Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

http://arstechnica.com/science/2013/08/ ... -onto-dna/

Nerve cells communicate through short, fleeting pulses of electrical activity. Yet some memories stored in the brain can persist for decades. Research into how the nervous system bridges these two radically different time scales has been going on for decades, and a number of different ideas have picked up some experimental support.

For instance, based on their past activity, nerve cells can dictate which partners they make contact with or increase or decrease the strength of those connections—in essence, rewiring the brain as it develops and processes experiences. In addition, individual cells can make long-term changes in the genes that are active, locking specific behaviors in place. In a paper released by Nature Neuroscience, scientists have looked at the changes in gene expression associated with memories of positive associations and found that they are held in place by chemical modifications of the cells' DNA.

Herääkin kysymys että voiko olla olemassa kokonaisia sukuja tai jopa kansoja joissa myönteiset kokemukset kokoajan muokkaavat perimää johonkin tiettyyn suuntaan, jolloin nämä suvut lopulta ovat hyvinkin erilaisia verrattuina niihin perheisiin joissa kansaomaisesti sanottuna "kaikkia vituttaa". Tällöin kahden täysin erilaisen geneettisen taustan omaavan ihmisen voisi olla hyvinkin vaikea ymmärtää toisiaan, sillä esim. myönteinen tai kielteinen asenne elämään riippuisi hyvin pitkälti jopa fyysisestä perimästä sen lisäksi että se tietenkin riippuu ympäristöstä jossa on kasvanut?

(Tietenkin voi kysyä että johtavatko myönteiset kokemukset perimän kautta nimenomaan myönteiseen näkemykseen elämästä, mutta johan on kumma jos eivät johda.)

Kommentit (14)

Vierailija

Mikäli kansan keskuudessa teloitetaan kaikki vapaamieliset, niin ennen pitkää se näkyy perimässä lisääntyneenä aggressiivisuutena. Sitten aggressiiviset teloittavat toinen toisensa.

Vierailija

http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 123147.htm
This surprising and novel discovery expands attitude theory by demonstrating that an attitude is not simply a function of an object's properties, but it is also a function of the properties of the individual who evaluates the object,"

"Hämmästyttävä ja uusi" todellakin. Kaikkihan me tiedämme, että on olemassa miltei kaikkeen positiivisesti suhtautuvia ja negatiivisesti suhtautuvia yksilöitä. Heidän suvuissaan voisi olla esiintynyt juuri tuollaisia geneettisiä kertymiä, joiden tuloksena jälkeläisistä on tullut aina negatiivisempia tai positiivisempia. Mutta mielenkiintoinen ilmiö on.

Positiivisempien luulisi olevan enemmistö, koska eihän negatiivinen voi yleensä mieltyä toiseen negatiiviseen, arvelisin. Vaikka toisinaan voi niin käydäkin.

Mistä sitten voi johtua negatiivisten tai positiivisten asenteiden alku ihmisen aivosolujen geenistössä? Veikkaisin, että usein siitä viitekehyksestä, jossa joku objekti tai ilmiö kohdataan. Tapahtuu geneettinen muutos, leimautuminen, metyyliryhmien kiinnittyminen geeneihin aversiotyyppisesti tai mieltymystyyppisesti. Tällainen geneettinen muutos voi periytyä monenkin sukupolven päähän.

Esimerkiksi mielenkiinto tai inho sammakoita tai hyönteisiä kohtaan voi olla samanlaista alkuperää; samoin äärimmäinen uskontojen vastaisuus, "uskontofobia". Indoktrinaatiosta vapaa uskontojen kohtaaminen, johon lisäksi liittyy ystävyys- ja rakkaussuhteita, voi leimata (metyloida) uskonnon geneettisesti positiivisesti.

Seuraavassa selostetaan mielestäni juuri yllä tarkoittamaani metylaatiota ja epigeneettistä periytymistä erään sairauden, reuman tapauksessa:

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=6560

Japetus
Seuraa 
Viestejä10205
Liittynyt20.6.2009
Rousseau
Herääkin kysymys että voiko olla olemassa kokonaisia sukuja tai jopa kansoja joissa myönteiset kokemukset kokoajan muokkaavat perimää johonkin tiettyyn suuntaan, jolloin nämä suvut lopulta ovat hyvinkin erilaisia verrattuina niihin perheisiin joissa kansaomaisesti sanottuna "kaikkia vituttaa". Tällöin kahden täysin erilaisen geneettisen taustan omaavan ihmisen voisi olla hyvinkin vaikea ymmärtää toisiaan, sillä esim. myönteinen tai kielteinen asenne elämään riippuisi hyvin pitkälti jopa fyysisestä perimästä sen lisäksi että se tietenkin riippuu ympäristöstä jossa on kasvanut?

(Tietenkin voi kysyä että johtavatko myönteiset kokemukset perimän kautta nimenomaan myönteiseen näkemykseen elämästä, mutta johan on kumma jos eivät johda.)


Ei voi ihan tuollaisia johtopäätöksiä vetää. Linkkaamasi uutisartikkelin otsikko on vähintään harhaanjohtava. Muutokset eivät ole geneettisiä vaan epigeneettisiä; ne eivät muuta DNA:ta vaan sen säätelyä ja ilmentymistä. Epigeneettiset vaikutukset eivät joitain poikkeuksia lukuun ottamatta periydy.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen rohkeana: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Vierailija
Dredex
Mikäli kansan keskuudessa teloitetaan kaikki vapaamieliset, niin ennen pitkää se näkyy perimässä lisääntyneenä aggressiivisuutena. Sitten aggressiiviset teloittavat toinen toisensa.



Olen usein ajatellut, että paljonkohan sodat ja erilaiset hallitsijat ovat kansoja ja ihmiskuntaa muuttaneet. Eestiläiset ovat oiva lähihistorian tutkimuspopulaatio. Saksalaiset ja venäläiset pyyhälsivät eestaas, kuin aallokko. Minkälaisia ihmisiä tapettiin ja minkällaiset ihmiset jäivät henkiin? Venäjällä puhdistukset ovat olleet enemmän kotikutoisia.

Vierailija
Pih-alla

Olen usein ajatellut, että paljonkohan sodat ja erilaiset hallitsijat ovat kansoja ja ihmiskuntaa muuttaneet. Eestiläiset ovat oiva lähihistorian tutkimuspopulaatio. Saksalaiset ja venäläiset pyyhälsivät eestaas, kuin aallokko. Minkälaisia ihmisiä tapettiin ja minkällaiset ihmiset jäivät henkiin? Venäjällä puhdistukset ovat olleet enemmän kotikutoisia.

Ihan vain sivuhuomautuksena: Voiko oikeastaan sanoa, että Venäjällä ne olisivat kotikutoisia, kun Neuvostoliittohan sulki monia kansoja sulatusuuniinsa. Nykyvenäjäkään ei ole mikään yhden kansan valtio. Venäjä alueena, jossa asuu etnisesti venäläsitä kansaa on selvästi vain osa Venäjää. Siitäkö Venäjästä puhut?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä28923
Liittynyt16.3.2005

Vaikka aivosolujen DNA muuttuisikin, ei se vaikuta sukusoluihin. Mutta kyllä minusta vaikuttaa siltä, että ihmiset valikoivat yleensä karkeasti samalla optimistisuusalueella olevia puolisoita ja siten varmaan jossain määrin luovat yleisasenteeltaan optimistisempia ja pessimistisempiä sukuja.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä28923
Liittynyt16.3.2005
P.S.V.
Positiivisempien luulisi olevan enemmistö, koska eihän negatiivinen voi yleensä mieltyä toiseen negatiiviseen, arvelisin. Vaikka toisinaan voi niin käydäkin.



Kyllä minun käsittääkseni suomalaiset ovat enemmänkin pessimistisessä maineessa. Täällä melkein arktinen ilmasto on karsinut pilvilinnojen rakentelijoita kovalla kädellä. Ihmisten pienen tuottavuuden johdosta myös ylimystö on ollut vähälukuinen ja vaatimaton eikä ole voinut tarjota niin paljoa etenemismahdollisuuksia riskihakuisille optimisteille. Etelämpänä suuremman tuottavuuden maissa on positiivisilla ollut enemmän mahdollisuuksia ja kansanluonne on jollain tavalla optimistisempia ja positiivisempi.

Kyllä niillä negatiivisen ja turvallisuushakuisen perusluonteen omaavilla ihmisilläkin on samat inhimilliset perustarpeet lisääntymiseen, seksiin ja läheisyyteen liittyen, joten he ennen pitkää rohkaistuvat valitsemaan toisiaan.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Japetus
Rousseau
Herääkin kysymys että voiko olla olemassa kokonaisia sukuja tai jopa kansoja joissa myönteiset kokemukset kokoajan muokkaavat perimää johonkin tiettyyn suuntaan, jolloin nämä suvut lopulta ovat hyvinkin erilaisia verrattuina niihin perheisiin joissa kansaomaisesti sanottuna "kaikkia vituttaa". Tällöin kahden täysin erilaisen geneettisen taustan omaavan ihmisen voisi olla hyvinkin vaikea ymmärtää toisiaan, sillä esim. myönteinen tai kielteinen asenne elämään riippuisi hyvin pitkälti jopa fyysisestä perimästä sen lisäksi että se tietenkin riippuu ympäristöstä jossa on kasvanut?

(Tietenkin voi kysyä että johtavatko myönteiset kokemukset perimän kautta nimenomaan myönteiseen näkemykseen elämästä, mutta johan on kumma jos eivät johda.)


Ei voi ihan tuollaisia johtopäätöksiä vetää. Linkkaamasi uutisartikkelin otsikko on vähintään harhaanjohtava. Muutokset eivät ole geneettisiä vaan epigeneettisiä; ne eivät muuta DNA:ta vaan sen säätelyä ja ilmentymistä. Epigeneettiset vaikutukset eivät joitain poikkeuksia lukuun ottamatta periydy.



Ok.

Mutta josko asiaa lähdinkin viemään väärin perustein eteenpäin, niin voisi kuitenkin ajatella että olisi olemassa "meeminen periytyvyys". Täytyyhän noiden epigeneettisten muutosten jotenkin vaikuttaa, tai ei voida puhua muutoksesta jos mikään ei muutu. Eli olettaisin silti että tuollainen ihminen käyttäytyy eri tavoin, ja hänen käytöksensä voi vaikuttaa (kuten mikä tahansa käytös aina vaikuttaa) muihin ihmisiin hänen läheisyydessään, joissa sysäys toisen ihmisen taholta voi sitten aiheuttaa muutoksia omassa itsessä mieltä ja kehoa myöten?

MooM
Seuraa 
Viestejä6322
Liittynyt29.6.2012
Rousseau
voisi kuitenkin ajatella että olisi olemassa "meeminen periytyvyys". Täytyyhän noiden epigeneettisten muutosten jotenkin vaikuttaa, tai ei voida puhua muutoksesta jos mikään ei muutu. Eli olettaisin silti että tuollainen ihminen käyttäytyy eri tavoin, ja hänen käytöksensä voi vaikuttaa (kuten mikä tahansa käytös aina vaikuttaa) muihin ihmisiin hänen läheisyydessään, joissa sysäys toisen ihmisen taholta voi sitten aiheuttaa muutoksia omassa itsessä mieltä ja kehoa myöten?



Ihan varmasti suhtautumistapa ja asenne "periytyy" ja jalostuu siinä mielessä, että perhe ja yhteisö laajemminkin kouluttaa lapset käyttäytymään yhteisön normien mukaan. Jos normina on pessimistinen ja nihkeä suhtautuminen vähän kaikkeen, suurin osa jälkeläisistä omaksuu tavan.

Mukana voi olla myös biologista puolta, koska kyllä luonnepiirteissä on myös synnynnäistä, ei vaan opittua. Jos oletetaan huvin vuoksi joku nihkeysgeenien ryhmä, ja että niitä on esim. vanhemmilla 75 % maksimista molemmilla. Joku lapsi perii kombon, jossa on 100 % ja joku toinen paljon vähemmän. Luontaisen nihkeä lapsi jäänee samaan porukkaan, kun se luontevalta tuntuu, ja näin jalostaa yhteisön nihkeyttä vielä vahmemmaksi. Vähemmän nihkeä lapsi ehkä häipyy, kun tajuaa, ettei kestä porukoitaan. Näin tavallaan tapahtuu ominaisuuksien vahvistumista, jonkin sortin evoluutiota ryhmän sisällä

Mutta kuten sanottu, kokemusten aiheuttama käyttäytymismuutos ei välity eteenpäin biologisesti periytymällä sinänsä. Lueskelin tuota linkittämääsi juttua ja alkuperäistä artikkelia ja oli tosi mielenkiintoinen (kiitos vinkistä btw). Aivokemia on ihmeellistä.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä27657
Liittynyt13.5.2005

Osa sosiaalisista tunteista lienee periytyvää sorttia, laumaeläimiä kun olemme. Ja koska sosiaalisella hyväksynnällä on ihmisen terveydelle positiivinen vaikutus ja ryhmästä ulossulkemisella yksilölle itsetuhoisia vaikutuksia, optimistisilla/positiivisilla tunteilla lienee yhteisössä valintaetu riippumatta siitä, ovatko tunteet ehdollisia vai ehdottomia. Koska kilpailtaessa niukoista luonnonvaroista kysytään myös kykyä väkivaltaan, lienee valintaetu pitkässä juoksussa kuitenkin niiden puolella, joille sosiaaliset tunteet ovat ehdollisia kuin niillä, joille sosiaaliset tunteet ovat ehdottomia. (tämä nyt vain villinä hypoteesina)

Riittoisampi keskustelukumppani.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä28923
Liittynyt16.3.2005
-:)lauri
Osa sosiaalisista tunteista lienee periytyvää sorttia, laumaeläimiä kun olemme. Ja koska sosiaalisella hyväksynnällä on ihmisen terveydelle positiivinen vaikutus ja ryhmästä ulossulkemisella yksilölle itsetuhoisia vaikutuksia, optimistisilla/positiivisilla tunteilla lienee yhteisössä valintaetu riippumatta siitä, ovatko tunteet ehdollisia vai ehdottomia. Koska kilpailtaessa niukoista luonnonvaroista kysytään myös kykyä väkivaltaan, lienee valintaetu pitkässä juoksussa kuitenkin niiden puolella, joille sosiaaliset tunteet ovat ehdollisia kuin niillä, joille sosiaaliset tunteet ovat ehdottomia. (tämä nyt vain villinä hypoteesina)



Onko positiivisuus välttämättä aina etu? Huiput löytyvät kaikkialla optimistien joukosta, mutta paljon optimisteja sortuu myös heidän menestyksen tavoittelussa ottamiinsa riskeihin. Minä olen taipuvainen uskomaan, ilman erityistä tieteellistä tukea, että hyvissä oloissa optimismi tuottaa valintaedun, koska silloin riskit eivät välttämättä kostaudu tappavasti ja niistä voi oppia ja toisaalta saada riskinoton hyödyt, mutta huonoissa oloissa turvallisuushakuisuudella pärjää parhaiten. Siperia ei aina anna tilaisuutta hyödyntää opettamaansa. Jos jompikumpi olisi yleisesti edun antava asenne, luultavasti se olisi rikastunut aikojen kuluessa ja syrjäyttänyt sen vähemmän hyödyllisen.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä27657
Liittynyt13.5.2005
Neutroni
-:)lauri
Osa sosiaalisista tunteista lienee periytyvää sorttia, laumaeläimiä kun olemme. Ja koska sosiaalisella hyväksynnällä on ihmisen terveydelle positiivinen vaikutus ja ryhmästä ulossulkemisella yksilölle itsetuhoisia vaikutuksia, optimistisilla/positiivisilla tunteilla lienee yhteisössä valintaetu riippumatta siitä, ovatko tunteet ehdollisia vai ehdottomia. Koska kilpailtaessa niukoista luonnonvaroista kysytään myös kykyä väkivaltaan, lienee valintaetu pitkässä juoksussa kuitenkin niiden puolella, joille sosiaaliset tunteet ovat ehdollisia kuin niillä, joille sosiaaliset tunteet ovat ehdottomia. (tämä nyt vain villinä hypoteesina)



Onko positiivisuus välttämättä aina etu? Huiput löytyvät kaikkialla optimistien joukosta, mutta paljon optimisteja sortuu myös heidän menestyksen tavoittelussa ottamiinsa riskeihin. Minä olen taipuvainen uskomaan, ilman erityistä tieteellistä tukea, että hyvissä oloissa optimismi tuottaa valintaedun, koska silloin riskit eivät välttämättä kostaudu tappavasti ja niistä voi oppia ja toisaalta saada riskinoton hyödyt, mutta huonoissa oloissa turvallisuushakuisuudella pärjää parhaiten. Siperia ei aina anna tilaisuutta hyödyntää opettamaansa. Jos jompikumpi olisi yleisesti edun antava asenne, luultavasti se olisi rikastunut aikojen kuluessa ja syrjäyttänyt sen vähemmän hyödyllisen.



Olen jotakuinkin samaa mieltä. Optimismissa on sisäänrakennettuna jalkojen maasta irtoamisen vaara. Ja ehkä suotta rinnaistin optimismin positiivisuuteen sillä yleisesti ottaen ihmiset lienevät myös turvallisuushakuisia (kuten otit esille) ja ehkä käyvät vain kurkkaamassa tutussa ja turvallisessa kaveriporukassa mitä se "extreme" on, tai katsovat sitä kotisohvalta telkkarista. Eli kyllä tuollainen täysin pidäkkeeton optimismi on vain harvojen huvia ja vielä harvemmilla heistä se ei pääty yhtä reippaaseen epäonnistumiseen.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Nobelaner
Seuraa 
Viestejä1767
Liittynyt9.6.2011
-:)lauri
Ja ehkä suotta rinnaistin optimismin positiivisuuteen sillä yleisesti ottaen ihmiset lienevät myös turvallisuushakuisia (kuten otit esille) ja ehkä käyvät vain kurkkaamassa tutussa ja turvallisessa kaveriporukassa mitä se "extreme" on, tai katsovat sitä kotisohvalta telkkarista.



Minä tiedän ihmisen joka on takuulla turvallisuushakuinen mutta ehdoton pessimisti, ja silti tekee välillä asioita jotka monen normaalin mielestä varmaankin ovat aika extremeä. Kaikkea muuta kuin menestystä saavuttanut elämässään.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat