Seuraa 
Viestejä45973

Tarkoitukseni on pöllyttää ateismin ja uskovaisuuden jyrkkää rajaa ja paljastaa loiva luiska joka todellisuudessa on näiden kahden ääripään välillä.

Monilla ihmisillä on henkisiä tarpeita, vaikkeivät he uskoisi mihinkään yliluonnolliseen. Näiden tarpeiden kanssa on vaarassa joutua kahden ääripään väliseen ei-kenenkään-maahan, jossa ääripäät luokittelevat henkilön aina vastakkaiseen leiriin kuuluvaksi. Uskonnot ja kirkot ovat tavallaan omineet tietyt tarpeet, kokemukset ja tunteet omaan maailmaansa liittyviksi seikoiksi ja nämä ilmiöt ovat myös vahvasti leimautuneet uskontoihin kuuluviksi. Vastaavasti sekulaarilla ja ateistisella puolella kirkon ja uskontojen vähättely on vaarassa kadottaa samalla osan inhimillisestä kokemusmaailmasta uskontoihin liittyvänä hölynpölynä. Kyse on kuitenkin psykologiaan, neurologiaan ja yleiseen hyvinvointiin liittyvästä alueesta, joka selvästi kaipaa itsenäistä tunnustusta.

Nykyisten sanamerkitysten vuoksi henkisyys ja ateismi ovat hankalasti yhdistettävissä; Kuten sekulaari henkisyys tai rationaalinen mystiikka, joka fundamentaalisten mielestä on mahdoton sanayhdistelmä, oksymoroni.

Toward a More Nuanced Understanding of Secular Spirituality
http://www.huffingtonpost.com/bill-frez ... 52982.html

And yet, can we find a way to live a life of reason without cutting ourselves off from the joy and inner peace that, as our eyes tell us, can be had through the exercise of spirituality? We cannot deny that this joy exists, nor pretend we don't yearn for it, nor hide from the fact that yearning for something does not make it true. So we ask ourselves: Can this yearning ever be satisfied without resorting to mysticism, irrationality, or mind altering substances

Sekulaari henkisyys
http://en.wikipedia.org/wiki/Secular_spirituality
Secular spirituality refers to the adherence to a spiritual ideology without the advocation of a religious framework. Secular spirituality may embrace many of the same types of practices as religious spirituality. Secular spirituality emphasises the inner peace of the individual rather than on a relationship with the divine. Proponents make a case for a form of secular spirituality in which the motivation is to live happily and/or to help others.

Rationaalinen mystiikka
http://en.wikipedia.org/wiki/Rational_mysticism
Rational mysticism, which encompasses both rationalism and mysticism, is a term used by scholars, researchers, and other intellectuals, some of whom engage in studies of how altered states of consciousness or transcendence such as trance, visions, and prayer occur. Lines of investigation include historical and philosophical inquiry as well as scientific inquiry within such fields as neurophysiology and psychology.

Sam Harris erottelee "uskonnollisia" kokemuksia uskonnosta
Rational Mysticism by Sam Harris
http://www.secularhumanism.org/?section ... arris_25_6

Aihetta sivuavia ketjuja:
Onnellisen ja hyvän elämän perusteet
psykologia-aivot-ja-aistit-f12/onnellisen-ja-hyvan-elaman-perusteet-t58556.html

Jumala filosofisena ja psykologisena konstruktion
historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/jumala-filosofisena-ja-psykologisena-konstruktiona-t59188.html

Sekulaari jumal -kokemus
historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/sekulaari-jumal-kokemus-t55901.html

Sivut

Kommentit (265)

Mr. Smith
Seuraa 
Viestejä1316

Pöllytä menemään vaan.
Tottahan on, että juopa on iso.
Välimaasto on jotenkin "heikkojen ihmisten" osastoa.
Näin jopa kuvitellaan..

Rationaalisesta mystikasta minulla ei ole hajuakaan, en ole koskaan kuullutkaan termiä.

Henkisyys, se on minullekin jokapäivää.
Olen eronnut kirkosta, en usko mihinkään kirkkojen tai uskontojen jumaliin.

Mutta johonkin uskon..mitä se lieneekin.
Helpottaa se tätä ikuisuuksien pohdintaa kummasti.
Kuka olen?
Miksi olen olemassa?
Miksi me ollaan olemassa?
Miksi meitä ei ole olemassa?
--jne..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MooM
Seuraa 
Viestejä11643
Ertsu
Arvuuttelija

Nykyisten sanamerkitysten vuoksi henkisyys ja ateismi ovat hankalasti yhdistettävissä;

Miksi henkisyys ja ateismi ovat hankalasti yhdistettäviä? Henkisyyteen kuuluvat m.m. humanismi ja empatiakyky.
Samoin tuolta löytyy tietoa henkisyydestä. En näe henkisyydellä ja ateismilla mitään ristiriitaa.



Riippuu ihan henkisyyden määritelmästä. Moni sotkee sen hengellisyyteen, joka ainakin minulla kytkeytyy uskonnollisuuteen.

Ateisteissakin on varmaan aika kaksi ääripäätä tuon suhteen. Osa ei halua jauhaa asioista, jotka eivät ole konkreettisia ja joista ei voi päästä varmuuteen. Osa taas on hyvinkin kiinnostuneita tietämään ihmisten toiminnan motiiveista ja uskomuksista ja yleisesti tuollaisesta sosiologis-psykologisesta aspektista. Suurin osa siltä väliltä.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Rankalla seulalla määrittelin itseni pelkästään mystikoksi, vaikken ole koskaan ollut ko. sanan ystävä. Teisteille olen ateisti (en usko ihmismäiseen jumalan), ateisteille olen kai sitten kumminkin teisti kun olen panteisti. Uskon reinkarnaatioon, joten en tohdi nimittää itseäni rationaaliseksi mystikoksi. Se kun kuulostaa siltä ettei saisi uskoa oikein yhtään mihinkään. Omasta mielestäni olen rationaalinen, vaikka uskonkin johonkin. Uskoni ei ole kuitenkaan sataprosenttinen.

On harmittanut että mistään henkisestä ei voi kauaa puhua ennen kuin paikalle ryntäävät jeesuksia, enkeleitä ja muuta uskonnollista kuvastoa mukanaan raahaavat ihmiset. Olivat nämä kuvien kannattajia tai vastustajia, aivan sama. Vaikka osoittautuisi että henkiset (spirituaaliset, mielestäni parempi sana) kokemukset ovat puhtaasti aivoperustaisia eli neurologisia tai neurokemiallisia ilmiöitä, ovathan ne silti hemmetin mielenkiintoisia ja olisi helkkarin kiva tietää miksi ihmismielellä on taipumus kehittää moisia kokemuksia. Yhtenevyyttä kokemuksissa on vaikka tietenkin paikallisia eroavaisuuksiakin löytyy, pitää vain osata nähdä metsä puilta. Mielellä tuntuu olevan oma erityinen kielensä. Unetkin ovat sitä, joskaan eivät niin veret seisauttavalla tavalla kuin ns. mystiset kokemukset.

Joskus tuntuu että kun katselee jotain tällaista, niin sitä melkein ymmärtää jotain hyvin perustavanlaatuista, mutta ei aivan pysty sitä sanoiksi pukemaan:

https://www.youtube.com/watch?v=3lnJ0uvbSK8

Voi vain katsella kynnykseltä.

MooM
Seuraa 
Viestejä11643
Rousseau
. Vaikka osoittautuisi että henkiset (spirituaaliset, mielestäni parempi sana) kokemukset ovat puhtaasti aivoperustaisia eli neurologisia tai neurokemiallisia ilmiöitä, ovathan ne silti hemmetin mielenkiintoisia ja olisi helkkarin kiva tietää miksi ihmismielellä on taipumus kehittää moisia kokemuksia.



Kyllä, olen täysin samaa mieltä. Ja jos osoittautuu, etteivät ne olekaan aivojen tuottamia ilmiöitä, se vasta onkin mielenkiintoista. Tosin en pidä jälkimmäistä kovin todennäköisenä.

Joskus olen sanonut, että tiedemies ei voi olla ateisti sanan kovassa merkityksessä. KOko tutkijakoulutuksen ja tieteellisen metodin perusajatus on se, että varmuutta ei saada, vain tuloksia, joilla on pieni todennäköisyys johtua sattumasta (=olla vääriä positiivisia). Ainakaan luonnontieteilijä ei voi, matemaatikko ehkä

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
MooM
Rousseau
. Vaikka osoittautuisi että henkiset (spirituaaliset, mielestäni parempi sana) kokemukset ovat puhtaasti aivoperustaisia eli neurologisia tai neurokemiallisia ilmiöitä, ovathan ne silti hemmetin mielenkiintoisia ja olisi helkkarin kiva tietää miksi ihmismielellä on taipumus kehittää moisia kokemuksia.



Kyllä, olen täysin samaa mieltä. Ja jos osoittautuu, etteivät ne olekaan aivojen tuottamia ilmiöitä, se vasta onkin mielenkiintoista. Tosin en pidä jälkimmäistä kovin todennäköisenä.



Lopulta aivotkin ovat tuote, mutta minkä tuote... Kun mennään tarpeeksi syvälle jonnekin solujen, DNA:n ja atomien taakse päästään sille kvanttitasolle mistä monet "mystikot" ovat jo jokusen vuosikymmenen säpisseet. Entä jos koko olemassaolon perimmäinen olemus on nimenomaan jonkinlainen tietoisuus, joka sitten silmikoi itsestään ulos olentoja käyttövälineikseen voidakseen tuntea tietoisuuttaan aivan erityisin, täsmällisin, erikoistunein tavoin?

Em. ajatus kiteyttää kaiketi oman maailmankatsomukseni.

MooM
Seuraa 
Viestejä11643
Rousseau
MooM
Rousseau
. Vaikka osoittautuisi että henkiset (spirituaaliset, mielestäni parempi sana) kokemukset ovat puhtaasti aivoperustaisia eli neurologisia tai neurokemiallisia ilmiöitä, ovathan ne silti hemmetin mielenkiintoisia ja olisi helkkarin kiva tietää miksi ihmismielellä on taipumus kehittää moisia kokemuksia.



Kyllä, olen täysin samaa mieltä. Ja jos osoittautuu, etteivät ne olekaan aivojen tuottamia ilmiöitä, se vasta onkin mielenkiintoista. Tosin en pidä jälkimmäistä kovin todennäköisenä.



Lopulta aivotkin ovat tuote, mutta minkä tuote... Kun mennään tarpeeksi syvälle jonnekin solujen, DNA:n ja atomien taakse päästään sille kvanttitasolle mistä monet "mystikot" ovat jo jokusen vuosikymmenen säpisseet. Entä jos koko olemassaolon perimmäinen olemus on nimenomaan jonkinlainen tietoisuus, joka sitten silmikoi itsestään ulos olentoja käyttövälineikseen voidakseen tuntea tietoisuuttaan aivan erityisin, täsmällisin, erikoistunein tavoin?

Em. ajatus kiteyttää kaiketi oman maailmankatsomukseni.




"Kvanttitaso" on riittävän hankala ja useimmille käsittämätön fysiikan osa-alue, jotta sitä voi soveltaa selitykseksi kaikenlaiseen. Jonkinlainen musta laatikko, johon voi perustaa muka-tieteellisiä selityksiä asioille, jotka muuten jäisivät filosofian tai yliluonnollisen varaan.

Tämä yleisenä toteamuksena kaiken maailman kvantti-huuhaalaitteista, veden muistista ja makroskooppisten objektien teleporteista. Se, että kollektiivinen tietoisuus tms. asuisi jossain kvanttimekaanisessa tilassa on ajatus, joka voi olla, mutta jota ei oikein voi todentaa mitenkään. Ei tavallaan eroa sellaisesta perusluterilaisesta näkemyksestä, että jumala on persoona, mutta ei juuri vaikuta mihinkään muuten kuin vähän tsemppaamalla, vaan antaa homman pyöriä.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Tsemppijumala. Hyvin kiteytetty modernista teetä ja sympatiaa -lajikkeen k-uskovaisuuden jumalasta.

***

Niin, se kvanttitaso jäi kiehtomaan siinä vaiheessa kun joskus ammoisina aikoina lueskelin että kaksi hiukkasta käyttäytyy yhteisestä lähteestä poistuttuaan siten kuin ne jotenkin tiedostaisivat toisensa (identtinen liike päinvastaisiin suuntiin, käsittääkseni). Ja fotonit ne vasta mystisiä ovatkin.

eteenpäin
Seuraa 
Viestejä1591

Siinä määrin kuin hengellisyyden itse määrittelen, niin "henkinen ateisti" ei ole ateistin ja uskovaisen välimaastossa vaan henkilö, jota kuvataan ateismin lisäksi toisella ominaisuudella. Ateismi ja teismi eri muotoineen antavat vain tietyn totuusarvopatterin tietylle väittämäjoukolle. Hengellisyys taas on jotain, joka rakentuu joko osittain tai ei ollenkaan näiden oletettujen totuuksien päälle.

Hengellisyys on yksi nimitys pyrkimykselle tulla sinuiksi oman olemassaolonsa kanssa, mikä on liian universaali ja perustava ihmisyyden piirre tullakseen jonkin instituution tai tietyn maailmankatsomuksen monopolisoimaksi. Monet militanttiateistitkin kyllä puhuvat selkeästi hengellisin sanakääntein. Hengellisten kokemusten kohteena vain on luonto kaikkine jännine tutkittavine ilmiöineen. He saattavat puhua henkisyyden ja hengellisyyden sijaan estetiikkasta, kauneudesta jne., mutta poislukien epäolennaiset konnotaatioerot liittyen nyt vaikka jumalan olemassaoloon he uskoakseni puhuvat samasta asiasta. Ja olkoon näin, ei sitä tarvitse hengellisyydeksi tai henkisyydeksi kutsuakaan. Kieli on tässä asiassa pitkälti sivuseikka

Hengellisyys on usein piilossa nykypäivänä ja kiinnittynyt johonkin muuhun kuin mihinkään jumaliin. Varsinkin suomalaiset ovat niin pokerinaamoja, ettei heidän sisäisen maailmansa mullistuksista helposti saa vihiä.

Oiwa
Seuraa 
Viestejä28

Miksi pitäisi esittää ateistia jos haluaa hyötyä mystiikasta?

Jonkin uskonnon mukaan pokkurointi voi olla ihan rationaalinen päätös, vaikka tietäisikin uskontojen jumalkuvan höperöksi tai ei uskoisi ollenkaan jumalaan.

Rukous tai meditointi, mitä eroa jos molemmilla on rauhoittava vaikutus mieleen?

Kirkot ja uskontokunnat tuottavat myös palveluja ja rituaaleja, joita on vaikea korvata; esim monet kuuluvat kirkkoon, koska kirkossa naiminen tekee avioliitosta oikeamman kuin maistraatissa suhteen virallistaminen. Olen nähnyt kun kirkkoon vain häitä varten liittynyt sulhanen liikuttui kyyneliin vihkiseremonian aikana.

Hautajaiset samoin, valmis malli läheisen hyvästelyyn, vaikka ei se sitä raatoa liikuta muuta kuin 6 jalkaa kirkkomaan alle. Eläviä varten maahanpanijaiset järjestetään, muuten voisi laittaa vaikka muovipussissa roskiin.

Onko muuten tutkimusta siitä, että fanittavatko ateisteiksi itseään kutsuvat uskiksia useammin jotain bändiä tai jeesuspuhelinta? Ihmisen sisäinen kaipuu mystiikkaan purkautuu sitten beetlemaniana tms jos ei järki salli kirkkoon kuulumista.

Mr. Smith
Seuraa 
Viestejä1316

Pätkä nimim. Rousseaun tekstistä:

"Rankalla seulalla määrittelin itseni pelkästään mystikoksi, vaikken ole koskaan ollut ko. sanan ystävä. Teisteille olen ateisti (en usko ihmismäiseen jumalan), ateisteille olen kai sitten kumminkin teisti kun olen panteisti.

Mikä oikein olet itsellesi?
Mystikko, vaikka et ole ollut sanan ystävä.
Rankka seula on myös pelkkää sanahelinää, kuten kaikki tekstisi tässä..
Siis tässä.
Muuten esim. antropologia, historia/muut tieteet, hallitset mielipiteesi aika hyvin.
En mitenkään halua loukata, kirjoitat kaksijakoisesti.
Ihan mielipuolisuuden rajoilla olevaa..ja täyttä asiaa heti perään..

Kuka olet?
Siis itsellesi, onko se selvinnyt?

MooM
Seuraa 
Viestejä11643
Oiwa
Miksi pitäisi esittää ateistia jos haluaa hyötyä mystiikasta?



Miten määrittelet mystiikan? Tai siitä hyötymisen? Ateismi ottaa kantaa jumalien olemassa oloon. Se ei sulje pois muuta uskoa yliluonnolliseen.


Jonkin uskonnon mukaan pokkurointi voi olla ihan rationaalinen päätös, vaikka tietäisikin uskontojen jumalkuvan höperöksi tai ei uskoisi ollenkaan jumalaan.



Ilman muuta voi olla rationaalinen päätös. Esimerkiksi uskonnollisessa diktatuurissa hyvin ymmärrettävä, samoin kulttuurillisista ja yhteisöllisistä syistä. Lauman mukana meneminen ja yhteisöllisyyden nauttiminen on helppoa.

Liikuttuminen esim. uskonnolisissa tilaisuuksissa ei välttämättä johdu uskonnosta, vaan tunnelmasta. Laumaelukka samaistuu lauman tunnetilaan, kuka mitenkin vahvasti.


Rukous tai meditointi, mitä eroa jos molemmilla on rauhoittava vaikutus mieleen?



Lopputuloksessa ei varmaan suurtakaan eroa, jos rukous johtaa meditaation tapaiseen tilaan. Silti siinä on iso periaatteellinen ero: rukous tyypillisesti suunnataan yliluonnolliselle olennolle (ja siis uskotaan ja tunnustetaan tämän olemassa olo), meditaatio (sinänsä) on vain tietoisuudentilan kanssa pelaamista tietyillä harjoitteilla tms. Toki joissain uskonnoissa meditaation vaikutuksia selitetään saavutetulla yhteydellä jumaluuteen tms.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Mr. Smith
Seuraa 
Viestejä1316

Vielä tuohon edelliseen sanomiseeni.
Mikä minä olen analysoimaan kenenkään henkisyyttä, en mikään.

Mutta Rousseaun tekstistä näen, että äärimmäinen turhautuminen, pettymys toisiin ihmisiin..ja siten pettymys omaan itseen, on selkeästi siinä.
Henkisyyttä pidätellään tarkoin piilossa, ulospäin on vain kylmä analyytikko.

Ja sitä henkisyyttä pitäisi nyt avata.

Kirjekuori
Seuraa 
Viestejä2144
eteenpäin
Siinä määrin kuin hengellisyyden itse määrittelen, niin "henkinen ateisti" ei ole ateistin ja uskovaisen välimaastossa vaan henkilö, jota kuvataan ateismin lisäksi toisella ominaisuudella. Ateismi ja teismi eri muotoineen antavat vain tietyn totuusarvopatterin tietylle väittämäjoukolle. Hengellisyys taas on jotain, joka rakentuu joko osittain tai ei ollenkaan näiden oletettujen totuuksien päälle.

Näin minäkin olen antanut itseni ymmärtää.

Olen samalla vähän huono käyttämään sanaa "ateisti" kun puhutaan henkisistä pyrkimyksistä. Jos henkisyydessä painotetaan ateismia, tulee mieleen jotenkin militantti suhtautuminen asioihin. Silloin on jo myös ikäänkuin etukäteen päätetty mikä voi olla totta ja mikä ei, vaikka henkisyyden tulisi olla avoimen oppimisen tie. Tai siis ainakin minun mielestäni. Mutta kukin taaplaa tyylillään. Selvää on, että lähtökohdat henkisyydelle voivat olla joko uskonnollispainotteiset tai ei niinkään uskonnolliset, ja näihin erilaisiin lähtökohtiin ei tarvitse liittyä mitään militanttia asennetta. Oman todellisuuden mukaan mennään. Itse olen harjoittanut henkisyyttä ei-uskonnollisista lähtökohdista käsin mutta pitäen mieleni sillä tavoin avoimena että en ole käynyt torjuntasotaa jumalia vastaan. Se on myös ihan vapauttavaa, saada olla mieli avoimena ja sulkematta ovia. Miksi tarvitsisi pystyttää mieleen muureja ja kuluttaa energiaansa torjumalla mielestä jumalia, jos sellaisia ei oman näkemyksen mukaan ole olemassa? Henkisyydessä on tarkoitus keventää mielen taakkaa, ei lisätä sitä. Jumalia voi olla vain ajattelematta, jos taipumukset eivät ole uskonnollispainotteiset. Militantit kielteiset ajatukset jumalien olemassaolosta (negaatiot) ovat nekin ajatuksia jumalista, jotka vahvistavat tiettyjä mielen rakenteita sen sijaan että purkaisivat niitä. Ja toisaalta jos jumalia on, niin kyllä ainakin minulle kelpaa kaikki apu jonka voin saada. Ja jos jumalia alkaa ilmaantua, pitääkö ne silloinkin torjua?

Tarkoitan vain etten näe, mitä militantin ateismin avulla voi omassa henkisyydessään saavuttaa.

Olen liitteenä olevassa esityksessä yrittänyt visualisoida erilaisia näkemyksiä teismin ja ateismin suhteista. Lista ei ole täydellinen ja kuvaa vain minun puutteellista käsitystä ihmisten käsityksistä:

x ja y ovat teismi ja ateismin ajatusmaailma. Ei välttämättä tässä järjestyksessä. z on henkiset kokemukset ja arvot.

a) z, y ja y ovat erillään toisistaan. z on kuitenkin osa x:ää ja y:tä
b) x ja y ovat erillään toisistaan. y on kokonaan z:n sisällä ja x ei sisällä kaikkea z:taa
c) x on yhtä kuin z. y ei sisällä kaikkea z:sta
d) x:n ja y:n yhdistävästä alueesta muodostuu z

Kussakin kohdassa päällekkäisyyksien osuus voi vaihdella välillä 100-0%, eikä välttämättä ole noissa suhteissa joissa olen ne esittänyt.

Kirjekuori
Seuraa 
Viestejä2144
Oiwa
Onko muuten tutkimusta siitä, että fanittavatko ateisteiksi itseään kutsuvat uskiksia useammin jotain bändiä tai jeesuspuhelinta? Ihmisen sisäinen kaipuu mystiikkaan purkautuu sitten beetlemaniana tms jos ei järki salli kirkkoon kuulumista.

Voi hyvin ollakin. Sen lisäksi olen melko varma siitä, että esim. maailman näkemisessä simulaationa on kyse tukahdetuista uskonnollisista tunteista, jotka on sittemmin naturalisoitu. Torjutun uskonnollisuuden uudelleenkanavoinnista on satavarmasti kyse ainakin silloin, kun jumala korvataan ajatuksella kaikkitietävästä robotista, joka voi vastata kuin oraakkeli ihmisten kysymyksiin tietoisuudesta, elämästä, kuolemasta ja vapaasta tahdosta. Samoin singulariteettitoiveissa on uskontoihin sisältyvä ajatus tietoisuuden jatkumisesta kuoleman jälkeen korvattu materialistisilla versioilla samasta aiheesta. Kryoniikan tähtäimessä on jopa ruumiin elämän ikuinen jatkuminen.

eteenpäin
Seuraa 
Viestejä1591
Kirjekuori
Jos henkisyydessä painotetaan ateismia, tulee mieleen jotenkin militantti suhtautuminen asioihin. Silloin on jo myös ikäänkuin etukäteen päätetty mikä voi olla totta ja mikä ei, vaikka henkisyyden tulisi olla avoimen oppimisen tie.
Itseasiassa uskoisin, että aika usein hengelliset kokemukset tulevat jonkin kokemisesta oikeaksi, varmuudesta ja ahaa-elämyksestä. En kyllä usko, että monikaan ateisti painottaisi omaa ateismiaan henkisyydessään, enemmänkin ateismi saattaa olla vain yksi taustasyy sille, miksi esimerkiksi tieteeseen tai luontoon suhtautuminen voisi muuttua jollain tapaa henkiseksi.

Kirjekuori
Tarkoitan vain etten näe, mitä militantin ateismin avulla voi omassa henkisyydessään saavuttaa.

Ehkä siitä voi saada kokemuksen, että käy taistelua hyvän asian puolesta... Mutta henkisyys nyt tuskin onkaan militantin ateismin pointti yhtään sen enempää kuin luonnonsuojelutoiminnan tms. Se on aktivistinen mielipide, jossa halutaan vaikuttaa maailmaan tai ainakin vahvasti ollaan sitä mieltä, että maailmassa olisi jonkun asian oltava toisin. Militantit ateistit tuskin kokevat olevansa "militantteja" oman mielenrauhansa takia

Kyllä useimmat jonkin asian puolesta joka tapauksessa taistelevat, tai jos taistelu on huono sana, niin jokin haaste ja tärkeämpi projekti meillä on yleensä menossa. Teikäläinenkin esim. on täällä käynyt aika pitkään omaa puolustussotaansa vapaan tahdon puolesta. Tällöin henkisyyteen voi toisaalta kuulua oman taistelun oikeuttaminen, tai se voi olla tapa ottaa psykologista etäisyyttä taisteluun. Tai se voi olla liiittymättä yhtään mitenkää ko. taisteluun.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Mr. Smith
Pätkä nimim. Rousseaun tekstistä:

"Rankalla seulalla määrittelin itseni pelkästään mystikoksi, vaikken ole koskaan ollut ko. sanan ystävä. Teisteille olen ateisti (en usko ihmismäiseen jumalan), ateisteille olen kai sitten kumminkin teisti kun olen panteisti.

Mikä oikein olet itsellesi?
Mystikko, vaikka et ole ollut sanan ystävä.
Rankka seula on myös pelkkää sanahelinää, kuten kaikki tekstisi tässä..
Siis tässä.
Muuten esim. antropologia, historia/muut tieteet, hallitset mielipiteesi aika hyvin.
En mitenkään halua loukata, kirjoitat kaksijakoisesti.
Ihan mielipuolisuuden rajoilla olevaa..ja täyttä asiaa heti perään..

Kuka olet?
Siis itsellesi, onko se selvinnyt?




Mr. Smith
Vielä tuohon edelliseen sanomiseeni.
Mikä minä olen analysoimaan kenenkään henkisyyttä, en mikään.

Mutta Rousseaun tekstistä näen, että äärimmäinen turhautuminen, pettymys toisiin ihmisiin..ja siten pettymys omaan itseen, on selkeästi siinä.
Henkisyyttä pidätellään tarkoin piilossa, ulospäin on vain kylmä analyytikko.

Ja sitä henkisyyttä pitäisi nyt avata.




En pidä sanasta mystiikka, koska se on minulle liian epämääräinen, hapertuva ja mössöytyvä käsite. Siitä tulee mieleen pelkkä lapsellinen fiilistely joka ärsyttää minua. Olen aina halunnut tietää miten asiat oikeasti ovat, enkä pelkästään uskoa. Olen kyllä silloin tällöin väläytellyt tälläkin foorumilla "henkisempää" puoltani, mutta en kauheasti aina viitsi asiasta länkyttää koska se voi johtaa siihen että joku neropatti alkaa selittelemään omista mieliteorioistaan käsin minun henkilökohtaiset kokemukseni, ja siitä en oikein pidä. Tietysti voin todeta että saat ajatella ihan vapaasti noin ja minä vapaasti ajattelen itse miten minua huvittaa ajatella omista kokemuksistani. Vanhemmiten olen tässä asiassa ehkä tullut itsevarmemmaksi niin etten koe niin herkästi että olisin jotenkin "uhattuna" jos minun uskoni ei jollekulle "kelpaa". Ja sekin on sitten johtanut siihen etten tunne niin polttavaa tarvetta huudella kaikesta siitä mistä nuorena olin helposti hölöttämässä kaikille jotka vain ulottuvilleni päätyivät. (Toimi kyllä näppäränä sietokykytestinä varsinkin miehille joiden kanssa mahdollisesti olin aloittamassa suhteen.) Mutta parikymppisethän kaiketi vain ovat semmoisia että he jaksavat innostua ja vouhottaa mistä hyvänsä?

Toisaalta vuosia sitten vouhotin jo parilla foorumilla kaiken oleellisen läpi, jottei sitä ole täällä sitten tullut niin avauduttua. Mutta juttuhan minun kohdallani menee siis niin että lapsukaisena päätin alkaa uskomaan reinkarnaatioon, koska se vaikutti loogiselta jutulta. Olin jo ehkä 5-vuotiaana nähnyt näyn joka viittaa ed. elämän muistoon, ja sittemmin noin 7 v ajan 19-vuotiaasta eteenpäin näin valveen ja unen välitilassa, plus pari kertaa päiväsaikaankin visioita joita itse pidän muistikuvina menneistä elämistä.

Kaikki tuo teki minuun ainakin silloin sen verran vahvan vaikutuksen että uskon että kuolema ei ole loppu. Mutta toisaalta olen lapsesta asti pelännyt kuolemaa aivan hysteerisesti, ja se pelko saa minut uskomaan että kuolema on loppu. Toisaalta taas osittain vahvan kuolemanpelon takana saattaa olla muutama ikävä kokemus menneistä elämistä...

Joten en yhtään ihmettele jos kuulostan hulluuden partaalla olevalta.

Amerikoissa olisin varmaan newagempi kuin olen Suomessa. Täällä arvostan ennen kaikkea sitä että ihminen on rehellinen itselleen ja muille. Se johtaa toisinaan siihen että joutuu sanomaan että en tiedä, en usko täysin - mihinkään. Tieteet ovat minusta paras mahdollinen yhteinen nimittäjä ihmisten välille, eivät katsomukset. Osittain henkinen allergiani uskontoja kohtaan johtuu juurikin noista mielikuvista joita olen saanut menneistä elämistä (kuten myös inhoni erinäisiä ihmisoikeuksien rikkomuksia kohtaan).

Haluaisinkin olla mukana kehittämässä jonkinlaista henkisyyttä josta on riisuttu pois kaikki muutaman viime vuosituhannen painolasti; jumalat joukkoineen sun muineen. On vähän kuin pyrkisin jonkinlaiseen äärimmäisen puhtaaseen geometriseen muotoon, jos ymmärrät mitä tarkoitan. En tiedä voiko mahdollisimman yksinkertaisen henkisyyden kanssa kokea kaikkia mahdollisia nyansseja, vai olisiko sittenkin niin että tarvitaan aina kokonainen uskonto, katsomus tai oppi - niidenkin osien kanssa joihin ei itse edes kykene uskomaan jotta on VÄLINE mikä auttaa hahmottamaan sitä mikä kaihtaa sanoja. Vähän kuin että talo on oltava että voi asua, vaikka se talo olisi ruma kuin paviaanin perse? En tiedä.

Ja ne pettymykset ihmisiin... nekin juontuvat vuosisatojen ja -tuhansien takaa alunperin, jos en vain sekopäisyyttäni höpise menneistä elämistä. Tietty voi ajatella että koko hoito on vain pelkkä sivupersoonien kavalkadi, jotain tämän meneillään olevan elämäni painolastia jonka olen projisoitunut näennäisiksi muiksi elämiksi, mutta en minä mielestäni niin helvetin paljon ole kärsinyt tämän elämäni aikana että pitäisi vallan alkaa paskaa jakamaan useampaan elämälaariin, kun ei muka muuten sitä pysty käsittelemään.

***

Kun tuota otsikkoa miettii, niin tulee mieleen että jos nyt eläisi joku Muhammed joka lennähtää taivaaseen, tai missä hän sitten kävikään, tai Buddha joka valaistuu, tai Jeesus joka kirkastuu tms. niin mitenkähän nuo tyypit mahtaisivat selittää kokemustaan, jos olisivat saaneet tieteellisen maailmankuvan mukaisen kasvatuksen ja koulutuksen. Olisiko niin että ei niitä kokemuksia kertakaikkiaan pysty muita ihmisiä tyydyttävästi runttaamaan sillä tavalla nätisti prässillä sopiviksi annostelupaloiksi että kukaan ei koe mitään ongelmaa ottaa kuulemaansa vastaan.

Noh, horinaa horinaa.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Usein ihmiset kertovat uskoontulon kokemuksista joissa heidän elämäänsä tulee jotain lisää ja se rauhoittaa ja tuottaa onnellisuutta. Mutta jonkin poistuminenkin voi tuottaa onnea: istuin joskus vuosia sitten autossa pelkääjän paikalla kun yhtäkkiä tajusin että kristinuskolla ei ole minuun minkäänlaista (hirmu-)valtaa. Oli valtava onnen ja ilon kokemus tiedostaa että mikään mitä siltä taholta sanotaan ei voi minua saattaa pois tolaltani, koska en usko niihin juttuihin vihaisesta jumalasta, helvetistä jne.

Olenko sitten joskus uskonut? En tässä elämässä. Lapsena jossain vaiheessa olin hetken aikaa vaikuttunut jostain adventistien kirjasta kun sen tarinassa joku karismaattinen saarnaaja selitti Raamatun kohtia, mutta en siitä sitten ehtinyt sen kummemmin innostumaan kun luin lisää teosofisia kirjoja joissa niissäkin selitettiin Raamatun kohtia. Tai vaikkapa Kalevalan.

Nykyään ajattelen että mitä tahansa voi selittää hyvin vakuuttavanoloisesti jos vain on tarpeeksi hyvä puhuja tai kirjoittaja. Joten päädyn siihen että ehkäpä kaikki selittely lopultakin on toisarvoista, ja henkisellä sektorilla ihmisen oma kokemus on aina ensisijainen. Enkä tarkoita mitään elämänkokemusta, vaan juurikin niitä mystisiä kokemuksia.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat