Vetovoiman hiukkaskoko ja Veneziano

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Maapallon läpimitta 1.3*10^7 m, vetovoiman lähtevä jonottuva gravitoni kulkee sen. Gravitoni kulkee ydinhiukkasten läpi niistä jokaisesta pituuttaan lisäten. Atomitilat ja molekyylitilat maapallon läpi sen keksipisten kautta kulkevalla janalla, tila 10^-8 m. Saamme gravitonipituuden 10^15 osasiruhiukkasta. Nyt pitäisi vielä tietää, montako kertaa sekunnissa ydinhiukkanen lähettää siruhiukkasen.

Maan aiheuttama gravitaatiokiihtyvyys johtaa sekunnissa nopeuteen likiarvona 10 m/s. Valon nopeus 3*10^7 m/s. Energiakerroin lukuluokkaa 10^15. Tämän eksponenttiin äskeinen värähtelyminimi 10^15.
Gravitaatio vaikutaa vielä fotoneihinkin, niiden vaikutuskidehiukkasiin, massa lukuluokkaa 10^-47 g. Lisää tuohon äskeine kerroinsumma
10^30, tästä gravitaatiohiukkasen massa jo pienenee lukualueelle
10^-77 g. Vaan onhan säteillä avaruudessa myös välimatkaa toisiinsa.
Tarvitaan siis ainakin miljoonakertainen värähtelytaajuus. Gravitaation peinehiukkasen massa 10^-83 g.

Venezianion esittämä koko säiehiukkasilleen, ilmeisesti juuri gravitaation hiukkasille 10^-35 m. Suhtautettuna protonin massaan, ynnä läpinmittaan, joka tosin todettiin vasta melko hiljattain 10^-15 m, saamme
myös massakoon luokan 10^-84 g. Eli näyttäisi suunnilleen siltä, että jo Veneziano esitti 1960-lvun lopulla gravitaation pienhiukkaskoon.
Ja aiemmin armevelmastani suuremmasta hiukkaskoosta siirryn kannattamaankin mielestäni melko varmoin perustein sitä.

Pari huomautusta kuitenkin. Tulokseksi gravitaatiosta olen saanut sen kaksisuuntaisuuden, joten lähteviä tarvitaan vain puolet Venezianon määrästä. Toiseksi, varsin ilmeisesti Veneziano tarkoitti " säiehiukkasilla" säikeiden eli gravitonien osina, vrt. vaikutushiukkaset fotonien osina.

Vetovoiman jaksoluku, se tässä esitetyn käsityksen mukaan suunnilleen
asettuisi tienoille 10^22. Gamman eli X-säteiden ylärajalla "aallonpituus"
eli jaksovälimatka 10^-13 m ja jakso siis 3*10^23.

Osoittaa siis vetovoiman yksilö- eli säiehiukkasen löytämisen yksilönä varsin vaikeaksi. Jos kuitenkin itse lähtevän gravitonisäikeen kerroin on 10^15, tehtävä helpottuu huomattavasti. Vaan siis niitä olisi löydettävä lähimmän vahvimman eli Maan vetovoimasta. Vaan ei sittenkään.
Massa luokkaa 10^-15 fotonin vaikutuskidehiukkasen massasta, kvantti samassa suhteessa, koska nopeus on sama.

Kommentit (2)

Vierailija

TARKASTELUA. Hiukkaskoko 10^-35 m, siis alkujaan Venezianon mukaan, läpimittana vain yksi sadastriljoonasosa protonista. Säikeenä, syntynyt Maan massasta, 10^-20 m, vain 1/100 000 protonista.

Vaikutushiukkanen, sen kooksi aiemmin olen todennut luokkaa 10^¨-23 m. Siis maan vetovoimassa syntyneen gravitonisäikeen pituus on tuhatkertainen.

Tiheämassat luokkaa biljoona Maan massaa. Gravitonisäie nyt vain
10^-16 m, eli vain 1/10 protonin läpimitasta.

Miten gravitonisäie vaikuttaa atomiaineessa? Se luultavasti etenee vaikutushiukasten välsiin rakoihin, ja kiemurtaen vettää niitä kohti lähdemassaa. Ja myös kohdatessaan fotonin gravitoni suorittaa kiemurtavan liikkeen ja vetää.

Miten oikeastaan syntyy massassa gravitonisäie? Palaamme palaavaan gravitaatioon, painovoimaan. Sen yksilöfotoni kohtaa massan pinnan. Tästä eteenpäin alkugravitoni etenee ydinhiukkanen ydinhiukkaselta liittäen jokaisesta kohtaamastaan yhden uuden siruhiukkasen.

Näinhän vetovoiman vaikutus on varsin säiemäistä, hyvin ohuita ja hyvin pitkiä. Säikeet yhtenäisinä kuitenkin vastaava harhakuva kuin vaikka singulariteetti. Jos gravitoneja lähtee vaikka miljoona/s, välimatka on 300m. Jos 10 miljoonaa/s, välimatka vieläkin 30 m. Ja siis Maan massasta syntyneen gravitonin pituus 10^-20 m.

Vrt. fotonit, niiden tiheys mikrosäteilyn alarajalta UVn ylärajalle 10 miljardia/s, ja tihenee uudelleen alueella röntgenistä gammaan. Eli gravitonien keskinäinen tiheys on fotoneihin verrattuna varsin vaatimatonta, sen sijaan niiden suhteellinen yksilöpituus on suuri, fotoneilla sen sijaan korkeintaan lukumäärää miljoona.

Vierailija

Gravitonisäikeen kasvu, alkakoon Maan tältä laidalta, ja kasvaa vastapuolelta irrottaessa hiukkasjonoon 10^15. - Jos kyseessä olisikin tiheämassa biljoona Maan massaa, luku olisi 10^19. - Vastapuolelta lähtee
ja kulkee samaa keskipisteen kautta kulkevaa suoraa alkaen yhdestä ja päätyen samaan jonolukuun 10^15. Olisi hyvin luultaa, että nämä liikkeet ryutmittyvät toistensa kanssa.

Onko gravitaatio todella Maan keskipisteessä =0? Nyt en olekaan varma tuosta tähän asti itsestään selvyydestä. Sepä ei olekaan paikka, jossa vetovoimat vastakkaisiin suuntiin kohtaavat? Vaan se on kohta, jossa rytmien osat ovat tasaveroisia. Keskipistekin voisi vetää ihan samalla voimalla kuin pinta?

Että nuo vastakkaisiksi väitetyt voimat voisivat kohdata yhdessä pisteessä, onkin eräänlainen singulariteetti eli yksö ja siten myös mahdottomuus. Mahdoton mahtua. Vaan keskialueella alkaa vaikuttaa jo vastapainevoima. Siten olen edustanut käsitystä, että suurin puristus, kun siis kaikki painavat osat ovat päälelekäin, ei ole keskipisteessä, vaan
kehällä jollakin, tähdessä jo melko suurellakin, etäisyydellä keskipisteestä.
Tästä seuraa tähden vedyn jako kahteen ( vrt. J:n vedet maailman luomisesa), välissä on raskaiden alkuaineeiden kehä. Tähden lopun aluksi tasapaino järkkyy.

Kuu vetää Maata, ja siihn liittyy vuoksiluodeilmiö. Selväähän on, että
Kuu heikentää Maan puoleista vetovoimaa. Vaan ilmiössähän myös
vastapuolella Maan vetovoima heikkenee vastaavasti, kun luulisi sen vahvistuvan. Siten vuokset vastapuolella ovat symmetriset. Tässähän on ilmiön selitys, vaikka kautta aikojen maanteiteen tunneilla on annettu toisia selityksiä. Liittyy siis vetovoimasuuntien rytmittymkiseen toistensa kanssa.

Hyvin suuren massan vaikuttaessa toiseenhan gravitaation vuoksiluode on niin voimakas, että kohde voi jopa hajota. Ilmiöllä on vaikutusta uusimmissa aurinkokunnan synnynkin teorioissa.

Tulvavuoksi uuden ja täyden kuun aikoina, kun Aurinko, Kuu ja Maa ovat lähes samalla suoralla, ja pimenysten aikaan ovat samalla suoralla.
Selväähän on uudenkuun aikaan Auringon ja Kuun vaikutus samalta puolen yhdessä. Vaan kas, täydenkuun aikaan on jopa hiukan vahvempi vaikutus. Eli siis Aurinko heikentää vastapuolelle Maan vetovoimaa.
Aurinko heikentää uudenkuun aikaan Kuun vaikuttavaa vetovoimaa Maan suunnassa, sen sijaan täyden kuun aikaan vahvistaa sitä. Siksi vuoksiluodeilmiö on täydenkuun aikaan vahvempi kuin uudenkuun aikaan.

Vetovoimaosion kulku vaikutushiukkasten läpi. Voisi ajatella niinkin,
että gravitonisäie aiheuttaa vaikutuksensa absoluuttisen nollapisteen lämpötilallaan. Aiheutuu alipaineilmiö, mutta energia palautuu ohuitettaessa, joten seuraa vielä paineilmiö. Ja tähän liitty vielä vastakkaisten suuntain vetovoimain rytmittyminen toisiinsa. Kummaltakin puolelta kulkevat gravitonit ottavat lisäksi protonista yhden
siruhiukkaskaverin mukaansa. Näin siis vetovoiman energia kasvaa massan mukaan.

Venezianomme siruhiukkasten ja säikeiden myötä tullaankin maailmaan, jossa totutut fysiikan säännöt eivät välttämättä päde. Järjestyksen puolustajan kannalta hyvin kauhistuttava maailma. Olisko myös tässä erittäin tärkeä syy, miksi suurporvariston renkien laitostiede hyllytti
Veneziann hiukkasteorian, ja on hyllyttänyt minuakin täällä?

Uusimmat

Suosituimmat