Seuraa 
Viestejä3
Liittynyt17.1.2016

Kumpi loppuu "aina" ensin, fyysinen vai psyykkinen kunto? Kuvitellaan että ihminen lähtee juoksemaan 400m rataa ympäri loputtomiin ja pyörtyy lopulta. Onko hän fyysisesti loppu vai voisiko joku (kärjistettynä) aseella uhaten saada hänet jatkamaan. Siis onko hän luovuttanut henkisesti vai todella fyysiset voimat loppunut? Tutkimustuloksia, perusteluja...

Sivut

Kommentit (116)

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28076
Liittynyt13.5.2005

Joskus kuullut puskahuhun, että joku olisi piripäissään juossut itsensä hengiltä. Eli annos anfetamiinia ja luontainen väsymyksen tunne ei häiritse urheilusuoristusta kunnes on liian myöhäitsä. En tosin sitten tiedä, kuinka luotettava tämä legenda on, eli onko tällaisia tapauksia oikeasti olemsassa, vai onko kyseessä vain kaupunkilegenda.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

MLark
Seuraa 
Viestejä3
Liittynyt17.1.2016

-:)lauri kirjoitti:
Joskus kuullut puskahuhun, että joku olisi piripäissään juossut itsensä hengiltä. Eli annos anfetamiinia ja luontainen väsymyksen tunne ei häiritse urheilusuoristusta kunnes on liian myöhäitsä. En tosin sitten tiedä, kuinka luotettava tämä legenda on, eli onko tällaisia tapauksia oikeasti olemsassa, vai onko kyseessä vain kaupunkilegenda.

Kaukopartiosotilas sodan aikaan jäi partionsa kanssa kiinni viholliselle ja ainoana selviytyjänä lähti hiihtäen pakoon. 300km yhtäputkea amfetamiinin johdannaisen avulla (oisko ollu permitiivi) ja tuupertu ku löys jonku mökin Suomen puolelta. Olisi kuollut ellei aineiden vaikutuksesta olisi sydän lyönyt kahtasataa ja pitänyt lämpimänä. Joten eiköhän noi aineet vaikuta myös fyysisesti.

MLark
Seuraa 
Viestejä3
Liittynyt17.1.2016

jepajee kirjoitti:
Jenkkiarmeijan kovemmissa koulutuksissa on 40% sääntö. Eli kun tuntuu että on loppu, on vielä 60% jäljellä.

Tämän olen itsekin kokenut todeksi. Psyykettä voi kehittää vaikka kuinka paljon ja ihminen kykenee tekemään asioita, joihin ei itse uskokaan. Mutta miksi?

Ja jos vertailee lyhyttä ja pitkää suoritusta, siinä on selvä ero. Esim. Kolme päivää vaellusta vaatii tahtoa enemmän kuin fyysistä jaksamista, matkastahan en puhu. Ja toisaalta cooper, jos ihminen pyörtyy lopussa tai vaiheessa, onko hän antanut kaikkensa fyysisesti vai luovuttanut/psyyke antanut periksi?

Toisaalta esim. tuttu yritti penkkipunnerrus maksimia kaksi kertaa ja ensimmäisellä ei onnistunut ja toisella sen salikaveri huusi täysillä sen korvaan ja johan onnistu. Fyysisesti riitti voimat suurenpaan kuin mitä psyyke?

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

jepajee kirjoitti:
Jenkkiarmeijan kovemmissa koulutuksissa on 40% sääntö. Eli kun tuntuu että on loppu, on vielä 60% jäljellä.

Toi pitää paikkaansa. 

Kun reenasin sataa kyykkyä niin noin neljänkymmenen toiston kohdalla tuli usein pakottava halu lopettaa, jos siitä pääsi yli niin meni monta kymmentä päälle. Jossain seittemän-, kaheksan kymmenen kohdalla herää toivo, et kyllä se menee ja tulee lisää buustia. Satasen kohdalla sitten lopettaa kun ajettelee et se oli siinä. Periaatteessa vois vetää tajuttomuuteen saakka ja siellä on jäljellä vielä jotain reserviä.

Tää toimii vaan kestävyyttä vaativissa lajeissa. Itsellä rankemman suorituksen jälkeen toipimusaika oli joskus yli viikon.

On kuitenkin parempi ottaa useampi esim. 20 toiston setti ja vain harvoin maksimaalinen rypistys.
Tulokset nousee näin paremmin.

mdmx
Seuraa 
Viestejä5973
Liittynyt23.11.2009

SamikoKu kirjoitti:
jepajee kirjoitti:
Jenkkiarmeijan kovemmissa koulutuksissa on 40% sääntö. Eli kun tuntuu että on loppu, on vielä 60% jäljellä.

Toi pitää paikkaansa. 

Kun reenasin sataa kyykkyä niin noin neljänkymmenen toiston kohdalla tuli usein pakottava halu lopettaa, jos siitä pääsi yli niin meni monta kymmentä päälle. Jossain seittemän-, kaheksan kymmenen kohdalla herää toivo, et kyllä se menee ja tulee lisää buustia. Satasen kohdalla sitten lopettaa kun ajettelee et se oli siinä. Periaatteessa vois vetää tajuttomuuteen saakka ja siellä on jäljellä vielä jotain reserviä.

Tää toimii vaan kestävyyttä vaativissa lajeissa. Itsellä rankemman suorituksen jälkeen toipimusaika oli joskus yli viikon.

On kuitenkin parempi ottaa useampi esim. 20 toiston setti ja vain harvoin maksimaalinen rypistys.
Tulokset nousee näin paremmin.

Ei ihan sama asia kuin 'fyysinen kunto', mutta vastaava pätee sukeltamisessa ja hengityksen pidättämisessä. Ensin psyyke huutaa että happi loppuu, tulee pelko. Jos tästä pääsee yli, on vielä vaikka kuinka paljon happea jäljellä siihen tilaan että lihakset oikeasti eivät liiku kun se on loppu.

Mutta kumpi sitten loppuu ensin. No se kai riippuu ihmisestä. Pitkään treenanneella ammattilaisella loppuu fyysinen puoli, kun psyyke on treenattu. Mieli on vahva, liha heikko.

Amatöörillä taas, varmaan melkein lajista riippumatta, suoritusta rajoittaa psyyke.

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

mdmx kirjoitti:

Mutta kumpi sitten loppuu ensin. No se kai riippuu ihmisestä. Pitkään treenanneella ammattilaisella loppuu fyysinen puoli, kun psyyke on treenattu. Mieli on vahva, liha heikko.

Amatöörillä taas, varmaan melkein lajista riippumatta, suoritusta rajoittaa psyyke.

Eiköhän se ole niin että tahto loppuu ensin. Se asettaa naturaalin turvarajan joka estää kropan vaurioitumista. Kiriisitilanteessa tää turvaraja siirtyy, taistele tai kuole, on loogista että raja siirtyy suuremman vaaran edessä.
Kovan luokan urheilija kyllä pystyy työntämään itsensä niin lähelle fyysisen limitin maximia että se vaurioittaa omaa kehoa.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5753
Liittynyt26.3.2005

Aikoinaan hiihdin kaksi ensimmäistä Finlandiaa. Ensimmäisessä oli karmea keli. Ei ollut tietoa, että voisiko koko kisaa edes lumenpuutteen vuoksi käydä. No edellisenä yönä oli satanut märkää lunta ja päästiin lähtemään Hämeenlinnasta (oliko Katumajärven jää).

No meno oli tuhansien hiihtäjien jäljiltä melkomoista taapertamista, märkä lumi jäätyi pohjiin ja mikään ei auttanut (silloin ei ollut mitään voitelupalveluja eikä ollut nanoista tai karvasuksista tai zeroista tietoakaan). Puoleenväliin menin ja tuli tunne, että nyt ei metriäkään enempää. Jonkinmoisessa horroksessa sitä vain pakersi eteenpäin ja meno alkoi sitten pikkuhiljaa parantua.

Vähän enne Lahtea oli viimeinen juottopaikka Kastarlammella. Siellä tarjottiin (ihme kyllä) ensimmäisen kerran keskikaljaa (sitä sai vain mukillisen). Muistan että loppukilometrit Salpausselälle menivät lentäen. Olin tuloksissa päälle tuhannen.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä42663
Liittynyt6.12.2009

MLark kirjoitti:
-:)lauri kirjoitti:
Joskus kuullut puskahuhun, että joku olisi piripäissään juossut itsensä hengiltä. Eli annos anfetamiinia ja luontainen väsymyksen tunne ei häiritse urheilusuoristusta kunnes on liian myöhäitsä. En tosin sitten tiedä, kuinka luotettava tämä legenda on, eli onko tällaisia tapauksia oikeasti olemsassa, vai onko kyseessä vain kaupunkilegenda.

Kaukopartiosotilas sodan aikaan jäi partionsa kanssa kiinni viholliselle ja ainoana selviytyjänä lähti hiihtäen pakoon. 300km yhtäputkea amfetamiinin johdannaisen avulla (oisko ollu permitiivi) ja tuupertu ku löys jonku mökin Suomen puolelta. Olisi kuollut ellei aineiden vaikutuksesta olisi sydän lyönyt kahtasataa ja pitänyt lämpimänä. Joten eiköhän noi aineet vaikuta myös fyysisesti.

.Erilaisia esimerkkejä varmaankin löytyy.

"Jihadistien sotahurmoksen kemiallinen selitys: Amfetamiinin kaltaisen Captagon-huumeen käyttö leviää Syyriassa

...CNN:n haastattelema, konservatiivisen ajatushautomon Foundation for Defense of Democraciesin Daveed Gartenstein-Ross kertoi Isisin edeltäjän eli Irakin al-Qaidan antaneen taistelijoilleen amfetamiineja, jotta he eivät pelkäisi luoteja.

Vahvistamattomien lehtitietojen mukaan Pariisin runsaan viikon takaisen terrori-iskun tekijöiden käyttämästä hotellihuoneesta olisi löydetty huumeruiskuja. Poliisi tutkii, käyttivätkö terroristit Captagon-huumetta. Terroristien kerrottiin käyttäytyneen ”zombien kaltaisesti” ammuskellessaan umpimähkäisesti siviilejä.

Myös Isis-järjestön johtajien on väitetty tuntevan kovat huumeet henkilökohtaisesti. Brittilehti The Economistin mukaan Isis-järjestön edeltäjän Irakin al-Qaidan johtajahahmo Abu Musab al-Zarqawi oli suonensisäisiä huumeita käyttävä rikollinen ennen tutustumistaan islamin alkeisiin jordanialaisessa vankilassa.

Sotiminen huumeiden voimalla ei sinänsä ole uusi ilmiö. Esimerkiksi Sierra Leonen ja Liberian sisällissodissa aseelliset järjestöt rahoittivat toimintaansa huumekaupalla. Lapsisotilaille syötettiin amfetamiineja ja crack-kokaiinia.

Natsi-Saksan johtaja Adolf Hitler oli kokaiiniriippuvainen ja johti sotatoimia Neuvostoliittoa vastaan usean stimulantin voimalla.

Natsi-Saksan joukot puolestaan kävivät salamasotaansa metamfetamiinin voimalla – syömällä samaisia Pervitin-nimisiä pillereitä, josta myös suomalaiset saivat sotasisua taistelussa neuvostojoukkoja vastaan."

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1448249812794

MooM
Seuraa 
Viestejä7242
Liittynyt29.6.2012

Jäykkäkouristuksessa lihakset kramppaavat ja pahimmillaan kouristukset voivat olla niin voimakkaita, että luita, jopa selkäranka murtuu. Tahdonalaisesti kukaan ei saa tuollaisia voimia aikaan, eli tavallaan tahto loppuu ennen kuin voima, vaikka yrittäisi kuinka. 

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Vierailija

MooM kirjoitti:
Jäykkäkouristuksessa lihakset kramppaavat ja pahimmillaan kouristukset voivat olla niin voimakkaita, että luita, jopa selkäranka murtuu. Tahdonalaisesti kukaan ei saa tuollaisia voimia aikaan, eli tavallaan tahto loppuu ennen kuin voima, vaikka yrittäisi kuinka. 

Onhan noita tapahtunut esimerkiksi kädenväännössä.

MooM
Seuraa 
Viestejä7242
Liittynyt29.6.2012

jepajee kirjoitti:
MooM kirjoitti:
Jäykkäkouristuksessa lihakset kramppaavat ja pahimmillaan kouristukset voivat olla niin voimakkaita, että luita, jopa selkäranka murtuu. Tahdonalaisesti kukaan ei saa tuollaisia voimia aikaan, eli tavallaan tahto loppuu ennen kuin voima, vaikka yrittäisi kuinka. 

Onhan noita tapahtunut esimerkiksi kädenväännössä.

On joo, ja oman kropan painollakin voi saada väännettyä isoja luita rikki, kun on sopiva vipu ja vauhtia takana. Niveliä menee vähän väliä sijoiltaan ja jänteitä poikki esim. panityyppisissä lajeissa. 

On kuitenkin eri asia murtaa selkäranka ihan vaan selän ojentajalihaksilla, siihen ei ymmärtääkseni tahdolla pysty.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

mdmx
Seuraa 
Viestejä5973
Liittynyt23.11.2009

SamikoKu kirjoitti:
mdmx kirjoitti:

Mutta kumpi sitten loppuu ensin. No se kai riippuu ihmisestä. Pitkään treenanneella ammattilaisella loppuu fyysinen puoli, kun psyyke on treenattu. Mieli on vahva, liha heikko.

Amatöörillä taas, varmaan melkein lajista riippumatta, suoritusta rajoittaa psyyke.

Eiköhän se ole niin että tahto loppuu ensin. Se asettaa naturaalin turvarajan joka estää kropan vaurioitumista. Kiriisitilanteessa tää turvaraja siirtyy, taistele tai kuole, on loogista että raja siirtyy suuremman vaaran edessä.
Kovan luokan urheilija kyllä pystyy työntämään itsensä niin lähelle fyysisen limitin maximia että se vaurioittaa omaa kehoa.

Tarkemmin ajatellen olet tietenkin oikeassa. Ihan samanlailla se mieli/tahto ammattilaisella rajoittaa, ja treenatessa se mieli kehittyy kropan kanssa käsi kädessä. 

MooM kirjoitti:
Jäykkäkouristuksessa lihakset kramppaavat ja pahimmillaan kouristukset voivat olla niin voimakkaita, että luita, jopa selkäranka murtuu. Tahdonalaisesti kukaan ei saa tuollaisia voimia aikaan, eli tavallaan tahto loppuu ennen kuin voima, vaikka yrittäisi kuinka. 

Kuullut [urbaania legendaa?] että paljon esim. amfetamiinia tai muuta voimakasta stimulanttia ottanut ihminen voi joissain tilanteissa vaurioittaa itseään [luitaan/jänteitään/lihaksiaan] omilla lihaksillaan, vääntää/nostaa jotakin niin kovaa että joku paikka pamahtaa, en tarkoita mitään rykäisyä tai liike-energiaan perustuvaa itsensä särkemistä, vaan ihan hidasta vääntöä lihaksilla. 

Se tietysti on eriasia kun aivoja kemiallisesti kopeloidaan. Ja osittain myös todistaa että psyyke on se mikä rajoittaa.

John Carter
Seuraa 
Viestejä9893
Liittynyt17.2.2006

-:)lauri kirjoitti:
Joskus kuullut puskahuhun, että joku olisi piripäissään juossut itsensä hengiltä. Eli annos anfetamiinia ja luontainen väsymyksen tunne ei häiritse urheilusuoristusta kunnes on liian myöhäitsä. En tosin sitten tiedä, kuinka luotettava tämä legenda on, eli onko tällaisia tapauksia oikeasti olemsassa, vai onko kyseessä vain kaupunkilegenda.

Täysin mahdollinen tapahtuma. Talvisodassa moni oman armeijamme sotilas (lähinnä tiedustelijoita ja kaukopartiosissejä) kuoli vasta omien linjojemme takana, kun liiallisen pervitiinin käytön vuoksi, elimistö ei enää palautunut liiallisesta rasituksesta ja sydän petti. Olen lukenut aiheesta lukuisia kirjoja ja kuullut myös aikoinaan itse kaukopartiomiehiltä ja sotilailta kertomuksia pervitiinin ja heroiinin (ja muiden opiaattien käytöstä) rintamalla. Suosittelen lukemaan teoksen: Mikko Ylikangas, 2009: Unileipää, kuolonvettä, spiidiä. Huumeet Suomessa 1800-1950. (Atena 2009, 264 s.). Vuoden tiedekirja 2009.

Hyvä kirja on myös Ranskan ympäriajojen historiikki, jossa kerrotaan dopingin ja erilaisten huumeiden käytöstä kyseisessä kilpailussa. Siitä asti, kun kilpailua on järjestetty, niin joka vuosi on löytynyt kilpailijoita, jotka ovat yrittäneet parantaa suorituskykyään kepulikonsteilla. Ensimmäisinä vuosina käytettiin eetteriä ja alkoholia, mutta pikku hiljaa mukaan tuli muitakin aineita. Kohtalokkain vuosikymmen lienee ollut 1980-luku, jolloin "Belgian-pata" tappoi monia nuoria lahjakkaita urheilijoita kyseisessä kilpailussa. Belgian-pata sisälsi esimerkiksi. amfetamiinia, heroiinia, efedriiniä, ym. vähemmän terveellisiä aineita.

Dopingista ja huumausaineiden käytöstä urheilussa ja militian keskuudessa löytyy paljon mielenkiintoisia teoksia, sillä sekä urheilussa, että sodassa on käytetty koko niiden historian ajan erilaisia piristeitä ja kipua lievittäviä aineita. Amfetamiini ja opiaatit tosin ovat jo hyvin "vanhentuneita" aineita sodassa, sekä urheilussa ja niiden tilalle on tullut paljon tehokkaampia ja "käyttäjäystävällisempiä" aineita. Doping aineiden kirjo on nykyään niin laaja, että niistä riittäisiä kerrottavaa aivan liikaa tässä avattavaksi ja sen siirränkin aiheen käsittelyn tuonnemmaksi. Sen verran avaan asiaa, että urheilussa käytettävien "aineiden" osalta ollaan siirrytty jo "geenidopingiin", josta kiinni jääminen on erittäin epätodennäköistä nykyisillä testimenetelmillä.

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat