Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Ennen oli helppoa, vaikka töitä riittikin paremman maailman luomiseksi. Toisin on nyt, kun kaikki kohtuutarpeellinen on valmista. Ei ole ainakaan samanlaisia elintärkeitä perusasioita, joiden eteen tulisi ponnistella.

Kylläisyys tulee lähes kaikille. Jos ei vanhempien, niin viimeistään yhteiskunnan taholta. Tämä on ihan ok, mutta sopeutumisessa on aivan toisenlaiset haasteensa. Ennen sitä luultiin, että kun on saavutettu tavoiteltu, niin voi olla tyytyväinen. Ei se niin mene. Sitten ne haasteet vasta alkavat, joskin toisenlaiset mutta ennekaikkea ennenkokemattomat.

Keinotekoinen selviytymiskamppailu lienee jokseenkin järjetön ajatuksena ainakin loppuun asti vietynä. Maailmassa voi mennä huonosti ilman sitäkin, ja sitten pääsee nykynuoret samaan rooliin kuin aiemmat. Vastatusten "todellisemman" todellisuuden kanssa.

Silti perusongelma jää. Miten olla yltäkylläisyyden tilanteessa kun se on kunakin aikakautena kuitenkin tavoite? Kai siinäkin tilassa olisi hyvä jotenkin osata elää.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Kommentit (2)

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

En tiedä, että tuleeeko miten selvästi esiin dilemma. Teemme kaikkemme tai usein parhaamme tulevan eteen ja kun kaikki on hyvin, niin siitä aiheutuu hyvinvoinnillisia ongelmia. Miksi tehdä ns "parempaa" huomista?

Miten tästä tilanteesta selvitään? Ei ainakaa niin, ettei ongelmaa edes tunnisteta. Saatan olen jonkin verran väärässä siinä, että hyvinvointiin liittyy suuria ongelmia, mutta jotenkin näin.

Ihminen on luotu sitoutumaan eteenpäinmenoon, mikäli haluaa kokea elämää merkityksellisenä. Kun kaiken saa valmiina, ei siitä osaa olla kiitollinen. Tämä tosiaan sanotaan vihaisesti niille, jotka ovat kiittämättömiä. Mutta noin se fakta menee. Sama kävisi jos ihmiset vaihdettaisiin.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Ihmiskunnan historiassa ei ole ikinä ennen ollut vastaavaa halvan energian piikkiä kuin nyt on ollut. Näin ollen ihminen on olentona sinänsäkin evolutiivisesti ajatellen täysin valmistautumaton niihin haasteisiin, mihin resurssien hupeneminen tulee johtamaan.

Itse asiassa mikään eliö ei ole omannut niin suuria energiamääriä käytössään, kuin ihminen nyt.

Toisaalta... kyllä ennenkin eliöiltä ovat resurssit huvenneet - siis ne vähätkin resurssit mitä on ollut. Mitä silloin on tapahtunut? Lähinnä kylmää kyytiä - tietenkin.

Sitten taas toisaalta eliöt ovat kyllä osanneet hakeutua paremmille metsästysmaille, kun ruoka on alkanut loppumaan. Mutta tässä tulee kuitenkin eteen se, että planeetta on rajallinen. Kun ei ole enää parempia metsästysmaita, niin minkäs teet.

Ihmisten pitäisi yhteisönä pystyä varmistamaan kestävän kehityksen yms. keinoin resurssien saatavuus tulevaisuudessakin. Tämä on se ratkaiseva tekijä, missä evoluutio tulee tarkistamaan, selviääkö ihmiskunta lajina.

Ongelma on siinä, että eliöt ovat tottuneet hakeutumaan paremmille metsästysmaille tai jos ei ole parempia metsästysmaita niin hävinneet kartalta. Toki osa eliöistä on alkanut tekemään yhteistyötä, kuten muurahaiset, mutta se on evoluution tulos pitkällä aikavälillä. Ihmisillä ei ole aikaa sopeutua muutoksiin evolutiivisesti. Ei ole miljoonia vuosia aikaa.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat