Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

. . . jos ei olisi orgaanista elämää. Universumit ja planeetat, auringot ja mustat aukot vielä käsittää, muttei mielestäni sitä että on luontoa ja näinkin monipuolisena. Eli pitäisi olla universumi ilman elämää.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Sivut

Kommentit (30)

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Järki. Mitä se on? Mielestäni järkeä ei ole missään. Tämä nyt on mitä on, eikä se ole järkevää tai epäjärkevää. Oikeastaan kaikki on surullista. Surullisuus kuvaa parhaiten sitä mitä ihmisen pitäisi kokea tajutessaan oma merkityksettömyytensä. Sellainen tietty surullisuus. Ei siinä mitään todellista surullisuutta ole mutta ihmisen kannalta...

くそっ!

Xornor
Seuraa 
Viestejä44
Liittynyt16.8.2013
deep'n'dark
. . . jos ei olisi orgaanista elämää. Universumit ja planeetat, auringot ja mustat aukot vielä käsittää, muttei mielestäni sitä että on luontoa ja näinkin monipuolisena. Eli pitäisi olla universumi ilman elämää.



Mielestäni olisi ihme jos elämää ei olisi. Aikaa on kymmeniä miljardeja vuosia, galakseja on miljardittain, galakseissa on miljardeittain tähtiä joilla lähes jokaisella on ilmeisesti useita planeettoja ja kymmenittäin kuita.

Elämän synty vaatii vain yhden kopioituvan molekyylin kehittymisen ja evoluution kehitys lähtee heti liikkeelle. Pitäisin erittäin todennäköisenä, että elämä on syntynyt galakseissa lukemattomia kertoja.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005
Xornor
deep'n'dark
. . . jos ei olisi orgaanista elämää. Universumit ja planeetat, auringot ja mustat aukot vielä käsittää, muttei mielestäni sitä että on luontoa ja näinkin monipuolisena. Eli pitäisi olla universumi ilman elämää.



Mielestäni olisi ihme jos elämää ei olisi. Aikaa on kymmeniä miljardeja vuosia, galakseja on miljardittain, galakseissa on miljardeittain tähtiä joilla lähes jokaisella on ilmeisesti useita planeettoja ja kymmenittäin kuita.

Elämän synty vaatii vain yhden kopioituvan molekyylin kehittymisen ja evoluution kehitys lähtee heti liikkeelle. Pitäisin erittäin todennäköisenä, että elämä on syntynyt galakseissa lukemattomia kertoja.




Minä näen asian taas siten että elämän syntyyn vaadittuja tekijöitä ei pitäisi olla lainkaan. Miksi tyhjillään oleva karu universumi toteuttaa sen että tänne järkätään silmäpareja näkemään ja kuulemaan mitä täällä on tarjolla? Monien mielestä elämän synty on itsestäänselvyys, minun mielestä ei. Jos joku vastaa että on miljardeja vuosia aikaa jotta elämää syntyy niin herää väkisinkin kysymys että MIKSI? Onko ihminen aisteineen ja tietoisuudellaan itsestäänselvyyttä? Mulle ainakaan ei. Jos ihmisen jokainen hetki ja liike jne. olisi sata rosenttista luonnonlakien ketjureaktiota, niin sitten voisi ymmärtää.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Liittynyt29.4.2011
Ronron
Järki. Mitä se on? Mielestäni järkeä ei ole missään. Tämä nyt on mitä on, eikä se ole järkevää tai epäjärkevää. Oikeastaan kaikki on surullista. Surullisuus kuvaa parhaiten sitä mitä ihmisen pitäisi kokea tajutessaan oma merkityksettömyytensä. Sellainen tietty surullisuus. Ei siinä mitään todellista surullisuutta ole mutta ihmisen kannalta...



Näinhän siinä ensin usein käy, mutta tarkemmin ajateltuna tuon mukana seuraa todellinen vapaus (en nyt ota tässä kantaa vapaaseen tahtoon). Oman merkityksettömyytensä ymmärtäminen on itse asiassa helvetin vapauttava ja onnellisuutta tuottava kokemus. Lisäksi se tekee olemassaolosta vielä ihmeellisempää ja arvokkaampaa siksi ajaksi jonka saa viettää tietoisena olentona, ennen kuin kuolema lopullisesti vapauttaa ja palauttaa ruumiin takaisin luonnon kiertokulkuun. Ja sen pitäisi opettaa arvostamaan myös muita ihmisiä (ja eläimiä) vielä enemmän, ainutlaatuisuutensa ja katoavaisuutensa vuoksi.

Toki, jos moiseen on taipuvaisuutta, melankolia vaanii aina kaiken muun alla ja siihen on helppo pudota. Syitä voi olla vaikka maailmassa vallitseva epäoikeudenmukaisuus tms, mutta ainakin minulle on helpottavaa, ettei elämälläni ole mitään merkitystä, jos en sellaista sille itse aseta.

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Xornor
Seuraa 
Viestejä44
Liittynyt16.8.2013
deep'n'dark

Minä näen asian taas siten että elämän syntyyn vaadittuja tekijöitä ei pitäisi olla lainkaan. Miksi tyhjillään oleva karu universumi toteuttaa sen että tänne järkätään silmäpareja näkemään ja kuulemaan mitä täällä on tarjolla? Monien mielestä elämän synty on itsestäänselvyys, minun mielestä ei. Jos joku vastaa että on miljardeja vuosia aikaa jotta elämää syntyy niin herää väkisinkin kysymys että MIKSI? Onko ihminen aisteineen ja tietoisuudellaan itsestäänselvyyttä? Mulle ainakaan ei. Jos ihmisen jokainen hetki ja liike jne. olisi sata rosenttista luonnonlakien ketjureaktiota, niin sitten voisi ymmärtää.



Tuskinpa elämä sen ihmeellisempi ilmiö on kuin vaikkapa kivenmurikka avaruudessa. Tarkastelet asiaa ihmiskeskeisestä näkökulmasta. Mikään ei kuitenkaan takaa, että elämä olisi jotenkin merkittävä ilmiö. Se voi olla samankaltainen luonnonilmiö kuin vaikkapa hiekka planeetan pinnalla. Tietyissä olosuhteissa sitä vain on. Mitään merkitystä sillä ei ole, eikä sille tarvitse olla mitään selitystä. Kysytkö MIKSI planeetoilla on hiekkaa? Luonnonilmiöt esiintyvät luonnonlakien mukaisesti. Emme tiedä mistä luonnonlait ovat peräisin, mutta mikään ei viittaa siihen, että elämä olisi jotenkin poikkeuksellinen luonnonilmiö avaruudessa.

Itse olemme elämää ja se on tietysti merkittävää meille, mutta itsekeskeisen ajattelun ei tulisi antaa sumentaa objektiivista tarkastelua.

Koen samalla tavalla kuin Mouho yllä. Se, että elämä on todennäköisesti merkityksetöntä on todella hienoa. Voin elää kuten haluan huolehtimatta mistään. Olen vapaa ainakin tuosta näkökulmasta tarkasteltuna.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Xonor, ei millään pahalla mutta hiekkajyvän ja tietoisten eläinten ja ihmisten rinnaistaminen on pikkasen absurdia.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Xornor
Seuraa 
Viestejä44
Liittynyt16.8.2013
deep'n'dark
Xonor, ei millään pahalla mutta hiekkajyvän ja tietoisten eläinten ja ihmisten rinnaistaminen on pikkasen absurdia.



Jaa? Minkähän vuoksi? Aivojen rakenne on samanlainen joka puolella aivokuorta. Se ei ole niin monimutkainen elin kuin monet kuvittelevat. Sama suhteellisen yksinkertainen rakenne toistuu lähes kaikkialla.

Jos jokin asia vaikuttaa ihmisestä monimutkaiselta, niin onko se sitä oikeasti? Ehkä maailman monimutkaisuus on vain näennäistä ja johtuu pelkästään rajoittuneesta havainnointi- ja käsityskyvystämme?

Ihminen on aina asettanut itsensä maailmankaikkeuden keskelle, mutta tiede on vuosisatojen aikana siirtänyt häntä aina vain laidemmalle ja vähäpätöisemmäksi olioksi tässä universumissa. Ihminen on aina universumin keskus jonkin tuntemattoman ilmiön vuoksi. Ennen maapallo oli se keskus. Kun huomattiin, että maapallo kiertää aurinkoa, se olikin tämä tähti jonka ympäri kierretään. Kun tähtikin oli vain laitapuolen kulkija galaksissa ja galaksimme vain hitusen hiekanjyvästä kummempi, huomattiin lopulta, että emme ole oikeastaan edes hiekanjyviä tässä maailmassa. Koska emme tunne vielä tietoisuuden toimintaa, se on nyt se viimeinen toivo jonka perusteella voisimme olla jotain. Epäilen, että emme ole.

Tietoista ajattelua on havaittu useilla eläimillä ja todennäköisesti sitä on galaksit täynnä. Miksi siis olisimme jotenkin erityistapaus? Miksi maailma on niin valtava jos me olemme sen keskus? Mielestäni on täysin järjetöntä olettaa olevamme tässä maailmassa jotain merkittävää. Se on lajin megalomaniaa. Olemme itsekeskeinen laji joka tarkastelee kaikkea vain omasta näkökulmastaan - tuo ajattelu on koko lajin kattavaa mielisairautta - harhainen käsitys maailmasta jokaisella yksilöllä.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005
Xornor
deep'n'dark
Xonor, ei millään pahalla mutta hiekkajyvän ja tietoisten eläinten ja ihmisten rinnaistaminen on pikkasen absurdia.



Jaa? Minkähän vuoksi? Aivojen rakenne on samanlainen joka puolella aivokuorta. Se ei ole niin monimutkainen elin kuin monet kuvittelevat. Sama suhteellisen yksinkertainen rakenne toistuu lähes kaikkialla.

Jos jokin asia vaikuttaa ihmisestä monimutkaiselta, niin onko se sitä oikeasti? Ehkä maailman monimutkaisuus on vain näennäistä ja johtuu pelkästään rajoittuneesta havainnointi- ja käsityskyvystämme?

Ihminen on aina asettanut itsensä maailmankaikkeuden keskelle, mutta tiede on vuosisatojen aikana siirtänyt häntä aina vain laidemmalle ja vähäpätöisemmäksi olioksi tässä universumissa. Ihminen on aina universumin keskus jonkin tuntemattoman ilmiön vuoksi. Ennen maapallo oli se keskus. Kun huomattiin, että maapallo kiertää aurinkoa, se olikin tämä tähti jonka ympäri kierretään. Kun tähtikin oli vain laitapuolen kulkija galaksissa ja galaksimme vain hitusen hiekanjyvästä kummempi, huomattiin lopulta, että emme ole oikeastaan edes hiekanjyviä tässä maailmassa. Koska emme tunne vielä tietoisuuden toimintaa, se on nyt se viimeinen toivo jonka perusteella voisimme olla jotain. Epäilen, että emme ole.

Tietoista ajattelua on havaittu useilla eläimillä ja todennäköisesti sitä on galaksit täynnä. Miksi siis olisimme jotenkin erityistapaus? Miksi maailma on niin valtava jos me olemme sen keskus? Mielestäni on täysin järjetöntä olettaa olevamme tässä maailmassa jotain merkittävää. Se on lajin megalomaniaa. Olemme itsekeskeinen laji joka tarkastelee kaikkea vain omasta näkökulmastaan - tuo ajattelu on koko lajin kattavaa mielisairautta - harhainen käsitys maailmasta jokaisella yksilöllä.




Aijaa, taas joku joka yrittää ahdata ihmisarvot olemattomaksi. Jotkut pitää ihmisiä luonnon kruunuina, toiset yrittää ahdata ihmiset nurkkaan itkemään ja syömään omaa ulostettaan.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

deep'n'dark
[

Aijaa, taas joku joka yrittää ahdata ihmisarvot olemattomaksi. Jotkut pitää ihmisiä luonnon kruunuina, toiset yrittää ahdata ihmiset nurkkaan itkemään ja syömään omaa ulostettaan.





Eh, ihminen, luonto, maapallo ja meidän aurinkokuntamme on yksi hyttysenpaska meidän galaksimme näkökulmasta, joka taasen on yksi hyttysenpaska universumin näkökulmasta. Ihminen on täällä lajina silmänräpäyksen ajan, sinun elämäsi....
on yksi miljoonasosa silmänräpäyksestä. Kuvittelekto, että sillä on jotain sen suurempaa merkitystä? tai ihmiskunnalla sinänsä?

Meille itsellemme sillä on merkitystä, tietenkin ja ihmisarvolla on merkitystä yksilön kannalta ja yhteisön kannalta, mutta sihien se jääkin. Ne ketkä kuvittelevat ihmisen olevan luomakunnan kruunu, yleensä kuvittelevat jonkun suuremman voiman meidät tänne laittaneet ja antaneen meille oikeuden raiskata kaiken ympäriltämme. En sanoisi, että ihmisyyden ylivertaisuuden kaikkeen kieltäminen tarkoittaa sitä, että ihminen olisi välttämättä nurkassa syömässä ulostettaan.

Ja alkuperäiseen kysymykseesi, elämällä, ihmisellä, luonnolla ei ole mitään merkitystä universumille. Sen sijaan kun se merkitys on yksilöille ympärilläsi (olivat ne sitten mitä luontokappaleita hyvänsä), voit käyttäytyä niitä kohtaan niin, ettet olisi täysi kusipää. Ihmisenä se voi olla vaikeaa, kun ihminen luonnostaan on ahne paskiainen.

Xornor
Seuraa 
Viestejä44
Liittynyt16.8.2013
deep'n'dark

Aijaa, taas joku joka yrittää ahdata ihmisarvot olemattomaksi. Jotkut pitää ihmisiä luonnon kruunuina, toiset yrittää ahdata ihmiset nurkkaan itkemään ja syömään omaa ulostettaan.



Ihmiselläkö on arvoa ainoastaan jos se on merkittävä galaktisissa mittakaavoissa

Eiköhän me voida olla arvokkaita ihan keskenämme tämän oman maa-nimisen hiekkalaatikkomme puitteissa.

Luulen, että tulet pettymään katkerasti jos odotat että meidän merkityksemme kattaa universumin. Hädin tuskin merkitsemme mitään edes tälle pienen pienelle planeetalle joka on hiekanjyvääkin merkityksettömämpi kokonaisuuden kannalta. Todennäköisesti pidemmässä tarkastelussa emme ole merkittäviä edes tämä planeetan kannalta.

On kyllä huimaa, että jotkut ajattelevat ihmisen olevan miljardien ja miljardien galaksien kruunu - olen aivan äimänkäkenä noin suuruudenhullusta kuvitelmasta kun emme pääse edes tältä planeetalta pois. Emme edes kykene havaitsemaan kuin pienen pienen osan maailmankaikkeudesta emmekä tule jatkossakaan havaitsemaan. Miten voisimme olla "kruunu" jos emme tunne kuin olemattoman pienen murto-osan kaikesta.

Ennemmin tämä avuttomuutemme viittaa siihen, että olemme galaktisessa mittakaavassa pohjasakkaa.

Muutenkin tällaisen elukan pitäminen edes tämän planeetan luonnon kruununa on lähinnä humoristinen ajatus

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Minä ainakin tiedän ihmisiä joita arvostan enemmän kuin kaikkia muita ihmisiä yhteensä. He ovat ihmisiä joita ilman tuntisin oloni orpolastakin orvommaksi. Ilman heitä en haluaisi edes olla olemassakaan. Ai miten niin että he ovat merkityksettömiä? He ovat silkkaa kultaa.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007
Ronron
Järki. Mitä se on? Mielestäni järkeä ei ole missään. Tämä nyt on mitä on, eikä se ole järkevää tai epäjärkevää. Oikeastaan kaikki on surullista. Surullisuus kuvaa parhaiten sitä mitä ihmisen pitäisi kokea tajutessaan oma merkityksettömyytensä. Sellainen tietty surullisuus. Ei siinä mitään todellista surullisuutta ole mutta ihmisen kannalta...

Paras määritelmä järjelle on oheisen linkin takana olevan iskusävelmän sanoitus. Se paljastaa melkein kaiken siitä mikä on järjen olemus.

Järkee vai Ei?

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Xornor
Ennemmin tämä avuttomuutemme viittaa siihen, että olemme galaktisessa mittakaavassa pohjasakkaa.



Näin voi hyvinkin ajatella. Mielestäni kuitenkin asian voi nähdä toisessakin valossa. Jos miettii maailmankaikkeuden kykyä luoda erilaisia jopa suunnattoman monimutkaisia henkisiä järjestelmiä kuten matematiikka ja uusin fysiikka ovat, täytyy todeta ihmisen (olentona) ylivertaisuus maailmankaikkeuteen verrattuna.

Seuraavaa arveluani sopii kyllä nihilismin omaksuneiden äimistellä, mutta joskus tuntuu, että pitkälle menevä nihilismi tai mitä tuo nyt onkaan, on salaista itsensä korottamista ylivertaiseen tietoon äärettömästä vähäisyydestään, nollanarvoisuudestaan, ja sitten nauttimista siitä, että äly on riittänyt kaiken merkittävyyden kumoamiseen. Jotenkin vaikuttaisi, että tässä olisi jopa looginen ristiriita - en nyt kumminkaan osaa sitä äkkipäätä formuloida. Siis äimistelyä kokoon, pliis.

Koko maailmankaikkeus on ihmeellisesti järjestynyt ja sitä hallitsevia lakeja syvällisimmistä kuten pienimmän vaikutuksen laki ja Feynmanin polkuintegraali alkaen, jo jonkun verran tunnetaan. Mutta mikä on korkeimmin järjestynyttä ja ylivertaisesti monimutkaisinta on elämä, jota ihminenkin edustaa. Minusta on ihmeellistä sen nimittäminen galaktiseksi pohjasakaksi, mutta jos joku niin haluaa, niin siitä vaan..

Sitten on vielä elämän ominaisuus nimeltä tietoisuus, jonka olemassaolosta muualla kuin maapallomme elävissä olioissa ei ole varmuutta eikä edes luultavuutta. Sehän tässä huvittavaa onkin, että tämän ainutlaatuisen ominaisuuden omaavat käyttävät sitä apunaan luoden siihen mielikuvituksellaan kuvia nollanarvoisuudestaan. Uumoilen tässäkin loogista ristiriitaa. Mutta toisaalta nihilismiäkin täytyy yrittää ymmärtää, sillä on varmaan pakottavat psykologiset syynsä, niinkuin kaikilla muillakin maailmankatsomuksilla. Varmaan on hyvä, että nihilismiä vai mitä se nyt lieneekin, on olemassa..

https://www.google.fi/search?q=living+c ... =514&dpr=1

https://www.google.fi/search?q=nucleus+ ... =514&dpr=1

https://www.google.fi/search?q=molecula ... 80&bih=928

https://www.google.fi/search?q=function ... =514&dpr=1

https://www.google.fi/search?q=quantum+ ... =514&dpr=1

Kun klikkaa jotain kuva pari kertaa, tulee lisää infoa ko. aiheesta.

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Liittynyt29.4.2011
deep'n'dark
Minä ainakin tiedän ihmisiä joita arvostan enemmän kuin kaikkia muita ihmisiä yhteensä. He ovat ihmisiä joita ilman tuntisin oloni orpolastakin orvommaksi. Ilman heitä en haluaisi edes olla olemassakaan. Ai miten niin että he ovat merkityksettömiä? He ovat silkkaa kultaa.



Samanlainen tilanne mullakin on. Nuo ihmiset ovat arvokkaita sinulle. Mun läheiset ovat arvokkaita minulle. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kummatkaan olisivat esim. galaktisessa mittakaavassa millään lailla merkityksellisiä tai välttämättä edes erikoisia. Tämä taas ei tietenkään tarkoita että he olisivat merkityksettömiä sinulle tai minulle, päinvastoin tuollaisten ihmisten ainutlaatuisuus meidän elämässämme tekee heistä erityisen merkityksellisiä juuri meille, mutta ei heidänkään elämissään mitään "ylhäältä annettua" tai universaalia merkitystä ole. "Objektiivisesti katsottuna" he ovat täysin merkityksettömiä, aivan kuten minäkin olen.

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat