Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

Milloin viimeksi teit jonkin päätöksen ulkopuolisen vaikuttimen johdosta?

Voiko mielipiteen ohjailua jakaa hyviin ja huonoihin vaikutteisiin ja jos voi niin pitääkö silloin hyväksyä niitä hyviä vaikutteita?

Siis mehän eletään maailmassa missä "vaikuttamista" tunkee tuutista 24 tuntia vuorokaudessa.
Miten luulet erottavasi hyvät ja oikeat vaikutteet huonoista ja vääristä?
Menetkö lauman mukana koska se on turvallisinta ja oikeat "opit" on enemmistön hyväksymiä?
Hyväksytkö "oikeat opit" mutta käytännössä toimit kuitenkin toisin?

Olen useasti sanonut jo vuonna yks ja kaks tälläkin palstalla että "Enemmistö on aina väärässä."

Onko se?

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Sivut

Kommentit (41)

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007

On.

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Tällaisesta aiheesta ei saa tietoa suoraan kysymällä. Jokainen voi sanoa jotain, mutta sillä ei ole välttämättä merkitystä häntä määrittävässä mielessä.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010
eskimo
Tällaisesta aiheesta ei saa tietoa suoraan kysymällä. Jokainen voi sanoa jotain, mutta sillä ei ole välttämättä merkitystä häntä määrittävässä mielessä.



Ei ehkä tossa mielessä, mutta jos ajattelee että ihminen identifioi jonkun tekemänsä päätöksen ja siihen vaikuttaneet tekijät hän pystyy havaitsemaan että kuinka paljon lopultakin siinä päätöksessä tai tavassa toimia oli ihan omaa. Siis oma toimintahan voi myös olla väärin ja täysin typerää, mutta onko järkevää seurata "vaikuttajien" antamia valmiita malleja?

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Tästä aiheesta on tietääksin myös tutkimusta. Muiden mielipiteet voivat saada näkemään lähes mustaa valkoisena. No, ei aivan, mutta joskus melkein.

Asia korostuu erityisesti uskomuksellisissa jutuissa, joissa ei ole kunnon käsitystä. Uskonnot lienevät tässä mielessä hyviä esimerkkejä.

Mitä vähemmän ihminen varmasti tietää jostain, sen tärkeämpi voi jokin kehitetty näkemys olla.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907
Liittynyt8.12.2007

http://www.youtube.com/watch?v=LQqq3e03EBQ

Eniveis. Laumaa lampaita harvemmin kumarran. Yksilö face to face (aito tilanne ei siis mikään myyntimies) sen sijaan saa minut taipumaan turhan suurelle mutkalle.

Kaipa laumauskollisuus on sitten koossa pitävä voima tai jotain ja myös osa itsesuojeluvaistoa.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Jäin miettimään, että mistä johtuu se, että kaikkein suurimmat kiistat käydään aiheista, joista ei tiedetä varmasti paljoa. Toisaalta suurimmat yhtenäisyydentunteet koetaan samoista.

Miksi ihmeessä noin?

Kyseessä taitaa olla asemien varmistus. Luo jonkinlaista turvaa se, jos myös täysin tietämättömästä ollaan jotain samaa mieltä. Selkeä asia on lähes jokaisen järkevän hyväksyttävä sellaisenaan, mutta mahdolliset erot tulevat vasta tietämyksen latvoilla, eli epätietoisemman alueella(ETA).

Ihmiset muutenkin yrittävät nopsaan hahmottaa sen, kuka on turvallinen ja kuka turvaton. Kuka vihollinen, kuka mahdollinen liittolainen.

Liittolaisten kanssa on hyvä hieman katsella samoin, sillä päinvastainen merkkaisi mielen tasolla vihollisleiriin siirtymistä. Objektivisteja on ja synnynnäisinä kai jopa, mutta tuppaavat olemaan kovin yksinäisiä!

Juha Myllärinen, Lappeenranta

xork
Seuraa 
Viestejä384
Liittynyt6.11.2010

Minä koen, että tekemäni päätös on summa koko elämänhistoriani vaikutteista ja ne toimivat tuntemattomalla, äärimmäisen monimutkaisella ja varmastikin epäloogiselta tuntuvalla yhtälöllä. Vähäpätöiseltä vaikuttavat ärsykkeet ympäristössä tekevät mullistavia muutoksia sekä ymmärrettyihin että alitajuisiin päätöksiin.

"Informaationkäsittelytaito" on mielestäni hyvä käsite kuvaamaan ihmisen kykyä hallita toimintaansa itseensä kohdistuvien vaikutteiden myötä ja niitä vastaan.

Mielestäni oleellisinta ajattelun logiikassa on tunnistaa aluksi omat premissinsä, eli arvonsa, joista kaikki oma toiminta kumpuaa. Jälkikäteen on enemmän tai vähemmän helppoa tarkistaa, kuinka hyvin jonkin vaikutteen aiheuttama päätös on linjassa omien arvojensa kanssa.

Tip Vortex
Seuraa 
Viestejä679
Liittynyt10.3.2009

Ihminen uskoo niihin asioihin mihin haluaa uskoa. Mieli on sillä tavoin rakennettu. Tulee kuitenkin hyvällä tavalla haastavia tilanteita. Jos joku ystäväni sanoo että tässä on uudelleenarvioitavaksi x juttu, ja vielä painottaa että ystäviä pitää kuunnella, niin kyllähän keissi menee mietintään.

Toinen ulkopuolinen vaikutin mihin viittasit – tämä tuutista 24 tuntia vuorokaudessa – ne tahot ovat huomattavan taitavia.
Tärkein manipulointi tehdään aina kriisin kautta. Sillä hetkellä kun yleisön perusturvallisuus on jonkin katastrofin kautta heikentynyt, tietoisuuteen ajetaan auktoriteettien suilla haluttu narratiivi täyttämään tyhjiö. Siitä muodostuu sitten historiallinen totuus...

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010
eskimo
Jäin miettimään, että mistä johtuu se, että kaikkein suurimmat kiistat käydään aiheista, joista ei tiedetä varmasti paljoa. Toisaalta suurimmat yhtenäisyydentunteet koetaan samoista.

Miksi ihmeessä noin?

Kyseessä taitaa olla asemien varmistus. Luo jonkinlaista turvaa se, jos myös täysin tietämättömästä ollaan jotain samaa mieltä. Selkeä asia on lähes jokaisen järkevän hyväksyttävä sellaisenaan, mutta mahdolliset erot tulevat vasta tietämyksen latvoilla, eli epätietoisemman alueella(ETA).




Ite oon pyrkiny olla ottamatta jyrkkää kantaa asioihin joista en tiedä tai tietoa yleensäkkkään ei ole olemassa.
Uskonnot esimerkiks, tapasin yhden munkin joka kerto opettajastaan joka haki tieteestä todisteaineistoa uskonnolle, buddhismille. Olisin halunnut kyllä tavata tuon opettajan.

Toisaaltaan omaa käyttäytymistään ääriolosuhteissa ei voi myöskään tietää.
Kun menin temppeliin niin törmäsin sen tyyppiseen lämpöön jota en ennen ollu kokenu ja tunsin itseni todellakin tervetulleeksi niin että se liikutti.
Huolenpito ja aidolta tuntuva välittäminen alkumetreillä oli aivan yllättävää.
Eli uskonnollisia asioitakaan ei kannata aliarvioida kun ne tulee sopivassa paketissa.
Koskaan ei voi tietää.

eskimo
Ihmiset muutenkin yrittävät nopsaan hahmottaa sen, kuka on turvallinen ja kuka turvaton. Kuka vihollinen, kuka mahdollinen liittolainen.

Liittolaisten kanssa on hyvä hieman katsella samoin, sillä päinvastainen merkkaisi mielen tasolla vihollisleiriin siirtymistä. Objektivisteja on ja synnynnäisinä kai jopa, mutta tuppaavat olemaan kovin yksinäisiä!




Tää on näkyvissä kaikkialla.
Maailmaa kierrellessä on eteen myös tullut ilmiö jossa ihminen tekee kompromisseja helpommin. Eräskin suomalainen pariskunta sanoi että ulkomailla tulee seurusteltua ihmisten kanssa joittenka kanssa ei kuuna päivänä normaali olosuhteissa olis missään tekemisissä. Eli asemien varmistelua tavalla tai toisella niinkuin totesit..

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009
SamikoKu
Ite oon pyrkiny olla ottamatta jyrkkää kantaa asioihin joista en tiedä tai tietoa yleensäkkkään ei ole olemassa.



Mitä enemmän tuntemattomaan selkeän kantaaottava, sen uskovaisuus-taipuvaisempi nähtävästi on. Tässä eivät tieteellisen puolen ihmiset eroa erityisemmin uskovista. Suhtautuminen on se, joka on yhtäläistä.

Ehkä on niin, että vain itsenäinen ja jollain tapaa vahva uskaltaa olla oma itsensä. Muut olisivat enemmän lauman tai yhteisön vietävinä.

Toki se erillisyys myös vaikuttaa, sillä jos ei ole edes periaatteellista mahdollisuutta liittyä, niin on sitten oman tien kulkija tämän syyn takia. Pakon takia oman tien kulkija ei tietenkään ole ihan aito kuin oman valinnan kautta asemaan päätyvä.

Kuinka moni ns "laitalainen" on sitten sitä pakon takia ja kuinka moni on asemaan päätynyt jotenkin muuten? Voi olla, että aika moni ulkopuolinen määkisi mieluusti laumassa jos vain voisi.

Mielenkiintoisimpia ovat tietysti vapaasti ramppaavat, eli he, jotka osaavat sijoittua tilanteen mukaan jotenkin järkevästi. Onko heitä?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010
Tip Vortex
Ihminen uskoo niihin asioihin mihin haluaa uskoa. Mieli on sillä tavoin rakennettu. Tulee kuitenkin hyvällä tavalla haastavia tilanteita. Jos joku ystäväni sanoo että tässä on uudelleenarvioitavaksi x juttu, ja vielä painottaa että ystäviä pitää kuunnella, niin kyllähän keissi menee mietintään.



Onkohan tossa se että joku taho ohjaa katsomaan samaa asiaa toisen ihmisen näkökulmasta joka on eri kuin oma?

Tip Vortex
Toinen ulkopuolinen vaikutin mihin viittasit – tämä tuutista 24 tuntia vuorokaudessa – ne tahot ovat huomattavan taitavia.
Tärkein manipulointi tehdään aina kriisin kautta. Sillä hetkellä kun yleisön perusturvallisuus on jonkin katastrofin kautta heikentynyt, tietoisuuteen ajetaan auktoriteettien suilla haluttu narratiivi täyttämään tyhjiö. Siitä muodostuu sitten historiallinen totuus...



Tätä oon kanssa miettiny että kuinka pitkältä itseasiassa joku vedätys voi juontaa ja miten se "kerrostuu".
Kun ne siemenet on kylvetty niin ne rupee itämään ihan itestään.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010
eskimo
SamikoKu
Ite oon pyrkiny olla ottamatta jyrkkää kantaa asioihin joista en tiedä tai tietoa yleensäkkkään ei ole olemassa.



Mitä enemmän tuntemattomaan selkeän kantaaottava, sen uskovaisuus-taipuvaisempi nähtävästi on. Tässä eivät tieteellisen puolen ihmiset eroa erityisemmin uskovista. Suhtautuminen on se, joka on yhtäläistä.



Yhteenkuuluvuuden- ja turvallisuuden tunne jonkun ryhmittymän sisällä varmaan ajaa useimpia.

eskimo
Ehkä on niin, että vain itsenäinen ja jollain tapaa vahva uskaltaa olla oma itsensä. Muut olisivat enemmän lauman tai yhteisön vietävinä.



Varmaan noinkin. Mutta onko se sitten oma itse jos taipuu enemmistön mukana. SIlloinhan se periksi antaminen ryhmäpaineen edessä on oma luonteen ominaisuus ja vaihtelee yksilöittäin paljonkin.

eskimo
Toki se erillisyys myös vaikuttaa, sillä jos ei ole edes periaatteellista mahdollisuutta liittyä, niin on sitten oman tien kulkija tämän syyn takia. Pakon takia oman tien kulkija ei tietenkään ole ihan aito kuin oman valinnan kautta asemaan päätyvä.



Totta ja näitä ihmisiä on paljon.

eskimo
Kuinka moni ns "laitalainen" on sitten sitä pakon takia ja kuinka moni on asemaan päätynyt jotenkin muuten? Voi olla, että aika moni ulkopuolinen määkisi mieluusti laumassa jos vain voisi.



Epäilemättä. Ei vaan jostain syystä omaa sellasia "pelivälineitä" että lauma kelpuuttaisi.

eskimo
Mielenkiintoisimpia ovat tietysti vapaasti ramppaavat, eli he, jotka osaavat sijoittua tilanteen mukaan jotenkin järkevästi. Onko heitä?



Kyllä niitä on. Nämä kaverit yleensä osaa hoitaa uraputkenkin parmmin kuin muut.
Niistä ei kuitenkaan välttämättä ota selvää mitä he oikeasti ajattelevat ja tuntevat.
tietänevätköhän itsekkään?

Jokainen meistä varmaan kuitenkin jossain määrin toimii näin.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007
eskimo
.......

Mitä enemmän tuntemattomaan selkeän kantaaottava, sen uskovaisuus-taipuvaisempi nähtävästi on. Tässä eivät tieteellisen puolen ihmiset eroa erityisemmin uskovista. Suhtautuminen on se, joka on yhtäläistä.

Ehkä on niin, että vain itsenäinen ja jollain tapaa vahva uskaltaa olla oma itsensä. Muut olisivat enemmän lauman tai yhteisön vietävinä.....




Hienoa että joillain on jo aivoissaan käytössä puppulausegeneraattori. Koetin hakea netistä em. "kommentteihin" natsaavia tai sopivia vastikkeita, en onneksi löytänyt. Jos käytätte puppulausegeneraattoria mikä generoi noin äärettömän syvällisiä ja älykkäitä puppulauseita, niin heitättekö tänne linkin? Jos ette käytä, niin olen todella pahoillani teidän puolesta.

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Kuinka paljon toimin "omana itsenäni" ja kuinka paljon tahdottomana sätkynukkena joka on muiden luomus, on helvetin mielenkiintoinen kysymys.

Itselleni tärkeintä elämässä jo yli 3 v ajan on ollut löytää kumppani. Koska alkaa vaikuttaa siltä että kyseessä on mission impossible (kaltaistani & vertaistani ei näemmä ole olemassakaan; enempää en vaadi, vähempään en tyydy), olen luonnollisesti alkanut katkeroitumaan eli suomalaisittain sanoen vittuuntumaan, ja huomaan että alan muutenkin katselemaan muita ihmisiä minulle itselleni nolostuttavan ylimielisestä vinkkelistä. Tottahan olen vuosikausia haukkunut milloin mitäkin ihmisryhmää perkeleellisyyksistään, mutta nyt alkaa tuntua siltä että ihmiset jotka eivät varsinaisesti tee mitään pahaa kellekään eivät jaksa enää kiinnostaa minua yksittäisinäkään ihmisinä hittojakaan. Olen aina luonnostaan suhtautunut suopeasti "oikeaan" ihmiseen, eli johonkin yksilöön. En ole yhtään tykännyt riidellä kenenkään kanssa henk.koht. ja olen mieluummin negatiivisia tunteita kohdistanut aina johonkin mahdollisimman epämääräiseen kohteeseen, eli siis johonkin joukkoon. Olkoot milloin minkäkin sortin uskovaisia tai mitä hyvänsä. Aivan sama oikeastaan. Ihmiset massana ovat pelottava asia ja pelottavia asioitahan on "lupa" arvostella...? Mutta yksilötasolla olen halunnut olla ystävällinen, kiva, mukava ja suopea.

Nyt vaan alkaa tuntua tosiaan siltä että ihmisillä on niin tylsät persoonat ja tylsät elämät että ei kiinnosta enää yhtään. En väitä että olen itse sen kummoisempi, ilmeisesti olen ihan helvetin tylsä enkä kiinnosta kuin panopuun etsijöitä.

Erityisesti mieleeni änkeytyy nyt epäilys kaikkia miehiä kohtaan jotka vuosien varrella ovat onnistuneet esittämään jotenkin mukamas "vallankumouksellista". Aikoinaan netissä pyörin semmoisten joukossa jotka olivat Castanedansa lukeneet, ja raisuimmat Gurdjieffinsäkin. Kovasti olivat olevinaan niin vapaita kaikesta tavallisesta paskasta. Ja eikö siinä vuosien varrella kumminkin jokainen vajonnut syvälle arjen suohon. Naisen kanssa, tottakai. Eli kun mies pääsi reiän makuun, niin sitten unohtui kaikki tomerat henkiset pyrkimykset. Halu, toive ja usko olla vapaa oman egonsa maskin vangiksi jäämisestä. Sitäkö se on se vanheneminen että sopeutuu niin helvetin hyvin että alkaa valehtelemaan itselleen että kyllä minä olen helevetin kova poitsu, vaikka on ihan yhtä tylsä ja tasaantunut vellihousu kuin kaikki ne joihin katsoo alentuvasti?

Naisethan tietenkään eivät edes yritä millään tavoin erottautua massasta, koska naisille syötetään jo tissistä tai äidinmaidonvastikepullosta lähtien sitä soopaa että henki lähtee (tissiä ei enää tule?) jos eroaa jotenkin muista, eikä muista mielistellä ja nuolla perseitä kaikissa mahdollisissa väleissä. Se hengenlähtö on tietenkin se että sos. koukeroissa kaikki muut kääntävät selkänsä, eli siis perseensä. Jos jos ei lipi lipi nuole niin kuole. Jos sinulla ei ole sosiaalisia yhteyksiä, verkostoa, olet persona non grata.

Ja minä itse voin puhua ihan mitä tahansa paskaa niin että roiskuu sen takia että aivoissani on ilmeisesti vikaa, ja kaikki se mitä kuvittelen omaksi ainutkertaiseksi persoonallisuudekseni onkin ilmeisesti vain vammaisten aivojen itseilmaisua.

Ilmeisesti aitoa ihmistä ei ole olemassakaan. Kaikki me vain olemme toistemme peilikuvia, kuka missäkin porukassa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat