Seuraa 
Viestejä45973

Ilmiö itsessään on jokseenkin erikoinen, sille ei ole yksiselitteistä tieteellistä selitystä. Ei niin, että mielensairauksille muutenkaan aina olisi. Joka tapauksessa, äänien kuuleminen yhdistetään automaattisesti vakavaan mielisairauteen. Mieltäni kuitenkin kutkuttaa yksi kysymys.

En ole itse koskaan, ikinä, kuullut 'ääniä' valvetilassa. Silti, jos olen erittäin väsynyt ja päästän itseni 'tahdottomaan tilaan', pystyn kuulemaan 'ääniä'. Tila ei ole unta. Joudun useimmiten keskittymään ennen sitä ja vapauttamaan mieleni, poistamaan päivittäiset huolet ajatuksistani. Yleensä joudun myös 'avaamaan kuuntelun' lausumalla mielessäni satunnaisia sanoja, jotka ikäänkuin tarttuvat keskusteluksi, osuessaan oikeaan. Kun 'kuuntelutila' on avattu, niin olen kuin pilkkopimeän huoneen nurkassa, jossa useat ihmiset keskustelevat keskenään.

Keskustelut, todellakin keskustelut, eivät satunnaiset sanat, ovat lähes poikkeuksetta minulle vieraiden äänien lausumia. Ne ovat täysin selviä, puheen pystyy erottamaan, äänensävyn, kertojan sukupuolen ja niin edelleen. Useimmiten ne ovat täysin neutraaleja, päivittäiskeskusteluita, mutta joskus kuulen jopa huutoja, jotka tuntuvat tärykalvoissa niin voimakkaasti, että säpsähdän välittömästi ylös. Huudot tuntuvat myös olevan aina kohdistettuja juuri minulle.

Menemättä sen syvemmälle asian kuvaamisessa, haluaisin tietää kokeeko kukaan muu vastaavaa? Olen itse pähkäillyt näiden äänien olevan keskusteluita joita kuulen pitkin päivää kaupungilla liikkuessani, mutta joita tietoinen taso ei rekisteröi. Ne jäävät alitajuntaan, eikä niillä ole muuta merkitystä kuin ääniraita, joka ajan myötä katoaa mielestä. Vai onko näillä äänillä sittenkin yhteys oikeaan sairauteen, joka minulla on piilevänä?

Sivut

Kommentit (42)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lisäisin tähän ketjuun myös omista äänien kokemuksista. Joskus tai todella harvoin tapahtuu näin: Olen ehkä väsynyt tai stressaatunut ynnä muuta huolia. Kuulen äänet suorastaan todella kovana ja tuntuu , että kaikki asiat tapathuvat joksekin äkkiä ja nopeatempoisesti. Tämä saattaa liittyä jotenkin aivoihin ja kuulohermoihin. Äänet myös kaikuvat. Itse aprikoin , että olen siinä tilassa väsynyt ja ehkä stressaatunut , koska tätä tapahtuu juuri silloin kun olen juuri päässyt sänkyyn. Se on itse asiassa ärsyttävä tila.

Vaikka äänien kuuleminen on yleistä eräissä vakavissa mielisairauksissa, se ei tarkoita sitä että ääniä kuuleva henkilö olisi mielisairas.

Aika suuri osa ihmisitä, muistaakseni yli 10%, kuulee ääniä jossain elämänsä vaiheessa. Kova stresssi ym. voi aiheuttaa äänien kuulemista. Lisäksi väsyneenä voi tuulla kuulo- ja visuaalisia hallusinaatiota. Nämä eivät käsittääkseni välttämättä ole sama asia kuin varsinainen "äänien kuuleminen", jossa äänet ovat paljon selvempiä. En tosin ole ammattilainen.

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463

Aivan normaalia. Jos ääniä kuuluu nukkumaan mentäessä, kutsutaan ilmiötä hypnagogisiksi hallusinaatioiksi. Jos ääniä kuuluu herättäessä, on kyse hypnapompisista hallusinaatioista. Mainittuihin hallusinaatioihin voi sisältyä sekä kuvaa että ääntä.

Itse koen aina ääni- ja kuvailmiöitä nukkumaan mentäessä. Uneen vaipuessani kuulen tyypillisimmin otteita keskustelusta ja muita mielivaltaisia ääniä. Samoin näen lyhyitä välähdyksenomaisia filminpätkiä ja kuvia. Herätessäni vapaa-ajalla koen usein hauskan visuaalis-motorisen hallusinaation, jossa koen selaavani jotain lehteä, esimerkiksi sanoma- tai sarjakuvalehteä. Pystyn tilanteesta täysin tietoisena selaamaan lehteä ja silmäilemään sitä ympäriinsä. Tekstiä - ja sarjakuvien puhekuplia - ei pysty lukemaan, eikä esimerkiksi sarjakuvissa ole päätä eikä häntää. Silti selaaminen on suorastaan hykerryttävän hauskaa, kun tietää että kuvat generoituvat randomina ei-mistään.

Armeija-ajalta muistuu mieleen hauska äänien kuulemiseen liittyvä anekdootti. Yritin kerran nukkua tuvassa ja kärsin kovasti tupakavereiden äänekkäästä kortinpeluusta ja musiikin kuuntelemisesta. Niinpä päätin laittaa korvatulpat korviin, ja a vot kun tuli hiljaista! Tai ei ihan hiljaista kuitenkaan, korvatulpista huolimatta en saanut unta vaimean pulinan ja musiikin vuoksi vaan kieriskelin sängyssä ikuisuudelta tuntuvan ajan. Lopulta malja vuosi ylitse ja pinna paloi totaalisesti jatkuvaan meuhkaamiseen, pomppasin ylös punkasta tarkoituksena antaa pientä kurinpalautusta. Järkytyksekseni huomasin että tupa oli pimeä, kaikki nukkuivat ja oli kertakaikkiaan hiirenhiljaista. Möykkä olikin ollut vain korvien välissä. Pelästyin niin, etten ole sen koommin uskaltanut nukkua korvatulppien kanssa. Ilman tulppia äänten korvienvälinen alkuperä tuntuu itsestään selvältä, mutta ilmeisesti tulpat vaikeuttavat tällaista kuuloaistin itsekritiikkiä.

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463
installer
Voisiko kyseessä olla sama ilmiö kuin silloin kuin musiikkikappale jää päähän soimaan?

Tuskimpa. Väittäisinkin että kyse on ennemminkin siitä että nukahtaminen ei ole mikään koko aivoja koskeva on/off tila, vaan osa aivoista voi alkaa nähdä unta vaikka jokin toinen osa on vielä hereillä.

"Herätessäni vapaa-ajalla koen usein hauskan visuaalis-motorisen hallusinaation, jossa koen selaavani jotain lehteä, esimerkiksi sanoma- tai sarjakuvalehteä. Pystyn tilanteesta täysin tietoisena selaamaan lehteä ja silmäilemään sitä ympäriinsä."

..tuon tyyppinen ilmiö on tuttu minullekin....

Unen ja hereilläolemisen rajamaa on todellakin senverran hämärä että voi hetkellisesti kuulla tai nähdä jotain omituista vaikka olisikin vielä tajuissaan.
Tämä on normaalisti kuitenkin aika harvinaista ihmisillä.
Lähinnä mielenkiintoinen ilmiö omasta mielestäni.

Tuttu juttu. Joskus siinä unen ja valveen rajamailla oikein haluaa kuulla höpötystä. Pyytää puolinaisia lauseita, joilla ei ole mitään yhtymäkohtia päivällä koettuun. Varsinkin poissa Suomesta ollessa, suomenkieliset lausahdukset tulevat monesti esiin. Kertojia en tunnista. Eikä mikään ääni kehota mitään tekemään tai ole aggresiivinen. Eli ei skitsofreniaa tms., viihdykettä enemmänkin. Musiikki myös mukava kuunneltava.

Silti, jos olen erittäin väsynyt ja päästän itseni 'tahdottomaan tilaan', pystyn kuulemaan 'ääniä'. Tila ei ole unta.

Tuollaisessa tilassa saattaa torkahtaa kevyeen puoliuneen tai jäädä häilymään juuri unen ja valveen rajamaille, jolloin alitajunta sekoittuu ulkomaailman ärsykkeiden kanssa. Tuttu ilmiö jokaiselle, joka on viettänyt opiskeluaikoinaan 10-tuntisia päiviä koulunpenkillä yrittäen ymmärtää käsittämättömiä matemaattisia yhtälöitä: toisinaan pää nuokahtaa ja alkaa nähdä unia. Tila kestää vain sekunnin, pari, mutta tuntuu paljon pitemmältä.

Ääniä kuulee, jos tarpeeksi haluaa.

Minulle ne kuiskailevat kun olen yksin seurassa tai yksin yksinäisyydessä.

Ja kuiskailevat muuallakin, mutta aika hiljaa, niin että kuulee vain ässien suhinan ja välillä sanoja. Joskus puhuvat lujempaakin, mutta vain kun on oikein pimeä olo.

Älkää hulluksi luulko, älkää neroksi. Siinä jossain rajalla.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922

Joskus puoliunessa kuulen selvästi ovikellon soivan. Kun menee avaamaan ei käytävässä ole ketään. Tätä tapahtuu, jos on juonut ja yrittää nukkua sinniä krapulassa.

Lierikki Riikonen

Tarpeeksi keskittymällä kykenen kuuntelemaan osia musiikkikappaleista, tai kokonaisia kappaleita, kunhan muistan vaan miten ne menevät.

Ensiksi pitää saada kappale soimaan päässä. Toistaa mielessään sen sanoja ja kelata päässään melodiaa ja kuvitella miltä se kuulostaa oikeasti kuunneltuna. Sitten kun pyrkii sulkemaan ulkopuoliset äänihavainnot ulkopuolelle, alkaa hetken päästä ääni kuulua korvissa niinkuin kaivon pohjalta.

Joskus pienenä kuulin yöllä, kun pään sisällä alkaa joku tutun henkilön ääni toistamaan minun nimeäni. Siis ennen nukahtamista, usein kohtuullisen virkeänäkin, eli unien sekoittumisesta ei ollut kyse, vaan jonkinlaisesta "neulan jumittumisesta", niinkuin silloin kuin musiikki jää soimaan päähän. Samalla tavalla saattaa nykyisinkin alkaa ajatukset ajamaan samaa rataa.

Se on joskus ärsyttävää, kun ennen nukahtamista tarkoituksella yrittää kuvitella mukavia ja nähdä sielun silmin vaikka kedolla pomppivia lampaita. Mutta sitten tulee joku häiritsevä ajatus ja alkaa sotkemaan sitä kuvitelmaa, eikä siitä pääse eroon vaan se toistuu uudestaan ja uudestaan.

Kavereita on muuten hauska hämätä sillä tavalla, että kun toinen vilkaisee sinua päin, niin avaat suuta hieman, mutta et päästä mitään ääntä. Kestää noin 5 sekuntia ja kaveri kuvittelee että sanoit jotain. Ympäristön häly toimii äänihavaintona ja suun aukaiseminen signaalina, että äänen lähde olitkin sinä, jolloin kaveri kysyy "Niin mitä?"

Jonninmoinen kokemus kuulohallusinaatiosta:

Olin kovassa kuumeessa 40 ja jotain ja makasin silloisen kämpän tupakeittiön sohvalla. Vesihana tippui hiljakseen ja jokainen "tip" kuulosti selvästi joltain sanalta. Kuulostelin kovasti, mutten saanut selvää.

Paikalla olleet kertoivat myöhemmin minun olleen aika sekavan, omasta mielestäni vain kraanan sanat olivat tärkeitä enkä välittänyt muusta. No, sitten antibiootti alkoi purra, enkä sen koommin ole vesikalusteiden kanssa kommunikoinut.

Tuttua tuo valveen rajamailla äänien kuuleminen. Itse kuulen usein radiolähetystä, vaikkei moista mööpeliä lähettyvillä olisikaan. Juontajan jutuista sekä soivasta musiikista saa hyvin selvää.

mcgyver1
"Herätessäni vapaa-ajalla koen usein hauskan visuaalis-motorisen hallusinaation, jossa koen selaavani jotain lehteä, esimerkiksi sanoma- tai sarjakuvalehteä. Pystyn tilanteesta täysin tietoisena selaamaan lehteä ja silmäilemään sitä ympäriinsä."

..tuon tyyppinen ilmiö on tuttu minullekin....

Eikös tässä puhuta lucid-unista? Ne lienevät ihan oma luokkansa. Vaativat jonkinverran treenausta ja sen jälkeen tilan voi käynnistää tahdonvoimalla. Lucid maailmoista voisi kirjoittaa kokonaan oman lukunsa. Ovat sinänsä varsin mielenkiintoinen kokemus. Näkeminen niissä on jopa tarkempaa kuin tosielämässä, joten todentuntu on varsin korkea. Joskus lapsena luulin ilmiötä yliluonnolliseksi, mutta vuosien harjaannuttamisen ja satojen lucid unien jälkeen tulin vain siihen tulokseen, että aivot pystyvät aivan uskomattomiin suorituksiin.

Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613

Itse olen huomannut että jos esimerkiksi jossain tetokonepelissä on toistuvasti sama ääni ja pelailee pitkään, niin kun lopettaa niin on välillä kuulevinaan kyseistä toistuvaa ääntä. Tai itse asiassa tavallaan vain muistan täydellisesti miltä se ääni kuulostaa - tiedän tasan tarkkaan että korvat eivät oikeasti kuule sitä ääntä.

Onko muilla tarkka äänimuisti? Itse pystyn esimerkiksi "toistamaan" erittäin tarkasti pätkiä, yleensä ainakin alun kappaleesta (ja kertosäkeen niistä kappaleista missä sellainen on) jo muutaman kuuntelukerran jälkeen - ja joitakin megamonta kertaa kuultuja kappaleita pystyn "kuuntelemaan" päässä lähes kokonaan alusta loppuun. Karpela & co. hajotkoon tekijänoikeusrikkomuksiin joita pääni jatkuvasti suorittaa...

Enpä kuitenkaan kykene läheskään samaan kuin muistaakseni Mozart (tai joku vastaava) teki aikanaan: messuissa soitettavat musiikit olivat eräänlaisia "salaisuuksia" eikä niitä annettu nuottipaperilla "yleiseen käyttöön" eli säveltäjille. No, Mozart nokkelana poikana meni, kuunteli messun ja kotona kirjoitti sen kokonaan nuottipaperille.

Sinänsä kun alkaa ajattelemaan, musiikin (tai yleensäkin äänien) muistaminen on aika erikoinen ilmiö. Se ei ole millään tavalla oikeastaan samanlainen ilmiö kuin esimerkiksi musiikin tallentaminen informaationa kovalevylle - sen on pakko olla enemmänkin sitä, että aivot toistavat samoja impulsseja mitä musiikin kuuleminen siellä aiheuttaa. Mutta miten ne voivat muistaa ne...? Aika huima juttu kun ajattelee yleensäkin sitä valtavaa tiedon voluumia mikä päkoppaan mahtuu.

Vastaavasti puhetta on ainakin minulle vaikeampi muistaa samalla tavoin äänenä - pakostakin siitä tahtoo muistaa vain informaatiosisällön. Laulu taas on vielä eri asia. Äääh, pää räjähtäää. Pitää miettiä vähemmän.

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Sama homma. Musiikkipätkän pystyy muistamaan nuotilleen. Taika on siinä, että pystyy erittelemään eri soittimia äänestä, niin ne muistaa paremmin kun voi yhdistää 1 + 1 ja saada kokonaisuuden toimimaan. Muuten muistaisi pelkästään kertosäkeen sanat.

smarko
Seuraa 
Viestejä465

Selailin tässä vanhaa Apu-lehteä vuodelta 1956 ja erään sen artikkelin kuvatekstin sisältö vastasi tyyliltään niin suorasti tuon ajan urheiluselostajien tapaa selostaa tapahtumia, että se laukaisi päässäni kuulumaan tälläisen selostajan äänen. Siis se tapa millä he painottavat kerrontaansa, se miten innostuneesti he selostavat, sekä se miten selostajan ääni hieman vääristyy kun mikrofoni ei tallenna ääntä aivan autenttisesti..

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat