Seuraa 
Viestejä2144

Etsin jonkinlaista kokoomaketjua tälle aiheelle, mutta "Psykologia, aivot ja aistit"-osasta sellaista en löytänyt. Joten avataanpa uusi ketju.

http://phys.org/news/2013-08-headbanging-termites.html

Tämän uutinen valottaa termiittien vaarasta hälytys -järjestelmää.

Sivut

Kommentit (95)

Varmaan eläinten tietoisuus on voimakkainta niiden ratkoessa älyllisiä probleemoita tai moraalisia ristiriitoja. Eläinten älykkyydestä olikin tuolla jo pieni ketju

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/kakadut-selvittivat-viiden-lukon-sarjan-pienella-pahkailylla-t59289.html

Eläinten älykkyyden tutkimisessa on tuskin päästy vasta alkuun. Ja älykkyyttä on kasveillakin. Eläimillä on varmaan myös tunneälyä ja moraaliperiaatteita, ja onhan moraalikin eräänlaista älykkyyttä. Ja uhrautuvuus. Esimerkiksi emonrakkautta esiintyy jo hiivasolulla, kun se luovuttaa omasta kehostaan silmikoituneille pennuille tarvittaessa omia mitokondrioitaan vaikka kuolemaan asti.

Luonnonvalinta on minusta epäilyttävän helppo selitys eläinten älykkyydelle - niin kuin monelle muullekin asialle. Pikemminkin älykkyyden voisi olettaa olevan jollain tavalla ennalta olemassa ja eläinten ja kasvien kasvavan siihen "kiinni". Ei kai kukaan Leninin tavoin kuvittele, että ihminen olisi saanut esim. matemaattiset valmiutensa miljoonien kokemusten kautta. Tosiasiassa useimmat korkeammasta matematiikasta paljon tietävät, esimerkiksi matematiikan professorit, ajattelevat matematiikan olevan peräisin platonilaisesta ideoiden avaruudesta..

Samoin voi ajatella muidenkin kognitiivisten ja emotionaalisten prosessien lähteen olevan platonistisessa sfäärissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Alempana edellisessä linkissä on lisää videoita mm. lukon avaamisponnisteluista, joissa mielikuva tavoitteesta tuntuu (näyttää) olevan mielessä avaamisponnisteluja tekevällä linnulla. Tietoisuus lienee siis usein älykkäiden toimintojen kanssa yhteydessä.

This, the scientists argue, is consistent with the birds having a representation of the goal they were after.

Linnuilla on tutkijoiden mielestä selvästi tietoisuus mukana ongelmanratkaisussaan

Eläinten ja ihmiseläinten tietoisuuden ero on siinä, että ihmiset "tietävät" olevansa tietoisia, eläimetkin usein kyllä ovat tietoisia, mutta eivät tiedä sitä. Tavallaan eivät kykene sitä kertomaan itselleen.

Tietoisuuden, tai sanotaan tajuamisen tasossa on kyllä muitakin eroja, kielellisetkin erot ovat selviä.

Midian
Seuraa 
Viestejä209

Sitä olen itse kyllä miettinyt (kun kaikki elämä kuitenkin on kehittynyt suurinpiirtein samoista lähtökohdista), että miksi ihminen on kehittynyt näin pirun pitkälle verrattuna muihin eläimiin?
Luulisi nyt että edes joku muukin laji maan päällä osaisi/voisi käyttää aivojaan tehokkaammin ja olla edes jollain luolamiestasolla, jotka kuitenkin osasivat jo piirrellä seinämiin näkemiänsä asioita, tehdä alkeellisia työkaluja ym.

Kas lempijuomaani, Alkoholia!

Midian
Sitä olen itse kyllä miettinyt (kun kaikki elämä kuitenkin on kehittynyt suurinpiirtein samoista lähtökohdista), että miksi ihminen on kehittynyt näin pirun pitkälle verrattuna muihin eläimiin?
Luulisi nyt että edes joku muukin laji maan päällä osaisi/voisi käyttää aivojaan tehokkaammin ja olla edes jollain luolamiestasolla, jotka kuitenkin osasivat jo piirrellä seinämiin näkemiänsä asioita, tehdä alkeellisia työkaluja ym.




Evoluutioketju, kyllä tuppaa täyttymään, mutta silloin kun ketjussa ei ole tilaa, ei myöskään ole "tarvetta" sen täyttymiseen.

Sitäpaitsi ihminenhän "tappaa" kaikki tunkkettelijat, ihmisenkaltaiset kädelliset lähenevät sukupuuttoa, ihan ihmisen vuoksi ja todennäköisesti muut pystyihmiset on jo "syöty" parempaan talteen.

Charles Darwin jo ymmärsi, että eläimillä on tietoisuus - mitä tietoisuus sitten viime kädessä onkin. Nyt ovat tutkijat, joukossa monet kuuluisimmista, kirjoittaneet eläinten tietoisuuden julistuksen

http://io9.com/5937356/prominent-scient ... st-like-us

Aivotutkimus on osoittanut, että ilmeisissä emotionaalisissa tiloissa aivojen subkortikaaliset hermoverkot tulittavat samaan tapaan niin ihmisellä kuin linnuilla (joilla kuorikerros on vähäinen) ja monilla muilla aivot omaavilla eläimillä. Valppaudesta, unesta ja päätöstenteosta vastaavat hermopiirit ovat samanlaiset niin pääjalkaisilla kuin jopa hyönteisillä. (Lieneekö kännökseni oikea?)

Myös tietoisena olemiseen viittaava käyttäytyminen on monesti liki identtistä. Niinpä esimerkiksi harakka, ihminen, kookas kädellinen, delfiini ja elefantti tunnistavat kaikki samalla tavalla oman kuvansa peilistä

[size=85:2fwwaulp]Magpies in articular have been shown to exhibit striking similarities to humans, great apes, dolphins, and elephants in studies of mirror self-recognition.[/size:2fwwaulp]

[size=85:2fwwaulp]Furthermore, neural circuits supporting behavioral/electrophysiological states of attentiveness, sleep and decision making appear to have arisen in evolution as early as the invertebrate radiation, being evident in insects and cephalopod mollusks (e.g., octopus).[/size:2fwwaulp]

Niinpä ei ole mikään ihme, että katsoessani edelläolleista linkeistä papukaijan lukonavaamisponnisteluja peilisoluni rekisteröivät ne yhtä aitoina kuin omat ponnisteluni olisivat vastaavassa tilanteessa.

Mistä sitten tämä tietoisten tilojen yhteisyys eri eläimille voi olla peräisin? Kuten ensimmäisessä puheenvuorossani esitin, luulen (tai...veikkaan), että vakuumissa, "maailmaneetterissä", sijaitsevat matematiikan ja fysiikan lakien ohella myös "korkeammat", käyttäytymisen ja älykkyyden sekä emootioiden ja tunteiden lait. Nämä taas manifestoituvat näiden "päälle" rakentuneiden aivojen ja kehojen kautta.

Joskus eläimen kohdatessa voi nähdä sen silmistä heränneen elämyksellisen tietoisuuden (tietysti eläin on yleensäkin tietoinen, mutta niin rutiineihinsa uppoutunut, että ei edes huomaa kokevansa.)

Kerran olin tulossa töistä jalan ja vähän matkan pässä oli fasaani juuri aikeissa ylittää tien, mutta nähdessään minut se pysähtyi. Silloin annoin fasaanille kädellä merkkejä, että se voisi jatkaa matkaa. Fasaani katsoi minua ja ottikin muutaman askeleen, mutta koska olin jo varsin lähellä, se pysähtyi taas ja katsoi kysyvästi minuun. Annoin taas merkkejä ja katseltuaan minua ja rohkaistuneena se kipitti yli tien.

Sillä puolella tietä, mihin fasaani oli tullut, olikin korkea puuaita ja fasaani katsoi minuun ilmiselvästi vähän hädissään: mitä nyt? Silloin piirsin kädelläni kaaren ilmaan fasaanin katsoessa merkkiäni. Kun fasaani vielä kallisti päänsä minua kohti piirsin uuden kaaren, ja silloin lintu tyynen rauhallisesti ponnahti ilmaan ja ylitti aidan juuri piirtämäni kaaren muotoista lentorataa pitkin.

Useni olen nähnyt lintujen reagoivan kädellä näyttämääni avoimen ikkunan suuntaan esim. linnun, kuten tiaisen, tultua luokkahuoneeseen.

Äskettäin kohtasin hyvin voimakkaan elämyksellisen tietoisuuden omanneen koiran, kun kävelyllä ollessani minut ohitti koirientaluttaja. Toinen koira silloin vilkaisi minua ja hymyilin sille. Koiran silmiin syttyi loiste kun se tajusi tuossa kulkevan ystävällisen tyypin, jonka kanssa olisi mukava hieroa tuttavuutta. Jatkuvasti se vilkuili kaihoisasti taakseen minuun ja yritti jopa pysähtyä. Vilkuilua jatkui vielä välimatkan tultua kahdeksisadaksi metriksi. Silloin toinen koira, joka ei edes ollut huomannut minua, alkoi myös vilkuilla, että mitä ihmettä tuo kaveri koko ajan vilkuilee taaksepäin.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Olen mietiskellyt voikohan eläin hankkia harrastuksia. Kissoilla kun on tapana touhuta jotain tiettyä juttua jonkin aikaa ja sitten yhtäkkiä luopua koko asiasta, vähän kuin olisi kyllästytty harrastukseen.

Vanhempi kissani on jo kai pari viikkoa tököttänyt tuon tuostakin yhdessä ja samassa kohdassa ja tuijottanut eteensä. Ilmeisesti se tuijottaa tietokoneeni keskusyksikön kiiltävää mustaa pintaa joka heijastaa kaikenlaista kuin peili. Nuorempi kissani on öpauttia saman ajan verran siirrellyt vessassa "hiekka"laatikoita pois paikoiltaan. En tiedä potkiiko se pellettejä laatikossa niin voimallisesti että loota loikkaa vaiko työntääkö tassulla koko laatikkoa ulkoapäin, kun en ole ollut paikalla näkemässä.

Lieneekö kyseessä harrastus vai pelkkä ongelmanratkaisu. Ystävälläni oli kissa, joka otti tavakseen herättää emäntänsä aamulla kiipeämällä kirjahyllyyn ja paiskimalla kirjoja lattialle. Viimein emäntä hermostui ja nuhteli kissaa. Seuraavana aamuna hän heräsi outoon, vaimeaan ähinään. Kissa riippui etutassuistaan kirjahyllyssä mutta yhtään kirjaa ei oltu heitetty..

Eläinten tottelevaisuudesta puhuttaessa muistan aina Kaanaan koirien hoitajan lehtiartikkelin. Kun Kaanaan koiralle näyttää kynnystä ja kieltää ylittämästä sitä, se ymmärtää ja tottelee. Kaanaan koira on saman artikkelin mukaan ainoa rotu, joka voittaa karatekan.

Eikä Kaanaan koira kestä sitä, että sille ollaan vihaisia

https://www.google.fi/search?q=kaanaank ... 80&bih=643

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Em. tapauksissa kissojeni touhuilla ei kuitenkaan näytä olevan tarkoitusta vaikuttaa minuun.

Nuorempi kissa tekee kyllä halutessaan kaikenlaiset temput jos haluaa huomiota. Menee tv-tasossa jonkin vempaimen päälle rönöttämään ja tuijottaa minua, räplää kirjoja kirjahyllystä tai roikkuu ulisten verhoissa. Ja joka kerta kun reagoi toivotulla tavalla "häiriköintiin", elukka tietenkin vakuuttuu siitä että tapa manipuloida on oikea. Siksi yritän välillä olla välittämättä tai suihkutan kissankarkotusainetta paikkoihin joihin en sitä halua. Mutta ne hajut haihtuvat aikas äkkiä ja räplääminen alkaa alusta...

Keskeistä on että kissa tulee tekemään "pahojaan" näytösluontoisesti suoraan eteeni. Ei se ikinä tee niitä toisessa huoneessa, koska siellä en näkisi, enkä reagoisi. Laatikoiden työntely vessassa ei tapahdu edessäni.

Ei-toivottua touhuamista hillitsee jossain määrin se että juoksuttaa eliön laserosoittimen valon perässä henkihieveriin. Mutta sitähän se juuri haluaakin, joten siksi se sitä huomiota alunperinkin alkaa tavoitella. Kesken tv-ohjelman leikkimään rynnistäminen vain ei aina sopisi emännän pirtaan, vaikka suurin osa katsotuista ohjelmista boksissa onkin.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239
Antonio Damasio
Sanalla sanoen ydintietoisuus riippuu perustavalla tavalla muutaman fylogeneettisesti vanhan aivorakenteen toimesta. Nämä rakenteet alkavat aivorungosta ja päätyvät somatosensorisiin ja pihtipoimun kuorialueisiin. Tämän joukon rakenteiden vuorovaikutukset (1) tukevat esi-itsen luomista, (2) synnyttävät toisen asteen neuraalisen hahmon, joka kuvaa eliön (esi-itsen) ja esineen suhdetta ja (3) säätävät esinettä prosessoivien, joukkoon kuulumattomien alueiden toimintaa.

Vaikka määritän ehdokasrakenteet näin täsmällisesti, sitä ei pidä tulkita niin, että pidän niistä jokaista tietoisuuden nimenomaisena perustana. Yksikään kuvaamistani toiminnoista ei toteudu yhden neuraalisen kohteen tai kuorialueen tasolla, vaan pikemminkin toiminnot ilmaantuvat alueiden välisen neuraalisen toiminnan tuloksena. Uskon, että itsen aistimus ja esineen vahvistuminen syntyvät tämän neuraalisten kohteiden joukon ja esineen rakentamiseen suoraan vaikuttavien neuraalisten kohteiden joukon vuorovaikutuksista.

Antonio Damasio, 1999, Tapahtumisen tunne : Miten tietoisuus syntyy, (s. 245).

Tällä perusteella jos siis pysyin kärryillä, eliöt, joilla on aivorunko, limbinen järjestelmä ja jonkinlainen aivokuori voisivat ainakin periaatteessa olla tietoisia, joskin aivokuoren kehityksen asteesta riippuen itse tietoisempi siitä tai vähemmän tietoinen siitä.

Muutenkin tietoisuus lienee hieman hankala käsite kun siinä, mitä pidämme tietoisuutena, lienee siis aivojen tasolla tavallaan kaksi erillistä järjestelmää. On "tässä ja nyt" nykyhetken kokija ja sitten elämänhistoriaan liittyvä menneiden muistelelija ja sen pohjalle rakentunut tulevaisuuden suunnittelija. [1] Kuten Daniel Kahneman se osuvasti kiteyttää: "muistava minuus raahaa kokevaa minuutta läpi kokemusten joita kokeva minuus ei tarvitse"

Eliöllä voisi siten periaatteessa toimia vain tuo tässä-ja nyt nykyhentken kokemus, jolloin eläin toimisi ikäänkuin "vaistojensa varassa" joskin sillä tavalla tietoisena, missä tuolla tietoisuudella ei vain olisi minkäänlaista elämänkokemusta. Jonkinlainen semanttinen muisti mahdollistaisi jonkin tason oppimisen, eli eläin oppisi jollain tasolla välttelemään ikäviä asioita ja suosimaan myönteisiä asioita, mutta ei olisi itse välttämättä tietoinen, miksi mitäkin asiaa preferoi tai välttelee, ellei kysymys sitten liity pelkästään tässä-ja-nyt -hetkeen.

[1]Daniel Kahneman: Kokemus vs. muisto

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Kirjekuori
Seuraa 
Viestejä2144
-:)lauri
Eliöllä voisi siten periaatteessa toimia vain tuo tässä-ja nyt nykyhentken kokemus, jolloin eläin toimisi ikäänkuin "vaistojensa varassa" joskin sillä tavalla tietoisena, missä tuolla tietoisuudella ei vain olisi minkäänlaista elämänkokemusta. Jonkinlainen semanttinen muisti mahdollistaisi jonkin tason oppimisen, eli eläin oppisi jollain tasolla välttelemään ikäviä asioita ja suosimaan myönteisiä asioita, mutta ei olisi itse välttämättä tietoinen, miksi mitäkin asiaa preferoi tai välttelee, ellei kysymys sitten liity pelkästään tässä-ja-nyt -hetkeen.

Puhtaasti nojatuolista käsin arvaillen suurin osa ihmiskunnasta luulee että eläimillä on surkea muisti ja että ne elävät ilman suunnittelua vain nyt-hetkessä. Tätä voidaan kutsua vaikkapa arvausfilosofoinniksi, jolla ei ole mitään kokemusperäistä pohjaa. Tieteellisyyden kanssa sellaisilla nojatuoliarvailuilla ei ole mitään tekemistä. Ihminen on mm. tämän vuoksi tuottanut paljon tarpeetonta kärsimystä eläimille, tuudittautuen omahyväiseen ajatukseen eläimen jonkinlaisesta hyvin vähäisestä, ihmisen tietoisuudesta radikaalisti poikkeavasta (ellei sitten jopa täysin nollaisesta) tietoisuudesta. Onneksi kuitenkin jonkinlainen "tietoisten olentojen oikeuksien julistus" on saatu tieteen piirissä aikaiseksi; toivottavasti tämä tulisi joskus näkymään mm. siinä että koe-eläimille tehtävät hirvittävät julmuudet lopetetaan. (Asian ymmärtämistä saattaa edesauttaa oman elämän kuvitteleminen koe-eläimen elämäksi, tai kuvittelemalla itsensä niihin tilanteisiin, joihin koe-eläimet asetetaan. Tällainen empaattinen arvailu tai kuvittelu tehdään kuitenkin eläimen puolesta, for the benefit of the doubt, ei eläintä vastaan. Eli oletetaan "syyttömäksi" [tuntevaksi ja tietoiseksi] kunnes toisin todistetaan.)

Tämän edellisissä lauseissa esitetyn vakavan asian jälkeen sitten taas takaisin tavalliseen foorumimoodiin.

Vaikka maailmassa siis tehdään nojatuolista käsin paljon arvauksia, joilla ei ole lainkaan empiiristä kosketuspintaa todellisuuteen, onneksi kuitenkaan kaikki eivät rajoitu vain esittämään mielipiteitä ja kertomaan niiden arvausmielipiteiden pohjalta kuinka asiat ovat. Apriorisen perustelemattoman mutumielipiteen esittäminen ei tee siitä filosofiaa, koska filosofialta edellytetään sentään jonkinlaista syvää näkemystä asioihin jotta sitä voisi kutsua filosofiaksi. Sellaista kevyttä heittelyä ei tietenkään voida missään nimessä kutsua tieteeksikään.

Esimerkiksi yllä esitettyä eläinten vain-tässä-hetkessä elämistä samoin kuin muistia tai muistamattomuutta koskevat arvaukset voidaan kokeellisesti tarkistaa empiirisen tieteen menetelmin. Useiden lajien kohdalla osoittautuu, että ihmisellä on ihmeen huono muisti verrattuna eläimiin. Sekä lyhyt- että pitkäkestoinen muisti. Maailman parasmuistisen ihmisen tittelin voittanut mies hävisi muistitestissä simpansseille mennen tullen; simpanssit pyyhkivät hänellä pöytää. Ja sitten näitä linkkejä:

Merileijonat muistavat kakistelematta symboliyhdistelmät 10 vuoden takaa. Kuinka ihmiset?
Ihminen kykenee hahmottamaan kerrallaan mielessään ehkä 3-4:n lapsen tekemiset ja sijainnit, norsu noin 30:n.
Kääntämällä ihmisen huomio pois siitä mitä hän on tekemässä noin puoleksi minuutiksi, hän saattaa unohtaa asian täysin. Kissaa täytyy jujuttaa jopa 10 minuuttia ennen kuin se unohtaa mitä oli tekemässä.
Pähkinähakki kykenee pitämään mielessään talven yli jopa 30 000 pähkinän sijainnin / tuhansia eri piilopaikkoja, vaikka pähkinät ovat lumipeitteen alla.
Myös sivulla oleva simpanssivideo voi olla hyvä katsoa.
http://www.cracked.com/article_19535_6- ... n-you.html
http://www.cracked.com/article_19535_6- ... ou_p2.html

Delfiini muistaa toisen delfiinin signaalin 20v takaa.
http://news.discovery.com/animals/whale ... 130806.htm

Muuttolinnut saattavat vanhemmiten muuttaa pitkäkestoisen muistinsa (elämänkokemuksensa) avulla.
http://news.nationalgeographic.com/news ... rains.html
http://news.nationalgeographic.com/news ... ins_2.html
As scientists delve further into the memories of birds, we may have to quit calling some people "birdbrains". That would be unfair…to the birds.

Kyyhkynen oppii yhdistämään 1200 symbolia joko punaiseen tai vihreään nappulaan. Paviaanit päihittivät tässä kyyhkysetkin, oppien yhdistämään tällä tavoin jopa 5000 symbolia. Montako ihminen keskimäärin, ja kuinka nopeasti?
http://www.dailymail.co.uk/news/article ... perts.html

Ei-pelkästään-tähän-hetkeen liittyvää tietoisuutta eläimillä kuvaa se, että eläinten on havaittu suunnittelevan toimintaansa etukäteen. Ainakin linnuilla ja apinoilla tämä on havaittu.

http://www.world-science.net/othernews/ ... lanfrm.htm
It seems the apes were planning ahead for future rewards, the researchers proposed.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12894243
We suggest that some animals have elements of both episodic-like memory and future planning.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239

En nyt oikein hahmota mitä sinä kritisoit. Minä esitin, että eläimillä olisi jonkinlainen semanttinen muisti ja sinä itket krokotiilin kyyneleitä koska lähteesi käytännölllisesti katsoen allekirjoittivat hypoteesini. Sen lisäksi delfiineillä kuten apinoilla, ainakin joillain papukaijoilla ja olivatkos ne variksilla (en tarkkaan muista) lienee myös jonkintason elämänkerrallinen muisti. En tiedä kuinka asia on lintujen kanssa yleisemminkin mutta veikaan että tilanne on niillä samankaltainen kuin nisäkkäillä, joillain lajeilla elämkänkerrallinen muisti olisi kehittyneempi kun se taas joiltain laijeilta käytännössä puuttuisi kokonaan.

Tässä kuitenkin juuri kommenttiani ennen puhuttiin kissoista, joilla tuota itsensätunnistamisen kykyä ei ole tietääkseni koskaan kyetty varmentamaan. Eli erittäin epätodennäköistä, että vaikka niillä olisi jonkinlainen myös elämänkerrallinen muisti, että se toimisi ainakaan samoin kuin esimerkiksi juuri tyyliin ihmisillä, delfiineillä, apinoilla, papukaijoilla tai norsuilla.

PS. ja päättelemistä varten ei tarvita elämänkerrallista muistia. Semanttinen muisti riittää.

Korjaan päättelemistä varten riittää pelkkä työmuisti, mutta semanttiseen muistiin sidottu työmuisti saa aikaan sen että voi oppia jossain asiassa paremmaksi ja paremmaksi harjoittelemalla.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Ketjussa esiintuotu eläinten ilmiömäinen muisti tuo mieleen tietyt erikoiskykyjä omaavat autistiset ihmiset. Esim. tyypit jotka ovat kuin käveleviä ikuisia allakoita.

Ehkä jos aivoissa ei niin sanotusti mene tilaa kaikenlaiseen jonninjoutavaan sisäiseen dialogiin kuten normi-ihmisellä menee (uskomatonta paskaahan siellä päässä pyörii), jää kyky käsitellä muistikuvia "puhtaasti" niin että olennolla on absoluuttinen valokuvamuisti ja muistitieto vastaa täsmälleen ympäröivää todellisuutta.

Pitääkö eläimen välttämättä olla erityisen itsetietoinen muistaakseen asioita? Miettiikö norsulauman johtajanaaras että nytpä ohjaan lauman vesilähteelle jonka näin 30 v sitten? Tuskinpa miettii, se vain lähtee hommaa hoitamaan.

Mutta nykytieteen valossa näkisin että eläimet ja ihmiset ovat samalla jatkumolla tai liukumolla. Mitä monimutkaisemmat aivot, sitä suurempi todennäköisyys minä-idean kehittymiselle. Itsensä peilistä löytämiselle. Voisiko jonkin "alemman" lajin yksittäisissä yksilöissä syntyä poikkeuksellisia neroja jotka kykenevät suorituksiin mihin oman lajin normaalit jäsenet eivät kykene? Miksi nerous olisi varattu yksinomaan ihmiselle?

Siis A.Damasiokin kirjoittaa kirjan, jonka keskeinen tavoite, elämyksellisen tietoisuuden olemuksen selittäminen, kuittautuu verbillä uskon! Miten monesti onkaan todettu, että aivotietoisuuden ainoa todiste on katsomus tai uskomus. Sivun 277 alaosassa (neljänneksi viimeisenä) on viestini, jossa tästä puhutaan hieman kohtikäyvämmin..

Samantapaisia aivojen syvempien osien vaikutuksia pohti jo 80-luvulla neurofysiologian professorimme Rudolf Matias Bergström. Mutta hänellä oli yhdessä vaiheessa myös mielestäni korkeatasoisia intuitiivisia ajatuksia, sanoisin jopa lähellä IIT:tä (kirjassaan "Aivojen fysiologiasta ja psyykestä").

Niinpä kerrankin eräs amerikkalainen tutkija ollessaan matkalla Lappiin pistäytyi Bergströmin luo, mutta Bergströmin ajatukset olivat niin kiinnostavia, että hän jätti Lapin ja vietti lomansa Bergströmin kanssa keskustellen..

Tämänhetkinen intuitioni kieltäytyy hyväksymästä kahden toisistaan erillisen ja riippumattoman tietoisuuden hypoteesia. Se lienee syntynyt vain uskomuksesta, että ulkomaailma kuvautuu nyt aistielinten kautta (tietoisuus) ja on kuvautunut joskus ennen aistielinten kautta (muisti). Uskon, että nykyhetken elämyksissä on menneisyys kokon ajan läsnä ja moduloi nykyhetkeäni, sen elämyksellistä laatua ja konstruktiota. Siis uskon, että kunnossa olevat aivot toimivat kokonaisuutena integroidun informaation muodostaessa eri aivoalueiden tienoille tiivistymiä, jotka sitten ilmenevät elämyksinä (esim. tunteina tai aistielämyksinä).

Esimerkiksi uskomus vapaaseen, ei mistään impulssista tai muusta syystä viriävään "tahtoelämykseen" voi vallita vain, jos ei tiedosteta tuota aivojen ja mielen suurta modulaattoria, joka koko ajan elää ja vaikuttaa antaen impulsseja nykyhetkeen ja moduloiden sen kokemista. Siinä mielessä tietoisuutta voi tarkkailla kahtena, kun vain muistaa niiden perimmäisen ykseyden.

Edit. Luulin olevani Palikan ketjussa, siitä mm. sivu 277..

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239
P.S.V.
Siis A.Damasiokin kirjoittaa kirjan, jonka keskeinen tavoite, elämyksellisen tietoisuuden olemuksen selittäminen, kuittautuu verbillä uskon! Miten monesti onkaan todettu, että aivotietoisuuden ainoa todiste on katsomus tai uskomus. Sivun 277 alaosassa (neljänneksi viimeisenä) on viestini, jossa tästä puhutaan hieman kohtikäyvämmin..

Samantapaisia aivojen syvempien osien vaikutuksia pohti jo 80-luvulla neurofysiologian professorimme Rudolf Matias Bergström. Mutta hänellä oli yhdessä vaiheessa myös mielestäni korkeatasoisia intuitiivisia ajatuksia, sanoisin jopa lähellä IIT:tä (kirjassaan "Aivojen fysiologiasta ja psyykestä").

Niinpä kerrankin eräs amerikkalainen tutkija ollessaan matkalla Lappiin pistäytyi Bergströmin luo, mutta Bergströmin ajatukset olivat niin kiinnostavia, että hän jätti Lapin ja vietti lomansa Bergströmin kanssa keskustellen..

Tämänhetkinen intuitioni kieltäytyy hyväksymästä kahden toisistaan erillisen ja riippumattoman tietoisuuden hypoteesia. Se lienee syntynyt vain uskomuksesta, että ulkomaailma kuvautuu nyt aistielinten kautta (tietoisuus) ja on kuvautunut joskus ennen aistielinten kautta (muisti). Uskon, että nykyhetken elämyksissä on menneisyys kokon ajan läsnä ja moduloi nykyhetkeäni, sen elämyksellistä laatua ja konstruktiota. Siis uskon, että kunnossa olevat aivot toimivat kokonaisuutena integroidun informaation muodostaessa eri aivoalueiden tienoille tiivistymiä, jotka sitten ilmenevät elämyksinä (esim. tunteina tai aistielämyksinä).

Esimerkiksi uskomus vapaaseen, ei mistään impulssista tai muusta syystä viriävään "tahtoelämykseen" voi vallita vain, jos ei tiedosteta tuota aivojen ja mielen suurta modulaattoria, joka koko ajan elää ja vaikuttaa antaen impulsseja nykyhetkeen ja moduloiden sen kokemista. Siinä mielessä tietoisuutta voi tarkkailla kahtena, kun vain muistaa niiden perimmäisen ykseyden.

Edit. Luulin olevani Palikan ketjussa, siitä mm. sivu 277..




Ikäväähän se on, että luonnontieteet voivat parhaimmillaakin esittää vain hyvin perusteltuja uskomuksia. Toista se on varmasti siellä kvanttimystiikan parissa, jossa tiedetään ilman uskomusten häivää oikea totuus.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat