Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Hyvyyttä ihannoidaan ja käytös tulisi olla sen mukaista. Miten pitkälle maailma voisi oikeasti rakentua tämän periaatteen mukaisesti?

Käytännön kulttuurit sallivat hyveellisyydestä poikkeamiset eri syiden nojalla. Joten kulttuurien viesti on, että hyve on hyvä, mutta eri aikoina on erilaisia poikkeuksia tästä.

Hyve olisikin lähinnä kulttuurin reunaehtojen huomioimista eikä jotain kovin absoluuttista. Näin siis käytännön maailmassa. Absoluuttinen hyve on toki olemassa, mutta se olisi otettava huomioon siinä mitassa kuin mitä kulttuuri sitä on itseensä omaksunut.

Kulttuurin voi laskea oikeasti ihan joukkovoimaksi. Voima on se, jolla on valta poiketa hyveestä. Hyveestä voi myös poiketa henkilö tai taho, jolla on valtaa ja vähiten vallassaolija tuskin saa kovin suurta olemisen laajuutta oli kuinka hyvä tahansa.

Vallassaolijan ei tosiaan tarvitse oikeasti pyrkiä hyvyyteen kuin hyväksytyssä määrin. Vähävaltainen voi poiketa hyveellisyydestä myös hyväksyttävässä määrin, mutta poikkeman suuruus on vähäinen tai huomattavasti vähäisempi.

Hyveellisyydestä puhutaan paljon. Kenen (elämän)tarkoitusta pyritään puheen kautta tavoittamaan?

Luulen, että käytännössä puhetta ja normeja ohjaa koko yhteisö painottuen vallassaolijiin. Kulttuurissa toteutuu vallassaolijan toiveet siinä kun vallassolijan toiveet toteutuvat myös suorasti joka hetkessä.

Onko siis hyvepuhe oikeasti valtapuhetta? Miksi siihen pyritään liittämään jotain erityisen hyvää?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Kommentit (0)

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat