Seuraa 
Viestejä13878

Milloin viimeksi teit jonkin päätöksen ulkopuolisen vaikuttimen johdosta?

Voiko mielipiteen ohjailua jakaa hyviin ja huonoihin vaikutteisiin ja jos voi niin pitääkö silloin hyväksyä niitä hyviä vaikutteita?

Siis mehän eletään maailmassa missä "vaikuttamista" tunkee tuutista 24 tuntia vuorokaudessa.
Miten luulet erottavasi hyvät ja oikeat vaikutteet huonoista ja vääristä?
Menetkö lauman mukana koska se on turvallisinta ja oikeat "opit" on enemmistön hyväksymiä?
Hyväksytkö "oikeat opit" mutta käytännössä toimit kuitenkin toisin?

Olen useasti sanonut jo vuonna yks ja kaks tälläkin palstalla että "Enemmistö on aina väärässä."

Onko se?

Sivut

Kommentit (41)

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521

Tällaisesta aiheesta ei saa tietoa suoraan kysymällä. Jokainen voi sanoa jotain, mutta sillä ei ole välttämättä merkitystä häntä määrittävässä mielessä.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
eskimo
Tällaisesta aiheesta ei saa tietoa suoraan kysymällä. Jokainen voi sanoa jotain, mutta sillä ei ole välttämättä merkitystä häntä määrittävässä mielessä.



Ei ehkä tossa mielessä, mutta jos ajattelee että ihminen identifioi jonkun tekemänsä päätöksen ja siihen vaikuttaneet tekijät hän pystyy havaitsemaan että kuinka paljon lopultakin siinä päätöksessä tai tavassa toimia oli ihan omaa. Siis oma toimintahan voi myös olla väärin ja täysin typerää, mutta onko järkevää seurata "vaikuttajien" antamia valmiita malleja?

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521

Tästä aiheesta on tietääksin myös tutkimusta. Muiden mielipiteet voivat saada näkemään lähes mustaa valkoisena. No, ei aivan, mutta joskus melkein.

Asia korostuu erityisesti uskomuksellisissa jutuissa, joissa ei ole kunnon käsitystä. Uskonnot lienevät tässä mielessä hyviä esimerkkejä.

Mitä vähemmän ihminen varmasti tietää jostain, sen tärkeämpi voi jokin kehitetty näkemys olla.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907

http://www.youtube.com/watch?v=LQqq3e03EBQ

Eniveis. Laumaa lampaita harvemmin kumarran. Yksilö face to face (aito tilanne ei siis mikään myyntimies) sen sijaan saa minut taipumaan turhan suurelle mutkalle.

Kaipa laumauskollisuus on sitten koossa pitävä voima tai jotain ja myös osa itsesuojeluvaistoa.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521

Jäin miettimään, että mistä johtuu se, että kaikkein suurimmat kiistat käydään aiheista, joista ei tiedetä varmasti paljoa. Toisaalta suurimmat yhtenäisyydentunteet koetaan samoista.

Miksi ihmeessä noin?

Kyseessä taitaa olla asemien varmistus. Luo jonkinlaista turvaa se, jos myös täysin tietämättömästä ollaan jotain samaa mieltä. Selkeä asia on lähes jokaisen järkevän hyväksyttävä sellaisenaan, mutta mahdolliset erot tulevat vasta tietämyksen latvoilla, eli epätietoisemman alueella(ETA).

Ihmiset muutenkin yrittävät nopsaan hahmottaa sen, kuka on turvallinen ja kuka turvaton. Kuka vihollinen, kuka mahdollinen liittolainen.

Liittolaisten kanssa on hyvä hieman katsella samoin, sillä päinvastainen merkkaisi mielen tasolla vihollisleiriin siirtymistä. Objektivisteja on ja synnynnäisinä kai jopa, mutta tuppaavat olemaan kovin yksinäisiä!

Juha Myllärinen, Lappeenranta

xork
Seuraa 
Viestejä384

Minä koen, että tekemäni päätös on summa koko elämänhistoriani vaikutteista ja ne toimivat tuntemattomalla, äärimmäisen monimutkaisella ja varmastikin epäloogiselta tuntuvalla yhtälöllä. Vähäpätöiseltä vaikuttavat ärsykkeet ympäristössä tekevät mullistavia muutoksia sekä ymmärrettyihin että alitajuisiin päätöksiin.

"Informaationkäsittelytaito" on mielestäni hyvä käsite kuvaamaan ihmisen kykyä hallita toimintaansa itseensä kohdistuvien vaikutteiden myötä ja niitä vastaan.

Mielestäni oleellisinta ajattelun logiikassa on tunnistaa aluksi omat premissinsä, eli arvonsa, joista kaikki oma toiminta kumpuaa. Jälkikäteen on enemmän tai vähemmän helppoa tarkistaa, kuinka hyvin jonkin vaikutteen aiheuttama päätös on linjassa omien arvojensa kanssa.

Tip Vortex
Seuraa 
Viestejä679

Ihminen uskoo niihin asioihin mihin haluaa uskoa. Mieli on sillä tavoin rakennettu. Tulee kuitenkin hyvällä tavalla haastavia tilanteita. Jos joku ystäväni sanoo että tässä on uudelleenarvioitavaksi x juttu, ja vielä painottaa että ystäviä pitää kuunnella, niin kyllähän keissi menee mietintään.

Toinen ulkopuolinen vaikutin mihin viittasit – tämä tuutista 24 tuntia vuorokaudessa – ne tahot ovat huomattavan taitavia.
Tärkein manipulointi tehdään aina kriisin kautta. Sillä hetkellä kun yleisön perusturvallisuus on jonkin katastrofin kautta heikentynyt, tietoisuuteen ajetaan auktoriteettien suilla haluttu narratiivi täyttämään tyhjiö. Siitä muodostuu sitten historiallinen totuus...

Vierailija
eskimo
Jäin miettimään, että mistä johtuu se, että kaikkein suurimmat kiistat käydään aiheista, joista ei tiedetä varmasti paljoa. Toisaalta suurimmat yhtenäisyydentunteet koetaan samoista.

Miksi ihmeessä noin?

Kyseessä taitaa olla asemien varmistus. Luo jonkinlaista turvaa se, jos myös täysin tietämättömästä ollaan jotain samaa mieltä. Selkeä asia on lähes jokaisen järkevän hyväksyttävä sellaisenaan, mutta mahdolliset erot tulevat vasta tietämyksen latvoilla, eli epätietoisemman alueella(ETA).




Ite oon pyrkiny olla ottamatta jyrkkää kantaa asioihin joista en tiedä tai tietoa yleensäkkkään ei ole olemassa.
Uskonnot esimerkiks, tapasin yhden munkin joka kerto opettajastaan joka haki tieteestä todisteaineistoa uskonnolle, buddhismille. Olisin halunnut kyllä tavata tuon opettajan.

Toisaaltaan omaa käyttäytymistään ääriolosuhteissa ei voi myöskään tietää.
Kun menin temppeliin niin törmäsin sen tyyppiseen lämpöön jota en ennen ollu kokenu ja tunsin itseni todellakin tervetulleeksi niin että se liikutti.
Huolenpito ja aidolta tuntuva välittäminen alkumetreillä oli aivan yllättävää.
Eli uskonnollisia asioitakaan ei kannata aliarvioida kun ne tulee sopivassa paketissa.
Koskaan ei voi tietää.

eskimo
Ihmiset muutenkin yrittävät nopsaan hahmottaa sen, kuka on turvallinen ja kuka turvaton. Kuka vihollinen, kuka mahdollinen liittolainen.

Liittolaisten kanssa on hyvä hieman katsella samoin, sillä päinvastainen merkkaisi mielen tasolla vihollisleiriin siirtymistä. Objektivisteja on ja synnynnäisinä kai jopa, mutta tuppaavat olemaan kovin yksinäisiä!




Tää on näkyvissä kaikkialla.
Maailmaa kierrellessä on eteen myös tullut ilmiö jossa ihminen tekee kompromisseja helpommin. Eräskin suomalainen pariskunta sanoi että ulkomailla tulee seurusteltua ihmisten kanssa joittenka kanssa ei kuuna päivänä normaali olosuhteissa olis missään tekemisissä. Eli asemien varmistelua tavalla tai toisella niinkuin totesit..

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
SamikoKu
Ite oon pyrkiny olla ottamatta jyrkkää kantaa asioihin joista en tiedä tai tietoa yleensäkkkään ei ole olemassa.



Mitä enemmän tuntemattomaan selkeän kantaaottava, sen uskovaisuus-taipuvaisempi nähtävästi on. Tässä eivät tieteellisen puolen ihmiset eroa erityisemmin uskovista. Suhtautuminen on se, joka on yhtäläistä.

Ehkä on niin, että vain itsenäinen ja jollain tapaa vahva uskaltaa olla oma itsensä. Muut olisivat enemmän lauman tai yhteisön vietävinä.

Toki se erillisyys myös vaikuttaa, sillä jos ei ole edes periaatteellista mahdollisuutta liittyä, niin on sitten oman tien kulkija tämän syyn takia. Pakon takia oman tien kulkija ei tietenkään ole ihan aito kuin oman valinnan kautta asemaan päätyvä.

Kuinka moni ns "laitalainen" on sitten sitä pakon takia ja kuinka moni on asemaan päätynyt jotenkin muuten? Voi olla, että aika moni ulkopuolinen määkisi mieluusti laumassa jos vain voisi.

Mielenkiintoisimpia ovat tietysti vapaasti ramppaavat, eli he, jotka osaavat sijoittua tilanteen mukaan jotenkin järkevästi. Onko heitä?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Vierailija
Tip Vortex
Ihminen uskoo niihin asioihin mihin haluaa uskoa. Mieli on sillä tavoin rakennettu. Tulee kuitenkin hyvällä tavalla haastavia tilanteita. Jos joku ystäväni sanoo että tässä on uudelleenarvioitavaksi x juttu, ja vielä painottaa että ystäviä pitää kuunnella, niin kyllähän keissi menee mietintään.



Onkohan tossa se että joku taho ohjaa katsomaan samaa asiaa toisen ihmisen näkökulmasta joka on eri kuin oma?

Tip Vortex
Toinen ulkopuolinen vaikutin mihin viittasit – tämä tuutista 24 tuntia vuorokaudessa – ne tahot ovat huomattavan taitavia.
Tärkein manipulointi tehdään aina kriisin kautta. Sillä hetkellä kun yleisön perusturvallisuus on jonkin katastrofin kautta heikentynyt, tietoisuuteen ajetaan auktoriteettien suilla haluttu narratiivi täyttämään tyhjiö. Siitä muodostuu sitten historiallinen totuus...



Tätä oon kanssa miettiny että kuinka pitkältä itseasiassa joku vedätys voi juontaa ja miten se "kerrostuu".
Kun ne siemenet on kylvetty niin ne rupee itämään ihan itestään.

Vierailija
eskimo
SamikoKu
Ite oon pyrkiny olla ottamatta jyrkkää kantaa asioihin joista en tiedä tai tietoa yleensäkkkään ei ole olemassa.



Mitä enemmän tuntemattomaan selkeän kantaaottava, sen uskovaisuus-taipuvaisempi nähtävästi on. Tässä eivät tieteellisen puolen ihmiset eroa erityisemmin uskovista. Suhtautuminen on se, joka on yhtäläistä.



Yhteenkuuluvuuden- ja turvallisuuden tunne jonkun ryhmittymän sisällä varmaan ajaa useimpia.

eskimo
Ehkä on niin, että vain itsenäinen ja jollain tapaa vahva uskaltaa olla oma itsensä. Muut olisivat enemmän lauman tai yhteisön vietävinä.



Varmaan noinkin. Mutta onko se sitten oma itse jos taipuu enemmistön mukana. SIlloinhan se periksi antaminen ryhmäpaineen edessä on oma luonteen ominaisuus ja vaihtelee yksilöittäin paljonkin.

eskimo
Toki se erillisyys myös vaikuttaa, sillä jos ei ole edes periaatteellista mahdollisuutta liittyä, niin on sitten oman tien kulkija tämän syyn takia. Pakon takia oman tien kulkija ei tietenkään ole ihan aito kuin oman valinnan kautta asemaan päätyvä.



Totta ja näitä ihmisiä on paljon.

eskimo
Kuinka moni ns "laitalainen" on sitten sitä pakon takia ja kuinka moni on asemaan päätynyt jotenkin muuten? Voi olla, että aika moni ulkopuolinen määkisi mieluusti laumassa jos vain voisi.



Epäilemättä. Ei vaan jostain syystä omaa sellasia "pelivälineitä" että lauma kelpuuttaisi.

eskimo
Mielenkiintoisimpia ovat tietysti vapaasti ramppaavat, eli he, jotka osaavat sijoittua tilanteen mukaan jotenkin järkevästi. Onko heitä?



Kyllä niitä on. Nämä kaverit yleensä osaa hoitaa uraputkenkin parmmin kuin muut.
Niistä ei kuitenkaan välttämättä ota selvää mitä he oikeasti ajattelevat ja tuntevat.
tietänevätköhän itsekkään?

Jokainen meistä varmaan kuitenkin jossain määrin toimii näin.

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
eskimo
.......

Mitä enemmän tuntemattomaan selkeän kantaaottava, sen uskovaisuus-taipuvaisempi nähtävästi on. Tässä eivät tieteellisen puolen ihmiset eroa erityisemmin uskovista. Suhtautuminen on se, joka on yhtäläistä.

Ehkä on niin, että vain itsenäinen ja jollain tapaa vahva uskaltaa olla oma itsensä. Muut olisivat enemmän lauman tai yhteisön vietävinä.....




Hienoa että joillain on jo aivoissaan käytössä puppulausegeneraattori. Koetin hakea netistä em. "kommentteihin" natsaavia tai sopivia vastikkeita, en onneksi löytänyt. Jos käytätte puppulausegeneraattoria mikä generoi noin äärettömän syvällisiä ja älykkäitä puppulauseita, niin heitättekö tänne linkin? Jos ette käytä, niin olen todella pahoillani teidän puolesta.

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Vierailija

Joshua Pellingerin scammi on ehkä paras koskaan, koska se kertoo sulle kaiken mitä sun tarvitsee kuulla ja vasta sen jälkeen pyytää sulta fygyä.

Ainiin pitäisi varmaan varoittaa että kyseessä on narsisti. Ei sillä etteikö sitä joku huomaisi, vaan koska thats the beauty of it.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Kuinka paljon toimin "omana itsenäni" ja kuinka paljon tahdottomana sätkynukkena joka on muiden luomus, on helvetin mielenkiintoinen kysymys.

Itselleni tärkeintä elämässä jo yli 3 v ajan on ollut löytää kumppani. Koska alkaa vaikuttaa siltä että kyseessä on mission impossible (kaltaistani & vertaistani ei näemmä ole olemassakaan; enempää en vaadi, vähempään en tyydy), olen luonnollisesti alkanut katkeroitumaan eli suomalaisittain sanoen vittuuntumaan, ja huomaan että alan muutenkin katselemaan muita ihmisiä minulle itselleni nolostuttavan ylimielisestä vinkkelistä. Tottahan olen vuosikausia haukkunut milloin mitäkin ihmisryhmää perkeleellisyyksistään, mutta nyt alkaa tuntua siltä että ihmiset jotka eivät varsinaisesti tee mitään pahaa kellekään eivät jaksa enää kiinnostaa minua yksittäisinäkään ihmisinä hittojakaan. Olen aina luonnostaan suhtautunut suopeasti "oikeaan" ihmiseen, eli johonkin yksilöön. En ole yhtään tykännyt riidellä kenenkään kanssa henk.koht. ja olen mieluummin negatiivisia tunteita kohdistanut aina johonkin mahdollisimman epämääräiseen kohteeseen, eli siis johonkin joukkoon. Olkoot milloin minkäkin sortin uskovaisia tai mitä hyvänsä. Aivan sama oikeastaan. Ihmiset massana ovat pelottava asia ja pelottavia asioitahan on "lupa" arvostella...? Mutta yksilötasolla olen halunnut olla ystävällinen, kiva, mukava ja suopea.

Nyt vaan alkaa tuntua tosiaan siltä että ihmisillä on niin tylsät persoonat ja tylsät elämät että ei kiinnosta enää yhtään. En väitä että olen itse sen kummoisempi, ilmeisesti olen ihan helvetin tylsä enkä kiinnosta kuin panopuun etsijöitä.

Erityisesti mieleeni änkeytyy nyt epäilys kaikkia miehiä kohtaan jotka vuosien varrella ovat onnistuneet esittämään jotenkin mukamas "vallankumouksellista". Aikoinaan netissä pyörin semmoisten joukossa jotka olivat Castanedansa lukeneet, ja raisuimmat Gurdjieffinsäkin. Kovasti olivat olevinaan niin vapaita kaikesta tavallisesta paskasta. Ja eikö siinä vuosien varrella kumminkin jokainen vajonnut syvälle arjen suohon. Naisen kanssa, tottakai. Eli kun mies pääsi reiän makuun, niin sitten unohtui kaikki tomerat henkiset pyrkimykset. Halu, toive ja usko olla vapaa oman egonsa maskin vangiksi jäämisestä. Sitäkö se on se vanheneminen että sopeutuu niin helvetin hyvin että alkaa valehtelemaan itselleen että kyllä minä olen helevetin kova poitsu, vaikka on ihan yhtä tylsä ja tasaantunut vellihousu kuin kaikki ne joihin katsoo alentuvasti?

Naisethan tietenkään eivät edes yritä millään tavoin erottautua massasta, koska naisille syötetään jo tissistä tai äidinmaidonvastikepullosta lähtien sitä soopaa että henki lähtee (tissiä ei enää tule?) jos eroaa jotenkin muista, eikä muista mielistellä ja nuolla perseitä kaikissa mahdollisissa väleissä. Se hengenlähtö on tietenkin se että sos. koukeroissa kaikki muut kääntävät selkänsä, eli siis perseensä. Jos jos ei lipi lipi nuole niin kuole. Jos sinulla ei ole sosiaalisia yhteyksiä, verkostoa, olet persona non grata.

Ja minä itse voin puhua ihan mitä tahansa paskaa niin että roiskuu sen takia että aivoissani on ilmeisesti vikaa, ja kaikki se mitä kuvittelen omaksi ainutkertaiseksi persoonallisuudekseni onkin ilmeisesti vain vammaisten aivojen itseilmaisua.

Ilmeisesti aitoa ihmistä ei ole olemassakaan. Kaikki me vain olemme toistemme peilikuvia, kuka missäkin porukassa.

Gallardo
Seuraa 
Viestejä313
Rousseau

....Itselleni tärkeintä elämässä jo yli 3 v ajan on ollut löytää kumppani. Koska alkaa vaikuttaa siltä että kyseessä on mission impossible (kaltaistani & vertaistani ei näemmä ole olemassakaan; enempää en vaadi, vähempään en tyydy)....



Olihan taas vuodatus sinulta! Ei sulla kyllä hyvin mene. Jotenkin en usko etteikö sinulle olisi tarjolla ihan mukavia miehiä. Vaikutat ihan avoimelta ja sosiaaliselta tapaukselta. Syyn täytyy olla jossain muualla, ylimitoitetuissa odotuksissa tai: "jos ei rakasta itseään. ei pysty rakastamaan muitakaan".

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Gallardo
Rousseau

....Itselleni tärkeintä elämässä jo yli 3 v ajan on ollut löytää kumppani. Koska alkaa vaikuttaa siltä että kyseessä on mission impossible (kaltaistani & vertaistani ei näemmä ole olemassakaan; enempää en vaadi, vähempään en tyydy)....



Olihan taas vuodatus sinulta! Ei sulla kyllä hyvin mene. Jotenkin en usko etteikö sinulle olisi tarjolla ihan mukavia miehiä. Vaikutat ihan avoimelta ja sosiaaliselta tapaukselta. Syyn täytyy olla jossain muualla, ylimitoitetuissa odotuksissa tai: "jos ei rakasta itseään. ei pysty rakastamaan muitakaan".



On olemassa runsain määrin minua parempia (koulutetumpia, menestyneempiä, älykkäämpiä jne.) naisia jotka eivät hekään löydä miestä. Näin ollen olen päätellyt että hyvät miehet on jo viety. Ja siedettävät myös.

Toisaalta olen myös päättänyt että minulla on ihan yhtä suuri oikeus olla katkera ja vihainen kuin kenellä tahansa miehellä joka ei löydä kumppania. Minulle sanottiin jo 3 v sitten että älä katkeroidu, mutta sillähän nämä sanojat tietenkin haluavat vain pedata itselleen mahdollisimman lokoisat oltavat.

Kaikki nuo itsensä rakastamiset yms. ovat lähinnä eräänlaista taikauskoa. Sitä samaa kuin joidenkin iänikuinen jankutus että elämä yllättää, mies/nainen löytyy kun lakkaa etsimästä ja lässyn lässyn lää. Elämän yllätykset on varattu muutamille hannuhanhimaisille poikkeusyksilöille joille aina sattuu jotain kivaa. Totta helvetissä he rakastavat itseään koska heillä on niin vitun mukavaa, ja kukapa ei rakastaisi sitä että on kivaa, ja jos kuvittelee että se on oma ansio, niin sitten voi rakastaa itseäänkin.

Tottakai ihmiset haluavat vedota kaikenlaiseen positiiviseen paskaan jokaisen vähänkin negatiiviselta kuulostamaan alkavan yksilön kohdalla, koska he haluavat että heillä itsellään on oikein hyvä olla. Jos ottaa esille sen ikävän totuuden että kaikki eivät onnistu kaikissa asioissa, varsinkaan semmoisissa missä tarvitaan rutosti onnekkuutta, pikku pikku Hangon kekseille tulee heti helvetin kiusaantunut olo. Kääk, jumalaa ei olekaan olemassa, onni täällä vaihtelee, eikö muka olekaan oman onnensa seppä ja elämänsä sankari?! Kyllä tuossa tyypissä täytyy itsessään olla jotain todella pahasti vialla että se ei sitä sisäistä sankariaan löydä.

Kas kun ei syöpäsairaitakin syytellä että jotain teit väärin että sairastuit. Ai niin, kyllähän heitä syytellään. Nykyiset terveysvouhotukset alkavat olemaan sitä luokkaa ettei kohta uskalla laittaa enää mitään suuhunsa, kun söit mitä tahansa ja miten tahansa niin väärin söit.

Olenkin mietiskellyt ihmisiä harmaaksi massaksi niputtaessani että miksiköhän meidän pitää massana rynnätä aina ensin yhteen suuntaan, sitten toiseen, päinvastaiseen suuntaan? Itsestäänselvyydet nostetaan pintaan kuin jonakin upouutena totuutena. Esim. muutama vuosi sitten maahanmuuttajista ei saanut vahingossakaan vingahtaakaan mitään kielteistä, koska maahan oli tulossa rääkyvä työvoimapula. Sitten yhtäkkiä onkin ihan ok kritisoida maahannmuuttoa ja kappas vaan: näistähän onkin peräti ongelmiakin! Eivät olekaan kaikki enkeleitä ja pelastajia tänne saavuttuaan.

Eikö ihmisiä yhtään pänni että ollaan juostu kieli vyön alla hysteerisenä ensin sinne ja sitten heitetäänkin takki toisinpäin päälle ja rynnätään takaisin tänne... Jotenkin kyllä välillä niin nolottaa että kokoajan vaan muutetaan sitä mieltä muutaman vuoden välein.

Vierailija
Rousseau

On olemassa runsain määrin minua parempia (koulutetumpia, menestyneempiä, älykkäämpiä jne.) naisia jotka eivät hekään löydä miestä. Näin ollen olen päätellyt että hyvät miehet on jo viety. Ja siedettävät myös.




Hyvät miehet menee pakan päältä nopeesti. Niitä täytyy jonottaa. Toisaaltaan niitä vapautuu paljon harvemmin kuin huonoja.
Hyvä mies ei turhan takia lemppaa muijaansa, se osaa ehkä pitää parisuhteensakin kasassa ja jo alunperin valita naisen jonka kanssa liitto kestää. Hyviä miehiä silloin tällöin vapautuu leskeytymisen takia.

Joku muija sano mulle että hyvällä miehellä on hyvä nainen.
Vakka kai siis kantensa valitsee ja oma toiminta hioo ne toisiinsa sopiviksi.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Jep. Luulenpa että menneessä parisuhteessani suurin vika oli se että tyydyin vähään, ja sen vuoksi minulle annettiin vähän. Voihan se todellakin olla että en rakasta itseäni, mutta se kyllä juontuu alunperin siitä että eipä ole semmoisia kokemuksia pahemmin ollut että minua rakastettaisiin. Tarvitaan vankka perusturvallisuuden tunne joka tulee lämpimästä, hyväksyvästä ja tukevasta kodista että kykenee suhtautumaan itseensäkin armollisesti ja rakastavasti. Koko aikuisen elämäni ajan olen jollakin tasolla ollut vakuuttunut että yksikään mies ei halua minua täysin rakastaa, ja siksi kelpaa ne suhteet joissa saa vain murusia. Tai kelpasi. Koska en suostu olemaan pelkkä panopuu, ei nykyään suhdetta sukeudu.

Jotta ihmistä arvostaisi, hänen kanssaan pitää olla pidempään tekemisissä, tutustua oikeasti häneen. En yhtään ihmettele sitä että yksi mies sanoi ettei hän koskaan rakastu naiseen jonka kanssa menee heti sänkyyn. Sänkyintoiset tekevät asenteellaan jo etukäteen selväksi että heiltä ei tule suhdetta herumaan, he haluavat estää omien tunteidensa kehittymisen.

Mutta varsinaisesti uskoni menetin tässä nyt tällä erää - en tiedä että ikuisestiko, toivottavasti ei sentään - sen takia että kun ei ole parempaakaan tiedossa, olen sitten yrittänyt kaveerata naapureideni kanssa. Mutta kuten jo toisessa ketjussa taisin mainita, en oikein jaksa sitä että he kaikki haukkuvat toisiaan. Ja kun ovat 20 - 30 v asuneet samalla alueella, kyllähän sitä mäkätettävää näemmä kertyy. Yksi haukkuu yhtä ja toinen haukkuu tuota edellistä haukkujaa ja niin edelleen. Aluksi yritin suhtautua siihen huvittuneesti, mutta nyt se alkaa tökkiä. Jos tämä kuulostaa jostakusta uskomattomalta että häiriinnyn näin pienistä, niin minähän en todellakaan ole kauheasti ihmisten kanssa tekemisissä ja minulla on naivi usko siihen että monet ihmiset yksilötasolla ovat hyviä, kivoja ja minua parempia ihmisiä. Ei nyt kyllä oikein siltä tunnu. Kai se on vaikea olla neutraali, joten sitten lennähtää sinne päinvastaiseen suuntaan. Ihmisinhoon.

Olen ollut ivallinen ja sarkastinen ihmisjoukkojen tekemiä oksettavuuksia kohtaan, mutta yksilötasolla en halua ihmisiä halveksua. Mitähän sitä sitten tekisi, ettei tunne jämähdä pysyvästi päälle? En minä ole 3 v sisällä keksinyt muuta kuin että tarvitsen yhden tärkeän ihmisen jotta en masennu liikaa koko ihmiskunnan kolttosista.

Ja sitten tämä alkanut monsuunikausi eli sadesää vei loputkin voimat, kun vielä revin riemua siitä että on sentään kesä.

Noh, se siitä ja voihan sitä tietysti jostain muustakin puhua kuin itsestään (jos meitsi edes kykenee muuhun). Toisaalta sekin on mietityttänyt että onko maailma pelkästään ihmisiä? On kai elämässä muutakin kuin ihmislajin kotkotukset.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat