Sukeltaminen ja astma

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Sukeltamista ei suositella astmaatikoille siitä syystä että jos kohtaus iskee veden alla se voi koitua kuolemaksi. Kohtauksen voisi esimerkiksi käynnistää happipulloon joutuneet epäpuhtaudet esim. siitepöly.

Australialainen tuttavani kuitenkin kertoi, että hänen veljellään oli paha astma. Veli aloitti sukeltamisen ja astmaoireet katosivat sen jälkeen.

Uskon tämän olevan mahdollista seuraavista syistä:

- Sulkeltaessa hengitetään rauhallisesti pitkin vedoin. Rauhallinen syvä hengitys on parempi astmaatikolle. (Myös uinti on hyvä harrastus).

- Paineen vaikutus voi olla edullista. Ulkoista painetta vasten tarvitaan sisäinen paine. Erityisesti nousussa paineentasaus on tarpeellista.
Suotuisa vaikutus supistuvaan putkistoon.

- Regulaattoriin puhallettaessa siinä on pieni vastus.
Suotuisa vaikutus supistuvaan putkistoon.

Onko täällä ketään astmaatikkoa joka harrastaa sukellusta?

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Astmakohtaukseen sukelluksissa kuoleminen on luonnollista mutta äärimmäisen harvinaista. Happipuollojen kanssa sukellettaessa luulisi hengityksen puhtauden olevan astmaatikolle pikemminkin terveellistä.

Vierailija

Paitsi ei siellä kyllä aina hengitetä tasaisesti ja silloinhan kannattaa olla terve. Mulla on monesti pulssi noussu ja hengitys kiihtyny yllättävän tilanteen osuessa kohdalle.

Vierailija

Should Asthmatics Not Scuba Dive?

This question is commonly asked in the diving community. Not surprisingly, there is no simple answer. In this chapter I will present background information on the question and offer some general recommendations. The final answer in all cases should rest with an informed patient, the patient's physician and, for open water students, the scuba instructor.

Asthma is probably the most controversial medical condition affecting recreational divers. An estimated 10% to 15% of children have some history of recurrent wheezing, and an estimated 5% to 8% of adults are diagnosed as "asthmatic." Added to these statistics are an estimated several million certified scuba divers, with several hundred thousand newly certified every year, and it is no surprise that many current and would-be divers have some history of asthma.

Asthma is a disease of the airways. Patients prone to asthma can develop intermittent attacks of cough, wheezing, chest tightness, and/or shortness of breath. These symptoms are due to narrowing of the air tubes (bronchi) within the lungs. One major cause of the narrowing is excess mucous in the airways. Because symptoms occur episodically, and often unpredictably, there is no way to know when someone with an asthma history will have an "asthma attack."

Scuba divers breathe compressed air under water, so they must have unobstructed flow of air in order to equalize air pressures.
Unequal air pressures are the cause of all barotrauma, including ear and sinus squeeze, and air embolism. Since asthmatics may develop air flow obstruction in the lungs at any time, the question of when, if ever, asthmatics may safely dive is problematic. For reasons which I will discuss, there are many opinions and no uniform agreement. Quotes in the following table, taken from the medical literature, reflect this difference of opinion. Note that recommendations range from 'never' to 'not with a history of asthma over the previous five years' to 'no diving within two days of wheezing.'

Some recommendations and opinions from the medical literature about asthma and sucba diving.

"A history of bronchial asthma is disquaulifying if there have been any attacks within 2 years, if medication is needed for control, or if bronchospasm has ever been associated with exertion or inhalation of cold air." (Strause 1979)

"Never" - "Once an asthmatic, always an asthmatic" (Linaweaver 1982) "Absolute contraindications: [Astham] attacks within the past 2 yr. Medication is required to prevent or treat episodes of dyspnea. Effort or cold induced asthma." (Hickey 1984)

"Any patient with currently active bronchial asthma should be strictly forbidden to dive. Any patient with a history of childhood asthma, symptoms suggestive of asthma within the past year, suspicion of exercise or cold aire induced asthma should be referred to a pulmonary medicine specialist for evaluation to include challenge testing." (Davis 1986)

"No diving by individuals... who have had clinically significant bronchospasm within the last five years, whether or not they take medications and irrespective of the precipitating event." (Neuman 1987)

"...a conservative recommendation is that any asthmatic with frequent flareups or continuous need for medication to control symptoms, should refrain from diving. Conversely, an adult who has "grown out" of asthma, or has been symptomomatic for some time ...with normal lung function, may participate in recreational diving. In all instances, of course, the potential risks should be explained to the diver." (Maritn 1992)

"Divers using bronchodilators are disqualified. The bronchodilator itself leads to increased risk of arrhythmiaias." (Millington 1988)

"Well-controlled, mild asthmatics should be allowed to dive during remissions, but be particularly advised about the risks of rapid ascent." (Denison 1988)

"All individuals who have current active asthma are advised not to dive. Any individual who seems to have outgrown his asthma and has not had any bronchospasm, wheezing, or chest tightness and has not used any bronchodilator recently may be a candidate for diving if a cmomplete hbatter of PFTs are normal." (Neuman 1990)

"Never" - "Childhood asthma never goes away and continues to be a hazard to divers, even if apparently arrested and asymptomatic in adulthood." (Greer 1990)

"If the person ever has had bronchospasm associated with exercise or inhalation of cold air, diving is contraindicated." (Harrison 1991)

"...not to dive within 48 hours of wheezing is safe [reasonable]." (Farrell 1990)

"in principle, diving is absolutely contraindicated in those with air-trapping pulmonary lesions or bronchial asthma." (Melamud 1992)

Not with: "History of asthma over the last 5 years, use of bronchodilators over the last 5 years, respiratory rhonchi or other abnormalities on auscultation." (edmonds 1991, Edmonds 1992)

"Intending divers with a past history of asthma and asthma symptoms within the previous five years should be advised not to dive." (Jenkins 1993)

"The recommendation that an asthmatic patient not dive should be determined by the history and severity of the desease." (Neuman 1994)

http://www.lakesidepress.com/pulmonary/ ... asthma.htm

Vierailija

Olipas paljon lähteitä.
Mun ajatus kuitenkin oli että voisko sukeltaminen auttaa astmaan ja lieventää oireita juuri paineen ja vastuksen takia hengitettäessä.
Tän tuttavan veli näytti nimittäin päässeen oireista eroon juuri sukeltamalla.

Tätä ei lienee juurikaan tutkittu.

Vierailija
Kultamuna
Olipas paljon lähteitä.
Mun ajatus kuitenkin oli että voisko sukeltaminen auttaa astmaan ja lieventää oireita juuri paineen ja vastuksen takia hengitettäessä.
Tän tuttavan veli näytti nimittäin päässeen oireista eroon juuri sukeltamalla.

Tätä ei lienee juurikaan tutkittu.

Sukeltaessa ei saa olla vastusta / obstruktiota / keuhkoputkien supistustilaa uloshengitettäessä, koska se estää paineentasausta, joka voi olla kohtalokasta ilmaembolian muodossa.

Astmassa ei ole vaikeuksia hengittää sisään, vaan ulos, koska lima sulkee hengitysteitä plus astmassa hengitystiet supistuvat koska tahansa ilman selittävää syytä.

Noissa eri kohdissa tuli selkeästi esille kontraindikaatiot / vasta-aiheet, milloin astmaatikon ei pitäisi sukeltaa.

Astma on hyvin yllättävästi käyttäytyvä tauti. Joskus oireet ovat pitkään pois ja saattavat ilmetä koska tahansa uudelleen, ilman että mitään selkeää syytä löytyy.

Henkiläkohtaisesti en usko sukeltamisen parantaneen astmaa, vaan tilan paraneminen voi kuulua ihan normaaliin astman kulkuun, jota kukaan ei voi ennustaa.

Viime viikolla vastaanotollani kävi sukeltaja, joka epäili itsellään barotraumaa, koska oli aika nopeasti noussut pintaan. Sen, minkä suosituksen hän piti, että ennen lentomatkaa pitää pitää vähintäin 48 tunnin tauko sukelluksen jälkeen, koska lentokoneen alipaine voi edesauttaa, lisätä barotrauman syntyä.
Silloin jouduin lukemaan sukeltajantaudista ja potilas itse kertoi paljon, koska tiesi sukelluksesta enemmän kuin minä.

Vierailija

"MD kirjoitti:

Sukeltaessa ei saa olla vastusta / obstruktiota / keuhkoputkien supistustilaa uloshengitettäessä, koska se estää paineentasausta, joka voi olla kohtalokasta ilmaembolian muodossa.

Pikkasen intän vielä. Eikös astman hoidossakin ole joku koje joka uloshengitettäessä panee pikkasen hanttiin ja näin avaa supistuvia keuhkoputkia. Vai olenko väärässä?

Sukeltaessa myös regulaattori panee pikkasen ´´hanttiin´´.

Vierailija
Kultamuna

Pikkasen intän vielä. Eikös astman hoidossakin ole joku koje joka uloshengitettäessä panee pikkasen hanttiin ja näin avaa supistuvia keuhkoputkia. Vai olenko väärässä?

Sukeltaessa myös regulaattori panee pikkasen ´´hanttiin´´.

Kyllä, astman hoidossa käytetään uloshengitysvastusta pitämään hengitystiet auki, joiden supistustila aiheuttaa airtrapping-tilan, kun uloshengitettävä ilma ei pääse vapaasti pois.
Kuinka on sukelluslaitteissa, onko niiden paine sama sisään- ja uloshengityksessä?
Tai riittääkö tuokaan, pitäisi olla niin, että vaikka olisikin bronkusobstruktio päällä, uloshengitysvaiheessa paine riittäisi pitämään hengitystiet auki niin, että paineentasaus onnistuisi.
Näin ei kai ole, koska astma ja sukellus on ongelmallista.

Vierailija
MD
Kyllä, astman hoidossa käytetään uloshengitysvastusta pitämään hengitystiet auki, joiden supistustila aiheuttaa airtrapping-tilan, kun uloshengitettävä ilma ei pääse vapaasti pois.
Kuinka on sukelluslaitteissa, onko niiden paine sama sisään- ja uloshengityksessä?
Tai riittääkö tuokaan, pitäisi olla niin, että vaikka olisikin bronkusobstruktio päällä, uloshengitysvaiheessa paine riittäisi pitämään hengitystiet auki niin, että paineentasaus onnistuisi.
Näin ei kai ole, koska astma ja sukellus on ongelmallista.

Tätä juuri ajan takaa. Jos säännällinen sukeltaminen nimenomaan poistaa oireet näiden säännöllisten´´uloshengitysharjoitusten´´ takia.

Käsittääkseni sisään menee helpommin ja ulos joutuu pikkasen puhaltamaan. Itse en tosin harrasta sukellusta, mutta kyselen kaverilta joka harrastaa.

Vierailija

Offtopic:
Laitan kuitenkin tämän artikkelin, vaikka on pitkä. Aihe kiinnostaa minua itseänikin.
Tekisi mieleni sukeltaa, mutta flunssan yhteydessä kärsin astmatyyppisitä hengenahdistusoireista ja vinkunasta, välillä muulloinkin puhallusarvoni tipahtavat kunnolla, astmadg:n riittäviin arvoihin.
Normaalit PEF-arvoni (Peak Expiratory Flow) ovat parhaimmillaan 540l/min, mutta huonoimmillaan laskevat 350l/min. Jo pudotus 470l/min aiheuttaa minulle tunnetta hengityksen vaikeutumisesta ja vinkunaa uloshengityksessä.

Sukeltajantaudin ja sukellusonnettomuuksien hoito
Lääkärilehti
2002;57(25-26):2769-2772
Juha Kuokkanen

* Sukeltajantauti
* Sukellusonnettomuuspotilaan tutkiminen
* Hoito
* Ylipainehappihoito sukeltajantaudissa
* Kirjallisuutta

Sukeltajantaudin lisäksi sukellusonnettomuuksissa potilaalle voi syntyä erilaisia painevammoja ja neurologisia oireita. Sukeltajantaudin oireet alkavat yleensä muutaman tunnin kuluttua sukelluksesta, mutta joskus myöhemminkin, ja siksi sukeltajan tilan kehittymistä on syytä seurata. Happi ja nesteytys ovat sukellusonnettomuuksissa ensimmäiset hoitotoimet. Sukeltajantautiin painekammiossa annettavaa ylipainehappihoitoa varten on erityinen hoitokaavionsa.

Suomessa on rekisteröityjä harrastussukeltajia lähes 20 000 ja vuosittain koulutetaan pari kolme tuhatta lisää. Aktiivisukeltajien määrä kasvaa vuosittain arviolta 500:lla. Sukellusonnettomuudet ylittävät edelleen uutiskynnyksen–lehdissä tosin puhutaan myös usein harhaanjohtavasti sukellusonnettomuudesta, kun tarkoitetaan matalaan veteen hypätessä sattunutta onnettomuutta. Kuolemaan johtaneita sukellusonnettomuuksia on Suomessa sattunut 1990-luvulla keskimäärin 3 vuodessa, vaihteluväli on 0–13. Vuonna 2001 laitesukeltajia kuoli 3 ja painekammiohoitoa sukeltajantautiin tarvitsi noin 25, joista Suomessa on hoidettu 21 (kuvio 1). Vuoden 2002 alku näyttää hoidettujen sukeltajantautien määrän kasvua: toukokuun loppuun mennessä hoidettiin 15 sukeltajantautiin sairastunutta. Viive hoidon aloituksessa on joskus jopa päiviä, ja osin tästä syystä varsinaisen hoidon jälkeen tarvitaan monesti 1–3 lisähoitoa seuraavina päivinä.

Myös kasvanut ns. tekniikkasukeltajien määrä näkyy onnettomuustilastoissa hankalammin hoidettavina sukeltajantauteina. Tekniikkasukeltamisessa käytetään useampia erilaisia kaasuseoksia, usein myös heliumia sisältäviä, ja sukellusajat ovat huomattavasti pitempiä ja syvyydet kovempia kuin tavallisessa harrastussukelluksessa. Vaikka tekniikkasukeltajien määrä on pieni, he tekevät paljon sukelluksia. Syvin sukeltajantauti Suomessa on hankittu yli 130 metrin syvyydessä.

Muut sukeltamiseen liittyvät vaivat tai onnettomuudet liittyvät useimmiten ympäröivän paineen muutoksen aiheuttamaan elimistön onteloiden kaasun tilavuuden muutokseen, josta seurauksena voi olla erilaisia painevammoja. Painevammojen vakavuusaste vaihtelee pienistä tärykalvon verenpurkaumista keuhkorepeämään ja sen seurauksena syntyvään ilmaemboliaan aivoissa.
Sukeltajantauti

Sukeltajantautia kutsutaan useimmissa kielissä dekompressiotaudiksi taudin perusluonteen mukaan. Sukeltajantauti ilmenee ympäröivän paineen pienentyessä dekompression aikana. Ihminen voi altistua dekompressiolle sukelluksen lisäksi myös esimerkiksi lentokoneessa, mikäli koneessa ei ole paineistettua matkustamoa tai paineistus pettää jostain syystä. Sukelluksen ja muunkin ylipaineessa oleskelun aikana (esim. työskentely paineistetulla tunnelityömaalla) elimistöön liukenee ylimäärä typpeä. Ylimääräisen typen määrä riippuu sekä ylipaineesta eli sukellussyvyydestä että alttiinaoloajasta: mitä syvemmälle tai pitempään sukelletaan, sitä enemmän typpeä elimistöön liukenee. Pintaan tultaessa tämä ylimääräinen inerttikaasu pyrkii poistumaan kudoksista veren välityksellä keuhkoihin ja edelleen hengityksen mukana pois.

Jos sukeltaja käyttää noustessaan suurempaa nopeutta kuin 10 metriä minuutissa tai pitemmillä sukelluksilla jättää väliin etappipysähdykset, ei typpi enää pysy liuenneena kudoksiin, vaan elimistöön alkaa muodostua typpikuplia. Sukeltaja on kuin virvoitusjuomapullo, jossa liuennut kaasu alkaa kuplia nesteen ulkopuolella olleen paineen pienennyttyä korkin avaamisen myötä. Sukeltajantauti saa periaatteessa alkunsa näistä kuplista, ja taudin oireisiin vaikuttavat kuplien sijainti ja koko sekä se, miten pitkään kestää ennen kuin hoito päästään aloittamaan. Kuplat paikantuvat helpoimmin niveliin, joita on poikkeuksellisesti rasitettu sukelluksen aikana tai sen jälkeen. Kuplat syntyvät kudoksissa ja siirtyvät laskimoita pitkin keuhkoihin, jotka toimivat tehokkaana kuplasuodattimena. Tässä tilanteessa potilaalla saattaa esiintyä hengenahdistusta (chokes), jopa ei-sydänperäistä keuhkoödeemaa (1). Jos elimistöön liuennut typpimäärä on huomattavan suuri ja kupliminen voimakasta, saattavat kuplat myös päästä läpi keuhkojen sydämen vasemmalle puolelle ja edelleen isoon verenkiertoon (2)

Oireet voivat joskus ilmetä jo sukelluksen aikana, mutta useimmiten sukelluksen ja oireiden ilmenemisen välillä on muutaman tunnin viive. Pisimmillään viive voi olla vuorokausia. Tyypillistä on myös oireiden alkaminen sukelluksen jälkeen lentokoneessa tai vuoristossa autolla ajaessa, jolloin ympäröivä paine on pienentynyt edelleen merenpinnan tasosta. Suositeltu väliaika sukelluksesta lentoon on vähintään 12 tuntia, mikäli sukellukset ovat olleet matalia ja niitä on tehty yksi päivässä. Muuten väliajan tulisi olla 24–48 tuntia (3).

Sukeltajantaudissa erotetaan 2 päätyyppiä (4). Tyypin I sukeltajantaudissa oireina ovat nivelkivut ja iho-oireet (kutina, ns. sukeltajan kirput sekä lautumat). Nivelkivut ovat seurausta nivelten lähellä ja nivelkapselissa tapahtuvasta kuplimisesta ja kudosjännityksestä ja iho-oireet taas paikallisesta verenkierron estymisestä mikrokuplien seurauksena. Vakavammassa tyypin II sukeltajantaudissa oireet tulevat pääosin keskushermostosta: väsymys, tajunnan häiriöt, tuntopuutokset, tasapainovaikeudet, jopa halvaukset. Oireita voi myös ilmetä sisäkorvassa, keuhkoissa ja sydämessä. Hoitamattoman sukeltajantaudin myöhäiskomplikaatiot voivat liittyä näihin keskushermostovaurioihin tai seurauksena voi olla myös dysbaarinen osteonekroosi. Neurologisin oirein ilmenevien sukeltajantautien osuus on ollut reilu puolet kaikista tapauksista, Yhdysvalloissa niiden osuus oli 1998 tilaston mukaan 64 % (274/431) (5).
Sukellusonnettomuuspotilaan tutkiminen

Anamneesi on ratkaisevan tärkeä sukellusonnettomuuspotilasta tutkit-taessa. Huomiota on syytä kiinnittää potilaan muihin sairauksiin (pitkäaikaiset, akuutit), lääkitykseen, sukelluskokemukseen, edellisiin sukelluksiin ja väliaikaan niiden jälkeen sekä aikaisempiin sukellusonnettomuuksiin. Onnettomuussukelluksen kulusta on pyrittävä selvittämään maksimisyvyys, sukellusaika, mahdolliset nopeat paineenmuutokset, käytetyt hengityskaasut ja muut varusteet. Oireista selvitetään laatu ja alkamisaika (sukelluksen aikana vai sen jälkeen), viive oireisiin ja mahdollisen lentomatkan vaikutus. Myös potilaalle annettu ensiapu on syytä kirjata.

Potilaan tilaa tutkittaessa on kiinnitettävä tarkasti huomiota yleisten elintoimintojen lisäksi sekä mahdollisiin painevammoihin liittyviin että neurologisiin oireisiin. Painevammoja voi syntyä korviin, nenän sivuonteloihin ja keuhkoihin, pahimmillaan keuhkorepeämä ja ilmarinta. Tarvittaessa otetaan thoraxröntgenkuva. Iholta voi löytyä verenpurkaumia ja lautumia. Neurologisessa tutkimuksessa tarkistetaan tajunta, vireystila, lähimuisti ja muu orientaatio, taaksepäin lasku sekä ihotunnon muutokset. Jänneheijasteet on syytä tarkistaa, sillä usein varsinkin akillesheijaste on huomattavan kiihtynyt neurologisin oirein ilmenevässä sukeltajantaudissa. Tasapaino arvioidaan potilaan seistessä ja kävellessä. Myös potilaan virtsamääriä on hyvä seurata.
Hoito

Ensiapuna kaikissa sukellusonnettomuuksissa on happi, ja sitä tulee antaa heti, kun se on mahdollista (6). Happeuttamisen tulee olla tehokasta. Itse hengittävälle potilaalle paras väline on demand-venttiilillä varustettu hapenantolaite (tavallinen, happipuhdistettu sukelluslaitteen annostelija toimii hyvin tässä tarkoituksessa) tai riittävän suurella hapenkeräyspussilla varustettu naamari virtauksen ollessa vähintään 15 l/min, jotta saavutettaisiin mahdollisimman suuri hapen osuus sisäänhengityskaasussa. Hapenantoa jatketaan, kunnes potilas on saatu painekammiohoitoon, kuitenkin enintään 6 tuntia, mikäli hapen osapaine sisäänhengityskaasussa on lähelle 100 kPa. Hengitysvajauksesta, koomasta tai tajuttomuudesta kärsivä potilas intuboidaan. Painekammiohoidon ajaksi intubaatioputken kalvosin täytetään keittosuolalla, varoen liian suurta painetta.

Sukeltaja on myös useimmiten jossain määrin dehydroitunut kylmädiureesin ja hikoilun seurauksena. Tämä huonontaa kudosten verenkiertoa ja lisää happivajetta sekä hidastaa typen poistumista elimistöstä. Normaalisti kaikkia sukellusonnettomuuden uhreja on hyvä nesteyttää (6). Nesteenanto voi tapahtua suun kautta, jos tajunnan taso on normaali ja nieleminen onnistuu normaalisti. Muussa tapauksessa nesteytys annetaan laskimoon käyttäen kirkkaita nesteitä, esimerkiksi Ringerin liuosta. Suun kautta annetaan nestettä karkeasti 1 litra ensimmäisen tunnin aikana, ja jatkossa tarve arvioidaan virtsamäärien mukaan (7).

Lääkkeiden annosta sukeltajantautipotilaan tukihoidossa ei ole olemassa kontrolloituja tutkimuksia (8), mutta Marseillesissa Ranskassa 1996 pidetyn kongressin konsensuskokouksen suosituksen mukaan kriittisesti sairaan potilaan hoidossa on syytä käyttää kaikkia tehohoitopotilaan tarvitsemia lääkkeitä sekä mahdollisesti asetyylisalisyylihappoa 500 mg p.o., mikäli sille ei ole vasta-aiheita. Tarvittaessa voidaan potilaalle myös antaa lidokaiinia (9), pieniannoksista hepariinia sekä steroideja, kalsiumkanavan salpaajia ja antioksidantteja, joista on satunnaisia tapausselostuksia (6).

Lievimmissä, vain iho-oirein ilmenevissä tapauksissa riittää hoidoksi happi ja nesteytys sekä valmistautuminen painekammiohoitoon, edellyttäen että oireet menevät ohi parissa tunnissa. Vaikka potilaan oireet olisivat lieviäkin, on kuitenkin aina muistettava, että tyypin I oireet eivät sulje pois vakavampaa sukeltajantautia. Muissa tapauksissa tulee potilas kuljettaa mahdollisimman pian ylipainehappihoitoon. Vaikeissa sukeltajantautitapauksissa pitkä viive lisää uusintahoitojen tarvetta ja hoitotulokset huononevat. Kuljetuksen aikana jatketaan hapenantoa ja nesteytystä. Virtsamäärät ja mahdolliset virtsaamisvaikeudet on kirjattava muistiin. Mikäli potilas kuljetetaan helikopterilla, tulisi lentokorkeuden olla alle 300 metriä meren pinnasta.
Ylipainehappihoito sukeltajantaudissa

Sukeltajantaudin hoidossa ylipaine sinänsä pienentää muodostuneita typpikuplia ja saa typen osin liukenemaan takaisin kudoksiin. Toisaalta runsas hapentarjonta parantaa hapenpuutteesta kärsivien kudosten hapensaantia. Sukeltajantaudin hoidossa käytetään toisenlaisia hoitokaavioita kuin muissa ylipainehappihoidon aiheissa. Suomessa käytössä ovat Yhdysvaltain merivoimien kehittämät happihoitokaaviot, joista yleisimmin käytössä oleva USN6 kestää noin 5 tuntia (kuvio 2). Tässä hoidossa potilas paineistetaan aluksi 18 metrin syvyyttä vastaavaan paineeseen, jossa potilas hengittää tietyn jaksotuksen mukaan happea ja paineilmaa vuorotellen, jotta vältettäisiin mahdolliset suuresta hapen osapaineesta johtuvat kouristukset. Hoidon jatkuessa toiseen hoitopaineeseen siirrytään koko ajan happea hengittäen 30 minuutissa. Sukeltajantaudin hoitokaavio valitaan taudin vaikeusasteen perusteella. Valinnassa voidaan käyttää apuna vuokaaviota, jollainen löytyy jokaisesta painekammiohoitopaikasta.

Mikäli potilaalle jää hoidon jälkeen oireita tai oireet uusiutuvat, annetaan seuraavina päivinä jatkohoitoja, jotka noudattavat kestoltaan muiden tilojen hoitoja. Hoitamattoman sukeltajantaudin seurauksena voi olla pysyviä neurologisia vaurioita tai aseptinen luunekroosi. Onnistuneen hoidon jälkeen potilas on sukelluskiellossa muutamasta päivästä kuukauteen ja lentokiellossa vähintään 24 tuntia, mutta mieluummin 48 tuntia.

Kuviossa 3 on esitetty toimintamalli sukellusonnettomuuksissa.

Sukellusonnettomuuksissa 24 tunnin päivystysluonteinen hoitomahdollisuus on Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ja Helsingissä Medioxygenissa. Oulussa hoito onnistuu Oulun palolaitoksella ja Kuopiossa Valtion pelastusopistolla. Virka-aikana hoito on myös mahdollista Keskussotilassairaalassa.
Kirjallisuutta

Kirjoittaja Juha Kuokkanen LL, työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri, sukellus- ja ylipainelääketieteen erityispätevyys päällikkölääkäri Upinniemen varuskuntasairaala
Artikkelin tunnus: sll14948 (A2252769)
© 2004 Suomen Lääkäriliitto

Vierailija

Toivottavasti nyt ei mene pahasti offtopic... Olen itse ajatellut sukeltamista harrastuksena. Sehän olisi ainakin minusta kovin mielenkiintoista.

On kuitenkin sellainen ongelma että oksennan kovin herkästi. Jo hammasharjan sattuminen kurkunpäähän saa aikaan oksennusrefleksin. Paha haju, (uloste, mätäneminen) saa sen aikaan myös.

Ja turvonneiden ruumiiden näkeminen.

Ihmettelenkin sitä miten aikoinaan sukeltajat pystyivät tutkimaan Estonian hylkyä ja siellä olevia vainajia. Minä en mitä todennäköisimmin pystyisi hillitsemään oksannusrefleksiäni tuollaisessa tilanteessa ja olisin sitten yksi vainaja lisää muiden joukossa.

Tuo oli vakavaa asiaa. Seuraava sitten puolivakavaa.

Mitä hemmettiä tekee avaruuskävelyllä oleva astro/kosmo/taikonautti sitten jos hänet yllättää aivastuskohtaus ja pleksi on täynnä limaa?

Eihän sitä oikein tyhjiössä viitsisi kypäräänsä riisua ja putsata sisäpuolta nenäliinalla.

Vierailija

Ei ole tietääkseni mitään evidenssiä, että astmaa voisi harjoitella pois.
Olisin itse valmis koekaniiniksi.
Eipä silti..hyshys..en minä ole tätä kirjoittanut..kyllä minä ehkä vielä opettelen sukeltamaan, vaikka henki menisi. Meneehän se kuitenkin joskus, kait. Kenenkään toisen hengestä en ota vastuuta, mutta riskit tietäen, jokainen saa vapaasti valita. En kuitenkaan voisi astmaatikolle kirjoittaa sukellustodistusta ja se tietääkseni vaaditaan, että pääsee laitesukellukelluskoulutukseen. Onhan kuitenkin olemassa sukelluslääketieteeseen erikoistuneita, joten minun ei tarvitse aivosolujani moisella asialla rasittaa.

Kultamuna

Tätä juuri ajan takaa. Jos säännällinen sukeltaminen nimenomaan poistaa oireet näiden säännöllisten´´uloshengitysharjoitusten´´ takia.
Vierailija
MD
Ei ole tietääkseni mitään evidenssiä, että astmaa voisi harjoitella pois.
Olisin itse valmis koekaniiniksi.

Kuin myös. Itsellä myös on oireita ja yritän löytää mahdolisuuksia. Ei minulla ole juurikaan tietoa että tota olis pahemmin tutkittukkaan.

Sanotaan vain että fyysinen kunto on astmaatikolle eduksi ja kehotetaan maltiliseen airobiseen liikuntaan. Kyllä mä noi jutut tiedän, mutta mielellään pohtii jos jotain muitakin vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia olisi päästä oireista eroon ´´luonnolista´´ tietä.

Vierailija
Kultamuna
MD
Ei ole tietääkseni mitään evidenssiä, että astmaa voisi harjoitella pois.
Olisin itse valmis koekaniiniksi.



Kuin myös. Itsellä myös on oireita ja yritän löytää mahdolisuuksia. Ei minulla ole juurikaan tietoa että tota olis pahemmin tutkittukkaan.

Sanotaan vain että fyysinen kunto on astmaatikolle eduksi ja kehotetaan maltiliseen airobiseen liikuntaan. Kyllä mä noi jutut tiedän, mutta mielellään pohtii jos jotain muitakin vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia olisi päästä oireista eroon ´´luonnolista´´ tietä.

Fyysinen kunto on hyvä astmaatikolle samoin kuin muillekin, eikä astmaoireita esiinny fyysisessä rasituksessa astmaatikolla enempää kuin ei-astmaatikolla.
Jos kärsii nimenomaan rasitusastmasta, silloin kannattaa ottaa astmasumutteita ennen rasitusta. Kromoglikaatti on tarkoitettu nimenomaan rasitusastmasta kärsiville.

Vierailija

Kaveri sanoi että veden paine pikkasen vastustaa ulos puhallettaessa.

Sisäisen paineen pitää vastata ulkoista painetta, eli kehoon kodistuva vedenpaine saa vastaavan paineen keuhkojen sisältä. Eli näin keuhkojen sisäinen paine voisi avata putkistoja.

Tiedän, astmaa on monenlaista ja kaikki eivät reagoi samalla tavalla mutta tossa voisi olla syy miks sukeltaminenkin voisi joillain astmaatikoilla toimia ´´kuntoutuksena´´.

Vai vosiko syy piillä pelkästään pitkissä rauhallisissa hengenvedoissa? Esimerkiksi rintauinti ja soutu. Vedetään ilmaa niin paljon kerralla sisään kuin menee ja päästetään rauhallisesti ulos.

bosoni
Seuraa 
Viestejä2704
Liittynyt16.3.2005
Balthasar

Mitä hemmettiä tekee avaruuskävelyllä oleva astro/kosmo/taikonautti sitten jos hänet yllättää aivastuskohtaus ja pleksi on täynnä limaa?

Eihän sitä oikein tyhjiössä viitsisi kypäräänsä riisua ja putsata sisäpuolta nenäliinalla.

No jos on taipumusta aivasteluun, niin pitää ostaa kaupasta sellainen kypärämalli, jossa on "tuulilasinpyyhkimet" sisällä.

Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat