Annatko anteeksi

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Luin juuri jutun anteeksiannosta. Kerrottin, kuinka anteeksiantamattomuus on myrkkyä ihmisille ja kuinka kaikkien pitäisi pyrkiä anteeksiantoon oman mielenrauhan vuoksikin. Anteeksiantamattomuus kuulemma riuduttaa ihmistä, joka ei anteeksi anna. Juttu oli jossakin tyhjänpäiväisessä ilmaisjakelulehdessä ja teologin kirjoittama. Jäi kuitenkin mietityttämään asia.

Varmaankin lähes tai kaikissa uskoissa ja uskonnoissa, sekä ihmisen perusmoraalissa on tarve/vaade/halu anteeksiantoon. Mutta miten on käytännön laita?

Annatko anteeksi, millä perustein, onko jotain mitä et voisi antaa anteeksi ja miksi? Mitä ylipäätään on anteeksianto ja miten se määritellään? Tuoko se jollakintavalla hyvää itsellesi tai muille ja tuoko mahdollinen anteeksiantamattomuus hyvää oloa itsellesi?

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Kyllä, annan anteeksi, ehkä liiankin helposti.

Olen kuin ruutitynnyri, räjähdän kerralla ja homma on sillä ohi.
Parissa pahemassakin tapauksessa olen antanut anteeksi.

Ehkä mitään riittävän pahaa ei ole tapahtunut. Ehkä en tiedä mitä tekisin jos jotain oikein pahaa tapahtuisi.

Päivittäisissä asioissa ja perheriidoissa ym. lauhdun nopeasti. Tosin pitää ensin päästää höyryt ulos.
Edit: Sovinto on suloinen ja siitä tulee hyvä olo.

Jos jotain todella pahaa tapahtuisi, jonkun kolmannen toimesta, jollekkin rakkaalleni, saattaa olla että ruutitynnyri räjähtäisi niin että tulis ruumihia.

Vierailija

Vanha viisaus: meidän tulee antaa anteeksi vihamiehillemme... mutta vasta kun he roikkuvat hirressä.

Vakavammin puhuen, jos joku tahallaan vahingoittaisi läheisiäni, tekisin kaikkeni järjestääkseni tyypille mahdollisimman ankean loppuelämän.

Vierailija
Kultamuna
Olen kuin ruutitynnyri, räjähdän kerralla ja homma on sillä ohi.

Tuli tästä mieleen, että minä taas olen joskus(harvemmin nykyään) ydinpommi. Helvetinmoinen riita ja tappelu(ei välttämättä fyysinen), ja sitten jää pitkäksi aikaa vihaa ja pahaa mieltä...

Mutta nykyään olen kanssa ruutitynnyri.

Vierailija

Isäni ei koskaan pyytänyt keneltäkään anteeksi. Vaikka teki mitä. Se ei kuulunut hänen sanavarastoonsa. Se oli pohjanmaalane.

Tekisi mieli kirota, mutta jätän sen tällä kertaa.

Mutta olen minä hänelle antanut anteeksi, että oli pohjanmaalane.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

En anna anteeksi, enkä halua saada anteeksi. Koska ajattelen asioita tieteellisesti. Jos ei pysty perustelemaan ja näyttämään toteen ei voi mitenkään loukata minua. Jos minua esimerkiksi väitetään homoksi, ja tiedän että itse en ole homo. Niin miten voi loukkaantua asiasta? . Virheellinen tulkinta. Jos kyseinnen henkilö yrittää homo sanalla loukata, en ymmärrä miten voi sana homo loukata koska ihmiset voivat olla homoja tai heteroita esimerkiksi. Hän siis on vain erehtynyt minun kodalla asiasta. Ei se tuo minulle oikeutta tuomita ihmistä virheiden takia, jokainen ihminen tekee virheitä. Eli on inhimillinen.

koskaan ei tarvitse pyytää anteeksi jos on itse oikeassa ja pystyy perustelamaan väittämät.

Jos ihminen vaikka ajaa minun päälleni autolla vanhinkossa, ei ole sen ihmisen vika jos hän tekee inhimillisen virheen ja joku onneton siittä kärsii. EN kanna pahaa mieltä asiasta, voi korkeintaa murhetia että jäin auton alle . Mutta en kuitenkaan tuomitse kuljettajaa.

Vierailija

Tieremies kirjoitti:

Jos minua esimerkiksi väitetään homoksi, ja tiedän että itse en ole homo. Niin miten voi loukkaantua asiasta? Virheellinen tulkinta.

Mitenkä asennoituisit silloin, jos tämä " väärä huhu " vaikeuttaisi sinun omaa toimintaasi. Vai onko liian hypoteettinen kysymys?

Vierailija

Seuraavan kerran, kun haukutte ihmisiä. Sanokaa niille "vitun heterot". Itse olen saanut hyviä reaktioita.

ruah hah haa

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
P. Salaoja
Tieremies kirjoitti:

Jos minua esimerkiksi väitetään homoksi, ja tiedän että itse en ole homo. Niin miten voi loukkaantua asiasta? Virheellinen tulkinta.

Mitenkä asennoituisit silloin, jos tämä " väärä huhu " vaikeuttaisi sinun omaa toimintaasi. Vai onko liian hypoteettinen kysymys?

Ei se vaikeuttaisi, koska itse tietäisin olevan oikeassa, pystyisin elämään ihan normaallisti.

Vierailija

Kaiken muun olen antanut anteeksi paitsi yhden teon. Sitäkään en kuitenkaan joudu enää stressaamaan tai pohtimaan: ei ole tekijälle teostaan enää iloa, päinvastoin. Muutenkin on tekijä tällä hetkellä katujen asukki, joten ei sille jaksa vihoitella. Tuottaa vain iloa elämääni aina kun satun sitä näkemään. Vahingonilo se on paras ilo!

Mukavinta on se, että eihän se koskaan edes tiennyt, miten loukkaantunut sen teosta olin, joten nyt kun vanhana kaverina avitan sitä ostamalla sille pullon niin voin samalla tyydyttää kostonhimoani istumalla sen kanssa ryypyn-parin verran. Samalla kuulen tuoreimmat huolensa ja ongelmansa ja voin tarkkailla, kuinka viina miehestä mehut vie.

Vierailija

Jos minulle vahinkoa aiheuttanut osoittaa edes hiukan katumusta tai edes halua selvittää asia ja perustelee käyttäytymistään, annan melkein mitä tahansa anteeksi.

Mutta pienikin vääryys tai epäselvyys, mihin ei anneta tilaisuutta selvittää, myrkyttää mieleni loppuiäksi. Esimerkiksi väärä/turha vallankäyttö ja/tai ylimielisyys.

Vierailija

Että annanko anteeksi? No en!

Sen sijaan en yleensä viitsi nähdä sitä vaivaa että kovin muistelisin kärsimiäni vääryyksiä.

Joten ajan mittaan ne unohtuvat.

EDIT: Pitkän ajan kuluessa myös ihmiset muuttuvat niin paljon että olen yleensä valmis antamaan ihmiselle toisen mahdollisuuden.

Vierailija

Itse annan anteeksi aika helposti ja olen aina antanut. Olen usein se joka tulee ensimmäisenä paiskamaan kättä toiselle. Esimerkiksi lapset ovat minun mielestäni hyvin anteeksiantavaisia jos vaikka vertaa nyt aikuisiin vaikka itse sanokin lapsena. Se riippuu myös asiasta niinkuin olen huomannut , että kovin moni ei vältämättä antaisi anteeksi jos joku tekisi jotain pahaa esimerkiksi lähimmäisille. En kyllä minäkään. Se ihminen saisi katua ja pahasti koko loppu elämän. Ehkä vähän rivolta kuulostaa ja pyydän siitä anteeksi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat