

Joten kaivelen semmoisia asioita sitten täällä. Ja mietin ääneen että mikä siinä sitten on niin kamalaa jos ei pidä toisen ihmisen kehosta. Sittenpä ei vaan pidä. Tässä maassahan ei harrasteta järjestettyjä avioliittoja ja jos toinen ei miellytä, ei häneen ole pakko tutustua, saati sitten suhdetta aloittaa. Jos ongelma on oma sisäinen ihanne jonka edustajaa lihana ja verenä ei löydä mistään, vastaus ei ole se että joku random ihminen muutetaan ihannetta vastaavaksi. Tai vaaditaan häneltä muuttumista oman mielen mukaiseksi.

Tässä naissukupuolen edustajilla olisi tietysti kovasti mietittävää omalla kohdallaan, sikäli kuin suhteista kuulemani jutut pitävät paikkansa. Että otetaan mies ja aletaan tätä sitten muokkaamaan mieleisekseen. Tympäisevää touhua.

Erityisen nyreä olen muuttumisleikkejä kohtaan sen vuoksi, että jos ei viihdy sellaisena millainen on toisen ihmisen näkemys sinusta itsestäsi ja sattuu löytämään juuri tuona aikana kumppanin joka pitää juuri siitä mistä sinä et, niin silloinhan joutuu pysyttäytymään inhoamassaan olotilassa toisen mieliksi. Tai aiheuttamaan toiselle pettymyksen muuttumalla "toiseksi ihmiseksi". Eikö ole paljon parempi tulla hyväksytyksi, pidetyksi ja rakastetuksi sellaisena ihmisenä kuin kokee olevansa ja/tai haluaa olla? Itselleni se on niin tärkeää että mieluummin olen yksin kuin esitän jotain mitä en ole saadakseni sillä tavalla seuraa.

Ymmärrän jos tämä taas jonkun mielestä on merkki siitä että on kysymys henkisesti kakaran tasolle jääneistä ihmisistä kun ulkonäköön liittyvät seikat ovat niin suuren suuri juttu. Mutta jokatapauksessa: emmekö voi aidosti kohdata tunteemme joita toiset herättävät, emmekö voi rehellisesti myöntää sen että kaikki ei miellytä, eikä tarvitsekaan miellyttää?

Sivut

Kommentit (62)

Reifengas
Seuraa 
Viestejä3403
Liittynyt30.5.2010

Mikä vuodatus. Enkä jaksanut edes lukea kaikkea.

Pystyn myöntämään, että en pidä toisen ihmisen kehosta.

Koiraspuolinen keho riittää siihen.

Rinnan rikkahat ajavat,
käsityksin köyhät käyvät.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Reifengas
Mikä vuodatus. Enkä jaksanut edes lukea kaikkea.

Pystyn myöntämään, että en pidä toisen ihmisen kehosta.

Koiraspuolinen keho riittää siihen.




Minä en jaksanut tiivistää sitä kun ei aina aivot vörki kuten pitäisi. Mutta epäilen että koiraspuolinen keho ei riitä. Nykyään on paljon akkamaisia miehiä jotka harjoittavat samaa idiotismia mikä perinteisesti on ollut naisten alaa: yrittävät muuttaa toista ihmistä mieleisekseen, ja sitten loppujen lopuksi kumminkin ovat tyytymättömiä.

Epäilyttää aina välillä että onkohan mitään oikeaa rakkautta olemassakaan, vai onko kaikilla ihmisillä vain jokin haavekuva(jainen) jonka muotoiseksi he yrittävät veistää jotain toista ihmistä. Vai mistä se loputon tyytymättömyys oikein juontuu mitä parisuhteissa näyttäisi olevan ihmisten välillä, jos ei siitä että on menty väärän kanssa yhteen kun on yritetty tehdä väärästä oikeaa kaikenlaisin jipoin ja vippaskonstein.

Myöntämällä että toinen ihminen ei joko keholtaan tai persoonaltaan luonnistu omaksi kumppaniksi voi pedata itselleen yksinäisen elämän, mutta ainakaan ei kiusaa sitä toista omalla tyytymättömyydellään suhteessa kun sitä suhdetta ei sitten edes ole eikä tule.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005

TOlkuttoman mittaisesta vuodatuksesta bongasin pari kohtaa kommentoitavaksi.

Rousseau
Pääasiassa kasvojani ei kuitenkaan useimmiten noteerata ääneen millään tavalla, mitä pidän merkkinä siitä että olen korkeintaan tavallisen näköinen niiden osalta.



En tietenkään tiedä muista, mutta pääasiassa minulla ei ole tapana kommentoida kenenkään ulkonäköä ääneen millään lailla ilman, että hän itse on aloitteellinen keskustelussa. En ole myöskään yleensä törmännyt vastaavaan edes poikkeuksellisen kauniiden henkilöiden kohdalla. Ainut poikkeus tosiaan on jossain baarissa tai muussa vonkaustilanteessa jolloin kaikenlainen lirkuttelu kuuluu riitteihin jotka ilmeisesti on hallittava menestyäkseen. Siis en itse tätä tee, mutta olen joskus harvoin nähnyt.

Ihmisillä ei kai yleensä ole tapana kommentoida tuntemattomille tai puolitutuillekaan heidän kauneuttaan. Ainakaan ilman seksinnälkää tai sitten voimakasta ihastumista, alkoholia tms. muuttujaa, joka sotkee aivotoiminnan ja harkintakyvyn. Meikkiä, kampausta, tms. saatetaan kohteliaisuudesta kehua herkemmin, koska ne ovat yleensä oman harkinnan ja vaivannäön tuloksia eivätkä geeneihimme kirjoitettuja perusominaisuuksia. Sama asia siis kuin vaikkapa nätti vaatekappale tai koru. Ei kommentoida ihmistä vaan hänen valintojaan ja hyvää makuaan.

Rousseau
Ja mietin ääneen että mikä siinä sitten on niin kamalaa jos ei pidä toisen ihmisen kehosta. Sittenpä ei vaan pidä.



Niin, mikä siinä siis on niin kamalaa? Koko vuodatuksesihan perustuu siihen, että kehujen puutteen vuoksi oletat että joku eli yleensäkään juuri kukaan ei pidä ulkonäöstäsi. Lack of evidence is not evidence of lack soveltuu tähänkin.

Rousseau
jos toinen ei miellytä, ei häneen ole pakko tutustua, saati sitten suhdetta aloittaa. Jos ongelma on oma sisäinen ihanne jonka edustajaa lihana ja verenä ei löydä mistään, vastaus ei ole se että joku random ihminen muutetaan ihannetta vastaavaksi. Tai vaaditaan häneltä muuttumista oman mielen mukaiseksi.



Jos ja jos. Onhan se toki totta noinkin, kuten kirjoitit, aminitulla ehdolla. Mutta yhtä lailla voihan sitä aina ehdottaa tai kertoa oman mielipiteensä ihan vain sillä mielellä, jos vaikkapa toinen sattuisi innostumaankin ajatuksesta. Sellaiset ulkonäköseikat joihin itse voi vaikuttaa, kuten kampaus tai hiustyyli, meikki, vaatteet, asusteet tai vaikkapa karvojen ajelu ovat kuitenkin suhteellisen neutraali puheenaihe eikä mikään tabu. Lähinnä joillakin uskonto pakottaa tiettyyn ulkonäköön ja joskus sairaudet, mutta senkin voi kohteliaasti kertoa, jos sen pään nyt on pakko olla kalju ja vaatteena oranssi kaapu. Kuitenkin useilla ihmisillä, varsinkin naisilla ja erityisesti ulkonäöstään kiinnostuneilla, on kuitenkin tapana ajoittain vaihtaa tyyliään eikä pysyä raivoisalla vimmalla siinä kerran teininä valitussa tyylissä montun pohjalle saakka. Harvalle se myöskään on mikään identiteetin ja itsetunnon kulmakivi. Toki on ihmistyyppi jota kuvastaa Uuno Turhapuro, jolle itsellinen tyyli ilman minkäänlaista sosiaalisen ympäristön kaikupohjaa on keskeinen ja tietoinen valinta. Näitä röllejä on toki olemassa, ja heille sitten menee herne nenään jos heitä ei hyväksytä "sellaisena kuin ovat", kaikessa luotaantyöntävyydessä useimpien ushteen. Närkästyminen toisten oletettujen piilomotiivien vuoksi käänteisen todistusvelvollisuuden kautta on kaikessa inhimillisyydessäänkin kuitenkin hyvin höttöinen pohja esittää moisia yleistyksiä ihmisten ajatuksista, käsityksistä ja toiminnasta.

Sinulla on obsessio.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Kosh

En tietenkään tiedä muista, mutta pääasiassa minulla ei ole tapana kommentoida kenenkään ulkonäköä ääneen millään lailla ilman, että hän itse on aloitteellinen keskustelussa. En ole myöskään yleensä törmännyt vastaavaan edes poikkeuksellisen kauniiden henkilöiden kohdalla. Ainut poikkeus tosiaan on jossain baarissa tai muussa vonkaustilanteessa jolloin kaikenlainen lirkuttelu kuuluu riitteihin jotka ilmeisesti on hallittava menestyäkseen. Siis en itse tätä tee, mutta olen joskus harvoin nähnyt.



Kuulemani perusteella parisuhteissa tapahtuu tämmöistä että toinen osapuoli puuttuu kokoajan kumppaninsa ulkonäköön vaatien sitä muuttumaan siksi tahi täksi. Sain minäkin siitä silloin tällöin osani kun vielä muinaisina aikoina moisessa ihmisinstallaatiossa olin. Ehkä kun olen itse taipuvainen vetäytymään omiin maailmoihini minun on pirun vaikea ymmärtää minkä takia ihmisten pitää päästä puuttumaan toistensa asioihin, ulkonäköä myöten?

Nettideiteissä ja muutenkin jos kuviaan nettiin ripottelee saa tietenkin silloin tällöin arvosteluja, vaikkei ole tietojensa oheen millään tavalla oheistanut semmoista tekstiä kuin että "mitä voisin vielä tehdä lisää itselleni että kelpaisin juuri sinulle?"

Varmaankaan tosiaan oikeassa elämässä ei ole tapana huomautella toisen ulkonäöstä kuin silloin jos se on edukseen, että voin kyllä uskoa että tuo muuttumisleikittäminen rajoittuu parisuhteisiin ja nettitouhuihin.


Näitä röllejä on toki olemassa, ja heille sitten menee herne nenään jos heitä ei hyväksytä "sellaisena kuin ovat", kaikessa luotaantyöntävyydessä useimpien ushteen. Närkästyminen toisten oletettujen piilomotiivien vuoksi käänteisen todistusvelvollisuuden kautta on kaikessa inhimillisyydessäänkin kuitenkin hyvin höttöinen pohja esittää moisia yleistyksiä ihmisten ajatuksista, käsityksistä ja toiminnasta.

Sinulla on obsessio.




Vaikkapa niinkin, mutta minua puuttuminen toisen ihmisen olemukseen ärsyttää ja ihmetyttää. Kaikista lukemattomista miehistä joiden kanssa olen kuvan kanssa keskustellut netissä reilun 3 v aikana olen yhdelle ainoalle itse ehdottanut silmälasien vaihtoa (olivat aivan karmeat pokat, ylisuuret ja ääliömäiset), mutta siihenkin lisäsin perään että jos hän on ne itse hyväksi katsonut niin unohtakoon koko mielipiteeni.

Ikinä ei voi tietää kuinka huolella ja harkiten ihminen on habituksensa muokannut, vai onko hän sittenkin vain niin ajattelematon että liikkuu ihmisten ilmoilla ihan millaisena sattuu, saavuttamatta parhainta potentiaaliaan, ja sitten suotta ihmettelee minkä takia ei käy flaksi. En usko että kauhean moni nykypäivänä enää on niin yksinkertainen ettei vain tule ajatelleeksi että voisi näyttää toisenlaiseltakin.

Tosin joskus vähän ihmetyttää, jos itse liityn olemuksen kritisoijiin, että onko tosiaan pakko haista yleisellä paikalla.

Mitä tulee omaan obsessiooni, niin luulen että olen ulkoistanut kehooni sen että en koe koskaan olleeni oikeasti rakkauden kohde kenenkään ihmisen taholta. On helpompi vihata kehoa tai kehonosaa kuin koko itseään, koko persoonallisuuttaan ja olemassaoloaan. Enkä ole ainoa joka jotenkin keskittyy kehoon kun muut ihmiset kohtelevat huonosti.

Taannoin jossain näkemässäni tv-ohjelmassa nainen pyrki peittämään pikkuhiljaa koko kehoaan tatuoinneilla. Tämä sen vuoksi että hänen miehensä oli tartuttanut häneen sukupuolitaudin, eikä nainen tämän jäljiltä kyennyt saamaan lapsia. Hänen suvussaan nainen on oikea nainen vasta synnytettyään lapsen, ja se ettei hänestä voi sellaista tulla oli aiheuttanut hänelle henkistä painetta jota hän purki kehoaan kuvittamalla.

Nettideittailua koskevaa keskustelua seuratessani olen havainnut että miehet toistuvasti kirjoittelevat tällaisia: "naiset eivät kiinnostu minusta koska en ole pitkä ja tumma". Naiset puolestaan useimmin toteavat epähaluttavuutensa johtuvan ylipainosta. On kaiketi jotenkin erittäin helpottavaa ja simppeliä pysähtyä johonkin keholliseen seikkaan kun ei saa/löydä rakkautta. Hylättynä tai kelpaamattomana oleminen on jotenkin siedettävämpää kun löytää siihen yhden (teko)syyn. Katkeruudesta niitä kelpaavia, jotka ovat mukamas näitä pitkiä ja tummia ja hoikkia, kohtaan löytää sitten synkkää iloa ja riemua. Jos on sen tyypin ihmnen että siihen kykenee. Joskus ihmiset vain haluavat olla oikeassa, vaikka se miten he ajattelevat asioiden olevan olisi miten viheliäistä hyvänsä.

Jokaikinen päivä kun itsekin tunnen olevani tarpeeton, merkityksetön ja tarkoitukseton, tarvitsen jotain mihin purkaa epätoivon tunteet. Vaikka sitten tämä että pähkäilen asioita joilla ei niilläkään oikeasti ole kai mitään merkitystä. Se ei tule koskaan selviämään mikseivät ihmiset pidä toisistaan. Toisaalta voi kysyä että miksi pitäisi pitää?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä30784
Liittynyt16.3.2005
Rousseau
Mutta sitten siihen että mikä minua mietityttää tällä kertaa. Silloin tällöin netissä kuvani nähneistä miehistä joku tulee kertomaan minulle että jokin minussa ei sovi minulle, yleensä kyseessä on hiukset. Näistä tyypeistä jotka haluaisivat muuttumisleikittää minua vain yksi ainoa on kertonut mitä hiuksilleni sitten pitäisi tehdä, kaikki muut ovat vaienneet asiasta kuin hauta.



Kuten Kosh sanoi, tuollainen on yleisesti hyvin epäkohteliasta käytöstä ja varsin harvinaista. Arvioi joskus montako sataa tai tuhatta miestä lukee ilmoituksesi jokaista ulkonäkösi arvoistelijaa kohti. Tuossa lienee takana monenmoista ongelmaa. Jotkut varmaan kokeilevat pelimieskikkoja, joiden ideana on saada huonoitsetuntoinen nainen todistelemaan kelvollisuuttaan ja siten seksuaalisesti hyväksikäytettäväksi. Jotkut kokeilevat naisen manipuloitavuutta, jotkut vain kiusaavat ja monet lienevät ihan vain sosiaalisesti toistaitoisia ilman sen kummempia taka-ajatuksia.

Ne jotka eivät ole täsmentäneet mitä pitäisi muuttaa kiinnostavat minua siltä kantilta, että mahtaako olla niin että oikeasti he eivät vaan kertakaikkiaan pidä ulkonäöstäni, mutta eivät kehtaa jostain syystä myöntää sitä ja haluavat työntää asian ongelmaksi minulle itselleni, niin että minun pitäisi osata jotenkin "korjata" asia jollain ihme jipoilla.



Sinulla on jokin kasvokompleksi, mutta eivät miehet yleensä ole sellaisia, että joku yksittäinen asia hallitsee. Ulkonäkö on kokonaisuus, johon voi vaikuttaa monilla tavoilla. Kaunis tukka voi hyvin kompensoida vähemmän kauniit kasvot niin, etteivät ne pahemmin häiritse. Mutta ei tuollaisen pyynnön aika ole tietenkään tutustumisvaiheessa, varsinkaan miehen aloitteesta. Ehkä sitten, jos joku nainen, jolla on jokin itse valittu piirre, josta ei pidä, tulee iskemään ja tivaa syytä pakeille, voi sanoa rehellisesti. Mutta se on kovin teoreettinen tilanne.

Mutta jokatapauksessa: emmekö voi aidosti kohdata tunteemme joita toiset herättävät, emmekö voi rehellisesti myöntää sen että kaikki ei miellytä, eikä tarvitsekaan miellyttää?



Kenelle se pitäisi myöntää ja miksi? Eikö se riitä, että asian tiedostaa itse? Ei minulla ole ainakaan tapana arvostella toisten ulkonäköä, vaikka moni tekee siitä monella tapaa minun makumieltymyksistä poikkeavan ja pienellä muutoksella näyttäisi minun mielestä paljon kauniimmalta.

Kuulemani perusteella parisuhteissa tapahtuu tämmöistä että toinen osapuoli puuttuu kokoajan kumppaninsa ulkonäköön vaatien sitä muuttumaan siksi tahi täksi.



Varmasti tuokin voi mennä epäterveelle asteelle sekä vaatimusten että joustamattomuuden puolella, mutta siinä on valtava määrä aivan tervettä vaihtelua. Suurimmalle osalle ihmisistä ei ole kiveen kirjoitettuja oman tyylin mielihaluja ja suhteessa he miellyttävät toisiaan valitsemalla sellaisen tyylin, josta tietävät toisen pitävän. Ja mistä sen tietää, ellei keskustele asiasta ja pyydä suoraan.

Jokaikinen päivä kun itsekin tunnen olevani tarpeeton, merkityksetön ja tarkoitukseton, tarvitsen jotain mihin purkaa epätoivon tunteet.



Eikö sitä tarpeellisuutta voi tavoitella muilla elämän osa-alueilla, jos se ei syystä tai toisesta onnistu sukupuolisuhteissa? Vaivalloista se toki on, ja vaatii uhrauksia, mutta niin on toimivan parisuhteen ylläpitokin.

MooM
Seuraa 
Viestejä7226
Liittynyt29.6.2012

MInusta on aika turha ruotia toisen ulkonäössä piirteitä, joille ei voi mitään. Miten se muka hyödyttää ketää, jos kertoo toisen nenän olevan vain niin helvetin ruma, että ei voi pokkana katsoa. Tai että ei kestä sitä, että toinen on liian lyhyt tai pitkä... Nuo ovat juttuja, jotka toimivat parinvalinnassa karsivina tekijöinä niillä, joilla ne ovat kynnyskysymyksiä. Kavereissa niillä ei liene merkitystä muille kuin todella pinnallisille imagoaan varjeleville idiooteille.

Ja toisaalta on loukkaavaa vaatia muutoksia niihinkään asioihin, joita voi muuttaa. Omalle puolisolle tai kaverille voi tietysti sopivassa asiayhteydessä sanoa, että oletko koskaan miettinyt, että sopisiko sinulle kampaus X tai vaatetyyli Y. Ja siinä vaiheessa, jos esim. puolison ylipaino, hygieniakäsitys tai tyylitajun kohtuuton puutos on asia, joka hiertää oikeasti esim. seksielämän sujuvuutta, on reilua tuoda asia esiin hienotunteisesti. Vaatia ei voi silloinkaan, mutta toisaalta toinenkaan ei voi vaatia sietämään.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Vierailija

Nii ja kupassa tytöt sanoi seiska, ja viittasivat aiempaan keskusteluun. Ei mairitteleva arvosana, mutta oleellista on että minut oltiin arvioitu jo etukäteen.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Neutroni

Mutta jokatapauksessa: emmekö voi aidosti kohdata tunteemme joita toiset herättävät, emmekö voi rehellisesti myöntää sen että kaikki ei miellytä, eikä tarvitsekaan miellyttää?



Kenelle se pitäisi myöntää ja miksi? Eikö se riitä, että asian tiedostaa itse? Ei minulla ole ainakaan tapana arvostella toisten ulkonäköä, vaikka moni tekee siitä monella tapaa minun makumieltymyksistä poikkeavan ja pienellä muutoksella näyttäisi minun mielestä paljon kauniimmalta.



No nimenomaan myöntää itselleen eli siis tiedostaa itse. Jos tiedostaa ettei pidä toisen ihmisen ulkonäöstä, silloin tajuaa että kyseessä on oma maku, eikä asian pitäisi olla sen toisen ihmisen ongelma. Etsä viitsisitsä tehdä sitä ja tätä itsellesi -tyyppinen kiusaaminen jäisi pois, kun ymmärtäisi että ei se toinen voi muuttua sellaiseksi mikä on toisen ihmisen mielikuva siitä millainen vastakkaisen sukupuolen edustajan pitäisi hänen vierellään olla.

En siis tarkoita että pitää mennä sanomaan toisille että jessus kun olet ruma ja minä en tykkää tuommoisesta yhtään. Voi olla ihan hiljaakin.

Tietty osa niistä jotka minulle ovat alkaneet toitottamaan että pitäisi tehdä jotakin olemukselleni (mutta eivät kerro mitä) on ollut nimenomaan sitä miesryhmää josta en edes hae kumppania. Silloin tietty kyseessä on tämä klassinen katkeran ihmisen kosto: ai jaha en kelpaa sun kriteereihisi, no et sääkään kelpaa mulle! Minun on vaikea ymmärtää minkä takia ihmisen nettiprofiiliin reagoidaan tuolla tavalla, itse en hypi miesten ilmoituksissa raivostumassa siitä että nämä eivät hae juuri minuntyyppistä naistani. (Ja jos hyppisin, niin piruako se näille miehille pitäisi henk.koht. tiedottaa? Minusta tuo on kamalan hävettävää että menee toiselle paljastamaan että olisi ollut kiinnostunut jos olisi "kelvannut"...)


Eikö sitä tarpeellisuutta voi tavoitella muilla elämän osa-alueilla, jos se ei syystä tai toisesta onnistu sukupuolisuhteissa? Vaivalloista se toki on, ja vaatii uhrauksia, mutta niin on toimivan parisuhteen ylläpitokin.



Eipä minusta oikein muuksi ole elämässäni ollut kuin jonkin ihmisen seuraneidiksi. Ja siihenkin osaan kelpaaminen on näemmä vähän niin ja näin. Luulin tänä kesänä että ollaan yhden naisen kanssa ystäviä, mutta kun keskustellessamme paikalle tulee jotain toisia ihmisiä, niin muutun tälle naiselle persona non grataksi. Että parempi se kai on etten suotta kuvittele kelpaavani kenellekään miksikään muuksi kuin panopuuksi, mutta kun sekään ura ei pahemmin kiehdo niin siksi sitä sitten unelmoi siitä parisuhteesta.

Olen vaan niin kyllästynyt olemaan se vara-akka kaikille ihmisille. Pappilan hätävara, aina jotain mihin tyydytään paremman puutteessa. Kai sitä sitten toteaa että ihan turha edes yrittää mitään, olla kiva, kohtelias, hyvää seuraa... Kun ei sitten kumminkaan kelpaa.

***

Tietty jotain muutakin voisi olla kuin muut ihmiset, jossa kokea itsensä tarpeelliseksi, mutta ei ole oikein valjennut että mitä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
MooM
MInusta on aika turha ruotia toisen ulkonäössä piirteitä, joille ei voi mitään. Miten se muka hyödyttää ketää, jos kertoo toisen nenän olevan vain niin helvetin ruma, että ei voi pokkana katsoa. Tai että ei kestä sitä, että toinen on liian lyhyt tai pitkä... Nuo ovat juttuja, jotka toimivat parinvalinnassa karsivina tekijöinä niillä, joilla ne ovat kynnyskysymyksiä. Kavereissa niillä ei liene merkitystä muille kuin todella pinnallisille imagoaan varjeleville idiooteille.



Niin, meinaan siis sitä että pitäisi koko asian ihan omana tietonaan. Ettei vaadi toista muuttumaan muuksi sen takia että ei nyt vaan satu omaa silmää miellyttämään.


Ja toisaalta on loukkaavaa vaatia muutoksia niihinkään asioihin, joita voi muuttaa. Omalle puolisolle tai kaverille voi tietysti sopivassa asiayhteydessä sanoa, että oletko koskaan miettinyt, että sopisiko sinulle kampaus X tai vaatetyyli Y. Ja siinä vaiheessa, jos esim. puolison ylipaino, hygieniakäsitys tai tyylitajun kohtuuton puutos on asia, joka hiertää oikeasti esim. seksielämän sujuvuutta, on reilua tuoda asia esiin hienotunteisesti. Vaatia ei voi silloinkaan, mutta toisaalta toinenkaan ei voi vaatia sietämään.



Minun on ollut aikoinaan vaikea myöntää etten pidä siitä että mies on lihava. Sitten kun sen aloin myöntämään, olenkin asiaa toitottanut ja alleviivannut että en semmoisen kanssa ala, koska en olisi kumminkaan tyytyväinen. En oikein usko että hyödyttää vaatia ketään laihtumaan, vaikka se tietysti onkin terveydelle hyväksi. En tohtisi vaatia miestä edes lopettamaan tupakanpolttoa jos hän ei itse halua, joten tämän vuoksi en sitten vaan tapaile heitä joilla roikkuu nortti suupielessä kokoajan.

MooM
Seuraa 
Viestejä7226
Liittynyt29.6.2012
Rousseau
MooM
Ja toisaalta on loukkaavaa vaatia muutoksia niihinkään asioihin, joita voi muuttaa. Omalle puolisolle tai kaverille voi tietysti sopivassa asiayhteydessä sanoa, että oletko koskaan miettinyt, että sopisiko sinulle kampaus X tai vaatetyyli Y. Ja siinä vaiheessa, jos esim. puolison ylipaino, hygieniakäsitys tai tyylitajun kohtuuton puutos on asia, joka hiertää oikeasti esim. seksielämän sujuvuutta, on reilua tuoda asia esiin hienotunteisesti. Vaatia ei voi silloinkaan, mutta toisaalta toinenkaan ei voi vaatia sietämään.



Minun on ollut aikoinaan vaikea myöntää etten pidä siitä että mies on lihava. Sitten kun sen aloin myöntämään, olenkin asiaa toitottanut ja alleviivannut että en semmoisen kanssa ala, koska en olisi kumminkaan tyytyväinen. En oikein usko että hyödyttää vaatia ketään laihtumaan, vaikka se tietysti onkin terveydelle hyväksi. En tohtisi vaatia miestä edes lopettamaan tupakanpolttoa jos hän ei itse halua, joten tämän vuoksi en sitten vaan tapaile heitä joilla roikkuu nortti suupielessä kokoajan.



Juuri tätä tarkoitin kynnyskysymyksellä. Tosin en ymmärrä, miksi sitä pitää toitottaa (paitsi, jos puhutaan ja vertaillaan kynnyskysymyksiä). Itsellenikin kynnyskysymyksiä on sairaalloinen ylipaino (muumilihavuus) ja tupakanpoltto, jota ei aio lopettaa. Ensimmäinen siksi, että muodottoman lihava ei herätä eroottista mielenkiintoa ja jälkimmäinen siksi, että tupakoitsija haisee liian pahalle eikä oma ihoni kestä jatkuvaa kontaktia tupakan jäämien kanssa, siinä alkuvaiheessa varsinkin kun tulee nyhjättyä paljon ihokkain.

Mutta jos torjuisin jonkun lihavan miehen, sanoisin syyksi sen, ettei tämä herätä riittävää vipinää. Vasta, jos tinkaisi, että miksi, voisin kertoa, että pääsyy on lihavuus. Sellainen tilanne olisi paljon vaikeampi, jos puoliso lihoisi muodottomaksi suhteen aikana. Jos seksi inhottaisi, eikä pyyntö laihduttaa vaikuttaisi, mitähän sitä sitten tekisi. En tiedä. Varmaan näitä tilanteita on muitakin, esim puolison haluttomuuden takia.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Vierailija
jussipussi
jees
Nii ja kupassa tytöt sanoi seiska,.



Joko tyttöjen kupat on parantuneet?

Puhelimella taas säätää..

On varmaan joo. Samoin klamydia joka toisella oli, perkele.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Rousseau
Tietty jotain muutakin voisi olla kuin muut ihmiset, jossa kokea itsensä tarpeelliseksi, mutta ei ole oikein valjennut että mitä.

Vapaaehtoistyö. Esim. Vapepan toiminta saattaisi sopia sinulle kun tykkäät liikkua luonnossa. Tai naisten ja lasten auttaminen muutenkin kuin netissä meiuhkaamalla. Vapaaehtoistyöntekijöitä ei koskaan ole liikaa, tarvetta on jokaiselle.

Hämmentää.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Vatkain
Rousseau
Tietty jotain muutakin voisi olla kuin muut ihmiset, jossa kokea itsensä tarpeelliseksi, mutta ei ole oikein valjennut että mitä.

Vapaaehtoistyö. Esim. Vapepan toiminta saattaisi sopia sinulle kun tykkäät liikkua luonnossa. Tai naisten ja lasten auttaminen muutenkin kuin netissä meiuhkaamalla. Vapaaehtoistyöntekijöitä ei koskaan ole liikaa, tarvetta on jokaiselle.



Tässä on pitkälti taas se iänikuinen rahanpuute ongelmana. Auttelureissuillakin pitää olla jonkinlaista autoa alla, eikä se matkustelu ole ilmaista, vaikka auttaminen onkin. Ei voi sanoa muuta kuin että toivottavasti alueelle kaavailtu uusi bussitaksajärjestelmä toteutuu ensi vuonna, että meikäläisenkin elämä saisi jonkinlaiset tsänssit muutokseen. Meinaan alkaa olla aina välillä siinä ja siinä että jaksaako yhtä ja samaa paskaa vuodesta toiseen. Ikäänkuin 2010 olisi pudonnut täysin tyhjän päälle ja siinä sitä vaan kellutaan, lillutaan tai levitoidaan.

(Vaikka osasinhan minä toki jo sitä ennenkin valittaa, mutta valittamisen määrässä oli jokin roti.)

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat