Murrosikäinen lapsi

Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

On kyllä ennenkin ollut, mutta entisen akkani luona ja veljensä. Nyt piti päästä kaverinsa viekongi Li:n luokse. Epämääräistä oli kun en meinannut saada äitiään puhelimeen, molemmat pennut vetkutteli sitä, siksi epäilinkin että ovat sopineet omiaan. Ei muka osaa suomea, osasi ihan riitävästi, että asia selviintyi. Oli tyttö vielä elossa. Soitin ja tiedustelin joko olette käyneet rotta/kissa /koira aamupalalla. Syövät kuulemma riisiä. Olenkohan ennakkoluuloinen? Kyllä lasten pitää tuietenkin alkaa itsenäistymään mutta mikä minua siinä stressaa, en minä noista pojista huolta niin paljon kantanut.

Edit: Otsikkoa muutettu kuvaavammaksi ja asiallisemmaksi.

Lierikki Riikonen

Kommentit (8)

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Li on kyllä mukava tyttö. Äitinsä on kuulemma venepakolainen, joka on lähtenyt onnelasta välttyäkseen uudelleenkoulutusleiriltä. Isä on muuttanut Suomeen myöhemmin. Li on syntynyt Suomessa ja ihan suomalainen kakara, paitsi kohteliaampi meitä vanhuksia kohtaan. Ei lällätä, että: "Luuser, luuser." Niinkuin Köpö minulle, jos jotenkin töppään.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Vietnamilaiset on niitä maahanmuuttajia jotka on sopeutuneet Suomeen todella hyvin. Työteliästä ja ahkeraa porukkaa.

Nuorena olin kesätöissä sorvausfimassa. Siellä oli duunissa myös Viatnamilainen venepakolainen, puhelias kaveri, paino koko aika urakkaa ja kääri hilloa.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Nyt tuli kotia. Kysyin: "Mitenkäs meni."
-En kerro, ja painui vessaan.
Jota ei saa mainita, sanoi etten saa huudella toiseen huoneeseen, kyllä hän keroo kohta. Tietenkin on oikessa, minä idiootti-insinöörinä olen aina väärässä, sen olen oppinut ja hyväksynyt. Ätsiuuh! kuului, miten voi ihminen aivastaa niin taiteellisesti ja tehdä siitäkin niin ison numeron, että kaikki varmaan huomaa, että aivastin. Häh.

Lierikki Riikonen

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Muutin tuota otsikkoa sellaiseksi mistä haluaisin keskusteluja ja tietoja. Kun tuo on ensimmäinen ja ainoa tyttölapsi ja olen huomannut että suhtautumiseni on jonkin verran erilainen itsenäistymiseen. Säännöt ovat tarkemmat kotiintuloajoissa, liikkeellä olessaan pitää olla tavoitettavissa kännykällä ja sellaista. Nyt kävi eka kerran diskossakin jo, toki varmaan viattomassa nuokkarin koululaisten, mutta kotiin tulo venyi 9:sään.

Minkälaisia te tytöt olitte tuossa iässä? mmärrän hyvin itsenäistymisen tarpeen, enkä vähimmässäkään määrin aio olla siinä esteenä. Tytön kohdalla kaupungissa tuntuu olevan enemmän vaaroja kuin poikien. Täälläkin oli se yksi lapsikaappari, keskellä kirkasta päivää. Eilen lähti kouluun etuajassa ovea paukauttaen, eikä kuulunut "Heippa!" Puutuin hänen Google Earthin käytöön neuvomalla liikaa, ja tarttumalla omat ohjeeni unohtaen hiireen. Kokemuksesta tiedän kuinka se ärsyttää.

Edit: Minkäikäisenä murrosikä sitten alkaa ja mitä se lopulta on. Itse en sellaista tiedosta kokeneeni. Tai sitte se on tullut kovin myöhään.

Lierikki Riikonen

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14017
Liittynyt23.6.2005
Kultamuna
Vietnamilaiset on niitä maahanmuuttajia jotka on sopeutuneet Suomeen todella hyvin. Työteliästä ja ahkeraa porukkaa.

Neuvoin tänään kaverin kanssa tietä murrosikäiselle aasialaiselle pojalle bussipysäkillä, kun ajoimme polupyörillä ohi. Hirveän kohtelias ja korrekti kaveri, meinattiin melkein ystävystyä 20 sekunnin tuttavuuden perusteella.

Oma murrosikäni oli hyvin rauhallinen, en vetänyt kuin paria hyvin ärsyttävää tyyppiä nekkuun. Ihmettelinkin, että mitä se terkkari sössöttää puhuessaan "on tyypillistä, että vanhempien kanssa tulee riitoja sinun iässäsi" jne. Lähinnä suhteet vanhempiin vain paranivat, kun muori oli tyytyväinen nähdessään lihaksikkaamman nuoren miehen tekevän lumityöt nopeammin!

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Murrosikä oli loistavaa aikaa murrosikäisen mielestä. Vanhempani olivat ylivarovaisia ja kuri liian tiukka, mutta onnistuimme aina hieman jymäyttämään. Sen sijaan veljeni pääsi hyvin helpolla. Vanhemmat jopa kannustivat häntä seurusteluun ja tansseihin yms, mutta minä ja siskoni jouduimme lähes karanteeniin kun rinnat kasvoivat. Mikä tuntui ja tuntuu edelleenkin hyvin vanhoilliselta ja epäreilulta.

Olen alunperin helsinkiläinen ja aina kesäisin meidät siirrettiin "turvasäilöön" maaseudulle, missä minkään ei pitänyt uhmata idylliä tai neitsyyttämme. Me kuitenkin keksimme ystävämme kanssa lähteä kylille, kun perheemme nukkuivat. Siskoni ja minä nukuimme nimittäin mielellään saunakamarissa. Yleensä ystäväni tuli läheiselle pellolle. Sovittu äänimerkkimme oli sepelkyyhkyn kujerrus, jota opimme aika taitavasti matkimaan. Yöreissut olivat hauskoja emmekä niistä jääneet kiinni. Ne olivat myös kilttejä. Tapasimme yleensä poikia, mutta kaikki jäi keskustelu- tai korkeintaan suuteluasteelle.

Keksimme myös liftaamisen. Menimme niinsanotusti heinätöihin naapuritiloille, mutta sen sijaan liftasimme lähimpään kaupunkiin.

Kerran ollessani 15-vuotias menimme salaa 20 km päässä olleelle tanssilavalle ja kuskasimme sieltä hesalaisen jalkapallojoukkueen 10 poikaa naapurin heinälatoon nukkumaan. Ainoastaan minulla ja joukkueen kapteenilla, komeimmalla, oli silmäpeliä, joten idea heinäladosta oli minun. Jätimme pojat kiltisti heinälatoon yöksi, veimme aamiaisen ja saatoimme aamulla päätien varteen, jotta pääsisivät linja-autolla kotiin. Heidän oma kyytinsä oli lähtenyt yöllä tanssipaikalta.
Seurustelin tuon pojan kanssa salaa seuraavan syksyn.

Helsingissä kuri oli tiukempi. Isäni inhosi meikkejä, joten jouduin usein naamapesulle ennenkuin pääsin ulos. Nurkan takana ehti silti hyvin laittaa huulipunaa. Lopullisesti isäni menetti toivon kanssani, kun päädyin (taas salaa) teinimissikisoihin ja sitä kautta kaikenmaailman kissanristiäisiin ja kuvauksiin. Silloin meikitkin tulivat sallituiksi sekä ensimmäinen virallinen poikaystävä.

Kaiken kaikkiaan vanhempien pitäisi ymmärtää, ettei liian tiukka kuri johda muuhun kuin salailuun. Parempi säilyttää avoimet välit ja sallia suht viaton seurustelu.

Vierailija

En tiedä minkä ikäinen tyttösi on. Jostain on jäänyt sellainen mielikuva,että olisi vasta astumassa murrosikään.

Esimurrosikä (9-12 v. lienee itselläni ollut) oli joiltain osin ihanaa aikaa. Parhaan kaverin kanssa kikatettiin kaikelle ja kaikille. Kun nauru alkoi, sitä ei saanut loppumaan millään. Ei ainakaan, jos oltiin tunnilla ja opettaja oli jo kertaalleen käskenyt olla hiljaa. Joka ikisestä aiheesta piti vääntää vitsiä. Naurun aiheet olivat tietysti hirveän lapsellisia ja pikkurivoja. Kaikista vähänkään navan ja polvien väliin liittyvästä oltiin äärimmäisen kiinnostuneita, vaikka seksuaalikäsite olikin mystiikkaa ja epärealistisuutta täynnään. Jokaisella piti olla joku, johon on ihastunut, oikeasta elämästä sekä pop-maailmasta. Pojista tehtiin listoja, kehen on eniten ihastunut.

Lapsuuden mielikuvitusmaalmasta oli vielä osa tallella. Kavereiden kanssa ei enää kehdattu leikkiä nukeilla, mutta erilaisia mielikuvitusleikkejä kyllä käytiin.

Inhottavat asiat liittyivät tyttöjen välisiin valtataisteluihin. Osa kertoi salaisuuksia eteenpäin, valehteli ja puhui toisista pahaa selän takana. Näin teki moni sellainenkin tyyppi, josta myöhemmin varttui ihan mukiinmenevä kaveri. Kolmannet pyörät suljettiin julmasti pois bestisten välisestä symbioosista. Yhdessä dissattiin ja puhuttiin pahaa niistä muutamasta hylkiöstä, joiden kanssa kukaan ei halunnut olla kaveri. Taistelu omasta asemasta kaveripiirissä oli karua.

Äidin kanssa käytiin pahimmat taistelut juuri esimurrosiässä ennen varsinaista murrosikää. Pelkkä äidin olemus oli niin ärsyttävä, ettei välillä kestänyt olla samassa huoneessa. Hirveät riidat ja huutamista jos olisi pitänyt tehdä jotain vastenmielistä, esim. lähteä sukulaisvierailulle. Hirveä mankuminen, kun piti saada levikset kun kaikilla muillakin on.

Oli tärkeää, että oli samanlainen kuin muut. Että oli levikset. Että katsoi tietyt TV-ohjelmat. Että tiesi hittibiisit. Että piti ystäväkirjaa. Että tiesi mitä tietyt sanat tai fraasit tarkoittavat (kondomi, kledjut, orkku, pelata taskubiljardia). Muuten oli ihan out.

Ujouskohtaukset yllättivät, kun olisi pitänyt vaikka mennä selittämään jotain postiin tms. Aikuisten kanssa kommunikoiminen ei ollut luontevaa. Monella on esimurrosiässä myös eräänlaisia käytöshäiriöitä, kuten pakkotoimintoja ja kummallisia pelkoja. Minä en koskaan uskaltanut laittaa silmiä kiinni suihkussa, sillä pelkäsin että edessäni olisi avaruusolentoja kun avaisin silmät. Moni pelkäsi pimeää ja yksin olemista sairaalloisesti. Kauhutarinoista pidettiin, mutta juuri ufoja ynnä muuta pelättiin ihan tosissaan.

Ai niin. Luultiin, että oltiin hyvinkin aikuisia.

Vierailija

Niinpä, kirjoitin sujuvasti asian vierestä. Varsinainen murrosikähän on sitä aikaa, jolloin sukukypsyys saavutetaan, 10 - 15 vuotiaana. Nykyään yleisimmin ilmeisesti 11-13 vuotiaana. Sitä edeltää esipuberteetti.

Kuukautiset alkavat, kun tietty painomäärä saavutetaan. Olisikohan se ollut 47 kiloa.

Tuohon kuukautisten alkamisajankohtaan ei minulla liittynyt mitään isompaa dramatiikkaa. Silloin en vielä ollut kapinallinen enkä olisi ryhtynytkään elleivät vanhempani juuri silloin olisivat alkaneet rajoittaa minua ja siskoani liikaa ja epäreilusti versus isoveljeni.

Olen tosin jälkikäteen lukenut päiväkirjojani ajalta huvittuneena. Niitä näköjään tuli kirjoitettua, jos joku asia tai ihminen pänni. Niin, silloin todella kuvitteli olevansa jo "iso". Odotin vain täysi-ikäisyyttä, jolloin voisin tehdä kaiken miten itse haluaisin. Olisin tosin tehnyt monta asiaa päin mäntyä... ei se kyllä ole tavatonta nykyäänkään.

Uusimmat

Suosituimmat