Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005

Työelämässä on monista syistä sukupuolittain painottumista eri aloille. Mutta toisaalta myös kotona on perinteisesti hommia jaettu miesten ja naisten töihin. Tai ne ovat jakaantuneet. Kaikenlaisen tasa-arvon nimissähän usein vaaditaan miehiä osallistumaan enemmän kotitöihin, lastenhoitoon jne, mikä on varmasti ihan oikein. Toisaalta se voi johtaa tilanteeseen, jossa hieman kärjistäen on yhteisiä, tasa-arvoisesti jaettuja töitä ja sitten edelleen ne miesten työt. Miehen pitää kyllä osata ladata pyykkikone ja vaihtaa vauvalle kakkavaippa, mutta nainen saa heittäytyä avuttomaksi kun autoon pitäisi vaihtaa öljyt tai talvirenkaat, ilmanvaihtokoneen suodatin vaihtaa tai jopa taulukoukku, verhotangot yms. sisustuselementtejä kiinnittää seinään. Tällöin ritarillinen (hah) mies kaivaa jostakin huipputekniset (heh) työkalunsa ja käyttää maskuliinista kehon voimaansa (hohhoh) sekä avaruudellista hahmotuskykyään (muahhah) suoriutuakseen näistä naisille liki mahdottomista askareista.

Yhdessä asiassa naiset kiistatta ovat ainakin parempia kuin miehet: lasten synnyttämisessä ja imettämisessä. No ei minun ole tarkoitus käynnistää kiistaa siitä, kuka on parempi missäkin ja kuinka stereotypioita rikkovia käytösmalleja itse kullakin on. Nyt haluan oiekastaan nostaa framille kysymyksen siitä, mikä on mielipideilmasto siihen, onko ja saako olla olemassa perheen sisällä roolijakoa ja työtehtävien jakoa sukupuolen perusteella, ja saako jako olla ns. perinteinen vai pitääkö väkisin sekoittaa rooleja.

Alla lainaus päivän ilta-pulusta jossa julkkis käsittelee aihetta:

Tasa-arvo on päivän sana. Merja Larivaara uskaltaa ajatella toisin. Hänen suhteessaan ei ole kynsin hampain takerruttu tasa-arvon vaatimuksiin. Heidän roolijakonsa on perinteinen.

- Meillä on erikseen miesten ja naisten työt. En ole nähnyt tarvetta vaatia tässä tasa-arvoa. Minun korvaani se kalskahtaa jo sanana. Nainen on nainen ja mies on mies.

Merja ei ole koskaan myöskään valittanut osaansa.

- Minusta oli okei, että kun lapset olivat pieniä, minä heräsin yöllä. Oli vain hyvä, että KP nukkui. Hän oli päivällä virkeä, että sain ottaa päivänokoset. En julista, että tämä on oikea toimintamalli, mutta meille se sopi.

Äitiys töiden edelle

Ulkopuolinen voi ajatella, että Merja on uhrautunut perheensä eteen. Pysyihän hän kotona, kunnes kukin lapsi täytti kolme vuotta. Ja hölläsi aina, kun joku lapsista aloitti koulunsa.

Merjalle valinnat ovat olleet selviä. Ja mieluisia, vaikka jokaisen raskauden kohdalle osui harvinaisen houkutteleva roolitarjous, josta hän joutui kieltäytymään.

- Moni on kysynyt, kuinka uskallan jättäytyä työstä pois. En kuitenkaan ole koskaan edes ajatellut, että minut unohdettaisiin.

http://www.iltalehti.fi/nainen/20131007 ... 9_na.shtml

Omasta vinkkelistäni voisin kertoa sen verran että meillä ei mitään tiukkoja tontteja ole kummallakaan, mutta jostain syystä oma tonttini on silti paljon laajempi. MInä pyrin kyllä auttamaan kotitöissä, lapsenhoidossa jne vaimoa mahdollisuuksieni mukaan. Mutta kuten sanamuodosta ilmenee, hän niitä hommia enimmäkseen tekee. Koska biologia, raha ja aika. Taloudellisista syistä minun on pakko käyttää pääosa valveillaoloajastani ns. kodin ulkopuolisiin töihin. Mistä seuraa että vaimolla päinvastoin. Raskaus, imetys jne ovat luonnollisia jos ei nyt rajoitteita (miljonäärinä voisi tehdä miten vain) niin ainakin voimakkaita kannustimia tietynlaiseen tehtäväjakoon. On aika luontevaa että se, joka on koko päivän kotona pienten lasten kanssa, siinä samalla pyörittää myös pyykki- ja siivousrumbaa kapasiteettinsa puitteissa, jotta töistä palaavan isän parituntinen yhteinen valveillaoloaika lasten kanssa ei ainakaan kokonaan pala odottaviin kotitöihin. Samalla kun isä nappaa lasten huomion iltaleikkihetken ajaksi niin vaimo saa ansaitsemansa lepohetken. Lasten mentyä nukkumaan ei taas meluisampia hommia enää oikein voi tehdä. Kuitenkin tilanne on siis se, että minä teen täysin kaiken ansiotyön jolla leipä tulee taloon. Vaimo ja lapset saavat joitain pieniä sosiaaliturvan muotoja lisukkeiksi mutat elatusvastuiu on siis yksin minulla. Eikä tähän edes riitä yksi työ vaan tarvitaan vähän toistakin... Sen päälle kaikenlainen rakentamiseen ja kiinteistöhuoltoon liittyvä on täysin harteillani. Vaimo ei tietysti päivisin, lasten kanssa edes pystyisi mitään tehdä, mutta käytännössä ei muulloinkaan jaksa, ehdi eikä omatoimisesti edes osaa. Apuhenkilöksi hänestä on tietyin varauksin hommiin joissa useampi käsi on tarpeen. Autojen huoltamisesta ja korjaamisesta vastaan minä. Joko autokorjaamoon viemisen ja maksamisen muodossa tai, kuten yleensä, rahasyistä, itse korjaamisen muodossa. Ja niin edelleen.

Kotityöt ja lastenhoito tulee meillä aina jokseenkin tehdyksi. Talo on etupäässä siisti eikä lapsia laiminlyödä milläään lailla. Ns. naisten töissä ei siis yleensä jää mitään rästiin. Välillä vaimon jaksaminen tuottaa ongelmia ja minä yritän sitten auttaa taakassaan esimerkiksi ottamalla muutamaksi tunniksi kopin vapaapäivinä koko ruletista tai tekemällä kotona ollessani niitä sekalaisia kotitöitä ohellaan. Mutta sitten näissä muissa asioissa on niin, että jos minä en niitä tee, kukaan ei tee niitä koskaan. Eli tekemättömien töiden taakka on suorastaan musertava ja jossain riidan tuoksinassa saan niistä myös kuulla. Kun autot ovat rikki, talo ei valmistu koskaan ja sitä sun tätä on jo kotijoukkojen toimesta ehditty hajottaakin mitä pitäisi aina olla korjaamassa, niin minun vikanihan se on. Vaikka vuorokauteeni mahtuu vain 24 tuntia. Eli siis meillä on oikeasti olemassa yhteisiä töitä ja miesten töitä, mutta ei erillisiä naisten töitä. Paitsi ompelu, jota en periaatteestakaan suostu tekemään vaikka ehkä osaisinkin.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Kommentit (11)

Vierailija

Minulla on sikäli mukavasti asiat, että mitään ei minun tarvitse kotona tehdä. Vaimoni ei anna minun koskeakaan ruuanlaittoon (en sitä kyllä osaisikaan) ja siivoamiset, pyykinpesut, vaatteiden silitykset, vuodevaatteiden vaihdot ym hoitaa kolme kertaa viikossa käyvä kotiapulainen. Aiemmin kun asuimme omakotitalossa, kävi myös puutarhuri leikkaamassa nurmikon, pensaat ja vaihtamassa veden uima-altaaseen. Nyt kun asumme kerrostalossa, niin vastikkeeseen kuuluu myös asunnon tekninen ylläpito. Jos autojen kanssa on ongelmia, niin autot viedään huoltoon.

Eikä muuten tule edes kalliiksi. Semmoista täälläpäin.

Vierailija

Valitsin yhteiset työt. Molemmat kokataan, siivotaan, pestään pyykit, and so on. Ei tietysti aina, mutta usein. Kokkauspuoli melkein joka päivä.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
Rere2
Minulla on sikäli mukavasti asiat, että mitään ei minun tarvitse kotona tehdä. Vaimoni ei anna minun koskeakaan ruuanlaittoon (en sitä kyllä osaisikaan) ja siivoamiset, pyykinpesut, vaatteiden silitykset, vuodevaatteiden vaihdot ym hoitaa kolme kertaa viikossa käyvä kotiapulainen. Aiemmin kun asuimme omakotitalossa, kävi myös puutarhuri leikkaamassa nurmikon, pensaat ja vaihtamassa veden uima-altaaseen. Nyt kun asumme kerrostalossa, niin vastikkeeseen kuuluu myös asunnon tekninen ylläpito. Jos autojen kanssa on ongelmia, niin autot viedään huoltoon.

Eikä muuten tule edes kalliiksi. Semmoista täälläpäin.




Jonkun kelpaa. Homo.

Mutta minä en pyykkikonetta käytä. Se on semmoinen kotityö jota en ole koskaan tehnyt enkä tule tekemään ellen joudu yllättäen asumaan yksin yhtäkkiä. Sitten on juttuja joita emäntä ei tee. Sitten loput on yhteisiä. Miksi juuri se vaihtoehto puuttui äänestysvaihtoehdoista?

くそっ!

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Ronron

Mutta minä en pyykkikonetta käytä. Se on semmoinen kotityö jota en ole koskaan tehnyt enkä tule tekemään ellen joudu yllättäen asumaan yksin yhtäkkiä. Sitten on juttuja joita emäntä ei tee. Sitten loput on yhteisiä. Miksi juuri se vaihtoehto puuttui äänestysvaihtoehdoista?



Sori, unohtui. Ei ollut tarkoituksellista.

EDIT: lisäsin tuon vaihtoehdon.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Valitsen Joku muu, mikä?

Parisuhteissani työt ovat riippuneet siitä kuka mitäkin omistaa. Jos ihminen omistaa auton, hän rassaa sitä, tai vie sen huoltoon. Ei ole mitään järkeä rassauttaa autoa sillä joka ei sitä omista ja/tai ei sillä yleensä tai ollenkaan aja. Tai ei vain ylipäätään ole auto-orientoitunut.

Autoa ei kaikilla ole ja kaikki eivät autoista todellakaan ymmärrä. Mutta kaikki asuvat asunnossa. Pitäisin varsin idioottimaisena ihmisenä sitä joka ei osaa omassa asunnossaan tehdä "mitään". Jos ei osaa pestä pyykkiä tai astioita, jos ei osaa imuroida jne. niin aika onnetonta menoa on... Myönnän että minulla ei ensiasunnossani aikoinaan ollut imuria koska kammosin semmoisen ääntä, mutta pikkuruinen asunto lähti puhtaaksi harjalla ja mopillakin. Isommissa asunnoissa olisin ollut aikas naurettava tapaus jos olisin kieltäytynyt imuroinnista. Vaatteitakin aikoinaan pesin käsin, koska ei ollut varaa pesukoneeseen tai asumismalli ei sellaisen hankkimista (mm. tilan puutteen takia) mahdollistanut, tai mitä lie dorkaa seikkaa siinä sitten olikaan. Nykyisin en semmoiseen läträämisen suostuisi edes omien lumppujeni kanssa. En halua asua taloyhtiössä jossa ei ole pesutupaa, ja omaa konetta en enää halua ostaa koska ne rikkoutuvat aina kaikki ennemmin tai myöhemmin.

Parisuhteissani kotityöt on jaettu sen mukaan miten maksetaan vuokraa. Se joka on maksanut vähemmän, on tehnyt enemmän. Varsinaisten rasvanäppien autonrassaajien kanssa en ole seurustellut, joten erityisen "miehiset miehet" eivät ole minulle tuttuja. Ja jokainen on osannut kotonaan kotityönsä tehdä, jos ei ole asuttu yhdessä.

Huvittavana ilmiönä olen nettideittailuni lomassa pitänyt monen monituisen keski-ikäisen miehen väitettä ja valittelua kuinka eivät onnistu saamaan pärstäkuvaansa s-postiin sitten niin millään ilveellä. Teknisesti näppäräksi väitetyn miessukupuolen edustajilta tuollainen väite on niin kökkö että ei tiedä itkeäkö vai nauraa sen johdosta että naisia pidetään niin idiootteina etteivätkö nämä muka tajua minkä takia se kuva ei sinne tietokoneelle suostu menemään tai ei muka ole kameraa olemassakaan, tai "kuvaa ei pysty laittamaan kuin kännykkään". (Sen takia että ukkomiehet eivät halua jättää todisteita naisen s-postiin olemassaolostaan, sen takia että rumat miehet luulevat että sokkotreffit johtavat petipuuhiin, sen takia kännykän kanssa räpläämistä että saa muijan numeron ja voi aloittaa häiriköinnin...)

Ei kaikkien tarvitse kaikkea osata, mutta joissakin asioissa se "emmä osaa" tarkoittaa useimmiten "en halua".

Jokatapauksessa kotityöt kannattaa jakaa sen mukaisesti kuin se kullekin parille itselleen parhaiten sopii, eikä sen mukaan mitä joku ulkopuolinen soveliaaksi väittää.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Rousseau
Valitsen Joku muu, mikä?

Parisuhteissani työt ovat riippuneet siitä kuka mitäkin omistaa. Jos ihminen omistaa auton, hän rassaa sitä, tai vie sen huoltoon. Ei ole mitään järkeä rassauttaa autoa sillä joka ei sitä omista ja/tai ei sillä yleensä tai ollenkaan aja. Tai ei vain ylipäätään ole auto-orientoitunut.




Ymmärrän tuon yhtenä periaatteena mutta ei se nyt kaikkeen silti käy. Esim. omakotitalomme on yhteinen. SIlti se on 100% minun vastuullani mitä tulee rakentamiseen ja korjaamiseen. Siivoamisessa taas ollaan joustavampia. Lapset ovat yhteisiä. Ruokakin voidaan kai laskea yhteiseksi - tosin jos katsotaan kuka tienaa rahat niin sitten taas eri juttu. Vaatteet tietysti ovat jokaisen omia, mutta pyykkikori yhteinen, joten mihin vedetään tässä raja...?

Rousseau

Autoa ei kaikilla ole ja kaikki eivät autoista todellakaan ymmärrä. Mutta kaikki asuvat asunnossa. Pitäisin varsin idioottimaisena ihmisenä sitä joka ei osaa omassa asunnossaan tehdä "mitään". Jos ei osaa pestä pyykkiä tai astioita, jos ei osaa imuroida jne. niin aika onnetonta menoa on...



Niin. Ehkä tuossa on se ero. Nykyisin nuo elämän perustaidot opetetaan jo kotitaloustunnilla koulussa ja käytännössä viimeistään opsikelijaiässä melkein jokainen joutuu opettelemaan nuo hommat. Perinteiset "miesten hommat" taas ovat jotain, mitä ei koskaan missään opeteta vaan ne välittyvät enemmänkin perimätietona tai sitten jokainen opettelee kantapään kautta. Onkohan tässä nyt perustavanlaatuinen virhe peruskoulujärjestelmässä? Lisäksi kaava opiskelijakämppä - vuokra-asunto - omistusasunto taloyhtiössä - omakotitalo tuo monet noista "miesten töistä" eteen vasta myöhemmässä vaiheessa eikä kaikille. Mutta toki niitä verhotankoja voi joutua asentelemaan missä tahansa ja sittenpä jo meneekin vaikeaksi.

Rousseau

Ei kaikkien tarvitse kaikkea osata, mutta joissakin asioissa se "emmä osaa" tarkoittaa useimmiten "en halua".

Jokatapauksessa kotityöt kannattaa jakaa sen mukaisesti kuin se kullekin parille itselleen parhaiten sopii, eikä sen mukaan mitä joku ulkopuolinen soveliaaksi väittää.




Juu. Sitten on enää se dilemma, että kumman sana ratkaisee erimielisyystapauksissa, kun äänet tuppaavat menemään kuitenkin tasan 50% ja 50%.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Meillä ei ole kuin yhteisiä töitä, mutta niitäkin ukko tekee enemmän.

No ei vaan, ukko useimmin tiskaa, minä teen ruoan. Ukko pesee omia vaatteitaan (ja minun), minä pesen lakanat ja pyyhkeet. Minä päätän milloin imuroidaan, pyyhitään pöyt ja luututaan ja se menee aika lailla puoliksi. Minä huolehdin auton pääasiassa pl. lamppujen vaihdot on hoitanut useammin ukko kuin minä. Ukko myös joskus auttaa renkaiden vaihdossa mutta muuten minä hoidan renkaat, korjaukset ja korjaamoilla käytöt. Minä hoidan puhelut asiakaspalveluihin ja virastoihin, ukko korjaa jos jotain menee rikki. Minä maksan laskut ja ukko tietää paljonko meillä on rahaa. Kaupassa käymme yhdessä, joskus harvoin käyn yksin. Kissoja hoidetaan yhtä paljon, paitsi minä leikkaan niiden kynnet ja teen tarvittaessa muut epämiellyttävät toimenpiteet. Pääsääntöisesti minä en tee mitään ja ukko tekee joskus jotain.

Hämmentää.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18399
Liittynyt16.3.2005

Onko teillä miesten ja naisten töitä?

Ei ole.
Tai saattaa siis toki olla periaatteen tasolla, mutta käytännössä mä teen ne kaikki sukan kutomisesta remontoimiseen ja pyykin pesusta paskahuussin tyhjennykseen.

Auton möin pois, mutta ite vaihoin renkaat ja lamput, jos nyt ei joku riddare väkisellä halunnu kokea itteensä tarpeelliseksi tai muuten vaan kuittailla "apuvelkoja" takasin.

Niin joo... puita en ala kaateleen, kun pikkasen haasteellinen maasto, että saa ruutijussit hoidella sen kun kerran väkisellä tahtovat. Ja kolmatta taloa en enää rakenna, jos sopii. Kiitos.

Kerran tässä kohta kuuden vuoden aikana säikähin, että nytkö sille miehelle löyty joku funktio, kun likan kanssa asennettiin tiskikonetta ja se kapine piti ruuvata tasoon kiinni. Ruuvit ei vaan uponnu pohjaan asti vaikka kuinka yritti vaan jäi kantamaan pari milliä. Parin ruuvinko takia se ukko nyt pitäis hommata, mutta nääh!, vaihoin pari milliä lyhemmät ruuvit ja kohtaus meni ohi.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Ekassa pitkässä parisuhteessani kun ostettiin omakotitalo minä kokosin kaikki kaapit ja huonekalut, paitsi keittiön vetolaatikoita en asentanut kun en ymmärtänyt miten päin se laakeritanko piti laittaa. Tämän johdosta ne laatikot olivat kk-kaupalla levällään lattialla kun mies ei saanut aikaiseksi koota. Sensijaan hän kylläkin nosti kaikki keittiön yläkaapit seinälle ja kiinnitti ne ruuvein, kaivoi pihalle kaivannon porakaivon ja talon välille johon sitten laitettiin vesiputki eristeineen ja istutti kaikki ne lukemattomat puskat mitä ostelimme tontille. Minä puolestani tapetoin ja maalasin seiniä ja ovia. Kaiken kaikkiaan aina kaikkein fyysisesti raskaimmat jutut teki mies - en todellakaan väitä mikään muskelimatami olevani. Eksällä sensijaan oli ihan asialliset käsivoimat erään harrastuksensa vuoksi.

Sittemmin jossain vaiheessa olen niiden laakeritankojenkin asennuksen oppinut. Mutta huonekaluja ei oikein huvita enää ostella koska ne ovat niin paskaa materiaalia että hajoavat nykyään jo kootessa, toisaalta eipä tarvitsekaan ostaa kun on jo tarpeeksi ja jopa liikaa kaluja.

Minusta on jotenkin niin höhlää edes käyttää nimityksiä naisten- tai miesten työt. Ennemmin vaikka "asiasta kiinnostuneen työt". Jos joku tietty puuha ei voisi vähempää kiinnostaa ja ei vaan kertakaikkiaan luonnistu, niin onko sitä ihan pakko duunata jos kumppanille on ihan ok tehdä se? Vaikeampi juttu tietysti jos kumpaakaan ei kiinnosta. On sekin nähty että taloa ei puoleen vuoteen siivoa kukaan, kun toinen suree läheisen kuolemaa ja toisella viiraa muuten vaan päässä.

Saa olla onnessaan jos pitää työskentelyä terapeuttisena ja purkaa murheensa tekemällä.

MooM
Seuraa 
Viestejä6322
Liittynyt29.6.2012

Meillä taitaa mennä kodin töihin käytetty aika aika tasan. Vanhassa talossa on remonttia koko ajan jossain ja se on miehen vastuulla, minä teen sellaisia hommia, joita osaan ja johon tarvitaan apua. Käytännössä kannan tavaraa, teen polttopuuhommia, ripustan taulut ja korjaan jotain repsahtaneita kamoja ja huonekaluja yms. Maalaan, vasaroin ja laitan jotain parkettia. Usein vaan ei kuulemma tarvitse auttaa... Autot ovat nekin miehen vastuulla, mutta kyllä minäkin olen joskus renkaat vaihtanut tai käyttänyt katsastuksessa. Huollot teetetään liikkeessä. Pihahommat ovat minun vastuulla, lumityöt menevät aika 50-50.

Perinteiset naisten työt ovat minun (mies imuroi kyllä ja auttaa pyydettäessä), siis ruoanlaitto, pyykkäys ja tavaroiden/vaatteiden huolehtiminen, samoin kaupassa käynti, lasten vaatteet ja kamat yms ovat minun juttuni. Samoin minä hoidan yleensä vanhempainillat, rahankeruutapaamiset ja -myynnit yms. lasten kautta tulevat jutut. Mies käy, jos en pääse.

Lapsia on aina hoidettu yhdessä, mutta varmaan enemmän minä niitä olen vahtinut, kun olen muutenkin siinä asuintilassa enemmän. Vauva-aikaan oli selvä, että se, joka käy päivätöissä saa nukkua, viikonloppuna sitten jaettiin valvomisia. Nyt tuo on enemmän poikkeustilanne ja tarvittaessa molemmat huuhtovat niitä oksennuksia lakanoista ja suihkuttavat lasta puhtaaksi...

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat