Kohteliaisuus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Pienelle lapselle opetettiin jo aikojen alussa tämä konfutselainen totuus: "Kunnioita niitä, jotka ovat sinua viisaampia ja vanhempia" Sen jälkeen ovat seuraneet lukuisat kiellot ja 'koulimiset' niin, että lapsesta saadaan kelpo kansalainen. Kohteliaisuuden opettelu jatkuu pitkälle aikuisuuteen: kouluissa, työpaikoilla...kaikkialla. Yhteiskunta opettaa jokaista yksilöä tietyille normeille.
Kysymys kuuluukin mihin saakka olemme valmiit menemään, jotta antaisimme kohteliaan vaikutelman? Olemmeko valmiit syömään vierasta ruokaa bisnelounaalla, vaikka emme pitäisikään sen mausta? Olemmeko valmiit kiittämään jostain mikä ei miellytä meitä sen takia, että emme halua loukata kyseistä henkilöä? Olemmeko valmiit puhelemaan small talkia tuntikaudet antaaksemme kohteliaan vaikutelman?
Lisäksi jokainen kulttuuri asettaa tietyn kohteliaisuuden arvon yksilölle. Vieraasta kulttuurista tuleva yksilö ei yleensä ymmärrä tätä. Kuinkakohan monta kertaa joku suomalainen on kauhistellut venäläisten tapoja? Tai kuinkakohan moni ulkomaalainen pitää "jääreikään" hyppääviä suomalaisia epäsivistyneinä? Tapansa kullakin.

Kommentit (15)

pepe+
Seuraa 
Viestejä253
Liittynyt16.3.2005
Coach

Kysymys kuuluukin mihin saakka olemme valmiit menemään, jotta antaisimme kohteliaan vaikutelman?

Näinpä muutama vuosi sitten telkkarista dokumentin, jossa oli kaupan valvontakameran kuvaa. Siinä pikku muksut sytyttivät roskiksen palamaan, jotta ilmeisesti pystyisivät näpistämään tavaraa roskiksen sammutus hämmingissä. Kassa jonossa takana oleva herrasmies huomasi että roskis käryää mutta ei kohteliaana miehenä voinut heti keskeyttää edellisen asiakkaan keskusteluja myyjän kanssa. Kun sitten vihdoin sai asiansa sanottua roskiksen vieressä oleva lehtiteline oli jo tulessa ja kohta sitä myöten koko kauppa.

yst. pn

Vierailija

Tietenkin "kohteliaisuudella" on rajat, jotka oppii kyllä jokainen tuntemaan, sitten kun on tuota "kohteliaisuuskorvaa". Vastaan jokaiseen kysymykseen erikseen, se on kivointa!

Kuinka voi tietää, että vieras ruoka on pahaa, jos ei ole sitä maistanut? Typerä ihminen kieltäytyy etanoista, vaikka ei olisi niitä koskaan maistanut sillä verukkeella, että "ne on pahoja". Kohteliaisuuteen kuuluukin ruuan maistaminen (normaali suupala, ei mikään haarukankärjellinen). Jos on pahaa, loppuun ei tarvitse syödä.

Kiittäminen on MUST, ei niinkään lahjan takia (josta ei pidä) vaan kiitos tulee siitä, että toinen on muistanut ja huomioinut lahjan saajaa.

Small talkia ei puhuta tuntikausia, se on lyhyttä puhelua, kuten nimikin kertoo. Small talkin jälkeen (kesto siis n. 5 min) voi sanoa vaikka: "oli hauska (tms.) tutustua, nyt siirryn saniteetti-fasiliteettitiloihin". Lopetuslause voi olla myös järkevämpi.

Toisten ihmisten kunnioitus on universaalia. Tähän perustuvat käytöstavat. Vodkan juominen ja avantouinti eivät ole käytöstapoja, vaan pelkkiä tapoja.

Joitain yksittäisiä asioita on kulttuureissa eri tavalla, esim. se, ettei naisia kätellä jne. Mutta jos eri kulttuureista tulevat ihmiset kunnioittavat toisiaan, sen huomaa, vaikka kättelyä ei tapahtuisikaan. Ja kunnioittamista ei esitetä tai opetella, se tulee luonnostaan, kun on tajunnut, että kaikki ovat samanarvoisia.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14017
Liittynyt23.6.2005
Coach
Olemmeko valmiit kiittämään jostain mikä ei miellytä meitä sen takia, että emme halua loukata kyseistä henkilöä?

Ehdottomasti ja tämä on aivan oikein. Ainahan voi heittää valkoisen valheen, että saa esim. ko. ruoasta ihottumaa, ruoansulatusvaivoja, "olen syönyt jo, kiitos" ym. Mielestäni tämä on hienovaraista ja kulturellia, jos todella ei kykene kahlaamaan sitä borssia pohjaan asti.

Coach
Olemmeko valmiit puhelemaan small talkia tuntikaudet antaaksemme kohteliaan vaikutelman?

Ei sellaista jaksa kukaan. Mitä tutummaksi ihminen tulee edes jollain alueella, sitä vähemmäksi voi vähitellen jättää "ilmeellistä kohteliaisuusmaskia" (joksi sitä itse nyt nimitän). Toisen reaktiot huomioonottaen. Tuntemattomien kanssa kohteliaisuuden treenailu tekee hyvä itseluottamukselle, mutta tarpeeksi toistettuan niistäkin tulee itsestäänselvyyksiä, mikä taas luo epäaitouden vaikutelmaan ennen pitkää.

Suomalaisten kyky puhua toisilleen tällä tavoin vaihtelee mielestäni turhan paljon. Se luo epävarmuutta, koska ei voi luottaa tiettyihin eleisiin ja reaktioihin, yhteinen tapakulttuurimme siis minusta ontuu. Tässä mielessä ulkomaalaisten kanssa on joskus jopa paremmassa kontaktissa, koska he ymmärtävät että viesti on kohteliasta edes näytellä ottavansa niinkuin sen oletetaan otettavan. Itseään kannattaa psyykata positiivisesti ja uskoa toisesta mieluummin hyvää. Tämä pätee mielestäni kaikkeen face-to-face -käytökseen. Emotionaalinen luottamus kommunikoi vastapuolelle, että muureja voi laskea.

Coach
Lisäksi jokainen kulttuuri asettaa tietyn kohteliaisuuden arvon yksilölle. Vieraasta kulttuurista tuleva yksilö ei yleensä ymmärrä tätä. Kuinkakohan monta kertaa joku suomalainen on kauhistellut venäläisten tapoja? Tai kuinkakohan moni ulkomaalainen pitää "jääreikään" hyppääviä suomalaisia epäsivistyneinä? Tapansa kullakin.

Korostaisin nyt samaistumisen kyvyn merkitystä. Vieraiden kulttuurien edustajien kanssa tulee tässä juteltua lähes päivittäin, joten ainakin itselläni heihin pätee korkea standardi joka tapauksessa, väärinymmärtämisen välttämiseksi. Ylikohteliaisuus (hymy, silmiin katsominen puhuttaessa, hyvä rythi, kiinnostunut ilme, smalltalk-BS) tulkitaan todennnäköisemmin kohteliaisuutena ja samalla antaa meistä suomalaisistakin parempaa kuvaa.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Kohteliaisuu on loppujen lopuksi hyvin vaikea laji kun päästään muihin kulttuureihin asti

Esimerkiksi vaikka japanilaisten lahjakulttuuri on vaikea. Menet esimerkiksi opettajaksi ja sinun odotetaan antavan muille opettajille lahjat ja lahjan arvon ja arvotuksen mukaan sinun odotetaan voivan pyytää apua jne. Jos ostat lahjan ja annat sen mitään ajattelematta, pureutuu kuulemma maan kansalainen ihan paketista tuotteen sisällön hinnasta alkuperämaahan asti tutkimaan pakettia. Vastaavaa hintaluokkaa ja vastaavaa laatuluokkaa puhumattakaan lahjan tarkoitusta ja niin sanottua kunnianosoitusta pohditaan tarkkaan. Kuinka läheinen voit olettaa lahjanantajan tuntevan itsensä olevan kanssasi? Mitä hän mahdollisesti toivoisi lahjan antamisellaan sen symbolisoivan?

Amerkikka-leffoissa kohteliaisuuden kuulostavat teennäisyyksiltä.

Muistaakseni Brysselissä pidetään vessassa kalenteria. Mikäli syntymäpäiväsi on merkitty kalenteriin voit katsoa olevasi läheinen ystävä kalenterin omistajaperheen kanssa.

Jossain juhlat ovat aina nyyttäreitä toisaalla maksaa kestitsijä kulut. Joskus lahjat saa juhlittava joskus hän jakaa lahjoja.
------

Usein huomaivaisuus on paras kohteliasuus. Sen lisäksi että osaa oikeita sanoja ja hyviäkin puheita usein arvokkaammaksi osoittautuu hetki jolloin osaat olla hiljaa.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Kiinalaisessa kulttuurissa kohteliaisuus menee pitkälle. Mitäkähän nyt muistaisin. Jos neuvottelukumppani antaa käyntikortin, sitä pitää mielenkiinnolla tutkia, ennen kuin laittaa sen lompakkoonsa, vaikkei ymmärrä höykäsen pölähdystä koukeroista. Ruokailessa ei saa koskaan syödä kaikkea, muuten katsovat, ettei ole kylläinen ja hommaavat lisää sapuskaa vaikka kivenkolosta. Hyvä on myös maiskutella, röyhtäillä ja piereskellä aterian aikana, osoittaakseen nautintoa.

Kultuurivallankumouksesta eikä seksistä ei saa puhua. Jalkapohjan esille tuominen vahingossakin on sama, kuin näyttäisi keskaria. Kiinalaiset eivät koskaan sano ei, vaan asia kierretään, vaikka tarkoitettaisiinkin sitä. Esimies, alainen, vanhempi, nuorempi, opettaja, oppilas, mies, nainen, poika, tytär, mies,vaimo kaikki nuo arvot ovat heille täyttä totta. Lahjoja voi antaa ja pitääkin, ne eivät saa olla kuitenkaan lahjuksia, eivätkä roskaelektroniikkaa, heillä on sitä omasta takaa. Lahjan arvo ei saa olla liian suuri, koska vastalahja määräytyy sen mukaan, koriste-esineet ovat hyviä, jollei muuta keksi, niin viinapullo käy aina.

Kiinalaiset ovat kuulemma eteviä neuvottelijoita. Saattavat mennä yhtäkkkiä aivan hiljaisiksi ja alkaa tupakoimaan. Ruotsalaiset, eivätkä Amerikkalaiset small tolkin puhujat eivät sitä tahdo tajuta. Vääntelehtivät tuoleissaan. Suomalaiseen luonteeseen sopii, kaivavat itsekin Malluaskin esille, jotka polttaa. Mitä sitä koko ajan hopöttää.

Lierikki Riikonen

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14017
Liittynyt23.6.2005

Hienoa tekstiä. Kiinalaisilla on myös jännä tapa kieltäytyä tarjotusta lahjasta noin 1000 kertaa, ennen kuin kohde suostuu ottamaan sen puoliväkisin vastaan.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
lierik
Jalkapohjan esille tuominen vahingossakin on sama, kuin näyttäisi keskaria. Kiinalaiset eivät koskaan sano ei, vaan asia kierretään, vaikka tarkoitettaisiinkin sitä.

Toi taitaa olla enempikin Thaimaalainen sääntö kun kiinalainen.

Kiinass myös istumajärjestykselläon suuri merkitys.
Alempiarvoiset istuvat selkä ovea kohti, kun taas korkeampiarvoiset kasvot ovelle päin.

Vierailija

Tietääkö ketään brittiläisistä kohteliaisuuksista ja kohteliaisuudesta?
Ne vasta outoa väkeä onkin...

(Joku amerikkalainen kirosi kun oli tehnyt itselleen listaa, mitä saa ja ei saa tehdä ja mukana taisi olla hienostoperheissä esimerkiksi ruokapöydässä suoraan jonkun asian kuten suolan pyytäminen. Pyyntö pitää esittää kehussa niin, että joku hoksaa olla kohtelias sinulle ja tarjota sitä. Muuten et ole onnistunut ja olet huonotapainen. Ilm. aika hyvin toimeen tulevaa porukkaa oli...)

Vierailija

Kohteliaisuuteen kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota bisnestä tehdessä. Liikelahjojen antaminen on oma oppinsa. Esimerkiksi kukista on tarkat säädökset, mm. väristä ja määrästä.

Vierailija
Coach
Kohteliaisuuteen kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota bisnestä tehdessä. Liikelahjojen antaminen on oma oppinsa. Esimerkiksi kukista on tarkat säädökset, mm. väristä ja määrästä.

Montako ruusua annat naiselle riippuu siitä, miten läheisiä olette.
Yhden kun annat, se tarkoittaa suurta rakkautta. Sitten mitä enemmän ruusuja annat, sen vähemmän kiihkeä rakkauden suhde teillä on ja sitä enemmän aikuismainen tai peräti tuttavasuhde. Mutta jos ostat koko huoneen täyteen ruusuja, se taas tarkoittaa suurta rakkautta.

Vierailija

Ruusuista vielä sen verran =)
Saksassa vain intohimoinen rakastaja saa antaa punaisia ruusuja...

Yleisesti kukissa keltainen on toivon väri, mutta minulle on opetettu että yksi keltainen ruusu tarkoittaa hylkäämistä (yleisesti keltainen ruusuissa on kuulemma hylätyn väri...??? )

vaaleanpunainen ruusu tarkoittaa herkkää rakkautta ihailemista ja on erittäin "romanttinen ja söpö"

mitä shampanjan värinen ruusu oikein tarkoittaa?

anyway kun päästään juhliin kaikki saavat nykyään ostaa suomessa sellaisia ruusuja kuin tykkäävät vaikka yleisväri yleensä onkin punainen (aina yhtä hauskaa saada tummanpunaisia - lue syntisen punaisia - ruusuja vanhoilta mummoilta tai papoilta, vaikka tässä tapauksessa eivät tarkoitakaan mitään Saksan esimerkin kaltaista)
-------

Kiina on muuten iso valtio, mutta röyhtäämiseen olen törmännyt suomenkin sisällä... ja missään hienostoravintolassa en Kiinassa alkaisi...

Vierailija

Kohteliaisuus, kunnioittaminen, ammattiylpeys, sankaruus jne. ovat suuria sanoja, joilla me pöhköt ihmiset hämäämme toisiamme.

Kun kuulee juhlapuheita, joissa tuollaisia ylisanoja käytetään niin se panee tympimään. Ei tarvita mitään sanahelinää, vaan lisää liksaa, jos joku esim. todetaan hyväksi työntekijäksi, mutta usein tuo lisä-liksa "maksetaan" tyhjänpäiväisillä sanoilla.

Uusimmat

Suosituimmat