Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Liikunta ja yliaktivoituminen

Jos liikun kovasti, niin en saa unta seuraavana yönä kovin helposti. Liikunnan jälkeen liitelen sfääreissä ja se olotila jatkuu jonkin aikaa. Aivan kuin aivot heräisivät uudelleen henkiin hetkellisen verenkiertotulvan ansiosta.

Onko moni kokenut samaa? Ennen mielenterveysongelmia ei ollut niin paljon ongelmaa tasaantumisen ja unensaannin kanssa.

Mitähän merkitystä liikunallakin on mielenterveyteen, mikäli se ei satu olemaan ihan ok?
Voiko täysin terveellä olla samanlaisia kokemuksia?

Toinen, mikä aktivoi helposti yli, on jutustelu sytyttävässä seurassa ja samanaikainen musiikki. Foorumillakin onnistuu, mutta nämä ovat aika keloutuneita mestoja nykyään, tosin kesällä voi olla merkitystä.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Kommentit (11)

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Keksin mielessäni ihmeellisiä hokemia. Ihan pähkähulluja. Joskus pelkkiä sanoja. Ääneen en uskaltaisi noita virkkaa kenenkään kuullen. Olenko tämän puolesta(kin) täysi seinähullu?

Totuus on, että tuolla hulluttelulla on tasapainottava vaikutus. Uskoisin vahvasti.

Onks kellään jotain samoja kokemuksia? Tai mitä ajatuksia tuosta herää?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009
jussipussi
eskimo

Toinen, mikä aktivoi helposti yli, on jutustelu sytyttävässä seurassa



Oletko kokeillut sellaista joka ei sytytä yhtään?



Kyllähän näitäkin on varmaan ollut matkan varrella.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Vierailija
eskimo

Mitähän merkitystä liikunallakin on mielenterveyteen, mikäli se ei satu olemaan ihan ok?
Voiko täysin terveellä olla samanlaisia kokemuksia?

Liikunnalla on aina merkitystä mielenterveydelle, oli se sitten ok tahi ei. Liikunnan rasituksen ja vireystilan välillä on selvä yhteys ja käsittääkseni erilaiset sisäeritysmuutokset, joita tähän liittyy, tunnetaan aika hyvinkin. Käsittääkseni liikuntaa myös suositellaan mielenterveyspotilaille - toki riippuen tilanteesta ja siitä, onko tilanne sellainen, että on mitään mahiksiakaan siihen kyetä. Toisaalta on mielenterveysongelmia, joissa osa ongelmaa on liiallinen itsensä rääkkääminen tai muu ylitasittumista tuottava tapa toimia, jolloin liikunnan lisääminen ei ole välttämättä se avain.

Satavarmaa on se, ettei mieli toimi erillään kehosta, vaan sekä keholliset tapahumat vaikuttavat mieleen että vice versa.

Vierailija

Rajoja kokeilemalla löytää itselle sopivan keskitien. Ilman ajoittaista rajojen ylitystä ei ole myöskään kehitystä. Malttia liikuntaan tai tulee ennenaikainen stoppi koko harrastukselle.

Menneiden aikojen suuret ajattelijat harrastivat kävelyä.
http://www.nlpu.com/Articles/article6.htm (esimerkkinä vain Darwinin vuoksi, en mene takuuseen tekstin fysiologisesta sisällöstä)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

En tiedä onko tämä niin kovin erikoista, mutta tulipahan vaan mieleen että missähän ihmiset oikeasti kykenevät tuntemaan itsensä älykkääksi.

Jos on muiden älykkäiden joukossa, ei erotu sieltä millään tavalla, ja voi olla että hyvinkin korkea älykkyys on "normi" jota suorastaan edellytetään kyseisen ryhmän sisällä. Muihin vertailemalla tunnet itsesi ihan tavalliseksi ja keskiverroksi.

Jos on vähä-älyisten joukossa, yleensä käy niin että mitä tahansa suustansa ulos päästää, sitä kovin kummeksutaan ja pidetään suorastaan jopa täysin typeränä matskuna kun ei ymmäretä koko höpinästä yhtikäs mitään. Tästä hyvä esimerkki olisi ehkä Mark Twainin eräässä kirjassa tapahtuva kohtaus jossa paikkakunnalle muuttanut asianajaja sanoo räkyttävästä koirasta että jos omistaisin tuosta koirasta puolet, tappaisin sen oman puolikkaani. Tätä sutkautusta paikalliset juntit karsastavat ja asianajaja leimautuu vuosikymmeniksi vähän kummaksi tyypiksi.

Taannoin yksi ihminen jolle olin kirjoitellut netissä niitä näitä, hyvin samankaltaisia pohdintoja kuin nettifoorumeillekin tulee kirjoiteltua, täräytti että ei ole hyvä miettiä asioita liikaa. Ja heti perään että tarvitseeko kaiken puheen aina olla Mensa-tasoista. En ollut pitänyt häntä mitenkään vähä-älyisenä (enkä usko että sitä onkaan), mutta petyin syvästi kun tuntui siltä että hän pitää minua ehkä teennäisenä brassailijana. Ja kuitenkin olin ollut vain oma itseni. Tuli mieleen että ihmisellä on jonkinlainen "perusolemus", ja jos ei sitä toinen ihminen hyväksy, tuollaisen ihmisen kanssa ei voi kuvitellakaan jakavansa elämänsä. (Tämä kun tietysti oli taas niitä deittikuvioita tämä.) Tottahan toki ymmärrän etteivät kaikki voi pohtia syntyvä syviä 24/7, mutta jos minulta odotetaan että alan teeskentelemään että EN pohdi, niin nou kän tuu.

Älyn määrästäkin viis, kunhan saisi olla sellaisten ihmisten seurassa jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Ei niitä kovin usein löydy.

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013
Rousseau
En tiedä onko tämä niin kovin erikoista, mutta tulipahan vaan mieleen että missähän ihmiset oikeasti kykenevät tuntemaan itsensä älykkääksi.

Jos on muiden älykkäiden joukossa, ei erotu sieltä millään tavalla, ja voi olla että hyvinkin korkea älykkyys on "normi" jota suorastaan edellytetään kyseisen ryhmän sisällä. Muihin vertailemalla tunnet itsesi ihan tavalliseksi ja keskiverroksi. 

Jos on vähä-älyisten joukossa, yleensä käy niin että mitä tahansa suustansa ulos päästää, sitä kovin kummeksutaan ja pidetään suorastaan jopa täysin typeränä matskuna kun ei ymmäretä koko höpinästä yhtikäs mitään. Tästä hyvä esimerkki olisi ehkä Mark Twainin eräässä kirjassa tapahtuva kohtaus jossa paikkakunnalle muuttanut asianajaja sanoo räkyttävästä koirasta että jos omistaisin tuosta koirasta puolet, tappaisin sen oman puolikkaani. Tätä sutkautusta paikalliset juntit karsastavat ja asianajaja leimautuu vuosikymmeniksi vähän kummaksi tyypiksi.

 
Munko kirjoituksesta tuli mieleen? :) Mutta joo, ja sitten koko asia on jostain syystä niin kauhean tabu, että kamalasti ahdistaa koko asiasta puhuminen ja heti alkoi tuntua, että ei olisikaan pitänyt sanoa mitään. :(

Ja kysymykseen vastauksena, että minä ainakaan en tunne oikein missään noin vakituisesti. Enkä tiedä olisiko aihettakaan. Kuulen kyllä oikeastaan päivittäin tai ainakin lähes, että olen fiksu tai viisas tai älykäs. Mutta kun tuollaiset maininnat saan niin kovin vähin meriitein, en niitä oikein voi vakavasti ottaa. Pahinta on se, kun ihmiset toisinaan keksivät kuvitella, että olen jotenkin lahjakas ja tulevat puhumaan siitä, kuinka kuvitellut lahjani menevät hukkaan kun en tee sitä tai tätä. Se on oikeasti ahdistavaa.

Täällä en koe itseäni fiksuksi, mutta tuntuu hyvältä olla fiksussa seurassa. 

Rousseau

Älyn määrästäkin viis, kunhan saisi olla sellaisten ihmisten seurassa jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Ei niitä kovin usein löydy.

Olet ihan oikeassa, tämä on se tärkein juttu. Sitä vaan usein osaa arvostaa sellaista, mitä itsellä on vähän. Siksi kai tuosta älykkään seuran arvostamisesta tuli sanottua. Ei sitä varmasti tulisi edes ajatelleeksi, jos sellaista olisi jatkuvasti tarjolla. 

Tästä tuli nyt vähän tällainen avautumisviesti, mutta menköön nyt. Kuinkahan kauan omat viestit ovat poistettavissa?

Kurkö
Seuraa 
Viestejä179
Liittynyt16.10.2013

En tiedä onko erikoinen ilmiö, jos ollenkaan, mutta koen aina analysoivani itseäni. Olen ikään kuin liian tietoinen itsestäni. Joskus rupean analysoimaan muita, että mitä tuo toinen tuossa miettii, ja mitä sen eleet tarkoittaa. Yritän vähentää tätä liika ajattelua, mutta se tulee aina takaisin. Joskus sitä vaan haluais olla vapaa ajatuksista, mutta tarkoittaako tämä silloin sitä, että olisin kuollut? Pitääkö aina ajatella? Eikö joskus pääkoppa voisi olla hiljaa? aiheuttaako ajatteliminen riippuvuutta?

''Mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarmaa.''

Makepeace
Seuraa 
Viestejä160
Liittynyt27.5.2013

Silloin tällöin ympäristön äänet muuttuvat päässäni sanoiksi tai lyhyiksi lauseiksi. Eilen limupullon korkki putosi lattialle ja sanoi ”politics”. Ja esimerkiksi pyykinpesukoneeni pumppu sanoo  f**k you, f**k you, f**k you....

Toinen oudohko ilmiö on se, että joskus korvani fyysisesti nytkähtävät äänen suuntaan. Tämä tapahtuu usein keskittyneessä tilassa ja hiljaisuuden vallitessa. Mikä hyvänsä kaukainen rasahdus tai muu pikku ääni voi saada korvani liikahtamaan äänen suuntaan. (Äänen tulosunnasta riippuen joko molemmat tai vain toinen korva reagoi.) En tiedä onko liike niin suuri, että sen voisi ulkopuolinen nähdä jos oikealla hetkellä katsoisi – vai onko liike enempi  näkymättömissä, surkastumaisillaan olevissa  lihaksissa jossakin pään ja korvan välissä. Nykiiks muilla?

(Erittäin mielenkiintoinen ilmiö on muuten ASMR, josta on tällä palstalla keskusteltukin. Itselleni ei valitettavasti tuollaista vastaavaa onnenhyrinää tule juuri muusta kuin musiikista ja tietynlaisesta kosketuksesta. Toisille ihmisille vastaavia väreitä ja euforiantunnetta saattaa aiheuttaa esim. (lainaan):

1)Parturissa käyminen
2)Opetusvideoiden katsominen
3)Tarkkojen ohjeiden saaminen tuntemattomilta
4)Jonkun piirtäjän mallina oleminen
5)Lääkärissä käyminen
6)Henkilökohtaisen opetuksen saaminen

 

Tästä ilmiöstä olisi mielenkiintoista kuulla lisää... kokemuksia anyone?)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Vaihdokas, lähti tosiaan toisaalla sanomastasi etenemään nuo mietteet. Ja lisää seuraa, sori vaan...

...mutta asioista joita olen muutenkin pidempään funtsaillut, tällä älykkyys-teeman saralla.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat