Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Tässä uutinen siitä, miksi lukeminen muun muassa kannattaa aina. Tutkimus: Hyvä kirjallisuus kehittää kykyä ymmärtää muita ihmisiä

Keksittekö muita syitä? Itsellä tulee mieleen, että kirjoista oppii muita tapoja toimia. Kirjat myös yleissivistävät, sillä viihteellisistäkin kirjoista oppii paljon. Esimerkiksi historiallisista romaaneista oppii paljon aikakaudesta ja sen tunnelmasta. Tämä kehittää historian tajua ja helpottaa asiatiedon omaksumista kyseiseltä kaudelta. Ja teknoutopioiden ahmiminen voi tehdä oikean tekniikan ja teknologian helpommin omaksuttavaksi. Yhteiskuntaa tavalla tai toisella käsittelevä kirjallisuus auttaa seuraamaan oikeankin yhteiskunnan tapahtumia jne.

Mikä on teidän tapanne lukea? Itsellä lukeminen painottuu enemmän iltaan ja sänkyyn nukkumaan mennessä. Luen joka ilta. Luen kyllä viikottain myös päivisin, mutta enää harvoin ahmin kirjoja maratonina niin että aloitan kirjan ja luen sen käytännössä yhdellä istumalla. Luen silti kirjoja pitkissä pätkissä, keskimäärin satakunta sivua per ilta tai istunto. Koen, että useimmat kirjat on luettava niin. Pieniin paloihin räpöstely vaikeuttaa tunnelmaan pääsemistä.

Nyt kun olen aloittanut opiskelut, tai aloitinhan minä ne jo viime talvena, olen vähentänyt tietokirjojen lukemista n. 50 %. Luen niitä edelleen, mutta aika harvoin. Huomaan vuoden aikana siirtyneeni yhä enemmän kotimaiseen kirjallisuuteen ja yllätyksekseni useiden lainaamieni kirjojen liepeessä lukee "esikoiskirja." Mistä lie tuokin johtuu? Tenttien vastapainoksi kaipaan jotain kepeää ja humoristista. Takakannessa on yhä useammin termi "lämminhenkinen." Dekkarien ahminta on jäänyt ja tilalle ovat tulleet hyvä kertomukset. Hyvä kirja on pikkuisen outo mutta ei liian outo. Jos minulla on vapaata niin että ei tarvitse lukea koulukirjoja, niin palaan tietokirjojen, dekkarien ja historiallisten romaanien pariin. Kirjastosta lainaan 5-10 kirjaa kerralla, tosin niistä pari, kolme on sarjakuvia tai muita hupailuita.

Lukenut olen aina. Opin lukemaan kolmen vanhana. Tarkalleen 3 vuotta ja 8 kuukautta oli ikää. Kirjoittamaan opin samoihin aikoihin. Luin alusta asti paljon "oikeita" kirjoja, en siis lasten kuvakirjoja. Vaikka toki niitäkin. Astrid Lindgrenin kirjat, Anni Polvan Tiina-kirjat, Pikku poni Tuisku yms. olivat suosikkeja. Koululaisena luin Susikoira Roita ja Kolmea etsivää. Aikuisten kirjoihin siirryin ala-asteen myöhemmillä luokilla asteittain. Teininä ahmin scifiä ja fantasiaa. Sitten tuli historialliset romaanit ja tietokirjojen kulutus lisääntyi. Jos luen hyvän kirjan, luen yleensä kirjailijan koko tuotannon. Nuorena aikuisena löysin venäläiset, suosikkina Gogol. Huumori puree. Suosikkikirjoihini palaan aina uudelleen ja uudelleen säännöllisin väliajoin. Jotkut lapsuuteni ja nuoruuteni kirjat ovat jääneet merkkipaaluiksi joihin haluaisin palata, mutta aikani on mennyt niiden ohi. Se hieman surettaa ja kaipaan niitä, mutta en saa niistä enää samaa kokemusta kuin nuorempana.

Vasta aikuisena olen oppinut heittämään sikseen kirjat, joiden parissa en viihdy. Minun ei siis ole enää pakko kahlata aloittamaani opusta loppuun jos koen että se on huono. Tämä on ollut aika vapauttavaa. Aluksi se oli jopa hilpeää.

Olen sitä mieltä, että kaikella kirjallisuudella on aikansa ja paikkansa. Joskus on ihanaa upota Orasen ja Hietamiehen hömppään, Huovinen ja Paasilinna piristävät. Nostalginen ja romanttinen melankolia vaativat Hellaakoskea, Kailasta, Leinoa ja Harmajaa. Mietteliäisyys vaatii klassikoita, eskapismi scifiä ja fantasiaa. Ja niin edelleen. Raskaan tentin päälle on ihanaa ahmia Ahmed Ahnetta ja Aku Ankkaa.

Näin minä luen. Entä sinä?

Hämmentää.

Sivut

Kommentit (101)

Vierailija

Niinhän se Jörkka töllössä väitti, ja hän on viisas mies, kerrankin sanoi että kustantajat ei kustanna kirjoja sen vuoksi että ne olisivat hyviä, vaan siksi että ne myy hyvin, ja se ei aina ole sama asia!

T-Bolt
Seuraa 
Viestejä3602
Liittynyt6.5.2009
[size=150:2yw4rulg]Bookshelves at Home Can Bring Success in School[/size:2yw4rulg]

Nicole Stevens | Posted: June 14, 2013

SUMMARY: Books at home may translate into success at school, according to an extensive study. Parents who have bookshelves and encourage kids to read often tend to have parenting styles that support education.

In a sweeping study, two economists looked at a multitude of variables affecting kids' educational achievement. They discovered, not surprisingly, that funding and teacher quality can have an impact. But one interesting finding suggests that students who come from houses filled with books have higher achievement levels.

The researchers presented their lengthy paper entitled "The Economics of International Differences in Educational Achievement" as part of the IZA Discussion Paper Series. Among a host of other things, the scientists showed a correlation between the number of books in students' homes and their test scores. A larger book collection was significantly associated with higher scores.

For example, kids in England who had two bookshelves in their homes learned the equivalent of three times more throughout the school year, compared to children with only a few books at home. The same trend was seen in the United States and many other countries.

Study authors speculate that books in the home are an indicator of socioeconomic background, both because more wealthy families can afford books and because people with higher education levels tend to read more. As a result, parents who own lots of books generally have attitudes, parenting styles, and home resources that encourage educational achievement in their kids.
http://www.whattoexpect.com/wom/family- ... chool.aspx

Too many protest singers, not enough protest songs...

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Study authors speculate that books in the home are an indicator of socioeconomic background, both because more wealthy families can afford books and because people with higher education levels tend to read more. As a result, parents who own lots of books generally have attitudes, parenting styles, and home resources that encourage educational achievement in their kids.
http://www.whattoexpect.com/wom/family- ... chool.aspx

Tuli mieleen, että jos pelkkä omistaminen riittää, niin tutkikohan ne muita elintason merkkejä? Mihin sijoittuvat lapset, joiden kotona on netti-tv tai uima-allas? Vaikuttaako muu maallinen mammona koulumenestykseen vai pärjäsivätkö hyvin toimeen tulevien lapset hyvin ja niiden joilla vielä oli lisäksi kirjoja vielä paremmin?

Hämmentää.

T-Bolt
Seuraa 
Viestejä3602
Liittynyt6.5.2009
Vatkain
Study authors speculate that books in the home are an indicator of socioeconomic background, both because more wealthy families can afford books and because people with higher education levels tend to read more. As a result, parents who own lots of books generally have attitudes, parenting styles, and home resources that encourage educational achievement in their kids.
http://www.whattoexpect.com/wom/family- ... chool.aspx

Tuli mieleen, että jos pelkkä omistaminen riittää, niin tutkikohan ne muita elintason merkkejä? Mihin sijoittuvat lapset, joiden kotona on netti-tv tai uima-allas? Vaikuttaako muu maallinen mammona koulumenestykseen vai pärjäsivätkö hyvin toimeen tulevien lapset hyvin ja niiden joilla vielä oli lisäksi kirjoja vielä paremmin?



Kirjoittajat spekuloivat noin. Itse olen nähnyt kirjahyllyjä köyhempienkin luona. Kaikillahan on nykyään netti muodossa tai toisessa.

Menisikähän samoin kuin ruuan kanssa? Netti on kuin McDonalds ja kirjat kotiruokaa? Toisella yleensä lihoo ja toisella laihtuu.

Too many protest singers, not enough protest songs...

asdf
Seuraa 
Viestejä11551
Liittynyt16.3.2005
Vatkain
Näin minä luen. Entä sinä?

Yleensä silleen, että avaan kirjan ja alan lukea.

Hyvä aihe ja lukuhistoriasi muistuttaa jossain määrin omaani. Paitsi ilmeisesti olet todella paljon nopeampi lukija kuin minä. Kannesta-kanteen -kirjoja minulla on ollut varmaankin alle viisi. Lukemisesta sen sijaan tykkään ja nautin kovasti.

Opin lukemaan aikakautena, jolloin oli vallalla käsitys, että lasta ei saa opettaa lukemaan ennen kouluun menoa. Itse halusin lukea ja niinpä siskoni opetti minut lukemaan sillä välin, kun vanhemmat kävivät kaupassa. Siskoni väittää, että olin silloin kolmevuotias, mutta itse luulen olleeni neljävuotias.

Siitä lähtien luin jatkuvasti jotain, yleensä Aku Ankkaa, mutta sen puutteessa luin mitä tahansa käsiini sain. Kerran sitten ei ollut muuta luettavaa, joten menin vanhempieni kirjahyllylle ja sieltä tarttui käteen Kafkan Muodonmuutos. Se kyllä räjäytti pikkuminän tajunnan; huomasin, että jumalauta, tällaisia asioita voi sanoilla kertoa. Kafkan Oikeusjutun luin heti perään ja se oli myös hyvin mieleenpainuva kokemus. Muistan, kun joskus äitini kertoi siskolleen, että lapsilla kaikki hyvin, mutta tuo nuorempi lukee Kafkaa.

Toinen vastaava tilanne oli, kun joskus 2-3-luokalla uskonnon tunnilla opiskeltiin Pääsiäisen tapahtumia. Oma perheeni ei ole mitenkään uskonnollinen, joten meillä ei Raamattua oltu käyty läpi. Uskonnon tunnilla Pääsiäinen alkoi tuntua kiinnostavalta, joten tulin koulusta kotiin ja kysyin isältäni, että onko teillä semmoinen kirja, jossa Jeesus pannaan ristille? Isäni siihen, että Raamattuko? Minä, että just se, anna, haluan lukea sen. Isäni sanoi, että kannesta kanteen luettuna se voi olla vähän tylsä, mutta tottakai saat lukea, jos haluat. Noin viikon päästä palautin kirjan ja kuulemma (itse en tätä muista) olin sanonut, että seuraavaksi luen jotain kolmea etsivää.

Nykyäänkään en osaa olla toimetta ilman lukemista. Jos jonotan lääkäriin, istun paskalla, matkustan junassa tai lentokoneessa, minulla on pakko olla lukemista. Minä en hirveästi ajattele lukemisen hyötyjä, se on vain jotain josta tykkään.

Jos mietin, mitä lukemisharrastus on minulle antanut, niin ainakin scifiä lukemalla olen oppinut tajuamaan maailmankaikkeuden mittasuhteita. Vaikka ihan rationaalinen ihminen olenkin, en ole joskus parikymppisenä tajunnut sellaisia mittasuhteita, joihin kuuluu lähes tai yli kymmenen nollaa. Olen myös oppinut arvostamaan fanittamiani suomen ja englannin kieliä. Harmillista sinänsä, että nuo kaksi kieltä ovat ainoat, joita kunnolla osaan, mutta on niitä upeaa lukea, varsinkin kyseisten kielten parhaimpien taitajien kynästä.

Ja vielä siitä taitavasta kielen käytöstä. Esimerkiksi Hotakainen ja vaikkapa Bret Easton Ellis tai James Joyce ovat kielen jumalia, joita voi lukea ihan vain taitavan kielen käytön takia, vaikkei tarina kiinnostaisikaan.

Lukeminen tosiaan kannattaa aina. (Sen esimerkiksi huomaa seuraamalla ihmisiä, jotka eivät lue.)

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
asdf
Nykyäänkään en osaa käyttää toimetonta aikaa lukematta. Jos jonotan lääkäriin, istun paskalla, matkustan junassa tai lentokoneessa, minulla on pakko olla lukemista. Minä en hirveästi ajattele lukemisen hyötyjä, se on vain jotain josta tykkään.

Mulla on sama. Jos muutenkin lukee koko ajan niin miksi kirja pitäis laskea kädestää esim. paskalla tai lääkärissä. Ennen mulla oli aina käsilaukussa kirja. Nyt sen on kyllä korvannut älypuhelin lyhyemmillä reissuilla, kuten juuri lääkärissä. Liikennevälineissä kirja on must! Itsekään en ole tuota lukemisen hyötyajattelua miettinyt ennen kuin nyt kun aiheesta on tullut paljon tutkimuksia. Toki aina on mietityttänyt Jörkan "lukeminen kannattaa aina!" -fraasi. Että miten niin? Sanotaan että lukeminen kannattaa, mutta miten se näkyy? Sitä olen alkanut pohtia.

Hämmentää.

asdf
Seuraa 
Viestejä11551
Liittynyt16.3.2005
Vatkain
Sanotaan että lukeminen kannattaa, mutta miten se näkyy? Sitä olen alkanut pohtia.

Minusta se näkyy yleensä ihmisen yleissivistyksessä. Joillain sitä ei ole, joillain on jonkin verran ja joillain tolkuttomasti. Väittäisin että yleissivistyksen taso korreloi lukuharrastuksen kanssa.

Jurpula
Seuraa 
Viestejä722
Liittynyt1.12.2006
asdf
Vatkain
Sanotaan että lukeminen kannattaa, mutta miten se näkyy? Sitä olen alkanut pohtia.

Minusta se näkyy yleensä ihmisen yleissivistyksessä. Joillain sitä ei ole, joillain on jonkin verran ja joillain tolkuttomasti. Väittäisin että yleissivistyksen taso korreloi lukuharrastuksen kanssa.



Tuo kyllä pitää mun havaintojen mukaan paikkaansa.

You just made the list, buddy.

ing geolog
Seuraa 
Viestejä6356
Liittynyt28.9.2008
Jurpula
asdf
Vatkain
Sanotaan että lukeminen kannattaa, mutta miten se näkyy? Sitä olen alkanut pohtia.

Minusta se näkyy yleensä ihmisen yleissivistyksessä. Joillain sitä ei ole, joillain on jonkin verran ja joillain tolkuttomasti. Väittäisin että yleissivistyksen taso korreloi lukuharrastuksen kanssa.



Tuo kyllä pitää mun havaintojen mukaan paikkaansa.



Omatkin havainnot tukevat tuota.
Nykyään on vuosia mennyt vähemmällä kaunikirjallisuuden lukemisella. Enämpi tietokirjoja ja vieläpä ammattia tageeravia tai sitä käsitteleviä. Mitä lyhyempi aika eläkeikään, sitä tärkeämpää pitää tiedot ja taidot ajan tasalla...
Tuosta mainitusta J Joyce:sta, en aikoinaan yrityksistä huolimatta jaksanut lukea Odyssey:aa, läpi.
Nyt kun vanhoilla päivillä sain ADHD.diagnoosin ajattelin yrittää uudestaan, tietoisena "vajavaisuudestani"

Mutta minäkin voin tehdä virheitä, kerran nuorena sytytin, Haaparannan kaupunginhotellissa, tupakin väärästä päästä.

Reiska
Seuraa 
Viestejä5252
Liittynyt6.5.2007

Lukeminen on hauskaa ja vaihtelevasti tulee harraastettua. Mut monasti huomaan myös vaan pohdiskelevani omiani, eli kirja ei ole must joka paikassa, välillä menee pidempääkin lukematta yhtäänkirjaa. Mut mie pohdiskelen ja kuvittelen, funtisn ja muuta sellasta ko on ns. tylsää.

Per se

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005

Viimeiset 4-5 vuotta on ollut niin uskomattoman sumuista, kiireistä ja outoa aikaa että en juurikaan ole lukenut. Kahdesta kymmeneen kirjaa vuodessa. Sitä ennen kun vielä oli elämä (vai toisinkopäin?), luin enemmän ja olen aina pitänyt lukemisesta paljon.

Lukemaan opin kai noin kuusivuotiaana. Ei minua kukaan erityisemmin opettanut. Kyselin kirjaimia ja pyysin lukemaan kaikkea tyyliin "mitä tuossa lukee?" Jonain päivänä ilmeni että osasinkin lukea vaikka en itse sitä heti uskonut - olin vain katsellut jotain tekstiä ja siitä nousi mieleeni sanoja jotka menin möläyttämään ääneen. Aikuisten piti vakuutella ja todistaa minulle että osasin oikeasti lukea enkä vain kuvitellut. Siitä hyvästä minulle tilattiin Aku Ankka. Mutta sattumalta eräs vanhempi lähisukulainen oli juuri lukion viimeisellä luokalla ja opiskeli kirjoituksiin joten aloin sitten lukea abivuoden oppikirjoja siinä samalla, kun nyt kerta lukemaan opin. Muistan että kemian kirjoista tykkäsin molekyylien kuvitusten vuoksi. Fysiikassakin mekaniikka oli kohtalaisen kiintoisaa. Mutta koska en osannut matematiikkaa alkuunkaan, niin pääosa näistä aineista meni ihan ohi. Voin tämän kokemuksen perusteella sympatiseerata palstalla ajoittain viihtyviä pseudofyysikoita nojatuoliteorioineen. Enemmän sain irti muista reaaliaineista, kuten maantieto, biologia ja terveystieto. Pian huomasin isovanhempieni kirjahyllyssä kirjan "Ihminen - luonnon mestariteos" joka oli Valittujen Palojen julkaisema suuri ihmisen anatomian ja biologian yleisteos. Luin sen kannesta kanteen monta kertaa. Olin tuohon aikaan lähisukulaisiani piinaava knoppiriiviö. Isoäidin kanssa kilpailtiin eri asioiden ulkoaluvussa. Vanhan polven ihmiset kun olivat ulkoaopetelleet jokseenkin kaiken, esimerkiksi ihon eri rakennekerrokset.

Sittemmin luin aika tavanomaista lasten kirjallisuutta pääosin. Viisikoita, kaikki maailman sarjakuvat, jne. Luin myös vanhempieni kirjat; äidiltä lääketieteellisiä jännäreitä, ne hiton kivikausiromaanit joiden nimeä en nyt muista sekä venäläisiä klassikoita jotka eivät uponneet oikein. Raamatun luin joskus 1-3 -luokkalaisena ja siitä juteltiin äitin kanssa. Sitten luin äitin huuhaakirjat, Raunileenasta alkaen. Kaikenlaisia enkeleitä ja ruumiistairtautumisia. Isän kirjat luin kaikki. Paasilinnat uposivat ekaluokkalaisesta alkaen. Sotakirjat ja vaativammat jännärit Ludlumin ja Clansyn tyyliin pari vuotta myöhemmin. Meillä oli kotona kirjahylly ja aika paljon kirjoja, mutta kirjastoautossa tietysti kävin viikoittain. Kirjoja on aina arvostettu kotona ja niitä yhäkin annetaan esim. lahjaksi suvun piirissä.

Jossain yläaste/lukioiässä sitten alkoi ilmetä uudenlaisia ajatuksia ja uskonnollisen ja huuhaakirjallisuuden sijaan aloin lukea enemmän kriittistä, skeptistä ja tieteellistäkin faktaa kaunokirjallisuuden ohessa.

Opiskelun alku vei kyllä kirjoilta hieman elintilaa. Netti sekä koulukirjat ja kaikenlainen muu opiskelu vähensivät uudelle paikkakunnalle muuton kanssa kirjastokäynnit nollaan. Meni 4-5 vuotta ennenkuin hankin paikallisen kirjastokortin. Luin enimmäkseen oppikirjoja ja lehtiä.

Mutta lapsien ja talon teki oli todella tuhoisa isku lukuharrastukselle. Vähitellen on alkanut sen verran tasaantua että uskaltaa aloittaa kirjan ja sen voi saada luetuksikin viikossa-parissa. Aiemmin luin yleensä kirjan kuin kirjan yhdellä kertaa tai enintään 2-3 päivän aikana muutamassa pätkässä. Normaali muutaman sadan sivun helppolukuinen proosa toki menee nytkin yhdessä illassa mikäli siihen muutoin aika on ennalta järjestetty. Jos aloittaa iltakahdeksalta niin hyvinkin on joskus aamukolmelta kirja luettu. Kirjan lukeminen on niin mieluisaa ja immersiivistä touhua että siinä on aina oma jännityksen tunteensa kun kirjan kannen aukaisee. Se voi viedä mennessään ja muuttaa maailmaa vääjäämättömästi ja peruuttamattomasti. Ainakin voi jäädä yöunet vähiin.

Kesällä ostin iPadin ja sen kautta on tullut uutta vipinää lukuelämään. Sähköiset kirjat tällaisella laitteella ovat kätevä juttu. Sitä on helpompi lukea pienissä pätkissä ja vaikka pimeässäkin, esim. lasta nukuttaessa.

Lehtiä olen lukenut aina. Sanomalehtiä sekä asiapitoisempia aikakauslehtiä. Tätä ei mikään ole pystynyt kitkemään pois. Paitsi aika- ja rahaulan vuoksi sanomalehtiä on viime muutaman vuoden aikana tullut luettua vain satunaisesti, kun en ole kotiin enää tilannut. Mutta niitä löytyy silti aina jostain käsiin.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Vierailija
Vatkain

Näin minä luen. Entä sinä?

Nuoruudessa tuli luettua paljon kaikenlaista. Kun ei vielä tiennyt kuka minä olen niin sitä kai etsi itseään monenlaisista kirjoista. Sarjakuvista jäi mieleen eurooppalaiset sarjakuvat. Mulla oli yhteen aikaan kaikki Non-Stop lehdet, joissa niitä julkaistiin. Ja albumeja: Tintti, Asterix ja Obelix, Lucky Luke jne...Science fictionista on jäänyt mieleen Stanislav Lemin kirjat. Ja sitten oon lukenut luonnontiedettä käsitteleviä kirjoja. Mutta nuoruusvuosien jälkeen lukeminen jäi. Työ ja opiskelukiireet vähensivät lukemista yhteen aikaan, mutta en oo sitä yhtään harmitellut. Ja esimerkiksi tällä hetkellä mulla ei ole edes kirjahyllyä. Viime muutossa meni kaikki kirjat ja lehdet kaatopaikalle. Ne oli jo luettu. Jotenkin tuntuu, että kun on aikansa lukenut toisten kirjoja, niin ois aika rupee kirjoittamaan mieluummin omia. Joskus on hyvä luopua asioista ja minä olen lukuikäni jo jättänyt vähän taakse. Oon 50 v.

Lukemisen lisäksi kannattaa kuunnella hyvää musiikkia.

Kalervonpoika
Seuraa 
Viestejä179
Liittynyt28.6.2013

Olen myös aina lukenut. Opin lukemaan neljän vuoden iässä, muistan vieläkin sen Aku Ankan ja sen ihmeellisen kokemuksen kun palaset loksahtelivat kohdilleen. Siitä se sitten lähti, lähinnä sarjakuvia aluksi. Myöhemmin mukaan tulivat romaanit: viisikkoja, Jules Vernen seikkailuja ja tietenkin Tolkien. Nuorena aikuisena kahlasin läpi kaikki scifit jota löysin paikallisesta kirjastosta. Sitten tuli kaikenlaisia kummallisia vaiheita, kuten tähtitiede, biologia tai Dostojevski. Se oli mahtavaa aikaa, luin usen yöt läpeensä.

Sitten työelämä vei mennessään, eikä aikaa lukemiselle enää jäänyt. Toinen syy, jonka epäilen olevan se varsinainen syy, on ajattelun muuttuminen. Internet korvasi kirjallisuuden melkein kokonaan. Lueskelin edelleen, joskin laiskasti ja aika usein kirjat jäivät kesken, kunnes muutamia vuosia sitten törmäsin Nicholas Carr:n kirjaan Pinnalliset. Se oli kuin kylmää vettä olisi heitetty niskaan, tunnistin itseni välittömästi. Keskittymiskyky oli vuosien varrella hävinnyt. Pystyin lukemaan enää vain muutamia minuutteja kerrallaan ennen kuin ajatukset rupesivat harhailemaan. Päätin muuttaa elämäni tältä osin ja rupesin lukemaan väkisin. Pienen harjoittelun jälkeen nostin vaatimustasoa ja luin jo melko sujuvasti Tolstoita. Sota ja Rauha.

Nykyään luen kausittain. Yleensä luen tietokirjallisuutta useamman kuukauden ajan ja sitten siirryn romaaneihin. Aikaa on edelleen liian vähän, mutta sen vähän käytän mielummin kirjallisuuteen netin ja television sijaan. Olen jopa ruvennut rakentamaan itselleni pientä kirjastoa eläkepäivien varalle.

Die Welt ist meine Vorstellung - Arthur Schopenhauer

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907
Liittynyt8.12.2007

Lueskelen yleensä vähän mitä vaan, muta en siis juuri koskaan niin sanottua kirjallisuutta eli romaaneja. Jotenkin ihmisenä olon tavalliset koukerot milloin missäkin ympäristössä eivät jaksa kiinnostaa. Tosin luin hirveän pinon sellaista kirjallisuutta armeijan varuskuntasairaalassa. Raaka tieto on helpompaa suodatettavaa, koska bullshit-detektorin ei tarvitse käydä täysillä kierroksilla.

Niin ja äitini oli tarkka siitä, että en vaan oppisi lukemaan ennen koulua. Hän piti siitä huolta lukemalla minulle uskomattoman paljon kirjoja. Myönnän, että sillä olisi voinut olla tuhoisat seuraukset koulunkäynnin kannalta.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat