Seuraa 
Viestejä1
Liittynyt11.10.2015

Siinäpä se pähkinänkuoressa.. mitä olette mieltä?

Esimerkiksi Lawrence Kohlbergin teorian mukaan lapsen moraalinen kehitys jää usein tasolle (konventionaalinen taso), jossa moraalisia päätöksiä perustellaan lähinnä järjestelmän/instituutioiden ylläpitämisen kautta. Tuolloin lait ymmärretään velvollisuuksina, jotka edistävät yhteistä hyvää ja ihmissuhteita.

Kolhberg mittasi moraalia esimerkiksi Heinzin dilemman avulla:
Heinzin vaimo on kuolemansairas, mutta hänen sairauteensa on olemassa lääke. Apteekkari on kuitenkin ylihinnoitellut sen, joten Heinzilla ei ole varaa ostaa lääkettä. Pitäisikö Heinzin pelastaa vaimonsa henki varastamalla lääkkeen?
 

Jopa eräs suomalainen filosofi otti ongelmaan kantaa näin: "Vaimo ja kaikki muut ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Jos vaimon vuoksi saa varastaa, saa kaikkien muidenkin vuoksi. Olisi siis pysyvä velvollisuus varastaa, mikä on aivan mieletöntä".

Itse tulkitsen tämän niin, että hänen mukaansa ei saa varastaa ja vaimo saa kuolla (korjatkaa jos olen väärässä).

Tämä tuntuu järjettömältä ja brutaalilta, mutta toisaalta ymmärrän lähtökohdat. 

Jos vain harva ihminen pääsee ns. seuraavalle moraaliselle tasolle, kuinka se tapahtuu? 
Voidaanko sitä opettaa tai voiko moraalissa kehittyä? Voidaanko esimerkiksi kouluissa opettaa joitain yleispäteviä moraalisia sääntöjä tai moraalin kehittämistä ja toisaalta kuka määrittelee loppuviimein mikä on moraalisesti oikein? 
 

Sivut

Kommentit (24)

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

Laki ja moraali ei ole sama asia. Joskus laillinen oikeus ja moraalinen oikeus vaihtelee kuin myös laillinen velvollisuus ja moraalinen velvollisuus. Lain ja moraalin välillä voi olla ja usein onkin ristiriita.

Onko moraalisesti oiken antaa vaimon kuolla jos olisi sen pystynyt estämään esim. varastamalla tai lainaamalla?

Onko moraalisesti oikein periä ylihintaa lääkkeestä tietäen, että moni kuolee sen tähden?
(Apteekkari on oletettavasti rikas jolle sen lääkken menetys ei merkkaa juuri mitään, kun taas Heinz on köyhä jollekka sen lääkkeen saaminen merkkaa kokonaista elämää.

Tuossa esimerkissä kysytäänkin myös, että onko oikein reagoida epämoraalisesti jos toinen on moraaliton.

Elämän-, ja kuolemankysymys on äärimäinen raja johon ihminen voidaan ajaa.
Esim. nnko oikein varastaa ruokaa jos itse ja perhe muutoin kuolisi nälkään?
Tai onko oikein riistää muita jos itsellä on siihen riittävästi taloudellista ja muuta valtaa?

Kyllä moraalia voi opettaa lapsille ja nuorille. Tuo esimerkki nimenomaan on hyvä opetustarkoituksiin koska se vaatii pohtimista eikä anna valmista tai oikeaa ratkaisua.
Se toisaaltaan opettaa että jos oma toiminta olisi moraalisesti oiken niin olisi suurempi mahdollisuus että itseen kohdistuu moraalisesti oikeaa vastinetta.

Maailma on raadollinen ja ei esimerkki niin kaukana todellisuudesta ole. On ollut aika jolloin rahvas on katkonut kauloja riiston ja liian suurien luokkaerojen takia. Väkivalta aina lopulta tasoittelee kuiluja jos erot kasvaa liian suuriksi.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä27997
Liittynyt13.5.2005

Spekulaationi otsikon kysymykseen on hieman ristiriitainen eli vastaisin kyllä ja ei.

Meillä ihmisillä(kin) on patologiset poikkeukset lukuunottamatta toki geneettisesti myötäsyntyinen tarve hakeutua esimerkiksi turvallisiin ympäristöihin ja vältellä vaarallisia ympäristöjä, mutta ei geneettistä käsitystä siitä, millainen toimi tai teko on esimerkiksi läsnä turvallisessa ympäristössä ja millainen toimi tai teko vaarallisessa ilman omaa kokemusta näistä ympäristöistä, joissa kyseiset teot ja toimet ovat läsnä. Nähdäkseni ihminen siis oppii toimimaan sosiaalisessa ympäristössä ts. sen pelisäännöt kopioimalla kasvuympäristössä olleita esimerkkejä. Tietoisesti ihminen lapsena tai aikuisena varmasti perustelee tekojaan sääntöjen mukaisiksi jälkiviisausharhasta kärsien mutta itse moraali sellaisena kuin se intuitiivisesti yksilössä ilmenee opitaan enempi käytännön oppimisen kuin teoreettisen pohdinnan kautta. Toki mitä älykkäämpi esimerkiksi kasvava lapsi on, sitä enemmän teoreettiset pohdinnat auttavat tarkoituksen mukaisessa oppimisessa, mutta koska harva on älyllisesti kypsä lapsena, moraalinen intuitiokin opitaan pääsääntöisesti vain kopioimalla muita ja pitkälti juuri ennen kuin rationalinen järki astuu muutenkaan kuvaan eli ennen kuin yksilön aivot ovat kehittyneet sille tasolle, että ihminen kykenee punnitsemaan tekojensa ja toimiensa seurauksia. (Koska kaikki aikuisetkaan eivät onnistu punnitsemaan tekojensa ja toimiensa seurauksia, olen jokseenkin pessimistinen tietoisen sellaisen opettamisen suhteen, jolla voitaisiin saaavuttaa nopeasti jotain tulosta.)

Yksinkertaistaen ilmaistuna, mikäli kasvuympäristössä olleet toimet ja teot ovat meidän muiden mielestä moraalisesti päteviä, oppii ihminen helposti moraaliseksi ja taas päinvastoin, mikäli hyödyllisiksi osoittautuneet esimerkit ovat olleet meidän mielestä moraalisesti kyseenalaisia, oppii ihminen helposti kyseenalaisen moraalin.

Mutta vaikka moraali näin yksinkertaisten perusteiden nojalla käytännön tasolla opittaisiinkin, vaatisi tietynlaisten olosuhteiden tietoinen luominen kohtalaisen kokonaisvaltaista huolehtimista siitä, että kasvuympäristössä toimiviksi osoittautuvat esimerkit ovat moraalisesti kestäviä, mihin kukaan yksittäinen lapsen huoltaja ei voi loputtomasti vaikuttaa, sillä esimerkiksi lapsen huoltaja on vain yksi esimerkkien lähde lapselle, samalla kun kaverit ja muut aikuiset tarjoavat sitten taas omanlaisiaan esimerkkejä, jotka voivat poiketa moraaliltaan siitä, millaista esimerkkiä henkilökohtainen huoltaja (tai huoltajat) tarjoaa ja toivoisi lapsen oppivan. Eli koska moraalin oppiminen ei tapahdu vain jonkin yksittäisen tahon tarjoamien esimerkkien kautta puhumattakaan, että tuo taho voisi opettaa moraalia jälkikasvulleen kovinkaan onnistuneesti suusanallisesti, näkisin, että moraalia ei käytännössä oikein ole mahdollista kovin pitkälle tietoisesti opettaa.

Tietysti moraalia opittaneen samoin periaattein eli elämänkokemuksen kautta myös aikuisenakin, mutta ehkä hieman hitaammin kuin oppiminen tapahtuu aivojen nopeimman kehittymisen aikana lapsena ja nuorena.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

optimistx
Seuraa 
Viestejä852
Liittynyt14.1.2008

Hyvä aihe ja aloitus.

Vasta aikuisena tulin yhtäkkiä ajatelleeksi, että eihän todellakaan lakia ole pakko noudattaa.

Tämä oivallus syntyi, kun törmäsin sopijakumppaniin, joka aivan pokkana tunnusti, ettei aio noudattaa tekemäämme sopimusta, vaan kärsii sopimusrikkomuksen seuraukset.

Siis voi aivan hyvin rikkoa lakia ja ottaa vastaan oikeuden määräämän rangaistuksen.

Vaimo sai lääkkeensä, ukko istuu vankilassa, apteekkaria mollattiin somessa niin, että menetti asiakkaansa.  Ukko pääsi hyvän käytöksen perusteella kesken kaiken kotiin vankilasta,  kirjoitti kokemuksistaan kirjan, josta tuli menestys. Varoilla he perustivat säätiön kuolemansairaille lääkkeiden ostamiseksi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vai sittenkin toisin?

1. Päätä, mikä (tutkimus-)tulos TUNTUISI mukavalta
2. Etsi tulosta tukevia todisteita, hylkää kaikki muut todisteet
3. Pysy kannallasi lopun elämää ja toista sitä kaikille herkeämättä.
4. Valmis!

http://www.tiede.fi/keskustelu/66231/ei_yliopistollinen_tutkimus_taikako...

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

Vielä hieman spekulointia.

Innabea kirjoitti:
Jos vain harva ihminen pääsee ns. seuraavalle moraaliselle tasolle, kuinka se tapahtuu? 
En tiedä, mutta itselle on tullut vuosiensaatossa selväksi, että oikeita ratkaisuja ei ole. Ei ole absoluuttista oikeaa tai väärää on vain toisistaan eroavia katsantokantoja ja niiden kompromisseja. Eri "ikkunoista" katsottuna samat asiat ulkopuolella näyttää erilaisilta.

Innabea kirjoitti:
Voidaanko sitä opettaa tai voiko moraalissa kehittyä?

Voidaan opettaa ja voidaan kehittyä. Mielestäni toisen asemaan asennoituminen ja eläytyminen on tärkeä osa moraalin kehitystä. Ihmisen on opittava katsomaan asioita muaaltakin kuin pelkästään oman päänsä sisältä.

Innabea kirjoitti:
Voidaanko esimerkiksi kouluissa opettaa joitain yleispäteviä moraalisia sääntöjä tai moraalin kehittämistä
Tietyssä määrin voidaan, mutta tärkeämpää on mielestäni opettaa motiiveja teoille. Kun ymmärtää mistä asiat juontaa on helpompi käsitellä "moraalisesti oikeaa ja väärää".

Innabea kirjoitti:
ja toisaalta kuka määrittelee loppuviimein mikä on moraalisesti oikein? 
Enemmistö, yhteiskunta ja tunteet. Se ei silti tarkoita että määritelmät olisi oikeita tai edes hyväksyttäviä.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Keijona
Seuraa 
Viestejä10142
Liittynyt13.3.2015

Kukaan ei kiistä, että maailma muuttuu yhä nopeammin, ja tosiasia on että myös moraali muuttuu maailman mukana myöskin yhä nopeammin. Moraalin muutoksen suunta on myöskin helppo havaita,jos muutoksen taustatekijä  on yksilön hyöty. Koska moraali on ympäristöstä opittu käyttäytymismalli sen muutos tapahtuu usein seuraavasti: ensin yksilö tekee moraalittoman teon,  monesti nautintoa tai hyötyä tavoitellessaan,ja kun ympäristö huomaa tämän ja alkaa vähitellen tavoittelemaan samaa hyotyä tai nautintoa, ja siinä vaiheessa kun enemmistö sitä tekee, on siitä muodostunut uusi käyttäytymis standardi ja moraali.

Mielestäni yksi syy maailman kiihtyvään muutokseen on se, että hyvästä omatunnosta ei juuri kuule mitään, huono omatunto ja moraalinen krapula sensijaan sekoitetaan usein. Mutta jos protituoidulla on hyvä työmoraali, niin hän nussii paljon, ja jos sotilaalla on hyvätaistelumoraali, hän tappaa paljon. 

Kysymykseesi vastaisin, että totta kai omatuntoa voi opettaa, onhan se ympäristöstä opittu, kärjistetysti egon käyttäytymismalli. 

Lisäisin vielä  "Hyvä moraali motivoi ja hyvä omatunto rauhoitaa."

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Reifengas
Seuraa 
Viestejä3321
Liittynyt30.5.2010

Yksivuotias isosisko muksauttaa uutta pikkuvelivauvaansa.

Esikoiselle opetetaan, että se on väärin.

Siinä kaikki, mitä moraalista ikinä voidaan sanoa.

Rinnan rikkahat ajavat,
käsityksin köyhät käyvät.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

En ymmärrä miksei aloituksessa mainittu "eräs suomalainen filosofi" osannut ajatella että kuolemansairaan vaimon tilanne on erityistilanne ja tällaisessa tilanteessa, eli hengen pelastaakseen, moraalin rajoja voisi joutua venyttämään. Miten ihmeessä se että jos varastaa toisen ihmisen hengen pelastaakseen on johdettavissa yleispäteväksi säännöksi nin että myös ilman hengenvaaraa olevien ihmisten hyväksi pitäisi tai jopa saisi varastaa?

Voisiko olla niin että filosofioiden suuri(n?) ongelma onkin juuri se että ne eivät pysty joustamaan, vaan yrittävät luoda tällaisia yleispätevyyksiä? Sama juttu kaiketi myös moraalin suhteen, tai ehkäpä vielä suuremmissakin määrin. Ja kun päästään uskontoihin, niin jotkut ihmiset eivät kykene antamaan pätkääkään periksi missään asiassa koska uskonto on antanut heille niin rautaisen ja valmiiksipureskellun ohjesäännön että siitä ei livetä.

Merkillisiä tilanteita kyllä varmasti tulee sitten kun kehitys on mennyt jo jonkin ammoin ylöskirjoitetun uskonnollisen Sudenpentujen käsikirjan ohi. Jos ns. pyhä kirja ei mainitse esim. tietokoneita, niin miten suhtautua tietokoneisiin? Myykö sielunsa Saatanalle jos viettää liian kauan aikaa netissä? Entä tekeekö aviorikoksen jos pällistelee alastomien ihmisten kuvia, kiihottuu näistä ja sotkee housunsa (kuten varsinkin miehille tapaa tapahtua)?

Koulu ei voi ojentaa ihmiselle sellaista mihin häneltä puuttuu vallan palikka päästä. Ehkä yleispäteviä linjauksia voidaan tehdä, mutta jos ihminen ei itse kykene soveltamaan oppimaansa (mikä väistämättä aina johtaa joustoihin ja venyttämiseen), niin minkäs teet? Silloin toivoa sopii että edes päättävissä asemissa on ihmisiä jotka tajuavat että ei ole olemassa pelkästään mustaa ja valkoista.

Mutta onhan näitä toki aina ollut, ainakin silloin kun oma etu sitä vaatii. Miksi muuten esim. sanottaisiin että "älä tapa", mutta sitten kun sota syttyy niin on pikkaisen pakko tappaa, ettei itse ammuta rintamakarkurina? Erityisolosuhteissa ihmisille annetaan ikäänkuin siunaus venyttää moraalia. (Ja jotkut sitten venyttävätkin sitä niin äärimmilleen että ihmisyys katoaa sen siliän tien.)

J. Sketter
Seuraa 
Viestejä41
Liittynyt15.10.2015

Aloittaja taitaa olettaa kaikista lukijoistaan liikaa. "Ylempi moraalinen taso"? Ei sellaista minusta ole, paitsi subjektiivisessa näkökulmassa.

Yhteisön demokraattista keskiarvomoraalia opetetaan Suomessa opettamalla lapsia lainkuuliaisiksi ja pamputtamalla aikuisia, jotka ovat liian paljon eri mieltä. Ennen lyötiin koraanilla päähän.

Eli vastaus kysymykseen on kyllä juu, sitä tuputetaan meille koko ajan joka puolelta.

Jos minun vaimoni... jaa, sen näkisi sitten, enkä usko noiden aloittajan lainaamien moraalifilosofien ansainneen palkaansa julkisella puolella.

J. Sketter
Seuraa 
Viestejä41
Liittynyt15.10.2015

Kiinnostaisi tietää, heräsikö aloituskysymys mitenkään uudesta opetusssuunnitelmasta v. 2016, jossa puhutaan "nuoren moraalisesta kasvusta"?

Ainakin ensi vuodesta lähtien pitää paheksua monikulttuurisuuden vastustamista ja holokaustia [tämähän on kuin Sanoma Oy!] -- pitää oppia olemaan hyvä kansalainen, ymmärtää äänestää kehitysavun puolesta ja vielä kerran tuomita omalle mummolleen inha holokausti. Viimeiseksi pitää ymmärtää vastustaa uskontojen aivoja mädättävää vaikutusta. Doh!

Mut ei... en minä usko, että moraalia sinällään missään opetetaan.

Vierailija

Innabea kirjoitti:

Jos vain harva ihminen pääsee ns. seuraavalle moraaliselle tasolle, kuinka se tapahtuu? 
Voidaanko sitä opettaa tai voiko moraalissa kehittyä? Voidaanko esimerkiksi kouluissa opettaa joitain yleispäteviä moraalisia sääntöjä tai moraalin kehittämistä ja toisaalta kuka määrittelee loppuviimein mikä on moraalisesti oikein? 
 

Ja miksi sille "seuraavalle tasolle" on pakko päästä?

Keijona
Seuraa 
Viestejä10142
Liittynyt13.3.2015

Tällainenkin  lausahdus aiheesta on olemassa.

Vaistot on eläimille

Moraali naisille 

Omatunto miehille

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Strange
Seuraa 
Viestejä54
Liittynyt10.10.2015

Keijona kirjoitti:

Tällainenkin  lausahdus aiheesta on olemassa.

Vaistot on eläimille

Moraali naisille 

Omatunto miehille

Tarkoittaako tuo sitä, että miehet eivät tarvitse moraalia, koska omatunto kertoo heille mikä on oikein ja mikä väärin, mutta naiset tavitsevat, koska heillä ei ole omatuntoa tai se ei toimi oikein?

Keijona
Seuraa 
Viestejä10142
Liittynyt13.3.2015

Strange kirjoitti:

Keijona kirjoitti:

Tällainenkin  lausahdus aiheesta on olemassa.

Vaistot on eläimille

Moraali naisille 

Omatunto miehille

Tarkoittaako tuo sitä, että miehet eivät tarvitse moraalia, koska omatunto kertoo heille mikä on oikein ja mikä väärin, mutta naiset tavitsevat, koska heillä ei ole omatuntoa tai se ei toimi oikein?

Olettaisin, että miehet tarvitsevat työmoraalia tai sotilaana taistelumoraalia siinä missä naisetkin. Enemmän lause käsittääkseni kuvaa miesten ja naisten aivojen erilaisuutta. Kärjistetysti: Naiset "tippaleipineen" ja tietojen käsittelyn moniajomahdollisuuksineen ovat kyvykkäämpiä sosiaalisissa tilanteissa missä pitää ottaa huomioon useita tekijöitä, ja soveliaampia siksi kollektiiviseen toimintamalliin ja standardiin. Miehet taas "putkiaivoineen" joutuvat yksin, oman tietonsa perusteella selviytymään elämän tilanteista niin, että sillä olisi jonkinlainen positiivinen tulevaisuus. Kulttuuria syytetään usein sukupuolten eriarvoisuudesta,mutta aivojen erilaisuus on varmasti iso syy siihen, miksi sukupuolet menestyvät erilailla eri aloilla

Täytyy myös muistaa kun miehistä ja naisista puhutaan katekorioina, että kysymys on keskiarvosta. Sukupuolten erilaisuudessa kun henkilökohtaiset erot ovat hyvin suuria, yksinkertaisesti sanottuna; miehistä löytyy naismaisempia, feminiinisempi miehiä kuin monet naiset ja päinvastoin.  

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

J. J. Ikonen
Seuraa 
Viestejä50
Liittynyt15.10.2015

Moraali opitaan käyttäytymismallien kautta. Omatunto ei kerro oikeasta tai väärästä mitään ilman näitä malleja, koska omatunto rakentuu pääasiassa opittujen moraalikäsityksien varaan.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat