Giljotiini

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olisiko mahdollista että nuppi, nopean katkaisun jälkeen vielä hetken tai tovin siinä ihmettelee...?

Luin jostain, että monet Giljotiini "hoidon" päät ovat aukoneet suutaan, kuin huutaekseen jotain, pyöriteelleet silmiään ja ilmehtineet..?

Jos aivoissa happea, niin eikö siinä tajua vielä hetken aikaa..?

Mahtaa olla typerä tunne kun katselee maailmaa "irrallisena" tuskin edes sattuu, kun operaatio käy niin nopeasti..

Kommentit (10)

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

Tästä oli joskus joku tutkimus, jonka mukaan niin kauan kuin happea riittää (muutamia sekunteja) pää olisi tajuissaan. Tai jotain, verenpainehan laskee koko ajan vauhdilla kun kaulasuonet on katkaistu. Mutta hengissä. Jos olisi mahdollista yhdistää suonet etc. välittömästi kaulan katkaisun jälkeen, seurauksena olisi korkeintaan halvaantuminen.

Aika vänkää.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija
twoDogs
http://www.metaphor.dk/guillotine/Pages/Guillot.html

kaikin puolin yksi sairaimmista laitteista koskaan

No jaa, asiaa voi ajatella toisinkin. Kun mösjöö Guillotin kehitti vehkeen Ranskan vallankumouksen pyörteisssä, sitä pidettiin humaanina edistysaskeleena. Kas kun pyöveli saattoi painaa pitkää päivää ja asiakkaita oli jonoksi asti, niin sitä helposti väsyi eikä nupit aina irronneet siististi yhdellä kirveenheilautuksella.

Kuullostaa äkkiseltään melko historian hämärältä, mutta muistaakseni Ranskassa tehtiin viimeinen giljotiiniteloitus arvokkain juhlamenoin joskus 1970-luvulla (aivan oikein: tuhat-YHDENKSÄNsataa-seitsemänkymmentä). Jälkeenpäin tuli sitten joku talkkari puutarhaletkun kanssa vähän siivoilemaan. Siitä oli oikein kuvia lehdessäkin.

Vierailija

Draculan esipuheessa kerrottiin jostakin lääkäristä, joka 1800-luvun puolivälin paikkeilla oli pumpannut elävästä koirasta verta erään murhaajan päähän, jonka giljotiini oli hieman aiemmin katkaissut. Huulet liikkuivat ja kasvojen ilme muuttui ikään kuin hämmästyneeksi.

Vierailija
Nostromo
Olisiko mahdollista että nuppi, nopean katkaisun jälkeen vielä hetken tai tovin siinä ihmettelee...?



Olen monet kerrat miettinyt ihan samaa. Tullut tulokseen, että taju voisi säilyä pidempäänkin kuin pari sekunttia. Aivothan sinänsä pärjäävät ilman happea minuutteja. Verenkiertoakaan ei tartteta kokoaikaa, tosin verenpaineen laskemisella lienee jokin vaikutus. Huutaminen tai puhuminen ei onnistu kun keuhkoja ei ole. Ajatus varmaan voisi kulkea jopa kymmeniä sekunteja, ehkä minuutin tai parikin?

Kaulan katkaiseminen tosin aiheuttaa varmasti niin voimakkaan shokin, että ehtisikkö oikeasti mitään tajuta. No jos joskus onnistun kaulani katkaisemaan, niin sitten tiedän, mutta eipä olis väliä selvitä.

Saattashan se tosiaan olla tyhmä ja pöljä olo kattella maailmaa ja ajatella että wtf ja tässäkö se sitten oli.

Andúril
Draculan esipuheessa kerrottiin jostakin lääkäristä, joka 1800-luvun puolivälin paikkeilla oli pumpannut elävästä koirasta verta erään murhaajan päähän, jonka giljotiini oli hieman aiemmin katkaissut. Huulet liikkuivat ja kasvojen ilme muuttui ikään kuin hämmästyneeksi.

...Perkele, että on melko kylmäävä ajatus.

Vierailija

"Olisiko mahdollista että nuppi, nopean katkaisun jälkeen vielä hetken tai tovin siinä ihmettelee...?"

Kysymykseen voi saada oikean vastauksen vain yhdellä tavalla: Pitää itse kokeilla!

Vierailija

Tuo terän paino askarruttaa, pitää olla todella painava, jotta massiivinen kertakatkaisu onnistuu ja terävä myös..(nikamista riippumatta)

Papu-uusi Gineassa ihmissyönti kielleettiin virallisesti 1973

Vierailija

Read this report from 1905. The report is written by Dr Beaurieux, who under perfect circumstances experimented with the head of Languille, guillotined at 5.30 a.m. on June 28th, 1905

" I consider it essential for you to know that Languille displayed an extraordinary sang-froid and even courage from the moment when he was told, that his last hour had come, until the moment when he walked firmly to the scaffold. It may well be, in fact, that the conditions for observation, and consequently the phenomena, differ greatly according to whether the condemned persons retain all their sang-froid and are fully in control of themselves, or whether they are in such state of physical and mental prostration that they have to be carried to the place of execution, and are already half-dead, and as though paralysed by the appalling anguish of the fatal instant.
"The head fell on the severed surface of the neck and I did not therefor have to take it up in my hands, as all the newspapers have vied with each other in repeating; I was not obliged even to touch it in order to set it upright. Chance served me well for the observation, which I wished to make.

"Here, then, is what I was able to note immediately after the decapitation: the eyelids and lips of the guillotined man worked in irregularly rhythmic contractions for about five or six seconds. This phenomenon has been remarked by all those finding themselves in the same conditions as myself for observing what happens after the severing of the neck...

"I waited for several seconds. The spasmodic movements ceased. The face relaxed, the lids half closed on the eyeballs, leaving only the white of the conjunctiva visible, exactly as in the dying whom we have occasion to see every day in the exercise of our profession, or as in those just dead. It was then that I called in a strong, sharp voice: "Languille!" I saw the eyelids slowly lift up, without any spasmodic contractions – I insist advisedly on this peculiarity – but with an even movement, quite distinct and normal, such as happens in everyday life, with people awakened or torn from their thoughts.
Next Languille's eyes very definitely fixed themselves on mine and the pupils focused themselves. I was not, then, dealing with the sort of vague dull look without any expression, that can be observed any day in dying people to whom one speaks: I was dealing with undeniably living eyes which were looking at me. "After several seconds, the eyelids closed again, slowly and evenly, and the head took on the same appearance as it had had before I called out.

"It was at that point that I called out again and, once more, without any spasm, slowly, the eyelids lifted and undeniably living eyes fixed themselves on mine with perhaps even more penetration than the first time. The there was a further closing of the eyelids, but now less complete. I attempted the effect of a third call; there was no further movement – and the eyes took on the glazed look which they have in the dead.

"I have just recounted to you with rigorous exactness what I was able to observe. The whole thing had lasted twenty-five to thirty seconds.

http://www.metaphor.dk/guillotine/Pages/Guillot.html

Huhhuh.

Uusimmat

Suosituimmat