Äänien kuuleminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ilmiö itsessään on jokseenkin erikoinen, sille ei ole yksiselitteistä tieteellistä selitystä. Ei niin, että mielensairauksille muutenkaan aina olisi. Joka tapauksessa, äänien kuuleminen yhdistetään automaattisesti vakavaan mielisairauteen. Mieltäni kuitenkin kutkuttaa yksi kysymys.

En ole itse koskaan, ikinä, kuullut 'ääniä' valvetilassa. Silti, jos olen erittäin väsynyt ja päästän itseni 'tahdottomaan tilaan', pystyn kuulemaan 'ääniä'. Tila ei ole unta. Joudun useimmiten keskittymään ennen sitä ja vapauttamaan mieleni, poistamaan päivittäiset huolet ajatuksistani. Yleensä joudun myös 'avaamaan kuuntelun' lausumalla mielessäni satunnaisia sanoja, jotka ikäänkuin tarttuvat keskusteluksi, osuessaan oikeaan. Kun 'kuuntelutila' on avattu, niin olen kuin pilkkopimeän huoneen nurkassa, jossa useat ihmiset keskustelevat keskenään.

Keskustelut, todellakin keskustelut, eivät satunnaiset sanat, ovat lähes poikkeuksetta minulle vieraiden äänien lausumia. Ne ovat täysin selviä, puheen pystyy erottamaan, äänensävyn, kertojan sukupuolen ja niin edelleen. Useimmiten ne ovat täysin neutraaleja, päivittäiskeskusteluita, mutta joskus kuulen jopa huutoja, jotka tuntuvat tärykalvoissa niin voimakkaasti, että säpsähdän välittömästi ylös. Huudot tuntuvat myös olevan aina kohdistettuja juuri minulle.

Menemättä sen syvemmälle asian kuvaamisessa, haluaisin tietää kokeeko kukaan muu vastaavaa? Olen itse pähkäillyt näiden äänien olevan keskusteluita joita kuulen pitkin päivää kaupungilla liikkuessani, mutta joita tietoinen taso ei rekisteröi. Ne jäävät alitajuntaan, eikä niillä ole muuta merkitystä kuin ääniraita, joka ajan myötä katoaa mielestä. Vai onko näillä äänillä sittenkin yhteys oikeaan sairauteen, joka minulla on piilevänä?

Sivut

Kommentit (42)

Vierailija

Lisäisin tähän ketjuun myös omista äänien kokemuksista. Joskus tai todella harvoin tapahtuu näin: Olen ehkä väsynyt tai stressaatunut ynnä muuta huolia. Kuulen äänet suorastaan todella kovana ja tuntuu , että kaikki asiat tapathuvat joksekin äkkiä ja nopeatempoisesti. Tämä saattaa liittyä jotenkin aivoihin ja kuulohermoihin. Äänet myös kaikuvat. Itse aprikoin , että olen siinä tilassa väsynyt ja ehkä stressaatunut , koska tätä tapahtuu juuri silloin kun olen juuri päässyt sänkyyn. Se on itse asiassa ärsyttävä tila.

Vierailija

Vaikka äänien kuuleminen on yleistä eräissä vakavissa mielisairauksissa, se ei tarkoita sitä että ääniä kuuleva henkilö olisi mielisairas.

Aika suuri osa ihmisitä, muistaakseni yli 10%, kuulee ääniä jossain elämänsä vaiheessa. Kova stresssi ym. voi aiheuttaa äänien kuulemista. Lisäksi väsyneenä voi tuulla kuulo- ja visuaalisia hallusinaatiota. Nämä eivät käsittääkseni välttämättä ole sama asia kuin varsinainen "äänien kuuleminen", jossa äänet ovat paljon selvempiä. En tosin ole ammattilainen.

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463
Liittynyt16.3.2005

Aivan normaalia. Jos ääniä kuuluu nukkumaan mentäessä, kutsutaan ilmiötä hypnagogisiksi hallusinaatioiksi. Jos ääniä kuuluu herättäessä, on kyse hypnapompisista hallusinaatioista. Mainittuihin hallusinaatioihin voi sisältyä sekä kuvaa että ääntä.

Itse koen aina ääni- ja kuvailmiöitä nukkumaan mentäessä. Uneen vaipuessani kuulen tyypillisimmin otteita keskustelusta ja muita mielivaltaisia ääniä. Samoin näen lyhyitä välähdyksenomaisia filminpätkiä ja kuvia. Herätessäni vapaa-ajalla koen usein hauskan visuaalis-motorisen hallusinaation, jossa koen selaavani jotain lehteä, esimerkiksi sanoma- tai sarjakuvalehteä. Pystyn tilanteesta täysin tietoisena selaamaan lehteä ja silmäilemään sitä ympäriinsä. Tekstiä - ja sarjakuvien puhekuplia - ei pysty lukemaan, eikä esimerkiksi sarjakuvissa ole päätä eikä häntää. Silti selaaminen on suorastaan hykerryttävän hauskaa, kun tietää että kuvat generoituvat randomina ei-mistään.

Armeija-ajalta muistuu mieleen hauska äänien kuulemiseen liittyvä anekdootti. Yritin kerran nukkua tuvassa ja kärsin kovasti tupakavereiden äänekkäästä kortinpeluusta ja musiikin kuuntelemisesta. Niinpä päätin laittaa korvatulpat korviin, ja a vot kun tuli hiljaista! Tai ei ihan hiljaista kuitenkaan, korvatulpista huolimatta en saanut unta vaimean pulinan ja musiikin vuoksi vaan kieriskelin sängyssä ikuisuudelta tuntuvan ajan. Lopulta malja vuosi ylitse ja pinna paloi totaalisesti jatkuvaan meuhkaamiseen, pomppasin ylös punkasta tarkoituksena antaa pientä kurinpalautusta. Järkytyksekseni huomasin että tupa oli pimeä, kaikki nukkuivat ja oli kertakaikkiaan hiirenhiljaista. Möykkä olikin ollut vain korvien välissä. Pelästyin niin, etten ole sen koommin uskaltanut nukkua korvatulppien kanssa. Ilman tulppia äänten korvienvälinen alkuperä tuntuu itsestään selvältä, mutta ilmeisesti tulpat vaikeuttavat tällaista kuuloaistin itsekritiikkiä.

installer
Seuraa 
Viestejä9908
Liittynyt16.9.2005

Voisiko kyseessä olla sama ilmiö kuin silloin kuin musiikkikappale jää päähän soimaan?

"Kenet jumalat tahtovat tuhota, sen he lyövät ensiksi sokeudella. "

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463
Liittynyt16.3.2005
installer
Voisiko kyseessä olla sama ilmiö kuin silloin kuin musiikkikappale jää päähän soimaan?

Tuskimpa. Väittäisinkin että kyse on ennemminkin siitä että nukahtaminen ei ole mikään koko aivoja koskeva on/off tila, vaan osa aivoista voi alkaa nähdä unta vaikka jokin toinen osa on vielä hereillä.

Vierailija

"Herätessäni vapaa-ajalla koen usein hauskan visuaalis-motorisen hallusinaation, jossa koen selaavani jotain lehteä, esimerkiksi sanoma- tai sarjakuvalehteä. Pystyn tilanteesta täysin tietoisena selaamaan lehteä ja silmäilemään sitä ympäriinsä."

..tuon tyyppinen ilmiö on tuttu minullekin....

Vierailija

Unen ja hereilläolemisen rajamaa on todellakin senverran hämärä että voi hetkellisesti kuulla tai nähdä jotain omituista vaikka olisikin vielä tajuissaan.
Tämä on normaalisti kuitenkin aika harvinaista ihmisillä.
Lähinnä mielenkiintoinen ilmiö omasta mielestäni.

Vierailija

Tuttu juttu. Joskus siinä unen ja valveen rajamailla oikein haluaa kuulla höpötystä. Pyytää puolinaisia lauseita, joilla ei ole mitään yhtymäkohtia päivällä koettuun. Varsinkin poissa Suomesta ollessa, suomenkieliset lausahdukset tulevat monesti esiin. Kertojia en tunnista. Eikä mikään ääni kehota mitään tekemään tai ole aggresiivinen. Eli ei skitsofreniaa tms., viihdykettä enemmänkin. Musiikki myös mukava kuunneltava.

Vierailija
Silti, jos olen erittäin väsynyt ja päästän itseni 'tahdottomaan tilaan', pystyn kuulemaan 'ääniä'. Tila ei ole unta.

Tuollaisessa tilassa saattaa torkahtaa kevyeen puoliuneen tai jäädä häilymään juuri unen ja valveen rajamaille, jolloin alitajunta sekoittuu ulkomaailman ärsykkeiden kanssa. Tuttu ilmiö jokaiselle, joka on viettänyt opiskeluaikoinaan 10-tuntisia päiviä koulunpenkillä yrittäen ymmärtää käsittämättömiä matemaattisia yhtälöitä: toisinaan pää nuokahtaa ja alkaa nähdä unia. Tila kestää vain sekunnin, pari, mutta tuntuu paljon pitemmältä.

Vierailija

Ääniä kuulee, jos tarpeeksi haluaa.

Minulle ne kuiskailevat kun olen yksin seurassa tai yksin yksinäisyydessä.

Ja kuiskailevat muuallakin, mutta aika hiljaa, niin että kuulee vain ässien suhinan ja välillä sanoja. Joskus puhuvat lujempaakin, mutta vain kun on oikein pimeä olo.

Älkää hulluksi luulko, älkää neroksi. Siinä jossain rajalla.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Joskus puoliunessa kuulen selvästi ovikellon soivan. Kun menee avaamaan ei käytävässä ole ketään. Tätä tapahtuu, jos on juonut ja yrittää nukkua sinniä krapulassa.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Tarpeeksi keskittymällä kykenen kuuntelemaan osia musiikkikappaleista, tai kokonaisia kappaleita, kunhan muistan vaan miten ne menevät.

Ensiksi pitää saada kappale soimaan päässä. Toistaa mielessään sen sanoja ja kelata päässään melodiaa ja kuvitella miltä se kuulostaa oikeasti kuunneltuna. Sitten kun pyrkii sulkemaan ulkopuoliset äänihavainnot ulkopuolelle, alkaa hetken päästä ääni kuulua korvissa niinkuin kaivon pohjalta.

Joskus pienenä kuulin yöllä, kun pään sisällä alkaa joku tutun henkilön ääni toistamaan minun nimeäni. Siis ennen nukahtamista, usein kohtuullisen virkeänäkin, eli unien sekoittumisesta ei ollut kyse, vaan jonkinlaisesta "neulan jumittumisesta", niinkuin silloin kuin musiikki jää soimaan päähän. Samalla tavalla saattaa nykyisinkin alkaa ajatukset ajamaan samaa rataa.

Se on joskus ärsyttävää, kun ennen nukahtamista tarkoituksella yrittää kuvitella mukavia ja nähdä sielun silmin vaikka kedolla pomppivia lampaita. Mutta sitten tulee joku häiritsevä ajatus ja alkaa sotkemaan sitä kuvitelmaa, eikä siitä pääse eroon vaan se toistuu uudestaan ja uudestaan.

Kavereita on muuten hauska hämätä sillä tavalla, että kun toinen vilkaisee sinua päin, niin avaat suuta hieman, mutta et päästä mitään ääntä. Kestää noin 5 sekuntia ja kaveri kuvittelee että sanoit jotain. Ympäristön häly toimii äänihavaintona ja suun aukaiseminen signaalina, että äänen lähde olitkin sinä, jolloin kaveri kysyy "Niin mitä?"

Vierailija

Jonninmoinen kokemus kuulohallusinaatiosta:

Olin kovassa kuumeessa 40 ja jotain ja makasin silloisen kämpän tupakeittiön sohvalla. Vesihana tippui hiljakseen ja jokainen "tip" kuulosti selvästi joltain sanalta. Kuulostelin kovasti, mutten saanut selvää.

Paikalla olleet kertoivat myöhemmin minun olleen aika sekavan, omasta mielestäni vain kraanan sanat olivat tärkeitä enkä välittänyt muusta. No, sitten antibiootti alkoi purra, enkä sen koommin ole vesikalusteiden kanssa kommunikoinut.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat