Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Taannoin kuulin juttua kun toinen vanhempi mies sanoi toiselle että nuori ihminen olisi saanut töitä kalanperkaajana, mutta ei suostunut lähtemän vedoten siihen että hänellä on kala-allergia. En tunne kala-allergiaa, enkä tiedä altistaako kosketuskin pahalle allergiakohtaukselle (sellaista olen tosin kuullut että pelkkä kalojen haju olisi saanut jonkun kehittämään oireita, ja yhtenä oireena voi olla esim. oksentaminen mikä tuskin olisi työpaikalla erityisen hygieenistä...)

Miehet alkoivat yksissätuumin puhelemaan siitä että kun ei nuoria kiinnosta työt ja miten ennenkaikaan ei ollut mitään allergioita ja pakko oli ottaa kaikki työt mitä tarjolla oli.

Niin tai näin, mutta onko tosiaan niin että mikään syy tai selitys mitä ihminen johonkin asiaan voi antaa ei ikinä vahingossakaan voi olla totta? Onko ihmisillä jotenkin itsestäänselvänä oletusarvona että kaikki kertovat satuja & tarinoita kokoajan?

Mitä hyödyttää perustella yhtään mitään kellekään, jos kaikkea mitä sanotaan epäillään välittömästi?

Onhan se tietenkin varmaan vanhemmista ihmisistä ärsyttävää kuulla kokoajan jostain allergioista, tai homoista, tai mistä vaan mitä ei (muka) entisaikaan ollut. Eräs, ei niin vanhakaan, ihminen sanoi kerran minulle että jos laktoosi-intoleranssia kutsuttaisiin pierutaudiksi, kukaan ei sairastaisi sitä. Jäi epäselväksi olettiko hän että tauti on huuhaata ja katoaa hokkuspokkus mikäli sairauden nimike on tarpeeksi epämiellyttävä ja kukaan ei kehtaa myöntää sitä sairastavansa. Jokatapauksessa joidenkin ihmisten jatkuva epäluuloisuus ja jopa ylenkatse muiden ihmisten heidän mielestään poikkeavia kokemuksia kohtaan on outoa. Uskovatko ihmiset tosiaan että mikäänlaista erilaisuutta ei oikeasti ole olemassa, ja jos semmoisesta silti puhelee, puhuu höpöjä?

Kommentit (8)

MooM
Seuraa 
Viestejä6322
Liittynyt29.6.2012
Rousseau
Taannoin kuulin juttua kun toinen vanhempi mies sanoi toiselle että nuori ihminen olisi saanut töitä kalanperkaajana, mutta ei suostunut lähtemän vedoten siihen että hänellä on kala-allergia. En tunne kala-allergiaa, enkä tiedä altistaako kosketuskin pahalle allergiakohtaukselle (sellaista olen tosin kuullut että pelkkä kalojen haju olisi saanut jonkun kehittämään oireita, ja yhtenä oireena voi olla esim. oksentaminen mikä tuskin olisi työpaikalla erityisen hygieenistä...)

Miehet alkoivat yksissätuumin puhelemaan siitä että kun ei nuoria kiinnosta työt ja miten ennenkaikaan ei ollut mitään allergioita ja pakko oli ottaa kaikki työt mitä tarjolla oli.

Niin tai näin, mutta onko tosiaan niin että mikään syy tai selitys mitä ihminen johonkin asiaan voi antaa ei ikinä vahingossakaan voi olla totta? Onko ihmisillä jotenkin itsestäänselvänä oletusarvona että kaikki kertovat satuja & tarinoita kokoajan?

Mitä hyödyttää perustella yhtään mitään kellekään, jos kaikkea mitä sanotaan epäillään välittömästi?




Taas sinä teet tämän: otat jokin yksittäisen henkilön kommentin ja yleistät sen koskemaan kaikkia. Ei, yleisesti ottaen ihmiset yleensä olettavat, että toinen puhuu melko lailla totta. Toki on tilanteita, joissa kuulija on varuillaan, mutta noin yleisesti ihmisiin luotetaan tavallisissa arkipäivän jutuissa. Osa on sitten perusepäluloisia ja kuvittelevat, että aina kaikki yrittävät huijata ja valehdella. Ehkä siinä projisoidaan omaa ajattelutapaa muihin - tai on tullut niin pahasti turpiin joskus, että luotto on mennyt, en tiedä.

Kala-allergioissa muuten on ärhäköitä tapauksia. tiedän pari ihmistä, jotka saavat hengenahdistusta jo siitä, että samassa tilassa paistetaan kalaa liesituulettimen alla. Toinen on lapsi, eli mitään turhaa dramatisoitia tilanteessa tuskin on.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
MooM

Taas sinä teet tämän: otat jokin yksittäisen henkilön kommentin ja yleistät sen koskemaan kaikkia.



Asetan näitä kysymyksiä silloin kun jokin yksittäinen kommentti herättää minut tiedostamaan että olen useamman kerran havainnut ihmisten käyttäytyvän tietyllä tavalla. Tulee siis eräänlainen kriittinen piste tai saturaatiopiste, eli näennäisesti ohimenevä, satunnainen kommentti tekee minut uteliaaksi kun tajuan että saman ilmiön kohtaa kerta toisensa jälkeen.

En tiedä sitten onko tässäkin kyse tietystä alueesta, heimosta jne. mutta todellakin olen havainnut että ihmiset saattavat olla erittäin epäuskoisia toisia kohtaan. Eivät tietenkään suoraan face to face, mutta jälkikäteen selän takana sitten ruoditaan että taisipa puhua puppua. Ehkä tuo on enemmän vanhemman polven ajanvietettä että ei uskota nuorten selityksiä tilanteissa joissa on kyse pyhistä koti, uskonto, isänmaa -tyyppisistä luterilaisen moraalin perusteemoista? Mutta olen tuntenut nuoriakin ihmisiä (tai itseni ikäisiä, olinhan minäkin kerran nuori) joilla on jo sama asenne. Mihinkään ei uskota, mihinkään ei luoteta. Aina on muka ketunhäntä kainalossa muilla jne.

Netissä olen tuon seikan huomannut paljaampana kun muutamat ihmiset ovat alleviivanneet sitä että he eivät usko mitään mitä toiset sanovat, kun eivät voi tietää jne. Epäluuloisuuden asenne johtaa sitten kylmyyteen ja töykeyteen, koska toistahan voi kohdella miten vain kun ei usko mitään mitä hän sanoo. Ja netissä se kehdataan kertoa päin naamaa, ei tarvitse odottaa siihen että pääsee selän taakse spekuloimaan.

Olen toki siihenkin törmännyt että ihmisillä on ihan uskomattomia juttuja eli siis puhutaan oikeasti täyttä shaissea, mutta mietityttää että oikeuttaako muutaman satusedän ja -tädin kohtaaminen suhtautumaan kaikkiin negatiivisella tavalla.

- Ymmärrän, MooM, että kaikki eivät pidä asioiden ottamisesta esille sillä tavalla että otetaan joku henkilökohtainen esimerkki työn alle. Itse en vaan oikein jaksa kirjoitella ympäripyöreyksiä joissa kaihdan henkilökohtaista otetta, koska kyllähän ihminen sen heureka-kohtauksensa aina jostain konkreettisesta asiasta saa. En halua esittää fiksumpaa kuin olen, eli että muka noin vain yhtäkkiä saan ajatuksia ilman että niihin on mitään yllyttävää tekijää.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Ymppäsin (hivenen paranoidisen) epäluuloisuuden ja erilaisuudensietokyvyttömyyteen yhteen nimenomaan koska vaikuttaisi siltä että jotkut ihmiset eivät usko että joku voi aivan aidosti olla erilainen kuin he itse.

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Liittynyt30.4.2005
Rousseau

Miehet alkoivat yksissätuumin puhelemaan siitä että kun ei nuoria kiinnosta työt ja miten ennenkaikaan ei ollut mitään allergioita ja pakko oli ottaa kaikki työt mitä tarjolla oli.

Voisit tietysti avata myös ketjun "Miksi ketään kiinnostaisi vanhojen ukkojen jupinat?"

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
CE-hyväksytty
Rousseau

Miehet alkoivat yksissätuumin puhelemaan siitä että kun ei nuoria kiinnosta työt ja miten ennenkaikaan ei ollut mitään allergioita ja pakko oli ottaa kaikki työt mitä tarjolla oli.

Voisit tietysti avata myös ketjun "Miksi ketään kiinnostaisi vanhojen ukkojen jupinat?"



No no. Täytyyhän tasa-arvon nimissä myös vanhojen ihmisten näkemykset ottaa huomioon. - Mutta kuten yritin tuoda esille, nämä jupinat toivat mieleeni miten monissa muissakin tilanteissa on tullut tätä samaa epäluuloisuutta vastaan.

Vanhoissa ihmisissä heidän asenteensa ovat ikäänkuin "väkevöityneet", eli se asenne mitä on viljelty koko elämän ajan on vahvistunut. Kertoohan se siitä miten maailma makaa, kun sen ominaisuuden täytyy olla iduillaan nuoremissa polvissa.

MooM
Seuraa 
Viestejä6322
Liittynyt29.6.2012
Rousseau
MooM

Taas sinä teet tämän: otat jokin yksittäisen henkilön kommentin ja yleistät sen koskemaan kaikkia.



En tiedä sitten onko tässäkin kyse tietystä alueesta, heimosta jne. mutta todellakin olen havainnut että ihmiset saattavat olla erittäin epäuskoisia toisia kohtaan. Eivät tietenkään suoraan face to face, mutta jälkikäteen selän takana sitten ruoditaan että taisipa puhua puppua. Ehkä tuo on enemmän vanhemman polven ajanvietettä että ei uskota nuorten selityksiä tilanteissa joissa on kyse pyhistä koti, uskonto, isänmaa -tyyppisistä luterilaisen moraalin perusteemoista? Mutta olen tuntenut nuoriakin ihmisiä (tai itseni ikäisiä, olinhan minäkin kerran nuori) joilla on jo sama asenne. Mihinkään ei uskota, mihinkään ei luoteta. Aina on muka ketunhäntä kainalossa muilla jne.



En teidä. Olen itse vähän hyväuskoinen siinä, että luotan ihmisiin ja oletan, että tahtovat hyvää, erityisesti silloin, kun itselleen ei siitä ole suuremaa vaivaa. Pettymyksiä ei ole tullut usein, ehkä siksi niihin osaa suhtautua poikkeuksina.

Mutta edelleen, minusta ei ole mitään syytä olettaa, että ihmiset pääsääntöisesti olettaisivat toisten valehtelevan. Samoin kuin harva olettaa, että toinen kertoo ihan koko totuuden tai yksityiskohdat juuri niin kuin ne ovat.


- Ymmärrän, MooM, että kaikki eivät pidä asioiden ottamisesta esille sillä tavalla että otetaan joku henkilökohtainen esimerkki työn alle. Itse en vaan oikein jaksa kirjoitella ympäripyöreyksiä joissa kaihdan henkilökohtaista otetta, koska kyllähän ihminen sen heureka-kohtauksensa aina jostain konkreettisesta asiasta saa. En halua esittää fiksumpaa kuin olen, eli että muka noin vain yhtäkkiä saan ajatuksia ilman että niihin on mitään yllyttävää tekijää.



Ei minua tuo haittaa. Eikä se, että asioita otetaan esim kärjistämällä tms. Mietin vain, että voiko sinun negatiivisvoittoinen kokemuksesi ihmisistä ja tilanteista johtua siitä,että jotenkin poimit negatiiviset asiat ja oletat, että ne ovat yleispätevä juttu ja positiiviset asiat taas poikkeuksia tai valetta. Se, miksi vastasin noin, oli enemmänkin taas tekemäni huomion ilmoille töräyttämistä, ei kritiikkiä. Ja jos et itse ole huomannut tekeväsi tuota, niin ehkä huomiolla on jotain arvoa sinullekin.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
MooM

Ei minua tuo haittaa. Eikä se, että asioita otetaan esim kärjistämällä tms. Mietin vain, että voiko sinun negatiivisvoittoinen kokemuksesi ihmisistä ja tilanteista johtua siitä,että jotenkin poimit negatiiviset asiat ja oletat, että ne ovat yleispätevä juttu ja positiiviset asiat taas poikkeuksia tai valetta. Se, miksi vastasin noin, oli enemmänkin taas tekemäni huomion ilmoille töräyttämistä, ei kritiikkiä. Ja jos et itse ole huomannut tekeväsi tuota, niin ehkä huomiolla on jotain arvoa sinullekin.



Vaikea sanoa, mutta harvemmin ihmiset joiden juttuja seuraan kauhean kauaa tai usein jaksavat keskittyä myönteisiin asioihin elämässä. Suuri osa näistä ihmisistä joiden kanssa olen suoraan tekemisissä ovat tai ovat olleet ikäryhmästä 40 - 70 v, ja ne jotka ovat olleet nuorempia ja ovat jo negatiivisuutta täynnään vaikuttavat siltä että he ovat saaneet tartunnan vanhemmalta ikäryhmältä.

Ehkä jos kehitys kehittyy ja ihmiset elävät sukupolvi toisensa jälkeen materiaalisessa yltäkylläisyydessä perhepiiristä perittävä tai opittava negatiivisuus (epäluuloisuus, kateellisuus, katkeruus, pelokkuus, alemmuudentunteet, marttyyriys yms.) jää vähemmälle. Itse kumminkin olen läpi elämäni ollut lähinnä alaluokan edustajien kanssa tekemisissä ja voihan se olla että näissä köyhälistöpiireissä on tyypillistä ottaa esille juurikin epäkohtia, eikä suinkaan ylistää kuinka ihqu sulqqua elämä on.

jogger
Seuraa 
Viestejä2936
Liittynyt28.8.2011

Kun kuulee jotain yllättävää, ja ehkä väärällä äänenpainolla/sanomistavan kautta sanottuna, sitä haluaa uskoa valheeksi, koska se vastaus yllätti kuulijan täysin.

Noin olen havainnut ihmisistä, kun olen heille totuuksia sanonut. Joskus he eivät vain halua uskoa vastausta todeksi, koska se on liian "dramaattista", jolloin he tavallaan lieventävät omaa tuskaansa uskottelemalla että valehtelen; he odottivat 100% varmuudella positiivista vastausta, mutta saivatkin negatiivisen, joten minun täytyi valehdella.

Foorumin salainen sääntö #1: Pienellä alkukirjaimella kirjoitetut aiheet lukitaan.
Foorumin salainen sääntö #2: Älä kerro kenellekään säännöstä #1 tai tulee bannit!

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat