Mystiset painovoima-aallot havaittiin ensimmäistä kertaa
klo 18:09 | 11.2.2016
Albert Einstein ennusti gravitaatioaallot sata vuotta sitten, eikä suoraa havaintoa niistä ole saatu ennen kuin nyt.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näihin uusiin tutkimuksiin voi suhtautua varauksella. Ettei vain sittenkin ole kyseessä massapisteiden välinen vetovoima.
Hauska kommentti. Massapisteiden "välinen vetovoimahan" on juuri sitä, että avaruuden geometria määrää miten ne liikkuvat. Mitä siis meinasit?
(n-1)³ + n³ + (n+1)³ = (3n/2)³, n∈Z = ?
Gravitaatioaalloista on jo oma keskustelunsa, joten tämä aloitus on turha ja naurettava.
Tiedeuutiisiin voi toki suhtautua kriittisesti ja epäluuloisesti. Joitakin esimerkkejä on kuten ammoinen uutinen Kylmäfuusiosta. Sekä uutinen neutriinojen valon nopeuden ylittämisestä.
Itse ihailen kuitenkin tiedemiesten keinoja löytää virheitä, jopa laajoista tietokoneohjelmista ja korjata ne melkein lennossa. Tästä on avaruustutkimuksen saralla muutama esimerkki.
Siksi pidän tutkimustuloksia melko varmoina aina.
Gravitaatioaaltojen hertsitaajuudet ovat uutisten mukaan kaiketi alle kymmenestä hertsistä pariin kymmeneen kilohertsiin. Outoa, että hertsimäärät ovat tuolla alueella. Etsin itse tietoa Googlella infraäänistä kun kuulin tuon taajuusalueen, mutta enpä todellisuudessa usko mihinkään infraääniin sekoittuneen painovoima-aaltojen.
Mitä outoa siinä on? Nuo laitteet on teknisistä syistä rakennettu vastaanottamaan tuolla taajuuskaistalla olevia gravitaatioaaltoja, koska se on helpointa. Ainoat tapahtumat, jotka tuottavat tuon taajuusalueen gravitaatioaaltoja ovat kompaktien tähtien yhteensulautumiset, joissa lähes valon nopeutta liikkuvat pienet tähdet kiertävät lyhyttä rataa toistensa ympärillä.
Suurin osa gravitaatioaalloista on reippaasti matalammilla taajuuksilla, koska niiden lähteet kiertävät toisiaan laajoilla radoilla tuntien, päivien tai vuosien kiertoajoilla. Niiden havaitsemiseen suunnitellaan avaruudessa olevia havaintolaitteita, joissa mitataan miljoonien kilometrien päässä toisistaan olevien satelliittien välisten etäisyyksien muutoksia.