Motiivi

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Meillä on tässä psykologian eka kurssi meneillään ja meille opetettiin, että 1700-luvulla joku kehitteli sellasen teorian, että motiivi on tuskan välttämistä. Eli se, miksi ihminen tekee jotakin, on se, että ihminen haluaa välttää tuskan kokemista.

Mielestäni ihan nerokas oivallus, mutta mä vähän viilailin sitä mielessäni ja mun mielestä uus ja toimivampi versio ois tällänen:

"Suora tai epäsuora hyöty motivoi ihmisen tekemään jotakin. Ainoa poikkeava motiivi on rakkaus."

Eli hyöty on se, joka saa ihmisen tekemään jotakin. Motiivi on siis henkilökohtaisen hyödyn tavoittelemista toiminnan kautta. Jos teen työtä, saan siitä rahaa. Jos taas nautin jalkapallosta, en saa siitä rahaa, mutta vaikkapa hyvän mielen ja fyysistä kuntoa, joka on laskettavissa hyödyksi. Huoneen siivoaminen tuo yleistä viihtyvyyttä ja vähentää astmaattisia oireita ja harventaa ylikasvanutta pölykoirapopulaatiota.

On muuten tärkeää huomata, että hyöty ei välttämättä tarkota oikeasti hyötyä. Jos ihminen on tyhmä eikä osaa vaikkapa laskea, hän ei välttämättä hyödy mitenkään. Hän kuitenkin valitsee sen vaihtoehdon, josta hän uskoo hyötyvänsä. Eli henkilön käsitys hyödystä vaikuttaa motiiviin (hyötykäsitys ~= motiivi) käytännössä sataprosenttisesti.

Rakkaus on mielenkiintoinen poikkeus, sillä se motivoi ihmisen tekemään epäitsekkäitä tekoja. Se on mielestäni tärkeää mainita motivaatioteoriassa.

Mulla vaan lähinnä tuli mieleen, että onko tää jo keksitty?

Sivut

Kommentit (91)

Vierailija

Mikä motivoi ihmisen hyppäämään esimerkiksi pelastamaan vieraan lapsen hukkumiselta vaikka oma henki on vaarassa pelastamisen yhteydessä? Ei siinä tilanteessa mitään henkilökohtaista hyötyä haeta. Ja tuskin rakastetaan täysin ventovierasta lasta.

Vierailija

Jos mä saan kunnioitusta näyttämällä olevani kovin äijä ja murskaamalla jalkani lekalla, niin en vältä tuskaa vaan koen kunnioituksen olevan suurempi hyöty kun sen ansaitsemisesta aiheutuva tuska. Eli tavottelen hyötyä. Ja tässä tulee esille se, että joidenkin hyötykäsitys voi olla myös omituinen - en mä niin tekis mut joku tahvo vois vaikka tehäkki, jos ois tarpeeks juntti tai kunnianhimonen.

Ja jos pelastan jonkun lapsen, teen sen rakkaudesta. Rakkaus saa meidät tekemään epäitsekkäitä tekoja. Mun mielestä just rakkauden tärkeimpiä kriteereitä on se, että se saa ihmisen niin sekasin että se saa ihmisen tekemään jotain epäitsekästä.

Vierailija

Enpä laskisi uusia ajatuksi ja teorioita niin epämääräisen termin pohjalle kuin rakkaus.

Päätelmäsi siitä että kaikki epäitsekkäät teot lähtee rakkaudesta ontuu. Taidat ymmärtää rakkauden aika laveasti.

Vierailija

No ruvetaanko harrastamaan määrittelyfilosifiaa? Voidaan kyseenalaistaa kaikki sanat ja etsiä substanssia. :\

Vierailija
IronLionZion
Mikä motivoi ihmisen hyppäämään esimerkiksi pelastamaan vieraan lapsen hukkumiselta vaikka oma henki on vaarassa pelastamisen yhteydessä? Ei siinä tilanteessa mitään henkilökohtaista hyötyä haeta. Ja tuskin rakastetaan täysin ventovierasta lasta.



Miksi sitten hyppäisit ventovieraan lapsen perään, jos et tätä missään määrin rakasta? Tekohan on vastoin tuskan välttämisen periaatetta. Tuskin riskeeraat henkeäsi vain koska olet ymmärtänyt sen olevan oikein?

IronLionZion
Päätelmäsi siitä että kaikki epäitsekkäät teot lähtee rakkaudesta ontuu. Taidat ymmärtää rakkauden aika laveasti.

Rakkaus on suomessa suhteellisen lavea sana, kun esim. kreikassa se on jaettu neljään (agape, filia, eros, stergo).

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005
IronLionZion
Mikä motivoi ihmisen hyppäämään esimerkiksi pelastamaan vieraan lapsen hukkumiselta vaikka oma henki on vaarassa pelastamisen yhteydessä? Ei siinä tilanteessa mitään henkilökohtaista hyötyä haeta. Ja tuskin rakastetaan täysin ventovierasta lasta.

Moni tekee epäitsekkäitä tekoja välttyäkseen tunnontuskilta: "Olisin voinut pelastaa sen lapsen hengen jos olisin vain vähän viitsinyt kastua, mutta en minä itsekäs sika sitäkään tehnyt". Moni myös haluaa rohkean sankarin maineen, kuten mies joka haluaa pelastaa naisen ampiaiselta tms.

Vierailija

Jos tehdään "epäitsekäs" teko itsekkäillä motiiveilla, ei teko tietystikään ole epäitsekäs.

Rakkaus aiheuttaa epäitsekkäitä tekoja.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Filosofi Pekka Himasella oli kiinnostava tulkinta, että kristinuskokin perustuisi pitkälti "ikuisen elämän markkinointiin", ja siten toisten auttaminen olisi kristityn motiivien kannalta loppupeleissä itsekästä toimintaa. Eräänlaista synninpäästöä siis.

Erkkimon
Ja jos pelastan jonkun lapsen, teen sen rakkaudesta. Rakkaus saa meidät tekemään epäitsekkäitä tekoja. Mun mielestä just rakkauden tärkeimpiä kriteereitä on se, että se saa ihmisen niin sekasin että se saa ihmisen tekemään jotain epäitsekästä.

Tätä kutsutaan yleisemmällä tasolla altruismiksi. Sillä ei välttämättä ole rakkauden kanssa juurikaan tekemistä, riippuen määritteleekö sanan tyhjäpäismäisen kemiallisesti vai sivistyneen humanistisesti. Tai tarkemmin esimerkiksi noilla neljällä alkukreikankielisellä käsitteellä.

Lisäksi psykologian uusiotermi harmoninen resonanssi on tutustumisen arvoinen käsite (tämänkin aiheen tiimoilta). Korkeamman kehitystason eläimet harjoittavat sympatiaa, empatiaa ja altruismia aivan luonnostaan. Tämä on ihmisillekin paljon luonnollisempaa kuin egoismi. 'Resonanssin' kasvaminen ihmisessä vain vaatii sopivat kasvuolosuhteet ja sitä tukevaa sosialisaatiota. Motiivien palauttaminen silkkaan itsekkyyteen toimii kyllä, mutta silloin epäitsekkyyden määritteleminen olisi hyvin vaikeaa ja koko käsite tulisi aika turhaksi tässä kontekstissa.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Mikään teko, tehty tai tekemättä jätetty ei ole 'epäitsekäs'. Kaikki tehdyt tai tekemättömät teot johtavat loppujenlopuksi siihen, että tekijä tavalla tai toisella saa myös itselleen niistä huötyä. Tätä ei tarvitse tekijän itse edes tiedostaa sinänsä. Pyyteetön tai, jos halutaan sanoa epäitsekäs teko on täysi mahdottomuus. Jokaista tekoa seuraa jotakin, vastateko, ajatus tai mitä tahansa.

Eli kyllä nuo rakkauden epäitsekkyys, pelastan epäitsekkäästi tuntemattoman lapsen koska en siitä hyötyä saa ja epäitsekäs teko itsekkäillä motiiveilla voidaan unohtaa. Pohjimmiltaan kyse on samasta asiasta puhuttiinpa epäitsekkäästä tai itsekkäästä teosta.

Vierailija

Siis eihän rakkaus rajaudu kristinuskoon.

Altruismista sen verran, että siinä on kysymys juuri normaalista motivaatiosta. Siinä tavoitellaan hyötyä. Just siitä syystä altruismi pidetään erossa rakkaudesta ja juuri siksi altruismi voidaan lukea korkeintaan osaksi rakkautta.

Wikipedia
Kustannus (C) < Sukulaisuussuhde (r) · Hyöty (B)



Muutenkin altruistinen sukulaisuussuhde on kyseenalainen motivaation kannalta, sillä on kysymys lähestulkoon tavasta reagoida ärsykkeisiin tai jopa vaistosta. Ihmisten kohdalla taas altruismi usein luokitellaan rakkaudeksi. Eläinten keskuudessa ei ole rakkautta - vain altruismia. Vain ihmisten keskuudessa esiintyy rakkautta.

Ja lainaisin mielelläni vielä kerran SciurusVulgariksen kommenttia.

SciurusVulgaris
Rakkaus on suomessa suhteellisen lavea sana, kun esim. kreikassa se on jaettu neljään (agape, filia, eros, stergo).



Peksu
Tätä [hyötymistä "epäitsekkäästä" teosta] ei tarvitse tekijän itse edes tiedostaa sinänsä.

Jo se, ettei tekijä tiedosta hyötyä, riittää tekemään siitä hänen näkökulmastaan epäitsekkään ja teoreettisesti rakkudellisen. Motiivi on tiedostettavaa hyötymistä tekijän älynlahjoista tai tiedoista riippumatta.

Yritättekö te kaverit nyt ihan oikeasti kieltää rakkauden olemassaolon?

Vierailija
Erkkimon

Yritättekö te kaverit nyt ihan oikeasti kieltää rakkauden olemassaolon?

Ei ehkä rakkautta sinänsä, mutta pyyteettömän rakkauden. Kyllähän ihminen voi rakastua ja rakastaa, mutta samalla se rakkaus on tavallaan rakkautta myös itseä kohtaa. Rakkaus on erittäin hyvä esimerkki tilanteesta, jossa kumpikin osapuoli hyötyy olemassaolosta ja 'rakkaudesta' toisiaan kohtaan.

Myös yksipuolinen rakkaus hyödyttää rakastavaa osapuolta, vaikka kaikkien mielestä ei välttämättä näin olekaan. Ihminenhän saa siitäkin jotakin tunnetiloja ja en usko sellaisen tilan olevan 'aito' tai ainakaan kestävän hetkeä pidempään, mikäli siitä mitään ei saa.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26993
Liittynyt13.5.2005
Erkkimon
Jos tehdään "epäitsekäs" teko itsekkäillä motiiveilla, ei teko tietystikään ole epäitsekäs.

Rakkaus aiheuttaa epäitsekkäitä tekoja.

Itsekkyys ja epäitsekkyys ovat antroposentrisiä käsitteitä, joilla ei ole universaalia, yksiselitteistä merkitystä. Jos käyttäytymistä primitiivireaktiona ajatellaan ja sikäli kun aivot löytyvät vain itsenäisiltä "käyttäytyjiltä" - eliöiltä -, on käyttäytyminen, vaikkakin myös fakultatiivisesti määräytyvää, aina lajityypin esi-isille ominaista. Käyttäytyminen kumuloituu eliöille elinympäristön "ymmärtämisestä" ja sen suhteen "orientoitumisesta" funktionaalisella tavalla, missä kiintymyksenkohteet (vastinparit), joita vasten orientoituminen tapahtuu tarkoittaa tuota "ymmärtämistä". Jos ymmärtämistä ajatellaan antroposentrisenä käsitteenä ja vaikka kiintymyksenkohteet tällöin määräytyvät hyvin paljon sekä kulttuurisidonnaisesti, että ennalta altistettuun harjoitteluun nähden, määräytyy "kiintymys"-tunne yksilön geneettisen perimän mukaan, tai sitten sen yksilön solukehittymisen aluvaiheessa vallinneen lämpötilan mukaan, joka tosin sekin on ominaisuus, joka on geneettinen sikäli kun lämpötila geneettiseen koodaamiseen vaikuttaa.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Jätitte huomaamatta tietoisuuden, joka on merkittävässä osassa. Ensinnäkin motiivi on subjektiivinen ja riippuu henkilön älynlahjoista ja arvoista ja sensellaisista. Vaikka "rakkaus" hyödyttäisikin ihmistä, ei se tee rakastamisesta itsekästä, koska tarkoituksena ei ole hyötyä eikä hyötymistä tajuta. Enkä muuten usko kaikissa tilanteissa rakastajan hyötyvän rakastamisestaan mitenkään.

"Mitä mä siitä kostun?" on aika yleinen fraasi leffoissa ja irl. Yleensä mitään ei tehdä, jos ei saa tarpeeksi fyffeä tai jotain muuta hyödykettä -> ei hyödytä, ei tehdä. Siinä normaali motiivi. Mä taas (enkä muuten varmasti ole läheskään ainoa) oon auttanu monia ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa ja vastaavissa, vaikka en oo kokenu siitä hyötyväni yhtään mitenkään. Enkä muuten varmasti oo mitenkään ite siitä hyötyny enkä koskaan tuu hyötymään. Luokittelen sen siis sillon rakkaudeks - yhdeksi niistä monista rakkauden laaduista.

Näen tarvetta viilata teesiäni: "Suora tai epäsuora subjektiivinen hyöty motivoi ihmisen tekemään jotakin. Ainoa poikkeava motiivi on rakkaus."

Vierailija

Toi rakkaus on toki tärkeä aihe, mutta loppujenlopuksi sivuseikka - vaan se esiintyvä poikkeus. Tässä nyt taidetaan vaan riidellä rakkauden määritelmästä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat