Seuraa 
Viestejä384
Liittynyt6.11.2010

Kuinka suuri osa maailmankaikkeuden energiasta on kappaleiden potentiaalienergiaa toisistaan?

Kommentit (4)

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007
xork
Kuinka suuri osa maailmankaikkeuden energiasta on kappaleiden potentiaalienergiaa toisistaan?

Noin puolet.

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Vierailija
xork
Kuinka suuri osa maailmankaikkeuden energiasta on kappaleiden potentiaalienergiaa toisistaan?

Ei kysymys niin hassu ole kuin miltä se ensivaikutelmaltaan tuntuu (koska jonkin massan potentiaalienergiaa voidaan verrata mihin tahansa muuhun massaan. Mulla on jonkin verran potentiaali energiaa Maanpintaan jos olen hyppäämässä kymmenestä metristä, mutta helevetisti laskettuna johonkin mustaan aukkoon nähden).

Mut siis BIG BANGIN ja sen jälkeen kun aine oli saanut olomuotonsa, se oli hyvin tasaisesti jakautunut. Gravitaation huomioon ottaen tasajakoisuus oli hyvin epätodennäköinen tila siinä mielessä, että on hyvin epätodennäöistä, että suuri kasa irrallista kamaa on tasaisesti jakautunut. Paljon todennäköisempää on, että se on muodostanut materia kasautumia gravitaation takia. Pienenä sivuhuomautuksena tähän liittyen: aiemmin ihmettelin miten maailmankaikkeudessa on voinut epäjärjestys kasvaa, kun eikö alussa kaikki ollut hyvin epäjärjestyksessä? Ei ollut, vaan hyvin järjestyksessä eli hyvin epätodennäköisessä tilassa gravitaatio huomioon ottaen. Kyllä tuolloin voidaan sanoa maailmankaikkeudella olleen potentiaalienergiaa. Materia alkoi tiivistymään tähdiksi, materia kasautumiksi ja tuossa tiivistymisessä toki oli kyse potentiaalienergian käytöstä. Maailmankaikkeudessa oli hyvin paljon potentiaalienergiaa ja sen käyttö on ollut ensiarvoista ja oleellista tähtien muodostumiselle.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5603
Liittynyt26.3.2005

Kun ekstrapoloidaan alun tapahtumiin, niin voidaan osoittaa, että nimenomaan valon äärellisen nopeuden takia kaikki kosmoksen alueet eivät voineet samanaikaisesti olla termisessä tasapainossa. Ne yksinkertaisesti eivät ”tienneet” toisistaan, siis eivät voineet tietää asettua samaan lämpötilaan. Kun nyt havaittava kosmoksemme on lähellä termistä tasapainoa, selittyy se vain pienen alueen inflaation tasoittavalla vaikutuksella. Ei siis Omegan alun käsittämättömällä ”tarkkuudella”.

Tosiaan singulariteetti oli äärimmäisen järjestynyt tila. Kosmoksessammehan entropia kasvaa koko ajan (ja siinä yksi ajan ”nuoli”). Vaikka kokonaisenergia (nolla) säilyy muuttumattomana. Rakenteita muodostava potentiaali siis vähenee, energia latkuuntuu. Maapallon (avoin energeettisesti) entropia ei kasva, mutta sen vastapainona koko aurinkokunnan (suljettu energeettisesti) entropia kasvaa.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat