Kuinka palkka korreloi todellista vastuuta?

Seuraa 
Viestejä7185
Liittynyt9.9.2005

[size=150:1rsl8t29]Kansallinen yhtenäisyys ei tue ylisuuria palkkaeroja[/size:1rsl8t29]

Uutisointi pulppuaa lisääntyvästi ylimpien johtajien palkka- ja palkkionousuista. Tavalliseen kansalaiseen nähden jättikokonaisansioita perustellaan vastuulla, riskillä ja kovalla kilpailutilanteella. Perusteluina kuulee myös ulkomailla maksettavan, erityisesti USA:ssa, vieläkin suurempia palkkioita. Suomen selitetään tarvitsevan kilpailukykyistä palkkausta johtajilleen. Palkka- ja ansioerot ovat revähtäneet rikkomaan kansallista yhtenäisyyttä kohtuuttomasta ja yksipuolisesta rahanjaosta, kuitenkin siitä koko henkilöstön yhdessä tekemästä kokonaistuloksesta.

Vertauksena olisi mielenkiintoista tietää, mitkä ovat rauhanajan ylimpien upseerien palkat ja palkkiot. Olisi myöskin hyväksi kansallisesti tietää mitä ja minkälaista palkkaa tai korvauksia maksettiin talvi- ja jatkosodissa kenraaleille, joilla oli suorassa komennossa jopa 10.000 ja 50.000 sotilaan keskittymiä; ne olivat organisaatioita, joita johdettiin todellisessa kilpailutilanteessa riskinä oman hengen menetys. Vastuullisimmillaan joukkoja johdettiin eturintamassa esimerkkinä sotilaille (työntekijöille). Karismaattisimmat johtajat tunsivat alaisensa ja kantoivat heistä huolta sekä altistivat itsensä; tuolloin oli tosi kyseessä ja miltei poikkeuksetta kaikki tunsivat yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisestä taistelusta yhteisen päämäärän hyväksi.

Tänä päivänä yhtiöiden johtaminen on useasti seurustelua omistajien kanssa hännystellen lisäpalkkioita. Joukkojen tuntemus tehtaiden ja konttoreiden lattiatasolla ei ole kiinnostavaa, koska tulos mitataan YT:nä ja tuloksena, unohtaen, että edellisten vuosien voitot synnyttivät koko yhtiö kaikkine työntekijöineen. Ylimpiä johtajia vaivaa ähky ja kilpailukykymandran vaikerrus, ymmärtämättä todellista vastuuta, itsensä peliin laittamista ja todellista riskin kantokykyä.

Suomalainen tulevaisuus elää koko väestössä ja sen aikaansaamassa hallitussa kulutuksessa, ei sen hokemassa jatkuvasta kasvusta. Yhteiskuntamme elämisentaso perustuu keskiarvokansalaisen työhön, ansaintaan ja kulutukseen. Johtajiston omahyväkehu erinomaisuudesta saneeraajana ja YT-haina on lyhytnäköistä kansalaispolitiikkaa (kansalaispolitiikka = yhteiskunta). Ylimpien johtajien rykimä kansainvälisestä kilpailusta on helpoin tapa selitellä omaa kykynemättömyyttä luovuudesta ja joukkojen mobilisoimisesta uusille urille, jossa vastuukysymyksenä on uuden työn luonti eikä helpoimpana tienä siirtää tuontantoa halvempiin maihin. Toimitusjohtajan todellisena ainoana riskinä on häpeä potkuista ja kuittauksesta kultaisessa kädenpuristuksessa.

Innovaatio ja kyky olla esimerkkinä "taistelussa", jossa riskit ovat 10.000 ja 100.000 euron kk-palkkalaisille olemattomia verrattuna tosijohtajiin muinoisilla rintamilla, joissa riskinä ja vastuuna oli hengen menetys ja Isänmaa. Tuolloin vastuukenraalit eivät kitisseet ruotsalaisten kenraalien paremmista palkoista, vaan kantoivat kykyä olla johtajia ja sotilaidensa esimiehiä esimerkkinä pelottomuudesta ja nokkeluudesta käyttää yhteiseksi hyväksi joukkojansa ja luoden taktiikoita, joilla Suomelle turvattiin Itsenäisyys. Itsensä peliin laittava oikeudenmukaisuutta ymmärtävä johtaja kykenee motivoimaan joukkojansa/ työntekijänsä myös luopumiseen saavutetuista eduista turvattaessa työpaikkoja ja työtä. Hetkellinen menetys voi olla huomisen saavutus.

Tämän kirjoituksen vertaus ylimpien upseereiden ja nykyisten toimitus- ja pääjohtajien kesken ei ole sittenkään kaukaa haettu. Pelissä tässä vertailussa ovat kuitenkin velvollisuus, riskinkanto-, vastuukyky, huolehdinta ja joukkojen/työntekijöiden hyödynnös yhteiseksi hyväksi. Tiukkoina vuosina Suomen armeijaa ei voitu siirtää halvempiin maihin, vaan karismalla johtaja itsensä peliin laittaen johtaa joukot/työntekijät yhteiseen voittoon. 60 vuotta sitten Suomessa oli pahin mahdollinen kilpailutilanne, jossa Suomi oli yhtenäinen ja silloinen YT-neuvottelu ei vähentänyt "henkilöstöä", vaan keskitti heidät uudelleen ja hyökkäsi.

Merkittävä todellinen vastuujohtaja poistui viimeiselle iltahuudolle suurten kansalaisjoukkojen saattelemana aurinkoisena alkukevään päivänä 2004. Miksi johtajan vastuu poikkeaisi alaisia kohtaan niin rauhan- kuin sodanaikana? Molemmissa on kyse vastuusta huolehtia. Monet markkinatalousintoilijat pitävät kilpailua niin kovana, että se muistuttaa "sotatilaa". Onko rauhanajan vastuu vähäpätöisempää kuin sodanajan? Onko niin, että aitoa vastuunkantoa havahdutaan näkemään vasta hätätilassa, muutoin henkilökohtainen pyrkyryys ohittaa kokonaisvaltaisuuden ja yhteisen päämäärän? Mihin on kadonnut kunniantunto?

-Kirjoitus tarkoituksella kärjistäen vertailuesimerkki hakien epätavallisesti, mutta todellisuudessa vertailukelpoisesti keskustelun avaamiseksi vastuullisuudesta, oikeasta riskinotosta, kilpailukyvystä, tekijöiden huolehdinnasta ja yhtenäisyyden hallinnasta, -kirjoittaja-

Ilkka Luoma

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Kommentit (6)

Vierailija

Sama juttu kun jos vaikka levyseppähitsari tekisi ylityötunteja ja hän ei saisi mitään siitä. Jos tekee hyvin työnsä ja vieläpä niin hyvin että tulos nousee, niin pitää siitä korvaus saada.

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä7185
Liittynyt9.9.2005
HaZe
Sama juttu kun jos vaikka levyseppähitsari tekisi ylityötunteja ja hän ei saisi mitään siitä. Jos tekee hyvin työnsä ja vieläpä niin hyvin että tulos nousee, niin pitää siitä korvaus saada.

...................

Näinhän se on, mutta kun se tehty työ pitäisi antaa kilpailukykyisen vastineen verrattuna johonkin toisen tekemään täysin samaan työsuoritteeseen. Kaikella on hintansa ja kaikella on oma asemansa kilpailussa työstä.

Pörssiyhtiöiden tapa toimia on omistaja- ja johtajapainotteinen. Tänään MTV3:n aamulähetyksessä vuorineuvos Reenpää sanoi erittäin osuvasti: Perheyhtiöiden painotus on asiakkaissa tulontuojina ja työntekijöissä liiketoiminnan mahdollistajina! Pörssiyhtiöissä huomion saa nopeatempoisesti omistajat tuottoina ja johtajat optioina!

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Vierailija
Ilkka Luoma
Tuolloin vastuukenraalit eivät kitisseet ruotsalaisten kenraalien paremmista palkoista, vaan kantoivat kykyä olla johtajia ja sotilaidensa esimiehiä esimerkkinä pelottomuudesta ja nokkeluudesta käyttää yhteiseksi hyväksi joukkojansa ja luoden taktiikoita, joilla Suomelle turvattiin Itsenäisyys.

Tarkoitatko silloisten suomen-ruotsalaisten kenraalien korkeampia palkkoja?

Muuten olen sitä mieltä, että johtajuus on luontaista ja osittain kasvunvaraista.

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä7185
Liittynyt9.9.2005
Hurskapöllö
Ilkka Luoma
Tuolloin vastuukenraalit eivät kitisseet ruotsalaisten kenraalien paremmista palkoista, vaan kantoivat kykyä olla johtajia ja sotilaidensa esimiehiä esimerkkinä pelottomuudesta ja nokkeluudesta käyttää yhteiseksi hyväksi joukkojansa ja luoden taktiikoita, joilla Suomelle turvattiin Itsenäisyys.



Tarkoitatko silloisten suomen-ruotsalaisten kenraalien korkeampia palkkoja?

Muuten olen sitä mieltä, että johtajuus on luontaista ja osittain kasvunvaraista.

...............................

Tarkoitin, että jo tuolloin oli rauhan ajasta huolimatta Ruotsissa kenraaleilla paremmat edut kuin Suomessa, vaikka meidän kenraalit olivat jopa miltei etulinjassa henkensä uhalla. Mutta näissä asioissa suomalainen voi opastaa "veljiämme" lahden tuolla puolen...

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Vierailija

Kattoraja yksilön omaisuudelle ja vuosittaisille tuloille, niin ei tarvitse miettiä enää tuollaisia ongelmia. Ja ei kasva ökyrikkaiden ja köyhien kuilu aivan valtaisaksi.

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä7185
Liittynyt9.9.2005
Armitage
Kattoraja yksilön omaisuudelle ja vuosittaisille tuloille, niin ei tarvitse miettiä enää tuollaisia ongelmia. Ja ei kasva ökyrikkaiden ja köyhien kuilu aivan valtaisaksi.

......................

Joskus antiikin aikana joku filosofi määritteli, että kolmin-viisinkertianen palkkaero on suurin hyväksyttävissä oleva, aiheuttamatta suurempaa konfliktin vaaraa..., mene ja tiedä...

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Uusimmat

Suosituimmat