Seuraa 
Viestejä11
Liittynyt24.11.2015

Hei! Seuraavien kysymysten takia päätin tänne rekisteröityä, jos palstaa sattuisi lukemaan fysiikkaa opiskelevia/opiskelleita/muuten asiasta tietäviä. Eli onko sairaalafyysikoksi aikovilla hyvät mahdollisuudet päästä tähän hommaan, vai onko työn saanti yhtä vaikeaa kuin muillakin luonnontieteellisillä aloilla? Kannattaako siis mieluummin hakeutua lääkikseen ihan työnsaannin varmistamiseksi?

Onko väliä missä opiskelee, eli voiko esim. Jyväskylän yliopistosta fyysikoksi valmistunut päästä yhtä hyvin sairaalafyysikon harjoitteluihin ja sijaisuuksiin ja myöhemmin virkoihin kuin esim. Kuopiosta sovelletun fysiikan koulutusohjelmasta, jossa pääaineena olisi lääketieteellinen fysiikka? Entä teknillinen, onko se parempi tai huonompi kuin nuo ylläolevat?

Lopuksi kysyisin yleisiä mielipiteitä alasta, eli millaista on fysiikan/teknillisten alojen opiskelu ja millaisia kokemuksia on työelämästä. Siis muutkin kuin sairaalafyysikot saavat kertoa :) Kannattaako fysiikan alalle ylipäätään hakeutua, jos ei ole todella huippulahjakas? Itse siis olen sellainen kovalla työllä lukiossa pitkästä matikasta ja fysiikasta ällät kirjoittanut, mutta en mikään super nero todellakaan... Tuleeko fysiikka olemaan pään hakkaamista seinään?

Sivut

Kommentit (35)

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Fysiikkaa opiskellessa joutuu luultavasti lukemaan todella paljon matematiikkaa pakollisena sivuaineena. Kannattaa ottaa selvää laitoksen opinto-oppaasta, kuinka paljon tutkintoon kuuluu matematiikkaa. Jos jo lukion matematiikka on ollut haasteellista, saattaa nimenomaan yliopistomatematiikan kanssa tulla vaikeuksia, veikkaisin. Tai sitten joutuu olemaan todella ahkera, ja käymäään myös kaikissa mahdollisissa laskuharjoituksissa, jos sellaisia järjestetään.

Satun tietämään, että monet fyysikot ovat päätyneet esimerkiksi ICT-alalle vääntämän tietokoneohjelmia yms.. Syynä voisi olla heikot työnsaantimahdollisuudet omalla alalla, mutta tästä en ole varma, kyse voi olla myös paremmista ansioistakin.

Lääkäreistä on pula, joten veikkaisin, että työllistyminen on helpompaa. Toisaalta siinä pitää olla aito kiinnostus auttaa ihmisiä, hyvä stressinsietokyky (ihmishengistä vastaaminen voi stressata). Kliinisessä työssä tarvitaan hyviä ihmissuhdetaitoja, mutta toki on mahdollista keskittyä pelkästään tutkimukseen. Lääketieteen tutkijoiden työllisyystilanteesta en tiedä mitään.

Yliopiston laitoksilla on opinto-ohjaajia, heiltä voi saada tarkempaa tietoa.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

TE-toimiston nettisivuilta mol.fi löytyy ammattinetti-niminen sovellus, jossa kerrotaan eri ammateista. Suosittelen katsomaan sieltäkin työn vaatimuksista yms.. Itse jossain vaiheessa harkitsin ammatinvaihtoa, ja ammattinetissä näytti olevan ihaan hyvää tietoa, vaikka tosin sieltä puuttui myös monet ammatit.

Eli näistä voi olla hyötyä:

- mol.fi

- ammattinet

- yliopiston laitosten opinto-oppaat

- yliopiston laitosten opintoneuvojat

Palkkavertailujakin ehkä haluat tehdä, netistä löytynee sellaisiakin.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6432
Liittynyt8.11.2012

balleroinen kirjoitti:
Eli onko sairaalafyysikoksi aikovilla hyvät mahdollisuudet päästä tähän hommaan, vai onko työn saanti yhtä vaikeaa kuin muillakin luonnontieteellisillä aloilla? Kannattaako siis mieluummin hakeutua lääkikseen ihan työnsaannin varmistamiseksi? 

Jos asiakaspalvelu tuntuu siltä omalta jutulta, niin kannattaa hakeutua lääkkikseen. Sairaalafyysikkona toiminee itsenäisesti ja harvemmin suorassa potilaskontaktissa.

balleroinen kirjoitti:
 Onko väliä missä opiskelee, eli voiko esim. Jyväskylän yliopistosta fyysikoksi valmistunut päästä yhtä hyvin sairaalafyysikon harjoitteluihin ja sijaisuuksiin ja myöhemmin virkoihin kuin esim. Kuopiosta sovelletun fysiikan koulutusohjelmasta, jossa pääaineena olisi lääketieteellinen fysiikka? Entä teknillinen, onko se parempi tai huonompi kuin nuo ylläolevat? 

On täysin selvää, että opintojen loppuvaiheessa erityisesti on paljon parempi olla paikassa, jossa pääaineena on oma juttu. Eli suuri osa tutkinnon loppuosan opintopisteistä tulee juuri siitä omasta jutusta.

Ainoa paikka, jossa olisin huolestunut opintojen vaikeudesta ovat teoreettinen fyysikko (johon mielestäni ei kannata mennä jos ei luota itseensä ja ole halukkuutta hakata päätään seinään), ja pienemmässä määrin sama koskee teknillistä fysiikkaa.

En jaksa tarkastaa mistään, mutta olen lähes varma että saa yrittämällä yrittää ettei sairaalafyysikkona töihin pääsisi.

MooM
Seuraa 
Viestejä7064
Liittynyt29.6.2012

Sairaalafyysikko on jatkotutkinto, samalla tavalla kuin esim lääkäreillä erikoistuminen johonkin tiettyyn alaan. Se edellyttää nykyisin lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon (jossa jatko-opintoja n. vuoden täyspäiväisen opiskelun verran), 4 vuoden harjoittelut ja sairaalafyysikkokokeiden läpäisemisen. Sen pohjalla pitää olla sopivan alan maisterin tutkinto (yleensä fysiikka tai lääketieteellinen tekniikka)

http://www.sairaalafyysikot.fi/

http://www.lfty.fi/index.php

Harjoittelu tehdään yleensä apulaisfyysikon nimikkeellä. Osan voi tehdä tutkimuspuolella, mutta muistaakseni vähintään 3 vuotta on oltava sairaalassa, josta osa yliopistosairaalassa, jossa on sairaalafyysikkkokoulutusta.

Työllistyminen vaihtelee. Paikkoja on auki silloin tällöin, mutta erityisesti niillä paikkakunnilla, joissa opiskelijoita on paljon, on hankala saada edes harjoittelupaikkaa. Pikkusairaaloissa paremmin, mutta niissä taas on auki paikkoja milloin on. Lääkäreihin verrattuna työpaikkojen tarjonta on siis pientä, mutta tietysti hakijoitakin on vähemmän. Se on kuitenkin fakta, että harjoitteluaikana ja sen jälkeenkin on oltava valmis muuttamaan työn perässä.

Perustutkinnon voi lukea missä vaan, kunhan ala on sopiva. Jos jo siinä vaiheessa on mahdollista käydä erikoiskursseja ja esim. fysiologiaa/anatomiaa jne, erikoistumisvaiheessa voi keskittyä itseään kiinnostaviin kursseihin, Jatko-opintojen alussa laaditaan opintosuunnitelma, jossa katsotaan, mitä perustutkinnossa on ja mitä pitää ottaa, että sairaalafyysikon tutkinnon vaatimukset täyttyvät. 

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Neutroni
Seuraa 
Viestejä29973
Liittynyt16.3.2005

balleroinen kirjoitti:
Hei! Seuraavien kysymysten takia päätin tänne rekisteröityä, jos palstaa sattuisi lukemaan fysiikkaa opiskelevia/opiskelleita/muuten asiasta tietäviä. Eli onko sairaalafyysikoksi aikovilla hyvät mahdollisuudet päästä tähän hommaan, vai onko työn saanti yhtä vaikeaa kuin muillakin luonnontieteellisillä aloilla? Kannattaako siis mieluummin hakeutua lääkikseen ihan työnsaannin varmistamiseksi?

Jos uskot pääseväsi lääketiedettä opiskelemaan ja kot sen itsellesi mahdollisena alana (se on useimmiten yhtä paljon asiakaspalvelutyötä kuin asiantuntijatyötä), tietenkin menet lääkikseen. Mikään ei ole nykyään varmaa, mutta ainakin tällä hetkelä lääkäreillä on ihan kohtalainen työtilanne. Fyysikoilla taas ei.

Ajattele asiaa siltä kannalta, että kuinka helppoa globaali kilpailu on alalla. Fysiikka on kaikille maailmassa täysin sama ja tutkimus ja tuotekehitys on helppo ja halpa siirtää sinne missä on halpaa. Sen opiskelijat kilpailevat miljoonien (ihan oikeasti, ei vain kuvainnollisesti) kiinalaisten ja intialaisten kanssa siitä, kuka tekee halvimmalla. Sairaalafyysikolla voi olla se etu, että alalla on vähän kansallisia piirteitä, mutta yhtä kaikki vähän ja jos on jokin ala, jossa on tarvetta työvoimalle, siihen erikoistuu pian 10 kertainen määrä porukkaa. Laske montako sairaalaa on Suomessa nyt, montako niistä on jo lakkautuslistalla ja arvaa montako huomenna. Kuinka monta sairaalafyysikkoa Suomessa tarvitaan? Kannattaa varmaan miettiä sitäkin, mitä muuta sairaalafysiikkaan erikoistunut fyysikko voi tehdä.

Sairaanhoito on puolestaan 80 %:sesti byrokratiaa. Vaikka ihminenkin on kaikkialla sama, hoitokäytännöt, asiaan liittyvät säännöt ja kulttuuri, joka sairastamiseen liiittyy ovat hyvin erilaisia ja niiden tunteminen on merkittävä osa lääkärin tietotaitoa. Sairaita ei myöskään käytännössä voi raahata toiselle puolen maailmaa hoidettavaksi. Lääkärintyötä on aina Suomessa ja siihen on paljon vaikeampaa tuoda porukkaa kuin vaikkapa fyysikoksi. Työllisyyden kannalta se on ja tulee olemaan parempi ala, vaikka vanhat varmuuden päivät lienevät pian takana lääkäreilläkin.

Lainaus:
Onko väliä missä opiskelee,

Käytännössä sillä ei juuri ole merkitystä, jos ei jonkun koulun jollain yksiköllä ole jonkinlaista yhteistyötä sen toimijan kanssa, jonka leipiin haluat. Tärkeämpää on se, että osaat myydä itsesi ja sinulla on riittävät verkostot.

Lainaus:
Lopuksi kysyisin yleisiä mielipiteitä alasta, eli millaista on fysiikan/teknillisten alojen opiskelu ja millaisia kokemuksia on työelämästä.

Opiskelu on erittäin mielenkiintoista, jos on kiinnostunut alasta. Työtehtävät ovat myös, mutta niitä on vaikea saada, kun tuli aikaan laiminlyötyä verkostoituminen. Se on kaikkein tärkeintä, että firmassa, johon pyrit, on joku joka tuntee sinut. Ei sen tarvitse olla muuta kuin "opiskelin samaan aikaan sen kanssa, se oli ihan OK -tyyppi", mutta jos kukaan ei tunne, on heti jonon hännillä. Ja hakijajonoja nykyään riittää, ihan joka hommaan. Älä sinä tee sitä mokaa, jos menet opiskelemaan.

Lainaus:
Kannattaako fysiikan alalle ylipäätään hakeutua, jos ei ole todella huippulahjakas? Itse siis olen sellainen kovalla työllä lukiossa pitkästä matikasta ja fysiikasta ällät kirjoittanut, mutta en mikään super nero todellakaan... Tuleeko fysiikka olemaan pään hakkaamista seinään?

Fysiikan oppiminen tulee olemaan kovan työn takana. Mutta niin on minkä tahansa asian oppiminen, jos et ole erityislahjakas. Nykyään on tärkeämpää osata myydä itsensä ja asiansa ja omata sellainen tekopirteä vähän ylimielinen asenne, jota yritysmaailma arvostaa. Lahjakkaimmat fyysikot eivät yleensä ole koskaan olleet menestyvimpiä, vaan jumittaneet nörttihommiin, joiden tulokset joku muut on hyödyntänyt. Keskinkertainen lahjakkuus, kova työmoraali, käytännöllinen (se mitä tällä tienaa on tärkeämpää kuin miten tämä toimii) asenne, hyvät sosiaaliset taidot ja ura enemmän myynti- tai asiakspalveluhommissa kuin suunnittelijana on paljon parempi tie menestykseen kuin huippulahjakas intohimoinen nörttiys, joka haluaa vain tietää kaikesta kaiken mutta ei oikein osaa myydä tietoaan muille.

Tietotekniikka syrjäyttää myös kovaa vauhtia luonnontieteellisesti lahjakkaita perustuotekehittäjiä ja -tutkijoita. Nykyaikaiset simulaatio- ja suunnitteluohjelmat ovat aina vain helppokäyttöisempiä ja "älykkäämpiä" ja niiden käyttöön tarvitaan vähemmän työvoimaa, joka voi usein olla vähemmän koulutettua ja osaavaa. Ja sen tietää jokainen, mikä on kehitystrendi sillä alalla. Myyjää on paljon vaikeampi ohjelmoida kuin nörttiä.

Kirjotiinkohan negatiivisesti. Varmaan, mutta ajat ovat kovat ja huonoon päin mennään. Moni noista ongelmista pätee melkein kaikkiin muihinkin aloihin eikä varmoja työllistäjiä enää ole. Ei luonnontieteet ja tekniikka erityisen huono ala ole muihin verrattuna. Kyllä alalle kannattaa kouluttautua, jos omaa kiinnostusta ja keskitason lahjat, mutta kannattaa alusta asti miettiä ja valita asioita työllistymisen näkökulmasta.

MooM
Seuraa 
Viestejä7064
Liittynyt29.6.2012

Opiskelusta: fysiikka on ala, joka ei ole mitenkään mahdoton normaalijärkiselle (L lukion laajasta fysiikasta ja pitkästä matematiikasta on ihan hyvä lähtökohta), mutta sen verran haastava, että jos ei kiinnosta, opiskelu on varmasti raskasta.

Lääketieteellinen fysiikka ei ole (minusta) mitenkään vaikeinta fysiikan alaa, vaikka tietysti senkin alla on valtavasti eri tyyppisiä juttuja ja tarpeeksi syvälle menemällä törmää joka asiassa vaikeisiin asioihin. Siis jos pitää pitkiä ja monimutkaisia laskuja ja abstrakteja matemaattisia olioita hankalina (tämä on ymmärtääkseni suurin syy siihen, että fysiikka ketaan hankalaksi). Erityispiirteenä on ihmisen fysiologian, biologian ja erityisesti neurofysiologian/neurotieteen osaamisen vaatimus. Tarvittava taso tietysti vaihtelee.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

balleroinen
Seuraa 
Viestejä11
Liittynyt24.11.2015

Kiitos vastauksista!

BCK: Erikoista kyllä, olen juuri matematiikkaa opiskellut yliopistolla aiemmin sivuaineenani, ja ihan hyvin niissä pärjäsin, kun jaksoin töitä tehdä ja juuri niitä laskareita laskea. En tosin koskaan tehnyt syventäviä opintoja matikasta. Opinnot olivat kyllä työläämpiä kuin muissa tiedekunnissa, ja kiinnostus puhdasta matematiikkaa kohtaan on nyt hiipunut varmaan ikuisiksi ajoiksi. Käytännönläheisempi laskeminen on alkanut kiinnostaa. Tai sitten se lääkis... Kiitos noista vinkeistäkin, täytyy niitä vielä tutkailla!

Huuhaata: Siinähän se on, että se asiakaspalvelu ei tunnu yhtään omalta, ja käsittääkseni ihmissuhdetaitoni ovat kehnot. Kuitenkin minua on kannustettu kohti lääkistä sillä, että siellä voi sitten halutessaan erikoistua kaikenmaailman diagnostisille aloille kuten radiologiaan, patologiaan, hematologiaan yms. ja saisi töitäkin. Itseäni myös kiinnostaa lääketiede tieteenalana suuresti, ja siksi haluaisin, että tuleva työni olisi juuri lääketieteeseen liittyvää. Senkin takia fyysikon koulutus voisi olla riski, jos en sitten jostain syystä pääsekään sairaalafyysikoksi... Käsittääkseni sairaalafyysikon koulutukseen vaadittavaa työkokemusta on vaikea saada, koska harjoitteluihin, sijaisuuksiin ja apulaisfyysikon virkoihin on paljon tunkua. Jos onnistuu työkokemuksen saamaan ja valmistumaan viralliseksi sairaalafyysikoksi, sitten kai tilanne on jo parempi. Pitääköhän paikkansa?

Ja joo, ei ole vaaraa, että teoreettiseen fysiikkaan menisin sekaantumaan.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6432
Liittynyt8.11.2012

MooM kirjoitti:
 Työllistyminen vaihtelee. Paikkoja on auki silloin tällöin, mutta erityisesti niillä paikkakunnilla, joissa opiskelijoita on paljon, on hankala saada edes harjoittelupaikkaa. Pikkusairaaloissa paremmin, mutta niissä taas on auki paikkoja milloin on. Lääkäreihin verrattuna työpaikkojen tarjonta on siis pientä, mutta tietysti hakijoitakin on vähemmän. Se on kuitenkin fakta, että harjoitteluaikana ja sen jälkeenkin on oltava valmis muuttamaan työn perässä.

Perustutkinnon voi lukea missä vaan, kunhan ala on sopiva. Jos jo siinä vaiheessa on mahdollista käydä erikoiskursseja ja esim. fysiologiaa/anatomiaa jne, erikoistumisvaiheessa voi keskittyä itseään kiinnostaviin kursseihin, Jatko-opintojen alussa laaditaan opintosuunnitelma, jossa katsotaan, mitä perustutkinnossa on ja mitä pitää ottaa, että sairaalafyysikon tutkinnon vaatimukset täyttyvät. 

 

No joo totta, että sairaalafyysikoilla noin. Mutta lääketieteellisestä fysiikasta valmistuneiden filosofian maistereiden työllisyystilanne lienee aika hyvä? Tämä sillä päättelyllä, että Suomessa on aika reilusti lääketieteellistä tutkimusta tekeviä yrityksiä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä29973
Liittynyt16.3.2005

balleroinen kirjoitti:
Huuhaata: Siinähän se on, että se asiakaspalvelu ei tunnu yhtään omalta, ja käsittääkseni ihmissuhdetaitoni ovat kehnot. Kuitenkin minua on kannustettu kohti lääkistä sillä, että siellä voi sitten halutessaan erikoistua kaikenmaailman diagnostisille aloille kuten radiologiaan, patologiaan, hematologiaan yms. ja saisi töitäkin.

Noidenkin alojen erikoislääkärit joutuvat painamaan ainakin 5 vuotta potilastyötä ennen kuin voivat jumittaa papereiden taakse. Se on rankkaa aikaa juuri sille porukalle, joka on mennyt alalle tiedonjanon takia, vaikka inhoaakin asiakaspalvelua. Aika moni kyllä tottuu. Jotkut jopa erikoistuvat lopulta aloille, joilla ei vältä asiakaskontakteja, tai perustavat rahakkaita yksityisvastaanottoja, joissa ei joudu päivystämään niin kuin sairaalassa. Lääkärin hommissakin parhaiten tienaavat ne, jotka palvelevat ihmisiä.

Lainaus:
Jos onnistuu työkokemuksen saamaan ja valmistumaan viralliseksi sairaalafyysikoksi, sitten kai tilanne on jo parempi. Pitääköhän paikkansa?

Varmaan pitää, jos se on noin luvanvaraista toimintaa. Mutta riski on tosiaan olemassa. Sekään ei varmasti lisää mahdollisuuksia, että pitkän ajan yhteiskunnallinen trendi on sairaaloiden vähentäminen ja pienten sairaaloiden toiminnan supistaminen. Itse en ottaisi tänä päivänä ja tällä elämänkokemuksella noin suurta riskiä, jos ei ole tiedossa, että sillä erikoistumisella tosiaan on kysyntää.

balleroinen
Seuraa 
Viestejä11
Liittynyt24.11.2015

Kiitos paljon Moom ja Neutroni avusta! Annatte paljon ajattelemisen aihetta. Tosin ihan epätoivohan tässä kohta iskee, kun miettii, mitä tällainen ei-niin-sosiaalinen, introvertti puolinörtti voi tehdä kohta henkensä pitimiksi, kun millään alalla ei tunnu löytyvän sellaista ihanaa tilannetta, että 1) ala kiinnostaa 2) sovellun alalle 3) alalla on töitä. Minulle raha ei ole erityisen tärkeä kriteeri, siis ihan sellainen peruspalkka (tarkoittaa täällä päin Suomea n. 2000-3000 e/kk) kelpaa erinomaisesti, kunhan ei paljon tuosta alle mene.

MooM
Seuraa 
Viestejä7064
Liittynyt29.6.2012

Neutroni kirjoitti:
balleroinen kirjoitti:

Jos onnistuu työkokemuksen saamaan ja valmistumaan viralliseksi sairaalafyysikoksi, sitten kai tilanne on jo parempi. Pitääköhän paikkansa?

Varmaan pitää, jos se on noin luvanvaraista toimintaa. Mutta riski on tosiaan olemassa. Sekään ei varmasti lisää mahdollisuuksia, että pitkän ajan yhteiskunnallinen trendi on sairaaloiden vähentäminen ja pienten sairaaloiden toiminnan supistaminen. Itse en ottaisi tänä päivänä ja tällä elämänkokemuksella noin suurta riskiä, jos ei ole tiedossa, että sillä erikoistumisella tosiaan on kysyntää.

Sairaalafyysikon virkaan vaaditaan tutkinto, mutta muodollisesti epäpätevänä voi tietysti saada töitä, jos päteviä hakijoita ei ole. Apulaisfyysikon koulutusvirkaan kai vaaditaan sairaalafyysikkotutkintoon hyväksytty jatkokoulutussuunnitelma.

Virkoja on auki satunnaisesti ja milloin missäkin. Ainakin yliopistopaikkakunnilla on ylitarjontaa, vaikka työllistyminen (muualle kuin virkoihin) onkin ihan ok. Koulutusvaihe pyörii yleensä määräaikaisilla ja osa-aikaisilla työsuhteilla/viransijaisuuksilla yms.  ja siitä sitten joskus pääsee vakinaisemmaksi. Tyypillistä akateemista pätkätyötä siis. Sitten, kun on tutkinto ja saa jostain viran, on ainakin tähän asti ollut varma duuni.

Fyysikoiden toimenkuva on lähinnä tutkimuslaitteiden (rauta ja sen huolto / huollon organisointi, uudet tutkimusmenetelmät ja -sovellukset, laadunvalvonta yms.) ja niiden softan ylläpitoa ja koulutusta. Ja yleisesti helpdeskinä toimimista. Säteilysuojelu on oleellinen osa tietyillä aloilla, joillain aloilla taas fyysikot tekevät vaativimmat analyysit (rutiinityön tekevät hoitajat). Kun terveydenhuolto teknistyy, kuvauksia ja muita mittauksia tehdään koko ajan enemmän (sekä enemmän erilaisia että yhtä mittaustyyppiä useammalle), en näkisi, että sairaalafyysikoiden tarve on vähenemässä. 

Mutta suurin osa lääketieteellistä fysiikkaa ja tekniikkaa opiskelevista ei ole sairaalafyysikkona eikä edes suorita tutkintoa. Alan tutkimusta ja teollisuutta on Suomessa jonkin verran, mutta on niitä työtä hakeviakin.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

MooM
Seuraa 
Viestejä7064
Liittynyt29.6.2012

balleroinen kirjoitti:
Kiitos paljon Moom ja Neutroni avusta! Annatte paljon ajattelemisen aihetta. Tosin ihan epätoivohan tässä kohta iskee, kun miettii, mitä tällainen ei-niin-sosiaalinen, introvertti puolinörtti voi tehdä kohta henkensä pitimiksi, kun millään alalla ei tunnu löytyvän sellaista ihanaa tilannetta, että 1) ala kiinnostaa 2) sovellun alalle 3) alalla on töitä. Minulle raha ei ole erityisen tärkeä kriteeri, siis ihan sellainen peruspalkka (tarkoittaa täällä päin Suomea n. 2000-3000 e/kk) kelpaa erinomaisesti, kunhan ei paljon tuosta alle mene.

Lääkärin työtäkin voi tehdä, vaikkei olisikaan superempaattinen ihmisten rakastaja. Opiskeluvaihe voi tietysti olla introvertille tuskaa, kun joutuu tekemään terveyskeskustyötä ja kohtaamaan kaikenlaisia tyyppejä. Mutta sitten voi hakeutua tehtäviin, joissa asiantuntijuus on se oleellisempi osa. Ja onhan näitä aloja, joissa potilas on esim. nukutettuna koko kontaktin ajan ;) Lääkäreitä on paljon myös tutkijoina ja erilaisissa hallinnon tehtävissä.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

balleroinen
Seuraa 
Viestejä11
Liittynyt24.11.2015

MooM kirjoitti:
balleroinen kirjoitti:
Kiitos paljon Moom ja Neutroni avusta! Annatte paljon ajattelemisen aihetta. Tosin ihan epätoivohan tässä kohta iskee, kun miettii, mitä tällainen ei-niin-sosiaalinen, introvertti puolinörtti voi tehdä kohta henkensä pitimiksi, kun millään alalla ei tunnu löytyvän sellaista ihanaa tilannetta, että 1) ala kiinnostaa 2) sovellun alalle 3) alalla on töitä. Minulle raha ei ole erityisen tärkeä kriteeri, siis ihan sellainen peruspalkka (tarkoittaa täällä päin Suomea n. 2000-3000 e/kk) kelpaa erinomaisesti, kunhan ei paljon tuosta alle mene.

Lääkärin työtäkin voi tehdä, vaikkei olisikaan superempaattinen ihmisten rakastaja. Opiskeluvaihe voi tietysti olla introvertille tuskaa, kun joutuu tekemään terveyskeskustyötä ja kohtaamaan kaikenlaisia tyyppejä. Mutta sitten voi hakeutua tehtäviin, joissa asiantuntijuus on se oleellisempi osa. Ja onhan näitä aloja, joissa potilas on esim. nukutettuna koko kontaktin ajan ;) Lääkäreitä on paljon myös tutkijoina ja erilaisissa hallinnon tehtävissä.

Niin minäkin olen ymmärtänyt, että ei kaikki lääkärit välttämättä ole sellaisia ulospäinsuuntautuneita hoivaihmisiä, vaan heitäkin on monenlaisia. Itse olen omasta mielestäni empaattinen ihminen, välitän (yleensä) ihmisten hyvinvoinnista ja se onkin pitkälti se syy, miksi lääketiede kiinnostaa. Olen vaan sosiaalisesti kömpelö ja sosiaalisissa tilanteissa ujo ja epävarma, ja jännitän vieraita ihmisiä. Yksin työskentely olisi helpompaa. Toivon, että tätä sosiaalista puolta voi kehittää vaikka joissan harrastuksissa ja opinnoissakin tietysti. Olen nyt siis kallistumassa siihen, että haen kuitenkin lääkikseen. Saa nähdä kuinka käy.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Ihan tavallisesta nuoruuden ujousta kyllä useimmat ihmiset pääsevät iän/kypsymisen ja oppimisen myötä. Itse koin nuorena olevani ujohko, ja siksi otin tavaksi avata suuni jokaisessa työpaikan kokouksessa, ja sanoa (melkein) mitä tahansa, jotta ko. vuorovaikutustilanne tulisi tutuksi. Siis treenasin varta vasten suuni avaamista. (Nyt treenaan päinvastaista, mutta se on toinen juttu.) Esitelmien pitäminen oli pelottavaa nuorena, mutta mitä enemmän ikää minulle on kertynyt, sitä helpompaa se on ollut, jopa niin, että joskus se on oikein kivaa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat