Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Yhteiskunnallisessa keskustelussa tuntuu ensi silmäyksellä olevan vallalla teemat, jotka liittyvät suoraan siihen järjestelyyn, johon ollaan pikkuhiljaa päädytty.

Erikoisuus syntyy siitä, että nykyisiin järjestelyihin saatetaan olla paikoin melko tyytymättömiä ja nähdä sen tietynlainen mahdottomuus, mutta silti ei uskalleta ajatella sitä, että kuviot voisivat olla ratkaisevammin ottaen jotenkin toisin järjestetty.

Aina silloin tällöin esiintyy toki keskustelunavauksia, jotka liittyvät perustekijöihin. Kun ajattelee osuvuutta, niin tällaista keskustelua toivoisi olevan enemmän. Kun perusta ei ole selvä ajattelussa ja käsittelyissä, niin vaarana on iänikuinen haahuilu tyhjässä. Ei ole samalla tavalla otetta tähän todellisuuteen.

Perustalähtöinen asioiden vienti on yksinkertaista. Tarvitaanko oikeasti muunlaista pikkupuhetta? Mistä johtuu oleellisuuksia luotaavan lähestymistavan vähäisyys? Ei kai järjestelmäasiantuntijoita tms voi olla niin vähän?

Voi olla, että paikallaanpolkeminen on seurausta siitä, ettei asioita osata enää ajatella perustasta käsin, vaan ollaan hirttäydytty siihen vallitsevaan olotilaan, johon ollaan ajauduttu enemmän tai vähemmän. Säätämistä oleellisuuksia ajatellen ei yksinkertaisesti ole. Joidenkin (hiljaisessa mielessä) ei edes saa olla.

On tosiaan tärkeän oloista olla säätämässä, mutta jos säätäminen kohdistuu vähäpätöiseen eikä osu, niin mikä on tällaisen merkitys? Turhaa tärkeilyä tuntuu riittävän kaikkialla. Oleellisemmat toimintaperustaa järkevöittävät ratkaisut ovat vähemmän seksikkäitä ja niissä korostuu hiljainen puurtaminen. Näkyviä pisteitä ei juuri saa, mutta ehkä sitäkin enemmän oikeaa tulosta.

(( http://juhamyllarinen.puheenvuoro.uusis ... polkeminen ))

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Kommentit (1)

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat