Seuraa 
Viestejä2144
Liittynyt27.5.2010

Etsin jonkinlaista kokoomaketjua tälle aiheelle, mutta "Psykologia, aivot ja aistit"-osasta sellaista en löytänyt. Joten avataanpa uusi ketju.

http://phys.org/news/2013-08-headbanging-termites.html

Tämän uutinen valottaa termiittien vaarasta hälytys -järjestelmää.

Sivut

Kommentit (95)

Vierailija

Varmaan eläinten tietoisuus on voimakkainta niiden ratkoessa älyllisiä probleemoita tai moraalisia ristiriitoja. Eläinten älykkyydestä olikin tuolla jo pieni ketju

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/kakadut-selvittivat-viiden-lukon-sarjan-pienella-pahkailylla-t59289.html

Eläinten älykkyyden tutkimisessa on tuskin päästy vasta alkuun. Ja älykkyyttä on kasveillakin. Eläimillä on varmaan myös tunneälyä ja moraaliperiaatteita, ja onhan moraalikin eräänlaista älykkyyttä. Ja uhrautuvuus. Esimerkiksi emonrakkautta esiintyy jo hiivasolulla, kun se luovuttaa omasta kehostaan silmikoituneille pennuille tarvittaessa omia mitokondrioitaan vaikka kuolemaan asti.

Luonnonvalinta on minusta epäilyttävän helppo selitys eläinten älykkyydelle - niin kuin monelle muullekin asialle. Pikemminkin älykkyyden voisi olettaa olevan jollain tavalla ennalta olemassa ja eläinten ja kasvien kasvavan siihen "kiinni". Ei kai kukaan Leninin tavoin kuvittele, että ihminen olisi saanut esim. matemaattiset valmiutensa miljoonien kokemusten kautta. Tosiasiassa useimmat korkeammasta matematiikasta paljon tietävät, esimerkiksi matematiikan professorit, ajattelevat matematiikan olevan peräisin platonilaisesta ideoiden avaruudesta..

Samoin voi ajatella muidenkin kognitiivisten ja emotionaalisten prosessien lähteen olevan platonistisessa sfäärissä.

Mr. Smith
Seuraa 
Viestejä1316
Liittynyt15.3.2013

Homma on selvää.
Eläimillä on tietoisuus, olemassa olostaan. Se ilmenee pakoreaktiona kaikilla eläimillä.
Muurahaisilla, hyttysillä jne..
Älykkyys on ihan eri asia

Vierailija

Alempana edellisessä linkissä on lisää videoita mm. lukon avaamisponnisteluista, joissa mielikuva tavoitteesta tuntuu (näyttää) olevan mielessä avaamisponnisteluja tekevällä linnulla. Tietoisuus lienee siis usein älykkäiden toimintojen kanssa yhteydessä.

This, the scientists argue, is consistent with the birds having a representation of the goal they were after.

Linnuilla on tutkijoiden mielestä selvästi tietoisuus mukana ongelmanratkaisussaan

Vierailija

Eläinten ja ihmiseläinten tietoisuuden ero on siinä, että ihmiset "tietävät" olevansa tietoisia, eläimetkin usein kyllä ovat tietoisia, mutta eivät tiedä sitä. Tavallaan eivät kykene sitä kertomaan itselleen.

Tietoisuuden, tai sanotaan tajuamisen tasossa on kyllä muitakin eroja, kielellisetkin erot ovat selviä.

Midian
Seuraa 
Viestejä209
Liittynyt21.8.2010

Sitä olen itse kyllä miettinyt (kun kaikki elämä kuitenkin on kehittynyt suurinpiirtein samoista lähtökohdista), että miksi ihminen on kehittynyt näin pirun pitkälle verrattuna muihin eläimiin?
Luulisi nyt että edes joku muukin laji maan päällä osaisi/voisi käyttää aivojaan tehokkaammin ja olla edes jollain luolamiestasolla, jotka kuitenkin osasivat jo piirrellä seinämiin näkemiänsä asioita, tehdä alkeellisia työkaluja ym.

Kas lempijuomaani, Alkoholia!

Vierailija
Midian
Sitä olen itse kyllä miettinyt (kun kaikki elämä kuitenkin on kehittynyt suurinpiirtein samoista lähtökohdista), että miksi ihminen on kehittynyt näin pirun pitkälle verrattuna muihin eläimiin?
Luulisi nyt että edes joku muukin laji maan päällä osaisi/voisi käyttää aivojaan tehokkaammin ja olla edes jollain luolamiestasolla, jotka kuitenkin osasivat jo piirrellä seinämiin näkemiänsä asioita, tehdä alkeellisia työkaluja ym.




Evoluutioketju, kyllä tuppaa täyttymään, mutta silloin kun ketjussa ei ole tilaa, ei myöskään ole "tarvetta" sen täyttymiseen.

Sitäpaitsi ihminenhän "tappaa" kaikki tunkkettelijat, ihmisenkaltaiset kädelliset lähenevät sukupuuttoa, ihan ihmisen vuoksi ja todennäköisesti muut pystyihmiset on jo "syöty" parempaan talteen.

Vierailija

Charles Darwin jo ymmärsi, että eläimillä on tietoisuus - mitä tietoisuus sitten viime kädessä onkin. Nyt ovat tutkijat, joukossa monet kuuluisimmista, kirjoittaneet eläinten tietoisuuden julistuksen

http://io9.com/5937356/prominent-scient ... st-like-us

Aivotutkimus on osoittanut, että ilmeisissä emotionaalisissa tiloissa aivojen subkortikaaliset hermoverkot tulittavat samaan tapaan niin ihmisellä kuin linnuilla (joilla kuorikerros on vähäinen) ja monilla muilla aivot omaavilla eläimillä. Valppaudesta, unesta ja päätöstenteosta vastaavat hermopiirit ovat samanlaiset niin pääjalkaisilla kuin jopa hyönteisillä. (Lieneekö kännökseni oikea?)

Myös tietoisena olemiseen viittaava käyttäytyminen on monesti liki identtistä. Niinpä esimerkiksi harakka, ihminen, kookas kädellinen, delfiini ja elefantti tunnistavat kaikki samalla tavalla oman kuvansa peilistä

[size=85:2fwwaulp]Magpies in articular have been shown to exhibit striking similarities to humans, great apes, dolphins, and elephants in studies of mirror self-recognition.[/size:2fwwaulp]

[size=85:2fwwaulp]Furthermore, neural circuits supporting behavioral/electrophysiological states of attentiveness, sleep and decision making appear to have arisen in evolution as early as the invertebrate radiation, being evident in insects and cephalopod mollusks (e.g., octopus).[/size:2fwwaulp]

Niinpä ei ole mikään ihme, että katsoessani edelläolleista linkeistä papukaijan lukonavaamisponnisteluja peilisoluni rekisteröivät ne yhtä aitoina kuin omat ponnisteluni olisivat vastaavassa tilanteessa.

Mistä sitten tämä tietoisten tilojen yhteisyys eri eläimille voi olla peräisin? Kuten ensimmäisessä puheenvuorossani esitin, luulen (tai...veikkaan), että vakuumissa, "maailmaneetterissä", sijaitsevat matematiikan ja fysiikan lakien ohella myös "korkeammat", käyttäytymisen ja älykkyyden sekä emootioiden ja tunteiden lait. Nämä taas manifestoituvat näiden "päälle" rakentuneiden aivojen ja kehojen kautta.

Vierailija

Joskus eläimen kohdatessa voi nähdä sen silmistä heränneen elämyksellisen tietoisuuden (tietysti eläin on yleensäkin tietoinen, mutta niin rutiineihinsa uppoutunut, että ei edes huomaa kokevansa.)

Kerran olin tulossa töistä jalan ja vähän matkan pässä oli fasaani juuri aikeissa ylittää tien, mutta nähdessään minut se pysähtyi. Silloin annoin fasaanille kädellä merkkejä, että se voisi jatkaa matkaa. Fasaani katsoi minua ja ottikin muutaman askeleen, mutta koska olin jo varsin lähellä, se pysähtyi taas ja katsoi kysyvästi minuun. Annoin taas merkkejä ja katseltuaan minua ja rohkaistuneena se kipitti yli tien.

Sillä puolella tietä, mihin fasaani oli tullut, olikin korkea puuaita ja fasaani katsoi minuun ilmiselvästi vähän hädissään: mitä nyt? Silloin piirsin kädelläni kaaren ilmaan fasaanin katsoessa merkkiäni. Kun fasaani vielä kallisti päänsä minua kohti piirsin uuden kaaren, ja silloin lintu tyynen rauhallisesti ponnahti ilmaan ja ylitti aidan juuri piirtämäni kaaren muotoista lentorataa pitkin.

Useni olen nähnyt lintujen reagoivan kädellä näyttämääni avoimen ikkunan suuntaan esim. linnun, kuten tiaisen, tultua luokkahuoneeseen.

Äskettäin kohtasin hyvin voimakkaan elämyksellisen tietoisuuden omanneen koiran, kun kävelyllä ollessani minut ohitti koirientaluttaja. Toinen koira silloin vilkaisi minua ja hymyilin sille. Koiran silmiin syttyi loiste kun se tajusi tuossa kulkevan ystävällisen tyypin, jonka kanssa olisi mukava hieroa tuttavuutta. Jatkuvasti se vilkuili kaihoisasti taakseen minuun ja yritti jopa pysähtyä. Vilkuilua jatkui vielä välimatkan tultua kahdeksisadaksi metriksi. Silloin toinen koira, joka ei edes ollut huomannut minua, alkoi myös vilkuilla, että mitä ihmettä tuo kaveri koko ajan vilkuilee taaksepäin.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Olen mietiskellyt voikohan eläin hankkia harrastuksia. Kissoilla kun on tapana touhuta jotain tiettyä juttua jonkin aikaa ja sitten yhtäkkiä luopua koko asiasta, vähän kuin olisi kyllästytty harrastukseen.

Vanhempi kissani on jo kai pari viikkoa tököttänyt tuon tuostakin yhdessä ja samassa kohdassa ja tuijottanut eteensä. Ilmeisesti se tuijottaa tietokoneeni keskusyksikön kiiltävää mustaa pintaa joka heijastaa kaikenlaista kuin peili. Nuorempi kissani on öpauttia saman ajan verran siirrellyt vessassa "hiekka"laatikoita pois paikoiltaan. En tiedä potkiiko se pellettejä laatikossa niin voimallisesti että loota loikkaa vaiko työntääkö tassulla koko laatikkoa ulkoapäin, kun en ole ollut paikalla näkemässä.

Vierailija

Lieneekö kyseessä harrastus vai pelkkä ongelmanratkaisu. Ystävälläni oli kissa, joka otti tavakseen herättää emäntänsä aamulla kiipeämällä kirjahyllyyn ja paiskimalla kirjoja lattialle. Viimein emäntä hermostui ja nuhteli kissaa. Seuraavana aamuna hän heräsi outoon, vaimeaan ähinään. Kissa riippui etutassuistaan kirjahyllyssä mutta yhtään kirjaa ei oltu heitetty..

Eläinten tottelevaisuudesta puhuttaessa muistan aina Kaanaan koirien hoitajan lehtiartikkelin. Kun Kaanaan koiralle näyttää kynnystä ja kieltää ylittämästä sitä, se ymmärtää ja tottelee. Kaanaan koira on saman artikkelin mukaan ainoa rotu, joka voittaa karatekan.

Eikä Kaanaan koira kestä sitä, että sille ollaan vihaisia

https://www.google.fi/search?q=kaanaank ... 80&bih=643

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Em. tapauksissa kissojeni touhuilla ei kuitenkaan näytä olevan tarkoitusta vaikuttaa minuun.

Nuorempi kissa tekee kyllä halutessaan kaikenlaiset temput jos haluaa huomiota. Menee tv-tasossa jonkin vempaimen päälle rönöttämään ja tuijottaa minua, räplää kirjoja kirjahyllystä tai roikkuu ulisten verhoissa. Ja joka kerta kun reagoi toivotulla tavalla "häiriköintiin", elukka tietenkin vakuuttuu siitä että tapa manipuloida on oikea. Siksi yritän välillä olla välittämättä tai suihkutan kissankarkotusainetta paikkoihin joihin en sitä halua. Mutta ne hajut haihtuvat aikas äkkiä ja räplääminen alkaa alusta...

Keskeistä on että kissa tulee tekemään "pahojaan" näytösluontoisesti suoraan eteeni. Ei se ikinä tee niitä toisessa huoneessa, koska siellä en näkisi, enkä reagoisi. Laatikoiden työntely vessassa ei tapahdu edessäni.

Ei-toivottua touhuamista hillitsee jossain määrin se että juoksuttaa eliön laserosoittimen valon perässä henkihieveriin. Mutta sitähän se juuri haluaakin, joten siksi se sitä huomiota alunperinkin alkaa tavoitella. Kesken tv-ohjelman leikkimään rynnistäminen vain ei aina sopisi emännän pirtaan, vaikka suurin osa katsotuista ohjelmista boksissa onkin.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä27657
Liittynyt13.5.2005
Antonio Damasio
Sanalla sanoen ydintietoisuus riippuu perustavalla tavalla muutaman fylogeneettisesti vanhan aivorakenteen toimesta. Nämä rakenteet alkavat aivorungosta ja päätyvät somatosensorisiin ja pihtipoimun kuorialueisiin. Tämän joukon rakenteiden vuorovaikutukset (1) tukevat esi-itsen luomista, (2) synnyttävät toisen asteen neuraalisen hahmon, joka kuvaa eliön (esi-itsen) ja esineen suhdetta ja (3) säätävät esinettä prosessoivien, joukkoon kuulumattomien alueiden toimintaa.

Vaikka määritän ehdokasrakenteet näin täsmällisesti, sitä ei pidä tulkita niin, että pidän niistä jokaista tietoisuuden nimenomaisena perustana. Yksikään kuvaamistani toiminnoista ei toteudu yhden neuraalisen kohteen tai kuorialueen tasolla, vaan pikemminkin toiminnot ilmaantuvat alueiden välisen neuraalisen toiminnan tuloksena. Uskon, että itsen aistimus ja esineen vahvistuminen syntyvät tämän neuraalisten kohteiden joukon ja esineen rakentamiseen suoraan vaikuttavien neuraalisten kohteiden joukon vuorovaikutuksista.

Antonio Damasio, 1999, Tapahtumisen tunne : Miten tietoisuus syntyy, (s. 245).

Tällä perusteella jos siis pysyin kärryillä, eliöt, joilla on aivorunko, limbinen järjestelmä ja jonkinlainen aivokuori voisivat ainakin periaatteessa olla tietoisia, joskin aivokuoren kehityksen asteesta riippuen itse tietoisempi siitä tai vähemmän tietoinen siitä.

Muutenkin tietoisuus lienee hieman hankala käsite kun siinä, mitä pidämme tietoisuutena, lienee siis aivojen tasolla tavallaan kaksi erillistä järjestelmää. On "tässä ja nyt" nykyhetken kokija ja sitten elämänhistoriaan liittyvä menneiden muistelelija ja sen pohjalle rakentunut tulevaisuuden suunnittelija. [1] Kuten Daniel Kahneman se osuvasti kiteyttää: "muistava minuus raahaa kokevaa minuutta läpi kokemusten joita kokeva minuus ei tarvitse"

Eliöllä voisi siten periaatteessa toimia vain tuo tässä-ja nyt nykyhentken kokemus, jolloin eläin toimisi ikäänkuin "vaistojensa varassa" joskin sillä tavalla tietoisena, missä tuolla tietoisuudella ei vain olisi minkäänlaista elämänkokemusta. Jonkinlainen semanttinen muisti mahdollistaisi jonkin tason oppimisen, eli eläin oppisi jollain tasolla välttelemään ikäviä asioita ja suosimaan myönteisiä asioita, mutta ei olisi itse välttämättä tietoinen, miksi mitäkin asiaa preferoi tai välttelee, ellei kysymys sitten liity pelkästään tässä-ja-nyt -hetkeen.

[1]Daniel Kahneman: Kokemus vs. muisto

Riittoisampi keskustelukumppani.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat