Seuraa 
Viestejä45973

Yleisesti oletetaan ajan syntyneen alkuräjähdyksessä, mutta mitä se todellisuudessa on. Hiukkasten liikettä? Onko se vain ihmisten omasta havainnoinnista johtuva tuntemus?

_____________________
Omenan kohtalo on kara

Sivut

Kommentit (108)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itse en osaa käsittää aikaa muuten kuin ajan kulumisella.
Mikä kuulostaa samalta, kuin vesi kastelee, koska se on märkää, koska se on vettä.

Me havaitsemme oman aikamme siten, että syy ja seuraus ketjun perusteella. Tältä pohjalta meille aika on sama kuin entropian suunta eli kohti epäjärjestystä.

Ihminen voi kokea myös muunkinlaista aikaa. Esimerkiksi muuttuneessa tajunnatilassa kuten unessa ei välttämättä havaita selkeätä ajansuuntaa.

Fysiikaalisesti meidän mittaamamme aika on kuitenkin suhteellista eli se riippuu havaitsijan ja havaittavan välisestä suhteellisesta nopeudesta. Nämä eri aikojen suhteelliset erot voidaan laskea suhteellisuusteorian lorenz muunnoksilla.

Kun mennään syvemmälle kvanttifysiikkaan ja kosmologiaan , niin esimerkiksi Hawking on ehdottanut imaginääristä aikaa, jolla päästään eroon mm. alkuräjähdyksen singulariteetin aiheuttamista äärettömyyksistä.

Kun taas mennään Plankin ajan mittakaavaan, niin erään teorian mukaan aika onkin siinä kvantitunut ja syy ja seuraus eivät enää välttämättä pädekään.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6434
tapani

Kun taas mennään Plankin ajan mittakaavaan, niin erään teorian mukaan aika onkin siinä kvantitunut ja syy ja seuraus eivät enää välttämättä pädekään.

Niin tämä "eräs" teoria on kyllä meidän standardimallimme. Joka sanoo, että Planckin mittakaavassa itse avaruus-ajan rakenne on niin kaoottinen, että EI OLE olemassa selviä ajan tai avaruuden suuntia. Ja tämä tekee syy/seuraus -suhteista pätemättömiä.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177

Aikia son hauska vekkuli . Siinäki mielessä ,että son toishalta
olemassa ,toishalta olematon. Pankaappa tiethen miehet aika
lasilevylle ,ja tiirakkappa sitä mikroskoopilla.
Son mahotonta, ko aikaa ei ole olemassa.
Yritäppä mettästä keritä viinakauphan ,ennenku se mennee kiini .
Perkuleko se aika mennee vihasesti, tietenki ne kerkis lukita ovet.
Pirut nauravat vain lasin takkaa, taaspa se Aslakki myöhästy.
Olis se seki jos aikaa ei olis ollenkhan, kaikki sattuis yhtä aikaa.
Olis se sekamelskaa . Ja joku järjestys se tässä maailmassa pittää olla.
Aika son semmonen asioitten järjestyksessä pitäjä.
Mutta kuitenkhan sitä ei ei tavalhan ees ole olemassa.
Missä pirun posahuksessa son maka syntyny ?
Aika on aina olemassa, ikusesti se vaikuttaa vaikka sen olemassaoloa emmä me raukat huomaa , jos aine katoaa ja liike loppuu.
Siltikki son olemassa. Niin solen tuon mie hunteerannu.

Aika on ihmisen itsensä luoma harha, jotta voisi ymmärtää kaikkia yhtä aikaa tapahtuvia asioita .

Oho, määrittelin ajan ajalla. Kehäperustelu my ass

Aika on sitä, ettet voi olla samassa tilassa uudestaan, missä olet ollut menneisyydessä: Aika on ikuista muuttumista. Aika on myöskin sana, jonka ihminen on keksinyt ymmärtääkseen todellisuutta.

Jos aika on suhteellista nopeuteen. Niin silloin on ikuisen muuttumisen nopeus suhteellista muuttumiseensa.

Mutta, jos nopeus hidastaa aikaa, eli sitä, miten hitaasti asiat muuttuvat, on oletettava, että jonkinlainen nopeus on oltava olemassa koko ajan.

Koska, jos ei olisi mitää nopeutta, ei olisi mitään, koska mitään ei voisi tapahtua, koska kaikki olisi jo tapahtunut, koska ei olisi nopeutta hidastamassa tapahtumia.

Eli aikaa ei ole olemassa, vaan aika on kuvaus ikuisesta muuttumisesta. Ja muuttumisen nopeuteen suhteellisesti vaikuttaa nopeus.

Johtopäätös: Tämän kaiken perusteella on pakko olettaa, että on olemassa äärettömyys. Koska, jos voisit saavuttaa äärettömän nopeuden, joka on mahdotonta, koska äärettömälle ei ole loppua, niin äärettömässä nopeudessa matkustaessasi kaikki muu olisi jo ehtinyt kulua loppuun, mikä on täysin absurdia. Tästä syystä on oltava äärettömyys!

?

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6434
regga
Aika on sitä, ettet voi olla samassa tilassa uudestaan, missä olet ollut menneisyydessä: Aika on ikuista muuttumista. Aika on myöskin sana, jonka ihminen on keksinyt ymmärtääkseen todellisuutta.

Jos aika on suhteellista nopeuteen. Niin silloin on ikuisen muuttumisen nopeus suhteellista muuttumiseensa.

Mutta, jos nopeus hidastaa aikaa, eli sitä, miten hitaasti asiat muuttuvat, on oletettava, että jonkinlainen nopeus on oltava olemassa koko ajan.

Koska, jos ei olisi mitää nopeutta, ei olisi mitään, koska mitään ei voisi tapahtua, koska kaikki olisi jo tapahtunut, koska ei olisi nopeutta hidastamassa tapahtumia.

Eli aikaa ei ole olemassa, vaan aika on kuvaus ikuisesta muuttumisesta. Ja muuttumisen nopeuteen suhteellisesti vaikuttaa nopeus.

Johtopäätös: Tämän kaiken perusteella on pakko olettaa, että on olemassa äärettömyys. Koska, jos voisit saavuttaa äärettömän nopeuden, joka on mahdotonta, koska äärettömälle ei ole loppua, niin äärettömässä nopeudessa matkustaessasi kaikki muu olisi jo ehtinyt kulua loppuun, mikä on täysin absurdia. Tästä syystä on oltava äärettömyys!

?

Tuo alku on ihan käsitettävää, mutta johtopäätös on pielessä. Kuuluu sarjaan: jos luonnonlait eivät olisi olemassa(jos voisit saavuttaa äärettömän nopeuden), niin sitten olisi sitä ja tätä. Luonnonlaki tässä tapauksessa on valon nopeuden äärellisyys (vielä siten että se on kaikille havaitsijoille sama). Siitä syystä äärettömyyttä ei ole.

Douglas Adams esitti käsityksensä ajasta jotenkin näin: "Aika on se mielen luoma illuusio, jolla ihminen yrittää selittää ristiriidan tämänhetkisen ja menneen aivoihin jättämien jälkien välillä."

Tai jotain.

Niin, ja Pelle Miljoona (tai Tumppi Varonen varmaankin)oli joskus tätä mieltä asiasta:

Kauan sitten kesä kuihtui taas kerran
nyt taivas kaatuu niskaan miljoonin kyynelin
olisimmepa voineet edes yhden kerran
uneksia itsemme elokuisiin tähtiin
mutta mä vain nielin Suomen maanteitä
tuhansia kilometrejä
nyt olen tässä sun vieressä
tuhansien kilometrien päässä

Aika on mahtavampi
kuin kumpikaan meistä
aika on vahvempi
kuin sinä ja minä yhdessä
aika on kelloa nopeampi
pidä mua nyt kädestä

Kukaan ei voi ottaa maailmaa syliinsä
jokainen meistä on voimaton
kukaan ei voi sammuttaa elämän sykettä
jokainen meistä sen orja on
mutta kukaan ei voi hukuttautua omiin kyyneliinsä
vaikka olisi kuinka onneton
kukaan ei voi muuta kuin elää elämää yksinäistä
jokainen meistä kylvää ja korjaa oman sadon

Aika ei kysy matkalippua
kaikki matkustavat ilmaiseksi
aika ei pysähdy väliasemilla
kaikki matkustavat loppuun asti
aika ei tottele kenenkään lakia
kaikki ovat sen vankeja

Tulevaisuus on magneetti ja niin voimakas
että on turha räpiköidä vastaan
ei ole jäljellä mitään mihin takertua
tempo vain kiihtyy ja imu kasvaa
vieden jokaisen meistä mukanaan
sitä vastustaa ei voi kukaan
olemme avaruuslaivassa
joka ei pysähdy vaikka olisimme haudassa

Aika ei ole kenenkään puolella
aika ei vihaa eikä rakasta
aika ei saata kuolla
aika on vanha ja viisas
aika on kuningasten kuningas

Toi boldattu kertoo varmaan semmoisesta subjektiivisesta kokemuksesta, joka liittyy sellaiseen konkreettiseen ilmiöön kuin ihmisen vanheneminen. Hui hui.

regga
Johtopäätös: Tämän kaiken perusteella on pakko olettaa, että on olemassa äärettömyys. Koska, jos voisit saavuttaa äärettömän nopeuden, joka on mahdotonta, koska äärettömälle ei ole loppua, niin äärettömässä nopeudessa matkustaessasi kaikki muu olisi jo ehtinyt kulua loppuun, mikä on täysin absurdia.

Eipäs vaan jos esim. lähdet pihaltasi äärettömällä nopeudella eli valonnopeudella käymään nakkikioskilla, vanhenee ympäristö reissulla vain sen verran kuinka kauan valolla kestää kulkea nakkikioskille ja takas kun taas itse et vanhene yhtään. Jotta 'kaikki muu olisi ehtinyt kulua loppuun' olis äärettömällä nopeudella matkustettava aika kauan, joka toisaalta olisi matkustajalle aivan sama ajan kulumattomuus. Tietenkään oikeasti tällaista tilannetta ei tule jossa kulkijan oman ajan kuluminen (siis kulumattomuus) olisi identtistä samassa vauhdissa riippumatta ulkona kuluvasta ajasta matkan aikana, koska ääretön on pelkkä käsite, eikä ääretöntä nopeutta ei voi koskaan saavuttaa kiihdyttämällä, vaan aina voi kiihdyttää lisää (olettaen että on bensaa tankissa). Jolloin nopeus siis ulkopuolelta katsottuna vain kasvaisi liikkujan kokemaan nopeuteen verrattuna logaritmisesti kohti valonnopeutta.

Hierro
Yleisesti oletetaan ajan syntyneen alkuräjähdyksessä, mutta mitä se todellisuudessa on. Hiukkasten liikettä? Onko se vain ihmisten omasta havainnoinnista johtuva tuntemus?

Lienee aika turha pohtia mikä ajan syvin olemus on - tai miksei jos aikaa on ja ajanfilosofia kiinnostaa?

Jonkinlainen kiinnekohta ajan filosofiaan saadaan kuitenkin Stephen Hawkingin jo parikymmentä vuotta sitten esittämiin ajan kolmen ilmenemismuodon kautta:

- Termodynaaminen aika, kiinnittää suunnan missä universumin epäjärjestys eli entropia kasvaa.
- Kosmologinen aika, ilmoittaa universumin laajenemissuunnan (voi olla myös imaginäärinen).
- Psykologinen aika, kiinnittää syy- seuraussuhteet ihmiselle, eli mikä on menneisyyttä ja tulevaisuutta.

bosoni
Fysikaalisesti aika on apusuure tapahtuminen järjestyksen kuvaamiselle.

Täällä on tullut jo monia kuvauksia ja selityksiä, mutta varmaan vielä mahtuu yksi (joka liittyykin mm. ainakin tähän bosonin viestiin.)

Silkkaa laiskuuttani lainaan itseäni tuolta 'alakerrasta', aforismejä käsitelleestä ketjusta, johon kirjoitin seuraavaa juuri muutama päivä sitten:

Aika estää kaikkea tapahtumasta kerralla.
- John Archibald Wheeler 1978 (Antti Pietiläisen toimittamasta kirjasta: ...sanoi tiedemies, Terra Cognita 2002)

Sama ajatus seinäkirjoituksessa:

Aika on luonnon keino estää kaikkea tapahtumasta yhtä aikaa.
(Heikki Jokinen: Kilroy kävi täällä, Otava 1986):

Tämän aforismin koen henkilökohtaisesti kiinnostavana, sillä törmäsin siihen ensi kerran kirjallisuudessa vasta kauan sen jälkeen, kun luulin itse 'keksineeni' sen. Olin kosmologian ja teoreettisen fysiikan popularisaatioita lukiessani tullut mietiskelleeksi asiaa, ja luulin oivaltaneeni jotain tärkeää. No, ehkä oivalsinkin, mutta ajatus lienee ikivanha - en nimittäin oikein jaksa uskoa, että tuo Wheelerkään olisi sitä ensimmäisenä keksinyt, tuskin esittänytkään. Ajatukseen olen sittemmin törmännyt muuallakin - sattuisiko joku tietämään, keneltä tuo mahtaisi olla aivan alun perin lähtöisin?

Edellä oleva oli siis lainausta - en nyt viitsi ruveta tekstiä tähän ketjuun paremmin sopivaksi muokkaamaan, mutta esim. tuohon kysymykseeni saattaisi täällä joku jopa tietää vastauksen?

Selitän hiukan tarkemmin, miten aikanaan tuohon 'oivallukseen' päädyin (sitä ennen totean, että on mielenkiintoista havaita, että näin lukuisia vuosia jälkeenpäin tuo aforismien oivallus ei tunnu oikeastaan miltään - itsestään selvyyshän tuo pikemminkin on, mutta ajatus tuntui aikanaan hyvinkin syvälliseltä.)

Oivallukseen päädyin siten, että yritin ymmärtää aikaa ulottuvuutena. (Kosmologian popularisaatioissahan käsitellään jatkuvasti vähintään neljään ulottuvuutta - säieteorioiden myötähän ulottuvuuksia oletetaan voivan olla enemmänkin, kuten tiedätte.) Tuntemamme tilaulottuvuudethan hahmotamme aivan luontaisesti, mutta miten matematiikkaa hallitsematon maallikko ymmärtäisi (avaruus-)ajan ulottuvuutena? Alla olen hiukan kuvannut, miten ajan olemusta ajatuksissani pähkäilemällä kuvittelin oivaltaneeni tavan 'ymmärtää' aika - ainakin auttavasti - ulottuvuutena ilman matematiikkaa. Tai ei ehkä niinkään lopulta aikaa ulottuvuutena, vaan pikemminkin ajan merkitystä tapahtumien mahdollistajana - tästä siis seuraavassa.

Itse muotoilin tuon Wheelerin ajatuksen aikanaan nimen omaan niin päin, että aika mahdollistaa eri aikaiset tapahtumat, eli Wheelerin aforismi ikään kuin positiivisesti ilmaistuna. Tämä oli kylläkin vaan 'sivutuote' varsinaisista 'ulottuvuuspähkäilyistäni': En nimittäin ajatellut pelkästään, että aika mahdollistaa eri aikaiset tapahtumat, vaan että aika mahdollistaa ylipäätään tapahtumat. Ajattelin, että jokainen tapahtuma, kuinka lyhyt tahansa, vie kuitenkin aina aikaa - kuinka vähän tahansa, ja jos aikaa ei lainkaan olisi, niin maailmankaikkeuden kaikki menneet, nykyiset ja tulevat tapahtumat olisivat vain ikään kuin yksi 'klöntti'. Voitaisiinko silloin edes sanoa mitään tapahtumia olevankaan? Ja olisiko itse asiassa edes tuota 'klönttiä'? Eiväthän tapahtumat ole kai olemassa ennen tapahtumistaan? Hmm Mutta tässä törmätään tietenkin kvanttifysiikkaan, eikä mitään 'klönttiä' synny, eikä moisilla pähkäilyillä tietenkään muutenkaan ole mitään virkaa? Ja jos olisikin, ne on taatusti pähkäillyt jo moni antiikista alkaen? Kuten huomaatte, asia näyttäisi olevan minulle vieläkin hiukan klöntissä.

Fysiikkaa ja matematiikkaa taitamattomana en luonnollisesti osaa arvioida, että kuvasiko tuo ammoinen pähkäilyni nyt sitten edes auttavasti ajan 'ulottuvuudellista' luonnetta, vaiko jotain ihan muuta (bosonin viestissä puhutaan tapahtumien järjestyksestä, ja sehän on mielestäni tavallaan sama asia kuin tuossa aforismissa, hiukan eri tavalla muotoiltuna?), mutta kai tuossa aforismin määritelmässä ainakin jotain järkeä sentään täytyy olla, kun tuo Wheelerkin on sen nimiinsä kirjannut, ja ajatus on oikein kirjoihin ja kansiinkin painettu?

Tällaiset mahtavat olla kuitenkin fyysikoille ja matemaatikoille alakoulutason itsestään selvyyksiä. Jo tuo bosonin määritelmä viittaisi minusta siihen, että moisen aforismin 'uutuusarvo' edes verbaalisena kiteytyksenä ei liene alaan vihkiytyneelle hääppöinen?

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6434

Kuten ChG:n kirjoitus osoitti, niin pähkäily ajan luonteesta heittää häränpyllyä kvanttifysiikassa, eli siis lähinnä Planckin pituutta pienemmissä skaaloissa. Siellä eivät käsittääkseni päde enää Hawkinginkaan mainitsemat kolme ajan määritelmää. Mikä olisi entropian suunta jos itse avaruus ja aika heilahtelisivat satunnaisesti "eteen" ja "taaksepäin"?
Aika on matemaattinen apuväline, mutta ilmeisesti vain "möhkälemaailmassamme".
Käsittääkseni säieteorioissa asia pelastautuu sillä, että näissä skaaloissa tulevat mukaan lisäulottuvuudet, eli aika ja avaruus "vuotavat" mitattavissa olevasta maailmastamme.

Lentotaidoton
Kuten ChG:n kirjoitus osoitti, niin pähkäily ajan luonteesta heittää häränpyllyä kvanttifysiikassa, eli siis lähinnä Planckin pituutta pienemmissä skaaloissa. Siellä eivät käsittääkseni päde enää Hawkinginkaan mainitsemat kolme ajan määritelmää. Mikä olisi entropian suunta jos itse avaruus ja aika heilahtelisivat satunnaisesti "eteen" ja "taaksepäin"?
Aika on matemaattinen apuväline, mutta ilmeisesti vain "möhkälemaailmassamme".
Käsittääkseni säieteorioissa asia pelastautuu sillä, että näissä skaaloissa tulevat mukaan lisäulottuvuudet, eli aika ja avaruus "vuotavat" mitattavissa olevasta maailmastamme.

Näin on. Tuolla avaruusajan katoamisella Planckin aikaa ja pituutta pienemmissä skaaloissa perustellaankin usein sitä näkökohtaa, että aika on ainoastaan emergentti ilmiö, eli ilmiö joka nousee esiin suuressa mittakaavassa.

Landau
Lentotaidoton
Kuten ChG:n kirjoitus osoitti, niin pähkäily ajan luonteesta heittää häränpyllyä kvanttifysiikassa, eli siis lähinnä Planckin pituutta pienemmissä skaaloissa. Siellä eivät käsittääkseni päde enää Hawkinginkaan mainitsemat kolme ajan määritelmää. Mikä olisi entropian suunta jos itse avaruus ja aika heilahtelisivat satunnaisesti "eteen" ja "taaksepäin"?
Aika on matemaattinen apuväline, mutta ilmeisesti vain "möhkälemaailmassamme".
Käsittääkseni säieteorioissa asia pelastautuu sillä, että näissä skaaloissa tulevat mukaan lisäulottuvuudet, eli aika ja avaruus "vuotavat" mitattavissa olevasta maailmastamme.



Näin on. Tuolla avaruusajan katoamisella Planckin aikaa ja pituutta pienemmissä skaaloissa perustellaankin usein sitä näkökohtaa, että aika on ainoastaan emergentti ilmiö, eli ilmiö joka nousee esiin suuressa mittakaavassa.

No niinhän itsekin arvelin, että viimeistään kvanttifysiikkaan moinen päättely tyssää. Kiitos kommenteistanne.

Mutta mitäs olette mieltä - olisiko tuollainen pähkäily ollut relevanttia edes ennen kvanttifysiikkaa (ja suhteellisuusteoriaa), vai olisiko mennyt pahasti metsikköön jo silloin? (No silloin ei kai olisi välttämättä edes ajateltu aikaa 'ulottuvuutena', mutta tuo oletus ei kai olekaan välttämätön, että kyseisen päättelyketjun voi tehdä.) Olisin hyvin hämmästynyt, ellei pähkäilyssäni olisi jotain oleellista virhepäätelmää jo perinteisen fysiikankin kannalta?

Eivätkös niin matemaatikot kuin filosofitkin ole pähkäilleet tämän tapaisia kautta aikojen?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat