Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Katselin taannoin Prisma-dokumentin jossa tutkittiin sitä että näkevätkö ihmiset värejä kaikki samalla tavoin. Jotakin afrikkalaista heimoa testailtiin ja esitettiin ensin väriympyrä jossa oli vihreitä ruutuja joista yhden väri oli hiuksenhienosti muista poikkeava. Tämän heimolainen erotti näppärästi. Sitten esitettiin ympyrä jossa kaikki muut ruudut olivat vihreitä ja yksi oli turkoosinsininen, ja tässäpä iskikin sitten tenkkapoo. Piti kauan miettiä että mikäköhän se noista olisi erivärinen.

Lisäksi heimolla oli nimityksiä väreille sillä tavalla että sama nimi koski muutamaa ihan eri väriä, taikka yksi nimitys saattoi tarkoittaa kaikkia tummia värejä, tai vaaleita.

Ymmärrettävää on että olosuhteissa joissa ei usein kohtaa jotain tiettyä väriä, sille värille ei synny nimeä. Kerrottiin että esim. pinkin ja ruskean värit eivät ole aiemmin merkinneet mitään olikos se nyt skoteille vai walesilaisille, en muista, mutta nyttemmin värit on pitänyt nimetä ja on otettu nimet vieraasta kielestä.

Jäin miettimään sitä mitä värien nimiä meiltä Suomesta puuttuu, ja ensimmäiseksi tuli mieleeni crimson.

Ruskehtavan punainen siis.

Ja kyllähän näistä väreistä voisi lisääkin juttua pukata, mutta tosiaan ihmetyttää että voiko todellakin olla kulttuurista ja kielestä niin täysin kiinni onko jokin asia olemassa vai ei? Em. dokumentissa erityisesti mainittiin että vauva tutkii värejä oikealla aivopuoliskollaan, mutta pikkulapsella väreihin reagoiminen siirtyy vasempaan aivopuoliskoon ja liittyy kielelliseen kehitykseen. Kun värit opitaan nimeämään, niitä käsitellään siis toisin kuin ilman kieltä.

Toisaalla täällä foorumilla mietiskellään sitä olisiko homoja niin paljoa jos homoilua ei sallittaisi. Tämä sotii sitä vastaan että noin 10 % väestöstä olisi kaikkialla aina enempi homoseksuaalisuuteen kallellaan. Voisiko jotain niin oleellista kuin seksuaalisuus ihmisessä muokata puhtaasti siltä pohjalta hyötyykö ympäristö siitä vai ei? Tottahan toki näin tehdään, mutta muuttaako se oikeasti ihmisen taipumukset lopullisesti ja täysin?

Ja jos ei olisi sanaa "homo", kukaan ei olisi homo?

Ikuisuuskysymyksiä?

Sivut

Kommentit (91)

ROOSTER
Seuraa 
Viestejä5000
Liittynyt21.6.2009

Hirveetä vääntöä tulee usein turkooseista objekteista.

Hän väittää niitä vihreiksi ja minusta ne ovat sinisiä.

Onko olemassa absoluuttista värimittaria joka kertoisi oikean nimityksen?

Yleinen mielipide on aina väärässä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
ROOSTER
Hirveetä vääntöä tulee usein turkooseista objekteista.

Hän väittää niitä vihreiksi ja minusta ne ovat sinisiä.

Onko olemassa absoluuttista värimittaria joka kertoisi oikean nimityksen?




Samaa mieltä. Olen ihmetellyt miksi turkoosia nimitetään sinivihreäksi, koska eihän se sitä ole. Värissä voi olla taittoa vihreään päin varsinkin turkoosikivissä, mutta ei sitä niin paljoa ole että tasa-arvoisesti pitäisi puhua sini-vihreästä.

http://www.google.fi/search?hl=fi&site= ... 239irDYe3I

Itse aikoinaan ihmettelin että minkä ihmeen takia kaikki elokuvat ovat nykyään jotenkin sinisenharmaan sävyisiä, eli ankeita ja kolkkoja. Sitten kun erosimme eksäni kanssa ja hankin oman taulutelevision, ihmettelin että miten minä saankin nyt yhtäkkiä tästä telkasta vaikka miten hienot ja täyteläiset värit esiin (ja eksä ihmetteli että onpas minulla räikeä kuva valittuna). Lopulta tajusin että koska mies on lievästi punavihersokea, hän oli sen vuoksi säätänyt omaan telkkaansa sävyt joita minä pidin latteina ja ankeina.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Barbara G. Walker muistaakseni totesi että purppura oli alunperin tumman veren värinen, sen veren joka siis on sitä käytettyä verta josta on happi vähissä. (Laskimoverta?) Siispä nimitys purppuranpunainen olisi järkevä. Nykyään väri ei kyllä minkään sortin punainen ole, se on siirtynyt siniseen päin ja täten on melko lähellä lilaa, ehkä vielä pikkiriikkisen punertavampi kuitenkin.

http://www.google.fi/search?q=purple&ba ... 4ATBvIDoAg

Sireenit ovat valkoisia tai liloja, mutta jostain syystä me täällä Suomessa väitämme että ne ovat valkoisia tai sinisiä?

Ja erityisesti on ihmetyttänyt että kissoja nimitellään punaiseksi tai keltaiseksi. Oranssin vielä ymmärrän, mutta nuo kaksi muuta väriä ovat sellaisia mitä en ole kyllä ikinä nähnyt elävässä, aidossa kissassa... Siis puhtaana.

Vierailija
Rousseau
Samaa mieltä. Olen ihmetellyt miksi turkoosia nimitetään sinivihreäksi, koska eihän se sitä ole. - -



Varmaan ihan yleinen nimitys, kun turkoosi ei tule mieleen. Lisäksi on erilaisia turkooseja tai sinivihreitä. Esim. enempi vihreänomainen, tai enempi sinisen omainen, tai neon syaanin värinen, jne...

Vierailija
Rousseau
Ja kyllähän näistä väreistä voisi lisääkin juttua pukata, mutta tosiaan ihmetyttää että voiko todellakin olla kulttuurista ja kielestä niin täysin kiinni onko jokin asia olemassa vai ei? Em. dokumentissa erityisesti mainittiin että vauva tutkii värejä oikealla aivopuoliskollaan, mutta pikkulapsella väreihin reagoiminen siirtyy vasempaan aivopuoliskoon ja liittyy kielelliseen kehitykseen. Kun värit opitaan nimeämään, niitä käsitellään siis toisin kuin ilman kieltä.
Konstruktioita. Todellisuuden sosiaalinen rakentuneisuus: http://fi.wikipedia.org/wiki/Todellisuu ... kentuminen
Sosiaalinen konstruktionismi http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaaline ... uktionismi

Kun katsoo ympärilleen ilman selittelyä, arviointia, nimeämistä ja odotuksia voi nähdä häivähdyksen todellisuudesta joka on konstruktioista vapaa.

kytoann
Seuraa 
Viestejä1917
Liittynyt16.3.2005

Muistan miten petyin kerran lapsena, kun äiti oli kertonut että meille tulee punatukkainen täti kylään. Jännittyneinä odotettiin siskon kanssa. Sitten sillä oli ihan tavallinen ruskea tukka!

Suomenkielessä on aika vähän värien nimiä. Eihän meillä ole vaaleanpunaiselle omaa sanaa, eikä sinipunaiselle, eikä punakeltaisellekaan. Muista kielistä ne sanat on lainattu, eivätkä ole kovin vanhoja lainoja. Pinkistä on puhuttu vasta parikymmentä vuotta.

Mitä kertonee suomalaisten ajattelusta?

Tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira; mutta viisaus ei ole kaikille suotu.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
kytoann
Muistan miten petyin kerran lapsena, kun äiti oli kertonut että meille tulee punatukkainen täti kylään. Jännittyneinä odotettiin siskon kanssa. Sitten sillä oli ihan tavallinen ruskea tukka!

Suomenkielessä on aika vähän värien nimiä. Eihän meillä ole vaaleanpunaiselle omaa sanaa, eikä sinipunaiselle, eikä punakeltaisellekaan. Muista kielistä ne sanat on lainattu, eivätkä ole kovin vanhoja lainoja. Pinkistä on puhuttu vasta parikymmentä vuotta.

Mitä kertonee suomalaisten ajattelusta?




Yhtä paljon tai vähän kuin se että afrikkalainen heimo kutsuu taivasta mustaksi, tai toinen heimo ei erittele sinistä ja vihreää.

Värillä ei vaan taida olla merkitystä ihmisryhmälle, jos jokapäiväisessä elämässä ei merkkaa sitä tai tätä osaako värin nimetä.

Mutta minua tosiaan ihmetyttää se että lätkitään ihan epämääräisesti värien nimiä sinne sun tänne. Punatukkaiseksi nimitetään vaikka ei olisi oikeasti lähimaillakaan punaista. Vaan sanotaanpa ihmistä valkoihoiseksikin, vaikka ihon väri todellakaan ei ole valkea. En tiedä mikä pointti noissa likiarvoissa on. Jos ihminen olisi vain "oman väkensä" kesken, niin voisihan hän käyttää ihonväristään vaikka nimitystä "ihonvärinen".

Vierailija
Rousseau
Punatukkaiseksi nimitetään vaikka ei olisi oikeasti lähimaillakaan punaista. Vaan sanotaanpa ihmistä valkoihoiseksikin, vaikka ihon väri todellakaan ei ole valkea.
Punainen on tyttöjen väri, sininen on poikien väri.
Kuulinpa erään äidin sanovan närkästyneenä pojalleen:"Vihreä on tyttöjen väri!", kun tämä osoitti minun t-paitaa ja sanoi:"tollanen!". Tarkennetaan vielä että, olen mies. Kyseinen poika uskaltaa varmaan pukeutua kyseiseen vihreään sitten viidenkympin villitysten aikaan. Oli juuri siinä herkässä iässä, jossa vanhempien sanat muokkaavat vielä voimakkaasti todellisuuden hahmottamista.

Suunnilleen tällainen:

Vierailija
Rousseau

Mutta minua tosiaan ihmetyttää se että lätkitään ihan epämääräisesti värien nimiä sinne sun tänne. Punatukkaiseksi nimitetään vaikka ei olisi oikeasti lähimaillakaan punaista. Vaan sanotaanpa ihmistä valkoihoiseksikin, vaikka ihon väri todellakaan ei ole valkea. En tiedä mikä pointti noissa likiarvoissa on. Jos ihminen olisi vain "oman väkensä" kesken, niin voisihan hän käyttää ihonväristään vaikka nimitystä "ihonvärinen".



Tietenkin ihmiset kehittävät sanoja vain sellaisten asioiden erottelemiseen toisistaan, joissa eroilla on heille merkitystä. Ihmettelemmekö sitä, ettei jollain afrikkalaisheimolla ole erityistä nimikettä loskalle, nuoskalle, pakkaslumelle tai hankikannolle? Emme. Emmekä epäile, että heissä on jokin kyvyttömyys hahmottaa vaikkapa jalan uppoamista alustaan. Ihmiset on tässä mielessä tehokkaita (tai laiskoja) ja kommunikoi vain asioista, joilla on heille merkitystä. Siksi mm. Kaikissa kielissä ei ole vastineita muiden kielten kaikille sanoille. Itse asiassa kulttuurista, elämäntavoista, ajattelusta ja vaikkapa paikallisesta luonnosta voi saada tietoa juuri paikallista kieltä tutkimalla.

PS. Punatukkainen tarkoittaa vain hiusten väriä, joka on erityisen paljon punaiseen vivahtava. Aika turhaa sitä sen kummemmin ihmetellä. Olisi työlästä selostaa aina tarkkaan punatukkaiset ja mustaihoiset, kun kuitenkin kaikki tietää että kyse on hiusten/ ihonvärien skaalanmukaisista sävyistä.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Rousseau
Katselin taannoin Prisma-dokumentin



Nyt prkl. Kirjoittaessasi tätä ei ollut puolta vuorokautta kulunut. Oikea aikamääre on siis "eilen" tjsp. Taannoin-sanan väärinkäyttöä. Vaikka termi on epämääräinen ja esitetään usein esim. hiljattain-sanan synonyyminä, niin eiliseen, viime viikkoon tai vastaavaan eksaktiin menneisyyteen sillä ei tulisi viitata jos suinkin mahdollista. Mielestäni hiljattain on tuoreempi tapahtuma kuin taannoin, mutta eilinen on selkeästi eilinen.

Ja sitten aiheeseen.

Rousseau

jossa tutkittiin sitä että näkevätkö ihmiset värejä kaikki samalla tavoin. Jotakin afrikkalaista heimoa testailtiin ja esitettiin ensin väriympyrä jossa oli vihreitä ruutuja joista yhden väri oli hiuksenhienosti muista poikkeava. Tämän heimolainen erotti näppärästi. Sitten esitettiin ympyrä jossa kaikki muut ruudut olivat vihreitä ja yksi oli turkoosinsininen, ja tässäpä iskikin sitten tenkkapoo. Piti kauan miettiä että mikäköhän se noista olisi erivärinen.

Lisäksi heimolla oli nimityksiä väreille sillä tavalla että sama nimi koski muutamaa ihan eri väriä, taikka yksi nimitys saattoi tarkoittaa kaikkia tummia värejä, tai vaaleita.

Ymmärrettävää on että olosuhteissa joissa ei usein kohtaa jotain tiettyä väriä, sille värille ei synny nimeä. Kerrottiin että esim. pinkin ja ruskean värit eivät ole aiemmin merkinneet mitään olikos se nyt skoteille vai walesilaisille, en muista, mutta nyttemmin värit on pitänyt nimetä ja on otettu nimet vieraasta kielestä.

Jäin miettimään sitä mitä värien nimiä meiltä Suomesta puuttuu, ja ensimmäiseksi tuli mieleeni crimson.

Ruskehtavan punainen siis.




Ihan hyvä, että turhien värien turhia nimiä ei tarvitse opetella. Mitä vähemmän, sen parempi. Muuten syntyy vaan sekaannusta kun muotisuunnittelijoiden ja -tietoisten lisäksi kukaan ei näihin koskaan törmää eikä tarvitse erillisiä sanoja joka miljardilel värisävylle. Jos jokin erityinen sävy tarvitaan ja siitä pitää muille kertoa, on helpompaa käyttää eksakteja kuvauksia, kuten RGB/CMYK-väriarvoja tai vaikkapa maalinvalmistajan omia värikoodeja. Jos tilaan jotakin limenvihreää niin voin saada mitä tahansa syaanista turkoosin kautta myrkynvihreään, ihan henkilöstä riippuen.

Rousseau

Ja kyllähän näistä väreistä voisi lisääkin juttua pukata, mutta tosiaan ihmetyttää että voiko todellakin olla kulttuurista ja kielestä niin täysin kiinni onko jokin asia olemassa vai ei?



Ajattelumme perustuu kieleen joka taas ilmentää kulttuuriamme ja ympäristöämme. Varsinkin eristyneemmissä ja alkuperäisemmissä kulttuureissa. Modernissa globaalikulttuurissa vaikutteet sekoittuvat ja kieli sekä ajattelu monipuolistuu - esimerkiksi niitä turhia värien nimiä tunkee vieraista kielistä roppakaupalla meillekin lainasanoina.

Täysin verrannollinen esimerkki on lumeen ja jäähän liittyvä sanasto, tai eri kielten ja kulttuurien ympäröivään elolliseen luontoon liittyvä. Siinä missä eskimoilla, saamelaisilla ja pohjoisten seutujen muilla kansoilla on tusinoittain lumisanoja, englannissa niitä on hädin tuskin kolme ja jossain trooppisten alkuperäisheimojen mailla konseptin ollessa täysin tuntematon ei sille mitään sanaa ole.

Sitä ei voi ajatella, mille ei ole sanoja.

Rousseau

Toisaalla täällä foorumilla mietiskellään sitä olisiko homoja niin paljoa jos homoilua ei sallittaisi. Tämä sotii sitä vastaan että noin 10 % väestöstä olisi kaikkialla aina enempi homoseksuaalisuuteen kallellaan. Voisiko jotain niin oleellista kuin seksuaalisuus ihmisessä muokata puhtaasti siltä pohjalta hyötyykö ympäristö siitä vai ei? Tottahan toki näin tehdään, mutta muuttaako se oikeasti ihmisen taipumukset lopullisesti ja täysin?

Ja jos ei olisi sanaa "homo", kukaan ei olisi homo?

Ikuisuuskysymyksiä?




Miksi värien näkemisen kiinnostavassa aiheessa pitäisi keskustella homoista ja seksuaalisuudesta? Homoseksuaalisuus muutenkin tuntuu olevan synnynnäinen ja perinnöllinen geneettinen taipumus tai ainakin alttius ja sitä ilmenee useimmilla nisäkäslajeilla ja kaikissa ihmiskulttuureissa. Ilmiö siis tuskin on missään tuntematon eikä varmuudella ainakaan sen vuoksi, että joku ei ole kehittänyt sille omaa sanaansa. Kieli sitä paitsi edelleenkin kehittyy ilmentämään ympäristöä eikä toisinpäin. Jos ympärillä on homoja, niille helposti syntyy oma kuvauksensa mikäli se on kulttuurin kannalta oleellista. Joissain kulttuureissa tosin ei kai ole oleellista minkä sukupuolen kanssa elää tai sekstailee, joten ehkä erittelevä sanasto puuttuu, mutta ilmiö ei silti katoa. Tabujakin on kulttuureissa mutta se ei tee ko. ilmiöistä olemattomia. Itse asiassa asian kieltäminen on jo sen olemassaolon tunnistamista ja tunnustamista.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
kytoann
Muistan miten petyin kerran lapsena, kun äiti oli kertonut että meille tulee punatukkainen täti kylään. Jännittyneinä odotettiin siskon kanssa. Sitten sillä oli ihan tavallinen ruskea tukka!

Suomenkielessä on aika vähän värien nimiä. Eihän meillä ole vaaleanpunaiselle omaa sanaa, eikä sinipunaiselle, eikä punakeltaisellekaan. Muista kielistä ne sanat on lainattu, eivätkä ole kovin vanhoja lainoja. Pinkistä on puhuttu vasta parikymmentä vuotta.

Mitä kertonee suomalaisten ajattelusta?




Ei mitään. Mutta ympäristöstä jossa suomen kieli on kehittynyt mahdollisesti paljonkin. Meillä on ihan oikeasti vain muutama oleellinen väri. Talvella väriloisto koostuu taivaan värien lisäksi vain harmaasta ja mustasta. Kesällä harmaa ja musta korvautuvat vihreällä ja ruskealla. Kukkia ja hedelmiä on myös keltaisia ja punaisia. Oranssikin on jo lainasana.

Vaaleanpunainen, sinipunainen ja punakeltainen ovat kuitenkin suomenkielisiä sanoja. Ne kuvaavat sitä että meillä on tapana johtaa uusia sanoja aiemmista sen sijaan että keksitään mielivaltaisia uusia erisnimiä kaikelle mahdolliselle kymmenine synonyymeineen. Tämä kertoo ehkä ajattelumme ja kielemme rationaalisuudesta ja joustavuudesta.

Lila, violetti, pinkki, syaani, okra, lime, turkoosi, kuka niitä muka oikeasti tarvitsee? Muotiteollisuus korkeintaan, jonka perusidea ja olemassaolon edellytys on lanseerata joka vuosineljännekselle uudet muotivärit jotta samat retkut saadaan myytyä löysää rahaa omaaville vedätettäville yhä uudelleen ja uudelleen.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Rousseau

Mutta minua tosiaan ihmetyttää se että lätkitään ihan epämääräisesti värien nimiä sinne sun tänne. Punatukkaiseksi nimitetään vaikka ei olisi oikeasti lähimaillakaan punaista. Vaan sanotaanpa ihmistä valkoihoiseksikin, vaikka ihon väri todellakaan ei ole valkea. En tiedä mikä pointti noissa likiarvoissa on. Jos ihminen olisi vain "oman väkensä" kesken, niin voisihan hän käyttää ihonväristään vaikka nimitystä "ihonvärinen".



Jos ei voida käyttää eksaktia termiä, esim. RGB-arvoa, eikä ole riittäävn yleistä ja sopivaa jaettua termiä, niin tietenkin käytetään likiarvoja. Värit ovat lokeroita joihin luokitellaan, eivät eksakteja eivätkä usein kovinkaan tarkasti määriteltyjä. Värit ovat kuin iso-pieni-jaottelu. Eri ihmisten käsitys siitä, mihin mikäkin kuuluu, voi poiketa ja rajatapauksissa aiheuttaa erimielisyydenkin. Lisäksi kategoriat luonnollisesti ovat laajoja. Sitä hiivatin turkoosiakin on monia sävyjä eikä rajatapauksissa ole lainkaan selvää milloin kyse on sinisestä, milloin vihreästä ja milloin turkoosista. Puhdas mielipidekysymys lopulta ja jopa altis biologisille eroavaisuuksille, kuten värisokeus tai muu näköjärjestelmän eroavaisuus. Puhumattakaan aivojen vaikutuskesta. Jos koko luokittelu kulttuurin ja ympäristön johdosta on täysin poikkeava, kuten niillä mustataivaisilla afrikkalaisilla, niin mitä ihmettelemistä siinä enää on.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Arvuuttelija
Rousseau
Punatukkaiseksi nimitetään vaikka ei olisi oikeasti lähimaillakaan punaista. Vaan sanotaanpa ihmistä valkoihoiseksikin, vaikka ihon väri todellakaan ei ole valkea.
Punainen on tyttöjen väri, sininen on poikien väri.
Kuulinpa erään äidin sanovan närkästyneenä pojalleen:"Vihreä on tyttöjen väri!", kun tämä osoitti minun t-paitaa ja sanoi:"tollanen!".



Hullu täti. Kaikkihan tietävät että nimenomaan vihreä on poikien väri. Sammakot ovat vihreitä, kuten nurmikkokin jolla raisuissa fyysisissä leikeissään rymyävät poikalapset polvensa ja kyynärpäänsä värittävät. Siististi pinkeissä pitsimekoissaan
sisätiloissa nukkinensa kotitalousleikkejä leikkivät tyttölapset tuskin näkevätkään vihreää jolleivät vahingossa ikkunasta joskus vilkaise ulos.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat