Työttömän arkea

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tuossa astioita tiskatessani heräsi muutama kysymys työttömän arkeen liittyen. Ajattelin kysymysten sopivan tänne psykologiapuolelle. Laitan tähän muutamia tarkentavia kysymyksiä, pohdinnan aiheita, jotka saattavat auttaa kirjoituksesi rakentamisessa.

Millaista mahtaa tuo työttömän arki olla?

Kuinka muut ihmiset, naapurit ja läheisetkin suhtautuvat työttömään henkilönä?

Muuttaako työttömyys elämää, ajattelua?

Opettaako se suhtautumaan asioihin, työelämään eri tavalla?

Jos jollain on omakohtaisia kokemuksia työttömyydestä, niin kuuntelen (luen) mielelläni. Vähän on ikäväntuntuinen aihe, mutta uskon asiasta kiinnostuneita löytyvän. Moni varmasti kirjoittelee työpaikaltaan tänne... Lähinnä toivon vastauksia, joissa käsitellään pään sisällä tapahtuvia vaikutuksia, siis kuinka työttömyys vaikuttaa ihmisen ajatteluun, psyykeeseen. Itselläni ei ole kokemuksia, joten annan kapulan teille, kuljettakaa sitä hetki eteenpäin.

Kommentit (14)

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Mää oon työtön, koska pelkään mennä puualalle töihin, koska pelkään melua ja pölyä ja työkoneita. Oon viime keväästä lähtien ollu työttömänä.

En oikein oo koskaan mitään töitä ehtiny edes tekeenkään kunnolla. Oikeesti työttömänä on aika tylsää ja se syö mielenterveyttä ainakin minulla. Kuin ei ole noita ystäviäkään joka kanssa voisi viettää vapaa-aikaa. Eikä hirveemmin tuu mitään harrastettua tänne kirjottelen ideoita aina välillä.

Kotona nukun välillä 18 tunnin unia, kuin ei oo mitään tekemistä.

Vierailija

Moi

On parinkymmenen vuoden ajalta kokemusta kahdesta pitkähköstä työttömyydestä.
Ensimmäiseen loppui avioliitto, kannattaa valita semmoinen siippa, että kestää huonommatkin ajat.

Työttömyys koskee, jos ei ole perintörahoja käytössä, ensisijaisesti omien korvien väliin. Ajatukset kärjistyvät joskus, itse mietin, että pahin tilanne on nuorilla, jotka ovat vasta miettimässä tulevaisuuttaan.

Nyt, kun on hommia, olen yllättävää kyllä tyytyväinen tähän yksinhuoltajahommaan - itse siihen halusin. Joutuu kyllä olemaan varovainen, ettei sano jollekin pomolle, mitenkä asiat voisi järjestää.
Ja tietenkin joutuu tekemään töitä pienellä palkalla, köyhät on kyykyssä.

Vierailija

Saattaahan se työttömyys masentaa ja kaikki näyttää siltä, kuin katsoisi sumuverhon läpi maailmaa. Siis jos pidemmän aikaa on työttömänä. Pahinta on, jos jää pitkäksi aikaa kotiin vailla virikkeitä ja sosiaalisia suhteita. Työttömänä kannattaa heti hakea jollekin kurssille, vaikka pitsin nypläystä tai balettitanssia, jos ei muuta. Sillä saa jo hieman jalkaa oven rakoon. Itse en onneksi ole kovin pitkiä aikoja joutunut olemaan työttömänä.

Vierailija
tiäremiäs
Mää oon työtön, koska pelkään mennä puualalle töihin, koska pelkään melua ja pölyä ja työkoneita. Oon viime keväästä lähtien ollu työttömänä.

En oikein oo koskaan mitään töitä ehtiny edes tekeenkään kunnolla. Oikeesti työttömänä on aika tylsää ja se syö mielenterveyttä ainakin minulla. Kuin ei ole noita ystäviäkään joka kanssa voisi viettää vapaa-aikaa. Eikä hirveemmin tuu mitään harrastettua tänne kirjottelen ideoita aina välillä.

Kotona nukun välillä 18 tunnin unia, kuin ei oo mitään tekemistä.


Ala käyttää huumeita ni ei oo tylsää.

Vierailija

Työttömänä olo sucks. Olin 1,5 vuotta juuri työttömänä, tänään kuulin että pääsen töihin! -Kyllä se sinänsäkin on jo pelastus, ettei tarvitse sukulaisten ynnä kavereiden nurkissa majailla. Sosiaalitoimisto ei ole minua asunnon hankkimisessa auttanut, eikä 370e:n kuukausituloilla yksin vuokria maksella. Päiväni murmelina (jokainen päivä kopio edellisestään) olen istunut tässä tietokoneella, käynyt välillä kirjastossa, hakenut kupin kahvia, tullut tietokoneelle, katsonut telkkaria jne jne..

Naapurit ja kavereitten porukat tuijottaa ilmeellä: "Jaa, nää on näitä kirppis-kommareita!" ja "Mitäköhän tostakin pellestä tulee?"

Kyllä pitkä työttömyys saa ihmisen tuntemaan itsensä täysin tarpeettomaksi..mutta mistään-mitään-tietämättömien naapureiden
p*skapuheista ei kannata loukkaantua. Jokainen näkee maailman erilailla, ei sivustakatsoja voi neuvoa kuinka juuri SINUN tulisi elää elämäsi. SINÄ elät elämäsi niin, kuin sydämessäsi parhaaksi näet.

En myöskään suostu ihan mihin tahansa duuniin. Olen varsinaiselta koulutukseltani puuseppä, vaikken valmistumiseni jälkeen puusepän töitä ole tehnytkään. Minulla on työkokemusta yli 20:stä eri työpaikasta, eikä yksikään työ ole ollut niin mielenkiintoinen, että olisin tehnyt sitä eläke-ikään asti. Sellaista työtä minulle olisi esim. Mainos-suunnittelu/piirtäminen, sarjakuva-piirtäjä, puutarhuri, kalatalous-teknikko, lastenhoitaja jne jne..

Tahdon nauttia elämästä, tuntea eläväni. Eikä siihen pitäisi mielestäni tarvita rahaa, oikeasti!

Mutta katselehan ympärillesi.

En ole tänne Suomeen asettumassakaan, saati perhettä perustamassa. Mulla on projektia oman elämäni mielekkääksi saamisessa, enkä voisi kuvitella rupeavani tökkimään tällaiseen maailmaan yhtään jälkeläistä. Haluan nauttia elämäni jokaisesta päivästä, vaikka sitten persaukisena..

Materia on minulle kirosana. Olen pärjännyt tähänkin asti ilman hienoja televisioita ja kalliita kännyköitä, enkä niitä tule tarvitsemaan jatkossakaan! Kun syyskuussa työni loppuu, olen saanut säästettyä sen verran rahaa että pääsen lähtemään parhaimman ystäväni kanssa Intiaan. Mumbaissa asuu eräs tuttavani, jonka luokse aiomme majoittua näillä näkymin puoleksi vuodeksi. Sitten, JOS tulen takaisin Suomeen, aloitan taas saman ruljanssin nollatilanteesta. Saattaa olla, että minulla on tulevaisuus munkkina Tiibetissä. Jos näin on, saa kotosuomi jäädä taakse.

Minulle tärkeintä elämässä on siitä nauttiminen. Ihminen ei kummoisia tarvitse ollakseen onnellinen! Aamulla puuroa, kuppi kahvia ja tupakka, loppupäivän voi nautiskella hyvien ystävien seurasta. Uskon, että näen maailman erilaisin silmin kuin naapurin setä, joka 16-vuotiaana pääsi tehtaalle kesätöihin, ja jossa hän vieläkin työskentelee 62-vuotiaana. Ei ole Rauno käynyt Mumbaissa, ei edes Tallinnassa. Laskeskelee vain ylityö-tuntejaan, että tietää kuinka paljon hienomman ja kalliimman auton seuraavaksi saa ostettua. No, kukin taaplaa tavallaan..

Irrottautukaa oravanpyörästä, avatkaa silmänne ja lähtekää maailmalle!

Mikä teitä täällä Suomessa pidättelee?

Jos häviän tältä palstalta, ettekä minusta enää kuule, niin minulla on teille kaikille kaksi ohjetta elämää varten:

1. Olkaa kilttejä!

2. Uskaltakaa ihmetellä.

..ja muistakaa, että mä olin meistä se hippi.

Rauhaa!

Vierailija

Olen samaa mieltä Tyräpojan kanssa. Se, mikä tuo elämään onnea, ei todellakaan ole massi. Ja elämän kaikesta kauneudesta kannattaa nauttia, koko diversiteetissään ja kaikilla aisteilla (kulttuurit, luonto, ihmiset, matkailu, musiikki, maailmanmeno, jne.) Elämän koko kirjo löytyy esim. Suomi24-keskustelupalstoista, jos joku ei mahdollisesti tiedä (humanoidi ym.) Nykyisin miltei jokaisesta kodista löytyvät TV ja netti mahdollistavat paljon tuon kauneuden nauttimisesta.

Akateeminen koulutus valmistaa ihmisen erittäin hyvin työttömäksi ja työelämän epävarmuuteen, suosittelenkin akateemista koulutusta nykyajan pätkätyökulttuurissa. Akateeminen suunnittelee ja rakentaa itse päivänsä aamusta iltaan, vain pakollisille luennoille ja tentteihin on osallistuttava. Akateemisuutta kun tarpeeksi harjoittelee, niin työn ulkopuolisesta elämästä alkaa löytämään koko ajan uusia mielenkiintoisia harrastuksia ja kehittämisen kohteita, joihin voi upottaa aikaa vaikka koko elämänsä. Itse voisin opiskella ainakin kolme yliopistollista tutkintoa, jos varat vain riittäisivät. Siihen menisi keskimäärin 15 vuotta. Loput 30 vuotta voisin sitten ylläpitää fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä tieteen ja muiden elämän nautintojen avulla. TV on loistava viihdekeskus: aamulla katselee vuokravideoita, iltaisin eri sarjoja ja dokumentteja. Elämä, I´m loving it!

Vierailija

Todellakin, työttömyys ei ole välttämättä niin paha kuin miltä se kuulostaa. Lopulta, jokainen tallaa tyylillään. Tyylillä ei ole väliä, pääasia on eteenpäinmeno. Kiitoksia kahdelle edelliselle kirjoittajalle.

Vierailija
Tyräpoika
Jos häviän tältä palstalta, ettekä minusta enää kuule, niin minulla on teille kaikille kaksi ohjetta elämää varten:
1. Olkaa kilttejä! 2. Uskaltakaa ihmetellä. ..ja muistakaa, että mä olin meistä se hippi. Rauhaa!

Olipa hyvänmielen antava teksti! kiitos hippi.

Vierailija
Tyräpoika
Työttömänä olo sucks. Olin 1,5 vuotta juuri työttömänä, tänään kuulin että pääsen töihin! -Kyllä se sinänsäkin on jo pelastus, ettei tarvitse sukulaisten ynnä kavereiden nurkissa majailla. Sosiaalitoimisto ei ole minua asunnon hankkimisessa auttanut, eikä 370e:n kuukausituloilla yksin vuokria maksella. Päiväni murmelina (jokainen päivä kopio edellisestään) olen istunut tässä tietokoneella, käynyt välillä kirjastossa, hakenut kupin kahvia, tullut tietokoneelle, katsonut telkkaria jne jne..

Et hakenut asumistukea? Tiesithän, että sinä olisit ollut kai oikeutettu yleiseen asumistukeen? Toisekseen ihmetyttää miksi olit sossun asiakkaana?

Mutta onneksi olkoon, että sait työn!

Vierailija
jussipaita
Saattaahan se työttömyys masentaa ja kaikki näyttää siltä, kuin katsoisi sumuverhon läpi maailmaa. Siis jos pidemmän aikaa on työttömänä. Pahinta on, jos jää pitkäksi aikaa kotiin vailla virikkeitä ja sosiaalisia suhteita. Työttömänä kannattaa heti hakea jollekin kurssille, vaikka pitsin nypläystä tai balettitanssia, jos ei muuta. Sillä saa jo hieman jalkaa oven rakoon. Itse en onneksi ole kovin pitkiä aikoja joutunut olemaan työttömänä.

Työtön muodostaa maailmankuvan, joka ei ole täydellinen, siinä missä työllistettykin. Eri työssä saa erilaisen maailmankuvan. Itse en ole töitä paljon elämässäni tehnyt, ja näen koko systeemin ikään kuin sumuverhon lävitse. Se on systeemi, joka on talo. Siinä on ikkunoita ja ovia, ja masennus on yhdessä huoneessa, menestys ja ura toisessa, ja perhe-elämä ja sosiaaliset suhteet kolmannessa. Ikkunoista näkee sen mitä tarvitsee ja ehtii nähdä sen ulkopuolelle. Työtön voi olla tässä talossa tai sitten hän voi istua ulkona ja nähdä sen omin silmin. Myös työssäkäyvä voi olla ulkopuolella, jolloin työ on hänelle kuin vapaa-aikaa ja tilaisuus elää tjms.

Uusimmat

Suosituimmat