Purkkitonnikalan edeltäjä?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Me Kunkku hamassa lapsuudessamme söimme usein jotain uskomattoman hyvää purkitettua kalaa, jota ei tietääksemme enää kaupasta saa?

Mikähän kala mahtoi olla kyseessä?

70 -luvulla sitä sai ja hyvää oli tosiaan, vai kultaako aika Kunkun muistot?

Koostumukseltaan jotain sardiinin ja tonnikalan väliltä, mutta monin verroin tonnikalaa maukkaampaa.

Olisiko joku sittemmin suojeltu laji tms?
vaiko Neukkukaupan tuotos?
taisi olla purkissa pätkittynä kuten sardiinit ja pehmeää oli, levittyi leivän päälle sopivasti.
naminami!!

Sivut

Kommentit (51)

salai
Seuraa 
Viestejä7264
Liittynyt17.3.2005

Hämärästi muistelen. Olisiko ollut jotain muikun sukulaista/tapaista kalaa, CCCP tavaraa kuitenkin?

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Minäkin muistan tuon, oli öljyyn säilötty. Minulla oli tuolloin käsitys että kysymyksessä olisi ollut jokin sampi. Ei se kuitenkaan voinut olla sitä rotua josta kaviaaria saadaan. Nehän ovat suuria vötkoja verrattuna tuohon purkkikalaan, jolleivat sitten olleet jokin kääpiömuoto, kuten silakka sillistä ainakin likimain on, tai poikasia. Toden totta tunnen sen tuoksun nyt, mikä levisi, kun purkkia avattiin.

Edit: Jos niitä pyydettiin Aral-järvestä, sehän on ympäristökatastrofin vuoksi kuivunut. Troolarit ovat jääneet kuivalle maalle. Purkitettavaa ei enää ole, jollei siellä kasva skorpioneja kunnon kiinalaiseen ateriaan. Venäläistä oli kyllä.

Lierikki Riikonen

Vierailija
lierik
Jos niitä pyydettiin Aral-järvestä, sehän on ympäristökatastrofin vuoksi kuivunut.

Sen ympäristökatastrofin nimi on puuvillan keinokastelu.

Vierailija

Löytyyhän sitä tietoa viimein...

Saira

Kaupoissamme oli entisen Neuvostoliiton vielä ollessa voimissaan melko usein venäläistä kalasäilykettä, jonka etiketissä sanottiin purkin sisältävän sairaa, englanniksi saury. Nimi ei sano kuluttajalle yhtään mitään, mutta kala maistuu hyvältä ja on rakenteeltaan sardiinia miellyttävämpää purtavaa. Söimme usein vaimon kanssa viikonlopun iltapalaksi sairapurkillisen, joko ihan sellaisenaan tai salaatiksi sekoitettuna. Eikä se ollut edes kallista iltaruokaa, sillä venäläiset ruokasäilykkeet olivat ennen kohtuuhintaisia, ehkä taskurapupurkkeja lukuunottamatta – niistähän opittiin jo varhaisessa vaiheessa pyytämään kunnon hinta.

Englanniksi saury-nimellä tunnettuja kaloja on OECD:n kalanimistön mukaan kaksi. Atlantin valtameressä esiintyy Atlantic saury, Scomberesox saurus, joka on suomeksi makrillihauki, ranskaksi balalou. Se on Espanjassa suosittu nimellä paparda, Portugalissa agulhão. Amerikan puolella sillä on useita nimiä, kuten needlenose, saury pike, skipper ja billfish eli nokkakala.

Tyynessä valtameressä esiintyy toinen laji Cololabis saira, jolle OECD:n kirja antaa suomalaiseksi nimeksi saira. Englanniksi se on Pacific saury, mutta myös nimityksiä mackerel pike ja skipper käytetään. Ranskaksi se on "Japanin saira" eli balalou du Japon. Japanissa tämä onkin eräs tärkeimmistä ruokakaloista, jota myydään eri tavoin suolattuna, kuivattuna sekä monenlaisina säilykkeinä. Tämä on se kala, jota neuvostoliittolaiset pyysivät Kamtshatkan vesistä ja purkittivat vietäväksi mm. Suomeen. Kaipa sitä pyydetään vieläkin, mutta olojen muututtua ei elintarvikkeita juuri enää tuoda meille Venäjältä. Halukkaat voivat ostaa venäläisiä kalasäilykkeitä Tallinnasta, siellä niitä on paljon.

Sairat ovat makrillihaukilajeja, nokkakalan ja makrillin sukulaisia. Ulkonäöltään ja käytökseltään paljon näitä kaloja muistuttava sukulainen on meidänkin vesissämme ja kalakaupoissamme joskus esiintyvä nokkakala Belone belone, jota monet luulevat myrkylliseksi, sen ruodot kun ovat kirkkaan vihreät – mikä helpottaa suuresti kalan syöntiä, kun pienetkin ruodot näkyvät selvästi.

Englannissa myydään Atlantin sairaa joskus nimellä horse mackerel – nimi, joka Amerikan puolella voi myös tarkoittaa Atlantissa elävää tonnikalaa. Toisaalta voi Amerikan itärannikolla törmätä kalaan nimeltä bluefish, jota myös kutsutaan nimellä horse mackerel. Se on jossain kirjassa suomennettu sinikalaksi ja on tieteelliseltä nimeltään Pomatomus saltatrix. Vielä kolmas horse mackerel on piikkimakrilli, joka on yleinen itäiseltä Atlantilta Mustaan mereen saakka.

Vierailija
Informa
Muistan hyvin ne neukkulaiset sairapurkit. Oli helkkarin hyvää. Harvoja miellyttäviä asioita sieltä päin.

Hyvää syötävää sieltä päin löytyy todella paljon.
Basturma, marinoitu kuivattu pippurivarrasliha tehty ehkä porsaan sisäfileestä oli parhaimpia herkkuja. Marinoidut valkosipulit, nam, voisin luetella lukemattomat määrät toinen toistaan parempaa suuhunpantavaa...

Vierailija
Volitans
Deus Ex
Chilitonnoleipä on älyttömän hyvää. Sitä tulee tehtyä kerran viikossa.



Kerroppas resepti!

Eipä siihen ihmeitä tarvita.

Ruispaloille ketsuppia, chilitonnikalaa ja juustoa. Paistetaan uunissa kymmenen minuuttia.

Vierailija

Tuo venäläinen sairasäilyke on minullekin tuttu. Lisäksi tais myynnissä olla sekä venäläistä että kanadalaista purkitettua tyynenmeren lohta. Hyviä oli nekin maultaan.

Mieleen on jäänyt näista säilykkeistä, että kalat oli purkitettu ruotoineen. Kuumennusprosessissa isot selkänikamat oli pehmenneet ja vanhemmat kehotti ne syömään sanoen, että niistä saa kalkkia, jota tarvitaaan, että hampaat pysyy ehjinä. Ja kyllähän me sitten niitä rouskutettiin. Teho vaan oli heikko ja suu on nykyään täynnä amalgaamia.

Olen miettinyt, että miksi nykyiset säilykkeet eivät maistu oikein miltään, oli kyse sitten kalasta, sikanaudasta tai hirvestä. Selitys taitaa olla suolan määrä. Purkitutin itse joku vuosi sitten hirvenlihaa. Pyysin lisäämään sikaa enemmän kuin pistävät omiin kaupallisiin tuotteisiinsa, eli n. 30%. Sitä kun käristi pannulla sopivan ruskeaksi ja lisäsi suolaa vielä toisen mokoman, niin johan alkui makua löytyä. Samaa mieltä olivat kaveritkin. Epäterveellistä, mutta maittavaa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat