Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Olen alkanut viimeaikoina mietiskelemään entistäkin enemmän sitä että onko tosiaan aina ja kaikkialla "pakko" selittää ja selitellä kaikenlaisia asioita että saisi lajikumppanien hyväksynnän, tai kohtaisi edes jonkinlaista nyreää sietämistä. Otsikon toimet tuntuvat olevan naisväelle ominaisempia loukkuja ja pyrkimyksiä, mutta netissä missä on hyvä keskittymä ns. naismaisia miehiä on tuota altavastaajan osaan päätymistä havainnut myös miessukupuolen taholla (tai sellaiseksi ilmoittautuneiden taholla, jos tarkkoja ollaan). Altavastaaja sentään vielä yrittää jotenkin räpiköidä pysyäkseen pinnalla eli ollakseen vapaasti sitä mieltä kuin hän on ja ollakseen sellainen persoonallisuus kuin hän on tai haluaa olla. Se ja puolustelu ovat siis sitä aggressiivisempaa laitaa käytöksessä, mielistely ja nöyristely taas ovat niiden osa jotka eivät jaksa suoraa vastustamista edes verbaalisesti. Selkäänpuukottaminen sitten kyllä onnistuu, jos tilaisuus ilmaantuu.

Tarvitaanko fyysiset tai henkiset munat että voi töksäyttää että "nyt on näin ja tässä pysyn", ilman että perään pitää laittaa pitkä litania perusteluita tai vetoamista? Perustelut mielipiteille ovat tietenkin aina toivottavia, mutta sen oman itsensä perusteleminen eli se että oma persoonallisuus joutuu kyseenalaiseksi että saako se olla sellaisenaan olemassa on aina rankka paikka ihmiselle. Miehiltä tuntuu luonnistuvan jotenkin helpommin se että he ovat juuri sitä mitä ovat, eivätkä sitä anteeksi pyytele, tai ala siitä silmät kiiluen kärhämöimään. Jos jotain asiaa ei ollenkaan avaa keskustelulle, säästyy paljolta mölinältä. Ihmiset ovat sellaisia että jos heille antaa mahdollisuuden kritisoida ja kyseenalaistaa, he tekevät sen AINA, silloinkin kun se on sydämetöntä, loukkaavaa ja yksinkertaisesti väärin. Karmeimpana esimerkkinä tästä toisinaan olen havainnut tällaiset "kampanjat" joissa nuori tyttö on ajettu itsemurhaan nimittelemällä häntä huoraksi sen jälkeen kun hänet on raiskattu. Jos nämä neropatit, siis nuoret ihmiset, eivät olisi koskaan kuulleetkaan siitä mitä on tapahtunut, he eivät olisi keksineet alkaa solvaamaan uhria esim. Facebookissa siitä kuinka tämä on omalla käytöksellään aiheuttanut tapahtumat jne.

Alaikäisten aivot ovat muutenkin niin vaiheessa että aivan turhaa on odottaa joltain 15-vuotiaalta aikuismaista vastuullisuutta ja järkeilykykyä.

Onko kaiken mahdollisen salaaminen ainoa tie onneen ja vapauteen, ainoa mahdollisuus saada olla kaikenlaisilta hyeenoilta rauhassa? Tätä tullaan varmaan pohtimaan vielä moneen kertaan ihmisten siirtäessä live-elämänsä tapahtumia nettiin kaikkien pällisteltäväksi. Kuinka moni osaa vain tyynesti todeta nimittelijöille ja ahdistelijoille että haistakaa pitkä paska tai varmaan kuuluu sulle mun elämä, sitten kun se elämä on jo levällään kaiken kansan silmien edessä.

Tämän takia olisi syytä oppia asenne jossa ei tunne tarvetta selitellä, selittää tai puolustautua.

Kommentit (13)

Piru Naiseksi
Seuraa 
Viestejä3164
Liittynyt16.3.2005

Miten opin vastaamaan kohteliaasti mutta tyhjentävästi lähimmäisten odottaessa selitystä heidän mielestään omituiseen käyttäytymiseeni tai pöyristyttäviin mielipiteisiini?
Tässäpä pulma ... ilmeisesti älähdän jo kalikan hipaisusta...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Joskus riittänee kun toteaa että ihmiset ovat erilaisia. Mutta ne jotka ovat äärimmäisen vakuuttuneita siitä että kaikki ovatkin samanlaisia, ja erilaisena oleminen on teeskentelyä, ovatkin tietenkin niitä joille juurikaan ei kannata edes yrittää selittää miksi itse on sellainen on ja tekee kuten tekee.

Ihmetyttää kyllä että miten jotkut voivat olla niin jumalattoman autuaita siinä uskossaan että kaikki ihmiset ovat identtisiä ja erilaisena oleminen on pelkkä esitys tai halua ärsyttää. Ihan oikeat uskovaisethan sitä näkemystä erityisesti viljelevätkin. Ateisti ei missään nimessä voi olla ateisti koska hän "oikeasti tietää" kyllä että Jumala on olemassa, joten hän vain uhittelee. Kaikki syntyvät muslimeina ja pitäisi se vaan tajuta myöntää. Ja niin edelleen.

Erilaisuuden perustelu on loputon urakka ja asia jossa ei voi ikinä saada minkäänlaista tyydyttävää päätöstä aikaiseksi. Siksi olen välillä miettinyt että hyödyttääkö edes perustella. Miksi ylipäätään pitäisi kerjätä lupa lajikumppaneilta siihen että jossain asioissa on toisenlainen?

Jokaisella pitäisi olla oikeus olla terveesti itselleen rakas juuri sellaisena kuin on, ehkä jopa ylpeä siitä että on mitä on. Niin kauan kuin ei oikeasti satuta muita, ei ole mitään velvollisuutta naukua heidän lupaansa yhtään mihinkään.

iMuke
Seuraa 
Viestejä1347
Liittynyt13.3.2008

Minulla ei ole (onneksi) tarvetta miettiä tällaisia asioita. En yleensä välitä tippaakaan mitä muut minusta ajattelevat ja luulen, että se ominaisuus pelastaa minut näiltä loputtomilta pohdinnoilta. Jos joku ei pidä siitä millainen minä olen, niin se on hänen ongelmansa eikä minun, ja muiden ongelmathan eivät tietenkään minulle kuulu.

Nobelaner
Seuraa 
Viestejä1767
Liittynyt9.6.2011
Rousseau
Joskus riittänee kun toteaa että ihmiset ovat erilaisia. Mutta ne jotka ovat äärimmäisen vakuuttuneita siitä että kaikki ovatkin samanlaisia, ja erilaisena oleminen on teeskentelyä, ovatkin tietenkin niitä joille juurikaan ei kannata edes yrittää selittää miksi itse on sellainen on ja tekee kuten tekee.



Kokeilepas joskus huviksesi tosiaankin kysäistä joltain ihmiseltä että miksi se tekee mitä tekee, tai miksi se tekee jonkun asian juuri sillä tavalla kuin tekee. Suurin osa ihmisistä ei tuohon osaa vastata yhtään mitään. Eli toisin sanoen eivät itsekään tiedä millaisia ovat ja miksi ovat sellaisia kuin ovat. Jos jotain perusteluita joskus saat niin niistä 90 prosenttia on sitä tasoa että "näin tämä on aina tehty" tai "näin kaveritkin/vanhemmat/julkimotkin tekevät." Eli vaikka jotain perusteluita olisi niin ne ovat täysin arvottomia ja aivottomia perusteluita.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009
Rousseau
Onko kaiken mahdollisen salaaminen ainoa tie onneen ja vapauteen, ainoa mahdollisuus saada olla kaikenlaisilta hyeenoilta rauhassa?



Tuskin ainoa, mutta vähän hyvä. Haittojakin on.

Ihmiset ovat kateellisia ja haluavat kaikille saman, mitä itselle. Jos on kopissa, haluaa, että muutkin ovat. Miksi hyväksyä vapaus kun sitä ei ole muillakaan?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Luulisi että edes lapsilleen toivoisi parempaa kuin itselleen, mutta monen moni elämäntarina jonka olen kuullut todistaa ihan päinvastaisesta. Vanhemmat saattavat suorastaan loukkaantua jos lapsi osoittaa erilaisen persoonallisuuden elkeitä kuin mitä vanhemmat itse ovat.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009
Rousseau
Onko kaiken mahdollisen salaaminen ainoa tie onneen ja vapauteen, ainoa mahdollisuus saada olla kaikenlaisilta hyeenoilta rauhassa?



Voihan sitä elintilaa muualta hakea.
Ahdistettujen ongelma lienee siinä, etteivät he oikeasti halua itsekkään mitään muutosta.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
eskimo
Rousseau
Onko kaiken mahdollisen salaaminen ainoa tie onneen ja vapauteen, ainoa mahdollisuus saada olla kaikenlaisilta hyeenoilta rauhassa?



Voihan sitä elintilaa muualta hakea.
Ahdistettujen ongelma lienee siinä, etteivät he oikeasti halua itsekkään mitään muutosta.



Ahdistetut ovat monta kertaa huomanneet että aina kun asiat muuttuvat, ne muuttuvat vain entistä huonompaan suuntaan. Ei siis mikään ihme jos allergisoituu muutoksille. On ihmisen kokemusten ja hänen näistä tekemiensä päätelmien aliarvioimista vaatia muuttumista pelkän muutoksen vuoksi. Joskus ehkä kannattaa ollakin pelkästään aloillaan ja katsoa mitä siitä saa irti.

Vierailija
iMuke
Minulla ei ole (onneksi) tarvetta miettiä tällaisia asioita. En yleensä välitä tippaakaan mitä muut minusta ajattelevat ja luulen, että se ominaisuus pelastaa minut näiltä loputtomilta pohdinnoilta. Jos joku ei pidä siitä millainen minä olen, niin se on hänen ongelmansa eikä minun, ja muiden ongelmathan eivät tietenkään minulle kuulu.



En voisi enempää olla samaa mieltä. Juuri samalla asenteella maailmassa toimin minäkin, ja olen pärjännyt, kohtuullisesti nyt ainakin elämässäni.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
iMuke
Minulla ei ole (onneksi) tarvetta miettiä tällaisia asioita. En yleensä välitä tippaakaan mitä muut minusta ajattelevat ja luulen, että se ominaisuus pelastaa minut näiltä loputtomilta pohdinnoilta. Jos joku ei pidä siitä millainen minä olen, niin se on hänen ongelmansa eikä minun, ja muiden ongelmathan eivät tietenkään minulle kuulu.



Tuota kun oikein alkaa ajattelemaan tosissaan, niin tulee mieleen että hemmetti. Sekin on makuasia pitääkö joku juuri minusta vai ei. Olen vain yksi "objekti" loputtomien muiden objektien joukossa. Ja makuasioista voi tietysti kiistellä, mutta ei se mitään hyödytä.

Mikäköhän siinä sitten on niin kauhean karmean pelottavaa että joku ei pidä minusta (ja sen vuoksi olen monet tuskat tuntenut kun olen miettinyt mitä tehdä että jonkun selkeä vihamielisyys tai kohtaani osoittama tympeys laantuisi). Varmaan joku lapsuudesta jäänyt "kuolemanpelko"; sitä alitajuisesti uskoo kokoajan olevansa muiden armoilla eli heidän tulevat ja menevät tunnetilansa ovat mukamas jotenkin kohtalokkaita omalle itselle.

Jossain toisessa maassa ja ajassa uskomus olisi looginen, ei välttämättä Suomessa.

Vierailija
Rousseau

Mikäköhän siinä sitten on niin kauhean karmean pelottavaa että joku ei pidä minusta (ja sen vuoksi olen monet tuskat tuntenut kun olen miettinyt mitä tehdä että jonkun selkeä vihamielisyys tai kohtaani osoittama tympeys laantuisi). Varmaan joku lapsuudesta jäänyt "kuolemanpelko"; sitä alitajuisesti uskoo kokoajan olevansa muiden armoilla eli heidän tulevat ja menevät tunnetilansa ovat mukamas jotenkin kohtalokkaita omalle itselle.

Jossain toisessa maassa ja ajassa uskomus olisi looginen, ei välttämättä Suomessa.




Sinä yksinkertaisesti välität liikaa. Älä välitä. Kerran me vaan eletään. Sitä paitsi ketään ei kiinnosta millainen olet, mitä teet, minne meet. Se on kaikki sinun pääsi sisällä. Harvoin oikeasti joku välittää josta kusta muusta, kuin itsestään
Olen myös kuullut sen olevan jonkin sortin narsismia. En kyllä ole varma miksi.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
gazoline
Rousseau

Mikäköhän siinä sitten on niin kauhean karmean pelottavaa että joku ei pidä minusta (ja sen vuoksi olen monet tuskat tuntenut kun olen miettinyt mitä tehdä että jonkun selkeä vihamielisyys tai kohtaani osoittama tympeys laantuisi). Varmaan joku lapsuudesta jäänyt "kuolemanpelko"; sitä alitajuisesti uskoo kokoajan olevansa muiden armoilla eli heidän tulevat ja menevät tunnetilansa ovat mukamas jotenkin kohtalokkaita omalle itselle.

Jossain toisessa maassa ja ajassa uskomus olisi looginen, ei välttämättä Suomessa.




Sinä yksinkertaisesti välität liikaa. Älä välitä. Kerran me vaan eletään. Sitä paitsi ketään ei kiinnosta millainen olet, mitä teet, minne meet. Se on kaikki sinun pääsi sisällä. Harvoin oikeasti joku välittää josta kusta muusta, kuin itsestään
Olen myös kuullut sen olevan jonkin sortin narsismia. En kyllä ole varma miksi.



Messias-kompleksikin aiheuttaa sellaista että kuvittelee olevansa se jonka pitää kantaa kaikkien muiden synnit ja taakat. Eli että jos vaan jossakin tapahtuu jotain, se on "oma syy". Jotenkin niin kuin "vetää" kaikkien muiden ihmisten ongelmat omalle kontolleen. Olen kuullut sellaisen esimerkkitapauksen että mies oli duunissa lumenauraajana, ja häntä aina kiukutti aamulla aikaisin lähteä sitä hommaansa hoitamaan, ja siitä jupisi ja kiroili. Hänen vaimonsa puolestaan ahdistui jokaikinen aamu siitä rähisemisestä, ja eräs aamu kun mies taas noitui ja kiroili, vaimolta pääsi parahdus että en minä sille mitään mahda että siellä on taas satanut lunta!

Mahtoi mies olla hölmistynyt. Eivät ihmiset tajua sitä miltä se siitä ihmisestä tuntuu joka on lapsesta asti imenyt äidinmaidonvastikkeessa asenteen että hänen pitäisi kyetä tekemään kaikille muille olo hyväksi ja herttaiseksi. Itsekin ahdistuin tässä taannoin treffeillä joilla keskustelu kuoli välittömästi ja toinen osapuoli ei tehnyt elettäkään jatkaakseen juttua millään tavalla, joten minä jouduin kannattalemaan tilannetta yrittämällä hädissäni keksiä kokoajan jotain sopivaa anekdoottia esitettäväksi. Sain välillä miehen nauramaankin, mutta helvetin väsyttäväksi se kävi toista yrittää tsempata ja loppujen lopuksi totesin suoraan että ei taida olla kiinnostusta (hänellä siis - eikä sitä tietenkään ollut sitten lopulta minullakaan).

Ehkäpä lopulta välitän muista sen takia että pelkään heidän tai tilanteen käyvän uhkaavaksi, jos en välitä 24/7. En tiedä. Kyllähän minä sen tiedän että oikeasti ihmiset eivät ole järin kiinnostuneita minun, tai kenenkään ventovieraan, olemassaolosta. Ja jos joku jotain jupiseekin jostain asiasta, niin hän vain purkaa omia kiukkujaan ilman että minun pitäisi osata tilanne hänelle ratkaista - enhän itsekään odota että joku tarjoaa jonkin ratkaisun, jos vain tunnen tarvetta kiukutella.

Sitäkin olen miettinyt (mitäpä en olisi miettinyt) että onko paljo oman itsen ja muiden ihmisten pähkäily loppujen lopuksi täytettä jolla yrittää saada sisältöä elämään joka muuten olisi aika yksitoikkoista ja tyhjää. Luonnossa oleilu ja kaikki muut harrastukset ovat toki antoisia asioita, mutta ei niissä mitään miettimistä ole. En toisaalta täysin voi tuomita ihmisten välisten koukeroiden märehtimistä, koska se voi olla helkkarin mielenkiintoista, mutta jos siitä alkaa olemaan liian paljon riesaa, pitäisi tosiaan saada välillä lomaa ja saada viattomasti ja vapautuneesti ajatella että ihmiset eivät ole niin merkityksellisiä loppujen lopuksi.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat