Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Tieteen Kuvalehdessä sanottiin että adrenaliiniin voi tulla addiktio. Adrenaliiniahan voi erittyä kaikenlaisessa stressaavassa toiminnassa, ihan kivaksikin katsotussa kuten esim. laskuvarjohyppelyssä. Artikkelin mukaan adrenaliinitasojen nousu nostaa myös dopamiinitasoa.

Vuosia sitten keskityttiin siihen että masennus vähentää serotoniinin määrää aivoissa, mutta onhan aivoissa muutamia muitakin mielihyvähormoneja. Nyt kun dopamiini on näistä yksi, niin voisiko jopa väittää että dopamiinin vajeesta kärsivän olisi parempi olla ennemmin peräti vihainen, kuin antaa itsensä luisua syvään masennukseen, apatiaan ja epätoivoon? Nykypäivänä (tai oikeastaan jo pidemmänkin aikaa eli jokunen vuosikymmen) meille on tuputettu näkemystä että ihmisen pitää olla myönteinen, iloinen ja onnellinen, tai jos ei ole niin hän on oikeastaan täysin epäonnistunut ihmisen irvikuva omassa elämässään. Toivoton luuseri ja loputon riesa läheisilleen. Mutta miten olla onnesta soikea Hangon iloinen keksi mikäli mielihyvähormeissa on vajetta? Tämä on se kuuluisa dilemma että miten nostaa itse itseään niskasta pidellen?

Onko vihaisuus itsestäänselvästi huono juttu? Voisiko aggressiota kanavoida jollakinlailla niin että siitä saisi voimaa, mutta se ei olisi tuhoava elementti?

Kieltämättä tulee kyllä mieleen että ihmiset jotka eivät enää jaksa olla edes kiukkuisia ovat juuri niitä jotka kietaisevat itsensä köyden jatkoksi.

Sivut

Kommentit (81)

optimistx
Seuraa 
Viestejä852
Liittynyt14.1.2008

X on masentunut.

Sitten X päättää: "Rupeanpa vihaiseksi"

X alkaa vihata kohdetta Y.

X ei näytä enää masentuneelta, uneliaan poissaolevalta tyypiltä, vaan energisen touhukkaalta.

----

Siis: Vihaiseksi tuleminen vähentää masentumista.

Näinkö, syy ja seuraus?

1. Päätä, mikä (tutkimus-)tulos TUNTUISI mukavalta
2. Etsi tulosta tukevia todisteita, hylkää kaikki muut todisteet
3. Pysy kannallasi lopun elämää ja toista sitä kaikille herkeämättä.
4. Valmis!

http://www.tiede.fi/keskustelu/66231/ei_yliopistollinen_tutkimus_taikako...

Opettaja
Seuraa 
Viestejä1983
Liittynyt22.7.2011

Rousseau kirjoitti:

Onko vihaisuus itsestäänselvästi huono juttu? Voisiko aggressiota kanavoida jollakinlailla niin että siitä saisi voimaa, mutta se ei olisi tuhoava elementti?

Kieltämättä tulee kyllä mieleen että ihmiset jotka eivät enää jaksa olla edes kiukkuisia ovat juuri niitä jotka kietaisevat itsensä köyden jatkoksi.

Nykyiset vihaiset tuntuvat olevan niitä, jotka mielellään kietaisevat muut köyden jatkoksi. Kumpi sitten on parempi?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Saahan sitä aina kaikenlaista haluta, pakkoko sitä on toteuttamaan mennä. Myönteistä vihaamista olisi siis sellainen uho jossa riittää pelkkä kiukuttelu, ilman että pitää tarttua talikkoon ja soihtuun ja rynnätä kaduille riehumaan.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6498
Liittynyt8.11.2012

Olet mielestäni hahmottanut tuon homman luonteen.

Masennus on surua omasta sen hetkisestä tilasta. Masennus lamauttaa. 

Viha toimii muutokseen pyrkivänä voimana. Osa vihasta on täysin oikeutettua, koska maailma ei ole reilu. Ja ihmiset eivät ole reiluja.

Käyttäjä771
Seuraa 
Viestejä3
Liittynyt13.12.2015

Tuo masennus lamaannuttaa, on aivan oikea.

Vihasta ... se antaa fyysistä voimaa tilanteeseen, olen päässyt kaikkiaan kolmesta tilanteesta jossa tarkoitus oli raiskata minut, vihan voimalla.  Viha kun pamahti ja monin kertaisti fyysisen voimani sekä sai aivot tomimaan kuin pikajunan ilman aikaisempia vinkkejä... (Hyökkääjien 1+2  heikot kohdat, pakoreitti juostessani takaa-ajajia pakoon he ajoivat autolla perässäni)

Epätoivo saa aikaiseksi itsemurha yrityksen.  Oma kokemus 1.2.1967 klo 13.05 ja 3 kk vapaaehtoinen vaatimani hoito.

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013

Rousseau kirjoitti:
Adrenaliiniahan voi erittyä kaikenlaisessa stressaavassa toiminnassa, ihan kivaksikin katsotussa kuten esim. laskuvarjohyppelyssä. Artikkelin mukaan adrenaliinitasojen nousu nostaa myös dopamiinitasoa.

Vuosia sitten keskityttiin siihen että masennus vähentää serotoniinin määrää aivoissa, mutta onhan aivoissa muutamia muitakin mielihyvähormoneja. Nyt kun dopamiini on näistä yksi, niin voisiko jopa väittää että dopamiinin vajeesta kärsivän olisi parempi olla ennemmin peräti vihainen, kuin antaa itsensä luisua syvään masennukseen, apatiaan ja epätoivoon?

Ehkäpä. Mutta olisiko vielä parempi hypätä laskuvarjolla? Aiheuttaa dopamiinin eritystä, mutta voisi olla kivempaa kuin vihaisuus, ei vaadi kielteisissä tunteissa vellomista kuten vihaisuus, eikä aiheuta kanssaihmisille mielipahaa tai muuta ikävää, niin kuin vihaisuus toisinaan. Miten olisi?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Vaihdokas kirjoitti:
Rousseau kirjoitti:
Adrenaliiniahan voi erittyä kaikenlaisessa stressaavassa toiminnassa, ihan kivaksikin katsotussa kuten esim. laskuvarjohyppelyssä. Artikkelin mukaan adrenaliinitasojen nousu nostaa myös dopamiinitasoa.

Vuosia sitten keskityttiin siihen että masennus vähentää serotoniinin määrää aivoissa, mutta onhan aivoissa muutamia muitakin mielihyvähormoneja. Nyt kun dopamiini on näistä yksi, niin voisiko jopa väittää että dopamiinin vajeesta kärsivän olisi parempi olla ennemmin peräti vihainen, kuin antaa itsensä luisua syvään masennukseen, apatiaan ja epätoivoon?

Ehkäpä. Mutta olisiko vielä parempi hypätä laskuvarjolla? Aiheuttaa dopamiinin eritystä, mutta voisi olla kivempaa kuin vihaisuus, ei vaadi kielteisissä tunteissa vellomista kuten vihaisuus, eikä aiheuta kanssaihmisille mielipahaa tai muuta ikävää, niin kuin vihaisuus toisinaan. Miten olisi?

Jos on rahaa millä mällätä, niin varmaan sitten. Yllättävän tyyriiksihän monenlainen extremeharrastaminen helposti tulee. Toisaalta pelkkä vihaisuus sinänsä ei sisällä kuolemanvaaraa, toisin kuin monet extremelajit.

Spanish Inquisitor Jr
Seuraa 
Viestejä2317
Liittynyt24.1.2014

Rousseau kirjoitti:

Onko vihaisuus itsestäänselvästi huono juttu? Voisiko aggressiota kanavoida jollakinlailla niin että siitä saisi voimaa, mutta se ei olisi tuhoava elementti?.

Jos nyt lainaukset onnistui, niin tuohon sanoisin, että voi. Voit vihata jotakin ja se antaa sulle energiaa. Voit yrittää voittaa vihan kohteesi ja jos ja kun olet voittanut, olet saavuttanut tavoitteesi. Jos et voita, niin se voi inspiroida yrittämään uudestaan, ehkä eri tavalla.

Vaikka viha voi antaa energiaa, se voi johtaa hyvin helposti myös turmioon., kuten olllaan niin monta miljoonaa kertaa nähty.

Vanha nimimerkki Spanish Inquisitor uudelleensyntyneenä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

En olisi niinkään varma että ahdistus ja viha ovat sama asia. Jos vihaisuus tosiaan nostaa dopamiinitasoa, niin se juuri selittäisi miksi nuo kaksi eivät ole sama asia. Sikäli mikäli dopamiini on mielihyvähormoni, niin semmoisen läsnäolosta tuskin voinee puhua silloin kun ihminen ahdistuksissaan ei saa esim. unta, tai kiipeilee seinille (ainakin kuvainnollisesti).

Toisaalta sekä vihaisena että ahdistuneena voi saada energisyydenpuuskan joka johtaa jonkinlaiseen lopputulokseen, joskus jopa myönteiseen. Mutta ahdistunut voi toisaalta jäädä myös kalvamaan vaikka hampain omaa rannettaan, eikä täten saa kanavoitua energiaansa mihinkään rakentavaan.

En vihaisuutta näkisi jonain kaikki-lääkkeenä ja erinomaisena asiana, mutta eniten jäi mietityttämään se että ihmiset tosiaan helposti jämähtävät vihaansa, joten addiktio on selvä juttu, ja ensimmäistä kertaa luin (siitä Tieteen Kuvalehdestä) uskottavan syyn sille miksi moinen addiktio syntyy.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Ehkä vihantunne voi hetkellisesti energisoida, mutta miten lie pitkäaikaisvaikutukset ihmisen itsensä kannalta (ympäristöllehän vihaisena riehuja on aika kammo kokemus)? Yksi masennusta aiheuttava asia on pitkäaikainen ja yli sietokyvyn menevä stressi (muitakin aiheuttajia lienee). Eikös "adrenaliinishokki" ole aikamoinen stressi elimistölle, kun kädet tärisee yms.? Voisin kuvitella, että ainakin jos oma masennus johtuu pitkäaikaisesta ja liiallisesta stressistä, silloin itsensä piiskaaminen vihaisuuteen tai kaikki muukin ylimääräinen stressaaminen voisi olla huono juttu. 

MooM
Seuraa 
Viestejä7229
Liittynyt29.6.2012

Kehon kannalta yksittäinen tunne usein jakautuu kahteen eri tyyppiin. On aktiivinen, kiihdyttävä muoto ja toisessa päässä lamaava/rauhoittava muoto. Esimerkiksi ilo voi olla riemastumista tai rauhallista tyytväisyyttä/helpotusta. Keho reagoi ihan eri tavalla näihin. Sama esim. vihassa ja ahdistuksessa. 

Vihan tunteesta muistan joitain tutkimuksia, joissa nimenomaan se, onko asialle mahdollista tehdä jotain oli se merkittävä ero fysiologisessa reaktiossa. Avuton ja pelokas viha on lamaava, aktiivinen raivostuminen kiihdyttävä ja "motivoiva". Voisi kuvitella, että jälkimmäinen aktivoiva tunne auttaa masennukseen, kun taas edellinen vain pahentaa sitä.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Mitenhän vihassa muuten on: ovatko aivot ylikierroksilla tai alikierroksilla?

Tuli nimittäin mieleen semmoinen, että masennuksen lamaannushan taitaa olla seurausta siitä, että aivot käyvät ylikierroksilla. Jos aivot jo valmiiksi käyvät ylikierroksilla (ja uupuvat ja lamaantuvat siitä), silloin lisäkierrokset ovat haitaksi. 

Ja sitten toisaalta muistelen lukeneeni, että esimerkiksi avannossa käynti (tai kymäaltaassa) voi kohottaa mielialaa eli auttaa himpun verran ehkä masennuksessakin. Avantokokemus lienee keholle stressaava. Olisikohan stressitunteen loppuminen sitten niin auvoisaa, että se itsessään voi lievittää mielialaoireita? Ehkä analogisesti aktiivisesta(?) vihantunteesta ja varsinkin sen purkamisesta voisi tulla katarsis (kreik. puhdistuminen) ja eheyttävä kokemus (ihmiselle itselleen, vaan ei ympäristölle)? Toisaalta tällaiset ajatuskulut voivat olla freudilaista paskaakin... https://en.wikipedia.org/wiki/Catharsis#Therapeutic_uses

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

MooM kirjoitti:
 Avuton ja pelokas viha on lamaava, aktiivinen raivostuminen kiihdyttävä ja "motivoiva". Voisi kuvitella, että jälkimmäinen aktivoiva tunne auttaa masennukseen, kun taas edellinen vain pahentaa sitä.

Olisikohan avuton ja pelokas viha sen takia lamaava, että aivot käyvät siinä niin ylikierroksella että se jähmettää kaiken aktiivisuuden (nk. masennuksessa ja sen aiheuttamassa lamaannuksessa), vai aiheutuuko sellainen viha aivojen alikierroksilla olosta /vähäisestä aktiivisuudesta?

(Milläåhän englanninkielisillä hakusanoilla noita epätieteellisiä termejä yli- ja alikierroksilla voisi korvata?)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Käsittääkseni esim. tuon avannossa käymisen (ei tosin omaa kokemusta) auvoisuus ei tule siitä että ah kun tuska loppuu, vaan siinä nimenomaan keho kehittää mielihyvähormoneja. En tiedä miksi noin on, mutta ehkäpä shokkivaikutus olisi keholle suorastaan vaarallinen rasitus elleivät aivot laittaisi mielihyvähormoneja liikenteeseen. Voivathan esim. eläimetkin jopa kuolla pelosta.

Myöskin raskaan liikunnan päälle (vaiko jo sen aikana?) voivat mielihyvähormonitasot kohota. Itse olen tuollaisen kokenut vain muutaman kerran eläissäni, ja kun yhden rääkin jälkeen otin D-vitamiinia ja karnosiinia, oletin että se johtui em. aineista. Sittemmin olen kokenut tuon ilman aineita, joten ilmeisesti se on kehon omasta "tuotannosta" riippuvainen ilmiö. Hevimmän liikunnan harrastajat voinevat kertoa lisää asiasta. (Se miksi masentuneet alkavat usein karsastamaan liikuntaa voisi johtua siitä ettei heille tule tuollaista hyvänolon tunnetta?)

En siis tarkoita mitään pientä ah kun oli kivaa, vaan sellaista totaalista energiapurkausta että vaikka on räähkäissyt oikein tosissaan, niin vähän ajan päästä sen päälle tuntuu ettei meinaa housuissaan pysyä kun on niin energinen olo. Se tosiaan on harvinainen kokemus itselleni.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat