Reinkarnaatiotutkimuksia

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ihan huomiona vaan teille, jotka pohdiskelette miksi ymmärryksemme tietoisuudesta on niin mitätöntä. Surffailkaa netissä tieteilijän asenteella. Tietoa on jo olemassa.

"Dr. Ian Stevenson offers convincing scientific evidence for reincarnation."

"TRANSCOMMUNICATION - results and problems of the mediumistic-technical realization of audio-visual contacts with autonomous appearing intelligent structures of unknown levels of counsciousness"

Melkoinen läjä tutkimuksia puhuu sen puolesta, että materialistisen tieteemme mysteeri, tietoisuus, jäisi henkiin fyysisen kehon poistuessa käytöstä. Siis käytännössä: tieteen oletus monimutkaisista aivokemiallisista prosesseista syntyvästä subjektiivisesta kokemuksesta on täyttä huuhaata. Todellisuus on radikaalisti erilainen kun valtavirtatiede antaa ymmärtää. Tuttu ja tutkittu fyysinen taso onkin vain yksi monista ja mitä ilmeisimmin ei alkuunkaan oleellisin..

Uudet teoriat ovat jo tutkittuja ja erittäin pitkällä, niiden kehittelijät ovat kovan linjan skeptikoita, jotka eivät ota mitään annettuna. Täytyy vaan hyväksyä, että uskontojen ydin on totta, vaikka mytologiat toisinaan tulkitaankin lapsellisesti. Vaatii pientä salapoliisityötä, koska valtavirran paine on suuri.

Tässä eräs mukava linkki surffailuun aiheen parissa. Vähän ikävä kun on sekaisin espanjaa ja englantia, mutta linkkejä löytyy virallisiin tutkimuksiin, jotka kertovat missä oikeasti mennään. Tämä on tietysti vasta alkua. Monia perusoletuksia tulee hylätä, ennen kuin tämä käy järkeen. Todistusaineiston paino alkaa olla melkoinen.

http://sedna.no.sapo.pt/death_scresearch/index.htm

"This intellectual smugness is greatly threatened by paranormal research, especially the NDE, the results of which strongly suggest (I am tempted to say "clearly show") that the human intellect is by no means the highest form of intelligence. The "Being of Light" in many NDEs is often described as infinite intelligence and love; moreover, intermediate between humans and God there appear to be many forms of non-embodied intelligence, greatly superior to our own. And furthermore, NDEers report that they feel themselves to be more alive and intelligent while out of the body than in the body. NDE research seems to be confirming Plato's view that the body acts as a damper on the soul's native intelligence, weighing it down, so to speak, so that the soul is not able to manifest its full intelligence as long as it is embodied in material form."

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija
Sesto
Melkoinen läjä tutkimuksia puhuu sen puolesta, että materialistisen tieteemme mysteeri, tietoisuus, jäisi henkiin fyysisen kehon poistuessa käytöstä. Siis käytännössä: tieteen oletus monimutkaisista aivokemiallisista prosesseista syntyvästä subjektiivisesta kokemuksesta on täyttä huuhaata. Todellisuus on radikaalisti erilainen kun valtavirtatiede antaa ymmärtää. Tuttu ja tutkittu fyysinen taso onkin vain yksi monista ja mitä ilmeisimmin ei alkuunkaan oleellisin..

Uudet teoriat ovat jo tutkittuja ja erittäin pitkällä, niiden kehittelijät ovat kovan linjan skeptikoita, jotka eivät ota mitään annettuna. Täytyy vaan hyväksyä, että uskontojen ydin on totta, vaikka mytologiat toisinaan tulkitaankin lapsellisesti. Vaatii pientä salapoliisityötä, koska valtavirran paine on suuri.

Paranormaaleja ilmiöitä ei edelleenkään pidetä tieteellisinä selityksinä. Jos tämä on jotenkin epäselvää, niin tässä pari hyödyllistä linkkiä "Mitä tiede oikeastaan on?" ja "Miten tieteen erottaa pseudotieteestä?"

Vierailija

Skeptisyys ei ole yhteensopiva tieteen kanssa, koska tiede perustuu aksioomiin :p

Tiede on subjektiiviselta alustalta lähtenyttä, jos ihminen tekee sitä.

Ns. tiede ei ole aivan nykyiselläänkään yhteensopiva tietoisuuden kanssa, koska se ei voi tutkia sitä näennäisen objektiivisesti, sen ulkopuolelta. Myöskään aivokemiallisista prosesseista ei ole täydellistä selkoa vieläkään. Tietoisuuden ja luonnon tutkimuksen välissä on nykyään musta aukko. Kaikki tieteellinen tutkimus on tai pitäisi olla ainakin aluksi tietoisuuden tutkimusta, jos tietoisuus oletetaan ihmisen päällimmäiseksi kyvyksi. Jos tietoisuus on tuntematon ilmiö, miten voidaan saada sen takaa(/kierteisesti siitä itsestä) muka varmaa tai täydellistä tietoa?

Mutta reinkarnaatio? Tietoisuuden jatkuminen tuntemattomaan kuoleman jälkeenkö?

Vierailija

Mikä perhanan reinkarnaatio ?
Vaikka jälleensyntyisit miljoona kertaa et olisi sitä etkä tätä.

Tarvitseeko evoluutio reinkarnaatiota? Jos ei niin unohda koko juttu.

Vierailija
tasan
Mikä perhanan reinkarnaatio ?
Vaikka jälleensyntyisit miljoona kertaa et olisi sitä etkä tätä.

Tarvitseeko evoluutio reinkarnaatiota? Jos ei niin unohda koko juttu.

Jospa evoluutio tarvitsee reinkarnaatiota niin kauan ennen kuin se oppii katkaisemaan ikuisen 'rotan pyörän'?

Eihän maailmassa vieläkään ole opittu mitään historiasta. On kannattavampaa rakentaa aseita ja pitää armeijoita, kuin tehdä jotain fiksumpaa. Eikö se kerro jo jotain menneistä ajoista?

The old song is still singing - the power and the money -

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Lainaus skepsiksen sivulta sopii tähän tarkasteltavaksi:

Jälleensyntyminen

(engl. reincarnation). Jälleensyntymisellä eli reinkarnaatiolla tarkoitetaan sielun siirtymistä kuoleman jälkeen uuteen elävään olentoon, tarkemmin sanoen ihmiseen, eläimeen tai jopa kasviin. Käsitys jälleensyntymästä on esiintynyt muun muassa filosofi Platonin kirjoituksissa. Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa se ilmenee sielunvaellusopin muodossa.

Jälleensyntyminen on kiihottanut myös para­psykologien ajatuksia. He ovat esittäneet jälleensyntymisen puolesta erilaisia empiirisiä todisteita. Tällaisia ovat pienten lasten muistot edellisistä elämistä, edellisten elämien muistaminen hypnoosissa sekä todistettavasti tuntemattomien paikkojen tai uusien tilanteiden tuntuminen tutulta (ns. déjà vu -ilmiö).

Pienten lasten muistot edellisistä elämistä voivat johtua a) vanhempien tietoisesta petoksesta, jonka mukaisesti lapset syystä tai toisesta toimivat, b) siitä, että vanhemmat ja muut uskovat lasten tietävän enemmän kuin lapset tietävätkään, sekä c) kryptomnesiasta. Kryptomnesialla tarkoitetaan aikaisemmin omaksuttujen asioiden omaksumisen unohtamista. Kryptomnesiasta on kyse esimerkiksi silloin, kun henkilö selvästikin osaa puhua jollain hänelle tajuisesti vieraalla kielellä (vierailla kielillä puhuminen eli ksenoglossolalia), jota hän on joskus kuitenkin oppinut.

Pienten lasten väitteet edellisistä elämistä selittyvät useimmiten sillä, että he ovat syntyneet ja kasvaneet perheessä ja yhteisössä, jossa uskotaan jälleensyntymiseen. Tällaiset lapset omaksuvat tietoa ympäristöstään, unohtavat tietonsa lähteen (kryptomnesia) ja tämän jälkeen alkavat esittäytyä — jälleensyntymiseen uskovien vanhempien rohkaisemina — jälleensyntyneinä henkilöinä.

Usein nämä edesmenneet henkilöt ovat asuneet kymmenien kilometrien säteellä, mikä kertoo joko sielujen lyhyistä matkoista fyysisen kuoleman jälkeen tai siitä, että henkilöt ovat ainakin jossain määrin tuttuja lapsen perheelle. Jälleensyntyneen henkilöllisyys ei kuitenkaan selviä ilman tulkintoja, sillä lasten antamat nimet ovat jossain määrin virheellisiä. Tulkintaan perustuvan tunnistamisen jälkeen selviää, ettei henkilö elänyt tai kuollut lapsen kuvailemalla tavalla. Osa lapsen tiedoista voi kylläkin olla oikeita. Puolittainen tietäminen on täysin ymmärrettävissä, jos kyseessä on kryptomneesinen muisto ja sen enemmän tai vähemmän vapaamielinen tulkinta, mutta ei jos kyseessä on todellinen jälleensyntynyt sielu.

Myös aikuiset voivat väittää olevansa jälleensyntyneitä. Henkilö voi esimerkiksi alkaa yllättäen puhua hänelle muuten tuntemattomalla kielellä. Kuten edellä todettiin, tällaiset ksenoglossolalia- eli vierailla kielillä puhumis -ilmiöt selittyvät myös kryptomnesian avulla.

Usein ksenoglossolalia ja muut jälleensyntymiseen liittyvät ilmiöt ovat tulleet esille hypnoosissa. On kuitenkin kyseenalaista käyttää hypnoosissa ilmenneitä asioita todistusaineistona. Helposti mielikuviin eläytyvät henkilöt ovat helposti hypnotisoitavissa; mielikuvitus on hypnotisoitumisen tärkeä edellytys. Hypnoosissa ihminen voikin kokea mitä ihmeellisimpiä kokemuksia, ja myös kokea kokemuksensa täysin aidoiksi tapahtumiksi. Toisaalta ainakin joissain tapauksissa hypnotisoidut kykenevät hypnoosin jälkeen tai uudelleen hypnotisoitaessa kertomaan, mistä he saivat aineistoa ”edelliseen elämäänsä”.

Mielikuvien aitous toimii myös ilman hypnoosia. Filosofi Paul Kurtz on joskus pyytänyt opiskelijoitaan kuvittelemaan itselleen aikaisempia elämiä, ja saanut opiskelijoissaan aikaan hyvin voimakkaita mielikuvia. Joku on jopa kuvitellut olevansa kivikaudella elänyt alkuihminen.

Lisäksi hypnoositapauksiin liittyy tiedollisia epäloogisuuksia. Henkilöt voivat esimerkiksi kertoa hypnoosin aikana olevansa vuodessa ”1500 ennen Kristuksen syntymää”, mutta kuinka he tietävät 1500 vuotta ennen Jeesuksen syntymää Jeesuksen syntymästä, saati ilmaisusta ”eKr.”, joka kehitettiin vieläkin myöhemmin? Samoin henkilöt voivat luonnehtia yksityiskohtaisesti edellistä elämäänsä, mutta jättää pois tietoa, joka ei ole yleisessä tiedossa. Esimerkiksi eräs nainen koki olleensa ranskalaisen ylimyksen palvelustyttö ja kertoi täsmällisesti ylimyksen ylellisestä linnasta. Nainen jätti kuitenkin kertomatta ylimyksen vaimosta ja viidestä lapsesta. Linna olikin tarkkaan kuvattu useissa teoksissa, mutta ylimyksen elämänkerrassa ei mainita hänen vaimoaan ja viittä lastaan. Kryptomnesia kummittelee jälleen.

Yhteenvetävästi voi siis sanoa, että edellisiin elämiin palaava hypnoottinen regressio ei perustu todellisiin aikaisempiin elämiin, vaan se syntyy terapeutin ja potilaan odotusten, käsitysten ja luovuuden pohjalta. Tästä kertoo myös se, että hypnoosissa ihminen voi siirtyä edellisten elämiensä lisäksi tuleviin elämiinsä (ns. hypnoottinen progressio).

Jälleensyntymiseen liittyy myös filosofisia ongelmia: kuinka sielu, tajunta tms. voi esiintyä aivoista irrallaan? Entä kun maailman väkiluku kasvaa yhä kiihtyvää vauhtia, mistä Maata ylikansoittavien ihmisten sielut tulevat?

Lierikki Riikonen

Vierailija

Minua on joskus leikillisesti sanottu ennen syntymääni kuolleen isoisoisäni reinkarnaatioksi, koska kuulemma muistutan häntä varsin monessa suhteessa (patalaiska mutta kekseliäs erityisesti kehittämään työtä vähentäviä tai mukavuutta lisääviä vekottimia ja menetelmiä). Toisaalta minussa on havaittu yhtäläisyyksiä myös niin enoni kuin setänikin suhteen (taiteellinen useimmissa asioissa, mutta joissakin (yleensä merkityksettömissä) asioissa yllättävän säntillinen).

Vierailija
Sokea-ajaar
Skeptisyys ei ole yhteensopiva tieteen kanssa, koska tiede perustuu aksioomiin :p

Tiede on subjektiiviselta alustalta lähtenyttä, jos ihminen tekee sitä.

Ns. tiede ei ole aivan nykyiselläänkään yhteensopiva tietoisuuden kanssa, koska se ei voi tutkia sitä näennäisen objektiivisesti, sen ulkopuolelta. Myöskään aivokemiallisista prosesseista ei ole täydellistä selkoa vieläkään. Tietoisuuden ja luonnon tutkimuksen välissä on nykyään musta aukko. Kaikki tieteellinen tutkimus on tai pitäisi olla ainakin aluksi tietoisuuden tutkimusta, jos tietoisuus oletetaan ihmisen päällimmäiseksi kyvyksi. Jos tietoisuus on tuntematon ilmiö, miten voidaan saada sen takaa(/kierteisesti siitä itsestä) muka varmaa tai täydellistä tietoa?

Nonno Sokea-Ajaar - tieteen peruspilareitahan ovat sekä skeptisyys että uteliaisuus, tiedonjano. Eikä siellä aivoissa pelkkää kemiikkaa ole, vaan myös fysiaa (vrt. synapsi ja aktipotentiaali).

Vierailija

Aina kun mennään näin aralle alueelle tulee vastaan ensimmäisenä kysymys: entä faktat? Tämä pätee molempiin suuntiin. Hihhuleiden omat tutkimukset eivät täytä tieteellisen tutkimuksen kriteerejä, mutta toisaalta tiedemiehet eivät itse vaivaudu edes tutkimaan samoja asioita. Lähes poikkeuksetta skeptikkojen argumentit perustuvat loogiseen päättelyyn, eivät faktoihin.

Oikeastaan ainoa tuonpuoleiseen liittyvä aihealue, jota on tieteellisesti oikeasti tutkittu, on kuolemanrajakokemukset (NDE). Toistaiseksi teoriat NDE:ta vastaan ovat olleet varsin hataria. Reinkarnaation kohdalla voinee arvata tilanteen olevan sama. 99% niin sanotuista reinkarnaatiotarinoista on puhdasta roskaa. Silti jää se 1%, jota ei pystytä tieteellisesti selittämään.

Mitä sieluihin tulee, niin ehkäpä sielu on vain joillakin. Läheskään kaikkihan eivät edes toivo kuoleman jälkeistä elämää. Hieman samaan tapaan kuin tietokonepeleissä, vain osaa hahmoista ohjaa oikea pelaaja.

Vierailija

Mitä sieluihin tulee, niin ehkäpä sielu on vain joillakin. Läheskään kaikkihan eivät edes toivo kuoleman jälkeistä elämää. Hieman samaan tapaan kuin tietokonepeleissä, vain osaa hahmoista ohjaa oikea pelaaja.

Hyvin sanottu,oon joskus pohtinut sitä,että mites voi tietää onko kellään muulla sielua kun itellä?Voihan tämä olla kulissia vaan sua itseäkin varten.Et pysty mitenkään todistamaan tätä asiaa vääräksi tai oikeaksi.Skitsofreenikot rupeavat epäilemään kaikkea mahdollista,eikös se pohjaudu jotenkin aistien "vikoihin"?Eli voikos olla niin,että skitsot pääsevät vähän jyvälle tästä maailmasta?Nerous ja hulluushan on melko lailla samaa asiaa.

Vierailija
Sokea-ajaar
Tiede on subjektiiviselta alustalta lähtenyttä, jos ihminen tekee sitä.
Ei tuo tarkoita sitä etteikö objektiivisuus olisi ainakin jossain määrin ihmiselle mahdollista. Esim. itse en näe matematiikkaa kovinkaan subjektiivisesti. Lisäksi tieteellisen metodin avulla on saavutettu huomattavasti enemmän saavutuksia (?!!?!?) kuin muilla tavoilla.

Sokea-ajaar
Ns. tiede ei ole aivan nykyiselläänkään yhteensopiva tietoisuuden kanssa, koska se ei voi tutkia sitä näennäisen objektiivisesti, sen ulkopuolelta. Myöskään aivokemiallisista prosesseista ei ole täydellistä selkoa vieläkään. Tietoisuuden ja luonnon tutkimuksen välissä on nykyään musta aukko. Kaikki tieteellinen tutkimus on tai pitäisi olla ainakin aluksi tietoisuuden tutkimusta, jos tietoisuus oletetaan ihmisen päällimmäiseksi kyvyksi. Jos tietoisuus on tuntematon ilmiö, miten voidaan saada sen takaa(/kierteisesti siitä itsestä) muka varmaa tai täydellistä tietoa?
Niin kuin edellä sanoin tieteen saavutukset puhunevat puolestaan. Yksittäinen ihminen ei voi saavuttaa täydellistä objektiivisuutta, muttei tarvitsekaan.

Aivokemialliset prosessit ovat vielä hieman hämäriä sen takia että aivot ovat ihmisellä kallon sisällä ja niihin on vaikea päästä käsiksi.
Kyllähän sen kallon voi avata ihmisen ollessa hereillä, mutta en usko että kovinkaan moni haluaisi toimia tuollaisissa kokeissa koehenkilönä, siinä kun on niitä riskejä.

Sokea-ajaar
Mutta reinkarnaatio? Tietoisuuden jatkuminen tuntemattomaan kuoleman jälkeenkö?
Niin olen tuossa ihmetellyt miten se voisi edes teoriassa olla mahdollista? Elävien olentojen määrä kun ei ole pysynyt mitenkään vakiona maailmassa.

Vierailija

Jälleensyntymiseen olisi tosi mukava uskoa, mutta kuten tuossa jo mainittiin, miten teoria selittää jatkuvasti muuttuvat ihmismäärät? Että alussa oli kaikilla sielu ja nykyään ei? Kun katsoo tosi-tv:tä, niin joskus herää epäilys sieluttomuudesta, mutta ehkä se ei ole kuitenkaan pitävä selitys.

Jos se todistettaisiin, niin olisipa kiva aina jonkun ison virheen tehtyään vain todeta, että "no sitten seuraavassa elämässä", tai jos joku loukkaisi, niin "kyllä se siitä vielä joskus kärsii, jos ei nyt, niin tuhannen vuoden päästä..."

Muistelen lukeneeni jonkun tutkijan väitteen, että samat ihmiset pyörivät aina samoissa ympyröissä vuosituhannesta toiseen. Hän väitti, että teoria selitti sen, miten ihmiset usein joko vihaavat tai rakastavat tosiaan ensisilmäyksellä.

Vierailija
Quylthulg
Sokea-ajaar
t;]Ns. tiede ei ole aivan nykyiselläänkään yhteensopiva tietoisuuden kanssa, koska se ei voi tutkia sitä näennäisen objektiivisesti, sen ulkopuolelta. Myöskään aivokemiallisista prosesseista ei ole täydellistä selkoa vieläkään. Tietoisuuden ja luonnon tutkimuksen välissä on nykyään musta aukko. Kaikki tieteellinen tutkimus on tai pitäisi olla ainakin aluksi tietoisuuden tutkimusta, jos tietoisuus oletetaan ihmisen päällimmäiseksi kyvyksi. Jos tietoisuus on tuntematon ilmiö, miten voidaan saada sen takaa(/kierteisesti siitä itsestä) muka varmaa tai täydellistä tietoa?
Niin kuin edellä sanoin tieteen saavutukset puhunevat puolestaan. Yksittäinen ihminen ei voi saavuttaa täydellistä objektiivisuutta, muttei tarvitsekaan.

Aivokemialliset prosessit ovat vielä hieman hämäriä sen takia että aivot ovat ihmisellä kallon sisällä ja niihin on vaikea päästä käsiksi.
Kyllähän sen kallon voi avata ihmisen ollessa hereillä, mutta en usko että kovinkaan moni haluaisi toimia tuollaisissa kokeissa koehenkilönä, siinä kun on niitä riskejä.

Neurotieteiden kehitys on ollut 90-luvulla siinä määrin nopeaa että sitä ollaan paikoitellen nimitetty aivojen vuosikymmeneksi. Eri aivolohkojen toiminnot on tiedetty jo pitkään, välittäjäaineiden ja muiden vaikutusmekanismien toiminnasta on saatu uutta tietoa kehittyneen kuvaussysteemin avulla. Kenenkään päätä ei siis välttämättä tarvitse avata jotta aivoja voi tutkia. Esimerkiksi Otaniemen kylmälaboratorio kehittää jatkuvasti uusia neurotieteen kuvantamismenetelmiä joilla voidaan havaita vaikka kuinka musiikki vaikuttaa aivolohkoissa. Perinnöllisiä aivosaurauksia on tehokkaasti osattu paikantaa ja niihin on kehitetty paljon lääkkeitä.

Mitä tulee tietoisuuteen niin tavallaan Sokea-Ajaar on siinä määrin oikeassa että tietoisuutta on vaikeaa rajata pelkästään yksittäisiin aivotoimintoihin, tiedämme sen verran että tietoisuus ja tahdosta riippuva toiminta on keskittynyt isoihin aivoihin, muut aivojen osat ovat enemmän tai vähemmän tahdosta riippumattomia. Ajattelu tapahtuu aivokuorella. Joidenkin aivojen osa-alueiden toiminnan tiedämme hyvinkin tarkkaan mutta täsmällinen tietoisuuden määrittäminen on vaikeaa. Aivojen toimintaa ja tietoisuutta tutkitaan kuitenkin entistä enemmän ja esimerkiksi keinotekoisilla hermoverkkorakenteilla pyritään ymmärtämään paremmin ihmisaivojen toimintaa kokonaisuudessaan.

Vierailija
Echi
Neurotieteiden kehitys on ollut 90-luvulla siinä määrin nopeaa että sitä ollaan paikoitellen nimitetty aivojen vuosikymmeneksi. Eri aivolohkojen toiminnot on tiedetty jo pitkään, välittäjäaineiden ja muiden vaikutusmekanismien toiminnasta on saatu uutta tietoa kehittyneen kuvaussysteemin avulla. Kenenkään päätä ei siis välttämättä tarvitse avata jotta aivoja voi tutkia. Esimerkiksi Otaniemen kylmälaboratorio kehittää jatkuvasti uusia neurotieteen kuvantamismenetelmiä joilla voidaan havaita vaikka kuinka musiikki vaikuttaa aivolohkoissa. Perinnöllisiä aivosaurauksia on tehokkaasti osattu paikantaa ja niihin on kehitetty paljon lääkkeitä.
Niin, tarkoitinkin tuollaista tarkempaa tutkimusta, johon magneettikuvauksella, tms. ei vielä päästä. Mikroskooppiseen tarkkuuteen pääsemiseen taitaa olla vielä matkaa. Ajatusten yksityiskohtainen kuvaaminen voisi olla hienoa, joskin joidenkin mielestä ehkä pelottavaa.
Luin aiheesta pari vuotta sitten jonkin artikkelin, jossa kerrottiin näiden nykyisten menetelmien rajoituksista ja harmiteltiin sitä ettei ihmisen kallo ole lasista. Yritin etsiä lehteä muttei nyt löytänyt.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat