Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kehittäessään suppeaa suhteellisuusteoriaa Einsteinilla oli yhtenä lähtökohtanaan se, että kahden tapahtuman samanaikaisuuden mittaamisessa olisi tiettyä epävarmuutta. Tämä ylipäätänsä mahdollisesti suppean suhteellisuusteorian ja sen, että ajanväleille voidaan mitata eri aikoja. Hän järkeili, että koska valolla on äärellinen nopeus, ei aikasignaalia voida lähettää yhdestä ajasta ja paikasta toiseen. Kelloja ei saataisi siis mukamas synkronisoitua käymään samaa aikaa. Minusta on hyvin yksinkertaista synkronisoida kaksi atomikelloa käymään samaa aikaa. Se ei voi tapahtua sillä tavalla, että kello 1 lähettää kellolle 2 signaalin t1 ajastaan ja kello 2 asetetaan samaan aikaan, sillä valon ja signaalin äärellisestä nopeudesta johtuen siinä tietysti tosiaan on viive. Mutta koska valon ja signaalin nopeus on vakio, voidaan kaksi atomikelloa synkronoida käymään samaa aikaa seuraavasti:

Kello1 lähettää Kello2:lle signaalin t1 hetkellä t1. Kello2 lähettää Kellolle1 takaisin signaalin kertoen, että sai Kello1:n signaalin aikaan t2. Kello1 laskee, että signaalin välittämiseen kuluva aika oli (t3-t1)/2+mahdollisesti jokin viive, mikä menee ennen kuin kello2 ehti lähettämään omaa signaaliaan, mutta jos se on sovittu vakioksi, niin se voidaan ottaa laskuissa huomioon. Kello1 lähettää sitten jossain vaiheessa, vaikka huomenna, hetkellä t4 signaalin Kello2:lle kertoen samalla, että signaalilta kului kellojen väliseen matkaan (t3+t1)/2. Nyt kello2 asettaa ajakseen t4+(t3-t1)/2 ja molemmat kellot käyvät nyt samaa aikaa.

Sivut

Kommentit (266)

Vierailija
Keckman
(t3-t1)/2+mahdollisesti jokin viive, mikä menee ennen kuin kello2 ehti lähettämään omaa signaaliaan, mutta jos se on sovittu vakioksi, niin se voidaan ottaa laskuissa huomioon.

(t3-t1)/2-jokin viive...siis ei plus vaan miinus.

jeremia2
Seuraa 
Viestejä1076
Liittynyt2.3.2009
Keckman
Keckman
(t3-t1)/2+mahdollisesti jokin viive, mikä menee ennen kuin kello2 ehti lähettämään omaa signaaliaan, mutta jos se on sovittu vakioksi, niin se voidaan ottaa laskuissa huomioon.

(t3-t1)/2-jokin viive...siis ei plus vaan miinus.

Yksinkertaisesti- lähetä tähtimatkailijaa liikkeelle suurella nopeudella -> matkaajan aika hidastuu, matkaajan palatessa on yhä meidän ajassa, ei mitään ongelmia samanaikaisuuden kanssa? Siis voiko ola olemassa "eriaikaisuutaa" ? On aika olematon.

Vierailija
jeremia2
Siis voiko ola olemassa "eriaikaisuutta" ?

Ei oikeastaan ehkä eräällä tavalla ajateltuna, jos uskoo jonkinlaiseen vanhaan kunnon Newtonilaiseen absoluuttiseen aikaan, kuten minä teen. On olemassa yksi yhteinen Nyt-hetki koko maailmankaikkeudessa, joka on kaikkialla Nyt noin 13.82 miljardia vuotta vanha riippumaatta siitä kuinka eri havaitsijat siinä ovat toistensa suhteen eri nopeuksilla liikkuneet vaikka Einstein toista väittääkin. Toki meillä on eriaikaisia tapahtumia, mutta pitäisi mennä sitten kvanttikosmologian monimaailmankaikkeus tulkintaan jos halutaan kieltää kokonaan ajan virtakin, mutta sitä en nyt jaksa tehdä. Ai niin, kohta myöhästyn tenniksestä...kiire jo!

Goswell
Seuraa 
Viestejä11322
Liittynyt8.3.2010
Keckman
Ei oikeastaan ehkä eräällä tavalla ajateltuna, jos uskoo jonkinlaiseen vanhaan kunnon Newtonilaiseen absoluuttiseen aikaan, kuten minä teen. On olemassa yksi yhteinen Nyt-hetki koko maailmankaikkeudessa, joka on kaikkialla Nyt noin 13.82 miljardia vuotta vanha riippumaatta siitä kuinka eri havaitsijat siinä ovat toistensa suhteen eri nopeuksilla liikkuneet vaikka Einstein toista väittääkin. Toki meillä on eriaikaisia tapahtumia, mutta pitäisi mennä sitten kvanttikosmologian monimaailmankaikkeus tulkintaan jos halutaan kieltää kokonaan ajan virtakin, mutta sitä en nyt jaksa tehdä. Ai niin, kohta myöhästyn tenniksestä...kiire jo!



Keckman, Keckman, ryhtiä nyt, meidän "alku"paukun alusta on kulunut tuo aika, kaikkeus on ikuinen, nyt hetki on toki kaikkialla sama, koko kaikkeudessa. 16 miljardia vuotta sitten tätä meidän "kaikkeutta" ei ollut olemassa tälläisenä, mutta kaikkeus oli olemassa, näillä nurkilla oli ainakin yksi tai useampi suunnaton musta aukko joka/jotka söi ja söi ja söi ja söi kunnes poksahti, ahneella on tunnetusti paskainen loppu.

Jos atomi värähtelee erinopeudella erikorkeuksilla vaikka gravikentässä, mitä sitten, antaa värähdellä, ei se minnekkään menneisyyteen tai tulevaisuuteen katoa ja ihan vaan siksi ei katoa koska noita ei ole olemassa, on vain nykyisyys ja se muuttuu jatkuvasti..

Minun mielestä noin.

Vierailija
Goswell
kaikkeus on ikuinen

Annat nyt ulkopuoliselle todellisuudelle adjektiivin jostain ominaisuudesta, jota kokee vain ihminen. Ja eläimet ja siis kaikki tietoiset olennot. Aikaa ei ole olemassa kuin ihmisen mittaamana, mutta on se toki ihmiselle todellinen. Se on ihmisen suhteessa maailmaan. Et voi sanoa, että kaikkeus olisi ollut aina olemassa. Kaikkeus, eli multiavaruus, jossa asiaintilat vain ovat, paikallaan. Yhdessä maailmankaikkeudessaa ei tapahdu mitään. Me koemme aikaa siitä syystä, että pystymme liikkumaan neljännen ulottuvuuden suuntaan paikallaan olevasta patsas maailmankaikkeudesta toiseen ja koemme sen ajanvirtana. Mutta tuo ajanvirta on meidän illuusio. Meidän vajavaisen kykymme olla vain yhdessä tapahtumatilallisessa maailmankaikkeudessa yhdellä kertaa. Jos olisimme kaikissa paikallaan olevissa nyt-hetkissä superavaruudessa, niin emme kokisi aikaa. Monimaailmankaikkeus vain olla jököttää. Siellä ei ole aikaa, joten ei voida sanoa, että se olisi ikuinen. Mitään ääretöntähän ei ole. Tämän meidän kokemamme maailmankaikkeus tapahtuman ikä on aina äärellinen, vaikka se saattaa jatkuakin loputtomiin (ihmisen kokemassa "ajan virrassa").
Goswell

Jos atomi värähtelee erinopeudella erikorkeuksilla vaikka gravikentässä, mitä sitten, antaa värähdellä, ei se minnekkään menneisyyteen tai tulevaisuuteen katoa ja ihan vaan siksi ei katoa koska noita ei ole olemassa, on vain nykyisyys ja se muuttuu jatkuvasti..

Atomi värähtelee vain meidän kokemana. Monimaailmankaikkeudessa oleva olio, josta me näemme yhden siivun kerrallaan, vain on kaikkine mahdollisine tiloineen siellä. Jumala, jos sellaista on, pystyisi varmaan olemaan kaikissa nyt-hetkissä samanaikaisesti, eikä kokisi aikaa ja ajan virtaa. Ja jos ei ole aikaa ja ajanvirtaa ei voi olla ikuisuuttakaan. Vaikka ihminen siis kokee ajan, ei sitä ulkopuolisessa todellisuudessa, superavaruudessa ole, joten ei ole ikuisuuttakaan. Kaikki vain on. Nyt hetkissä. Olemme kuin sarjakuvahahmoja, jotka pystyvät olemaan vain yhdessä sarjakuvaruudussa kerrallaan ja siksi kokevat ajanvirtaa, mutta itse ulkopuolisessa todellisuudessa, siinä sarjakuvakirjassa ei ole aikaa eikä ikuisuutta.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
Keckman
Kehittäessään suppeaa suhteellisuusteoriaa Einsteinilla oli yhtenä lähtökohtanaan se, että kahden tapahtuman samanaikaisuuden mittaamisessa olisi tiettyä epävarmuutta. Tämä ylipäätänsä mahdollisesti suppean suhteellisuusteorian ja sen, että ajanväleille voidaan mitata eri aikoja. Hän järkeili, että koska valolla on äärellinen nopeus, ei aikasignaalia voida lähettää yhdestä ajasta ja paikasta toiseen. Kelloja ei saataisi siis mukamas synkronisoitua käymään samaa aikaa. Minusta on hyvin yksinkertaista synkronisoida kaksi atomikelloa käymään samaa aikaa. Se ei voi tapahtua sillä tavalla, että kello 1 lähettää kellolle 2 signaalin t1 ajastaan ja kello 2 asetetaan samaan aikaan, sillä valon ja signaalin äärellisestä nopeudesta johtuen siinä tietysti tosiaan on viive. Mutta koska valon ja signaalin nopeus on vakio, voidaan kaksi atomikelloa synkronoida käymään samaa aikaa seuraavasti:

Kello1 lähettää Kello2:lle signaalin t1 hetkellä t1. Kello2 lähettää Kellolle1 takaisin signaalin kertoen, että sai Kello1:n signaalin aikaan t2. Kello1 laskee, että signaalin välittämiseen kuluva aika oli (t3-t1)/2+mahdollisesti jokin viive, mikä menee ennen kuin kello2 ehti lähettämään omaa signaaliaan, mutta jos se on sovittu vakioksi, niin se voidaan ottaa laskuissa huomioon. Kello1 lähettää sitten jossain vaiheessa, vaikka huomenna, hetkellä t4 signaalin Kello2:lle kertoen samalla, että signaalilta kului kellojen väliseen matkaan (t3+t1)/2. Nyt kello2 asettaa ajakseen t4+(t3-t1)/2 ja molemmat kellot käyvät nyt samaa aikaa.




Ehkä Einstein tarkoitti jotain muuta. En usko että hän olisi tarkoittanut jotakin mikä olisi ollut ratkaistavissa noin yksinkertaisesti. Siis ajatus siitä että Einstein tuon nähdessään toteaisi "samperi, tietenkin, miksi en tajunnut" on absurdi.

Mutta uskon sinun juuri ihmettelevän tuota ongelmaa, eli se ei ole täysin auennut. Että mistä on kyse.

くそっ!

Goswell
Seuraa 
Viestejä11322
Liittynyt8.3.2010
Keckman
Annat nyt ulkopuoliselle todellisuudelle adjektiivin jostain ominaisuudesta, jota kokee vain ihminen.



Maisteleppas lausetta Wikistä.

"Energiaperiaate on läheistä sukua energian säilymisen laille (josta käytetään myös nimeä energian häviämättömyyden laki), joka on yksi fysiikan yleisistä säilymislaeista. Molemmat ovat fysiikan perustotuuksia."

Energian häviämättömyyden laki, energia on ikuista, ts kaikkeus on ikuinen. Ihminen on merkityksetön kaikkeudelle.

Keckman
Olemme kuin sarjakuvahahmoja, jotka pystyvät olemaan vain yhdessä sarjakuvaruudussa kerrallaan ja siksi kokevat ajanvirtaa, mutta itse ulkopuolisessa todellisuudessa, siinä sarjakuvakirjassa ei ole aikaa eikä ikuisuutta.



Empä laittaisi euroja likoon tuon puolesta, aika ei ole virta, se on muutos tässä ja nyt. Materia rappeutuu entropian takia aivan samoin kuin solut vanhenevat ja rappeutuvat tässä ja nyt, "aika" on meissä, meidän jatkuvassa muutoksessa.
Itseasiassa aikaa ei todellakaan ole olemassa omana "olionaan", vaan aika on aina seuraus entropiasta ja muustakin muutoksesta kaikkeudessa. Aika on aina seuraus, ei syy.

Minun mielestä noin.

Vierailija
Ronron

En usko että hän olisi tarkoittanut jotakin mikä olisi ollut ratkaistavissa noin yksinkertaisesti. Siis ajatus siitä että Einstein tuon nähdessään toteaisi "samperi, tietenkin, miksi en tajunnut" on absurdi.

Einsteinin aikana ei ollut tietokoneita, joilla tuollaiset signaalit voidaan lähettää. Ei ollut kuin morsetus linjoja joita ihmiset sormillaan käyttivät. Tuohan vaatii automaatiota. Ei Einstein ehkä osannut kuvitella tuollaista, kun ei silloin ollut hajuakaan atomikelloista, joiden käyntitarkkuus on melko taattu ja jos ei ole niin tiedetään kuinka epätarkasti niillä mitataan aikaa.

Joka tapauksessa tuo samanaikaisuuden mittaamisen problematiikka oli oleellista kun Einstein lähti suhtista kehittämään. Hän kyseenlaisti tapahtumien samanaikaisuuden, koska oli ainakin tässä suhteessa positivistisen tieteenfilosofian kannattaja.

Vierailija
Keckman
Ronron

En usko että hän olisi tarkoittanut jotakin mikä olisi ollut ratkaistavissa noin yksinkertaisesti. Siis ajatus siitä että Einstein tuon nähdessään toteaisi "samperi, tietenkin, miksi en tajunnut" on absurdi.

Einsteinin aikana ei ollut tietokoneita, joilla tuollaiset signaalit voidaan lähettää. Ei ollut kuin morsetus linjoja joita ihmiset sormillaan käyttivät. Tuohan vaatii automaatiota. Ei Einstein ehkä osannut kuvitella tuollaista, kun ei silloin ollut hajuakaan atomikelloista, joiden käyntitarkkuus on melko taattu ja jos ei ole niin tiedetään kuinka epätarkasti niillä mitataan aikaa.

Joka tapauksessa tuo samanaikaisuuden mittaamisen problematiikka oli oleellista kun Einstein lähti suhtista kehittämään. Hän kyseenlaisti tapahtumien samanaikaisuuden, koska oli ainakin tässä suhteessa positivistisen tieteenfilosofian kannattaja.





Aika on tapahtumia, ja niiden samanaikaisuus, tarkoittaa sitä, että ne tapahtuvat yhtäaikaisesti, eli nyt.

Kellon käymisellä samoilla viisarinliikkeillä ei sinänsä ole merkitystä, nehän vain mittaavat yhteiseksi sovittua hetkeä,, eihän sellaista ole olemassa.

Tapahtumat ovat myös toisistaan riippuvaisia, jatkumon kautta ja vaikka täällä maan päällä voidaan ajallista sovitusta käyttää, ei se silti tarkoita mitään yhteistä aikaa.

Aikaa ei ole lainkaan, vain tapahtumia, paikassa joka ei ole paikoillaan, joten paikan ja ajan yhteneväisyys ei voi toimia.

Eusa
Seuraa 
Viestejä14792
Liittynyt16.2.2011

Eräs näkökulma samanaikaisuuteen:

Ainoa aidosti samanaikainen tapahtuma on se kun sitova syy-seuraus-muutos koskettaa ainoastaan kahta osapuolta. Tuollaiset muutokset tapahtuvan sm-kvantin siirroksessa emissiosta absorptioon. Siten kaikilla fotoneilla on samanaikainen emissio ja absorptio riippumatta kuinka kaukana ne ovat toisistaan.

Eri asteiset tietoisuudet perustuvat ennustettavuuteen. Tietoinen organismi ennustaa otoksen perusteella, että kvanttimekaanisesti tapahtumilla on eri suuria odotusarvoja ja sen mukaan voi järjestellä energiaympäristöä, että tiettyjen tapahtumien odotusarvo nousee ja toisten laskee. Vaikka sm-säteilylinkki muodostaa kahdesta tapahtumapisteestä säteilyn kannalta samanaikaisen ilmiön, ja tuo ilmiö on sinällään eriöity suljettu järjestelmänsä, on sen todennäköisyys riippuvainen pisteiden välisestä ajankaltaisesta energiaympäristöstä, jossa organismit voivat oppia ja kehittyä hallitsemaan mitkä absorptiot aktualisoutuvat ja mitkä eivät.

Tähän liittyy eräs kehittämäni tulevaisuudenhallintaparadoksi:

Todetaan, että "menneisyydessä" on ilmiselvästi tietyn suuruisen energiamäärän emittoituneita kvantteja, jotka eivät ole vielä mihinkään absorboituneet. Manipuloidaan viritystiloja niin, etteivät ne koskaan voikaan absorboitua. Häviääkö tulevaisuus vai menneisyys vai molemmat? Vai onko energiaympäristössä valonnopeudella etenevä häiriö täyttä todellisuutta, jollaiseksi osa energiasta voi sitoutua koskaan muuta muotoa ottamatta? Onko tuollaista hankalasti absorboituvaa "samanaikaisuusenergiaa" paljonkin ja mikä olisi sen merkitys havaintoavaruuden rakenteelle?

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Vierailija
Eusa
Eräs näkökulma samanaikaisuuteen:

Ainoa aidosti samanaikainen tapahtuma on se kun sitova syy-seuraus-muutos koskettaa ainoastaan kahta osapuolta. Tuollaiset muutokset tapahtuvan sm-kvantin siirroksessa emissiosta absorptioon. Siten kaikilla fotoneilla on samanaikainen emissio ja absorptio riippumatta kuinka kaukana ne ovat toisistaan.

Eri asteiset tietoisuudet perustuvat ennustettavuuteen. Tietoinen organismi ennustaa otoksen perusteella, että kvanttimekaanisesti tapahtumilla on eri suuria odotusarvoja ja sen mukaan voi järjestellä energiaympäristöä, että tiettyjen tapahtumien odotusarvo nousee ja toisten laskee. Vaikka sm-säteilylinkki muodostaa kahdesta tapahtumapisteestä säteilyn kannalta samanaikaisen ilmiön, ja tuo ilmiö on sinällään eriöity suljettu järjestelmänsä, on sen todennäköisyys riippuvainen pisteiden välisestä ajankaltaisesta energiaympäristöstä, jossa organismit voivat oppia ja kehittyä hallitsemaan mitkä absorptiot aktualisoutuvat ja mitkä eivät.

Tähän liittyy eräs kehittämäni tulevaisuudenhallintaparadoksi:

Todetaan, että "menneisyydessä" on ilmiselvästi tietyn suuruisen energiamäärän emittoituneita kvantteja, jotka eivät ole vielä mihinkään absorboituneet. Manipuloidaan viritystiloja niin, etteivät ne koskaan voikaan absorboitua. Häviääkö tulevaisuus vai menneisyys vai molemmat? Vai onko energiaympäristössä valonnopeudella etenevä häiriö täyttä todellisuutta, jollaiseksi osa energiasta voi sitoutua koskaan muuta muotoa ottamatta? Onko tuollaista hankalasti absorboituvaa "samanaikaisuusenergiaa" paljonkin ja mikä olisi sen merkitys havaintoavaruuden rakenteelle?


Sun näkemykset ovat paljon helpommin ymmärrettäviä kuin Kantin kirja Puhtaan järjen kritiikki (saks. Kritik der reinen Vernunft) . Pisteet sulle siitä!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Puhtaan_järjen_kritiikki

Tai no, ei! Ei ne oo ymmärrettävämpiä. Kyllä Kant puhui asiaa, mutta sun jutut on hauskempaa luettavaa

Vierailija
fata morgana

Aikaa ei ole lainkaan, vain tapahtumia, paikassa joka ei ole paikoillaan, joten paikan ja ajan yhteneväisyys ei voi toimia.

Aikaa on ihmiselle, sillä ihminen ei havaitse kuin tapahtumia ja niitä sanot sinäkin olevan. Ja jos ulkopuoliseen todellisuuteen aikaa halutaan sijoittaa, niin siellä on absoluuttinen aika, ei Einstein suhteellinen. Minun milestä noin, niinkuin Goswell sanoisi.

Vierailija
Keckman
fata morgana

Aikaa ei ole lainkaan, vain tapahtumia, paikassa joka ei ole paikoillaan, joten paikan ja ajan yhteneväisyys ei voi toimia.

Aikaa on ihmiselle, sillä ihminen ei havaitse kuin tapahtumia ja niitä sanot sinäkin olevan. Ja jos ulkopuoliseen todellisuuteen aikaa halutaan sijoittaa, niin siellä on absoluuttinen aika, ei Einstein suhteellinen. Minun milestä noin, niinkuin Goswell sanoisi.




Toki ihmisille on aikaa, sillä ihminen itsekin on sitä tapahtumissa mukana ajallisesti, ihan tässä nyt.

Suhteellinen kylläkin,, näin kun ei eletä ameorikan aikaa. Tai kuun, marssin toisen aurinkokunnan, mitä väliä, eletään tässä nyt.

Tässähän tämä meidän paikkamme on ja aikamme.,, tai oli,, se meni,, menee jo.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat