Seuraa 
Viestejä45973

Jos kumppania ei kuulu kotiin tulevaksi ... onkohan hän ajanut kolarin?

Lapsi/nuori on luvattua pidempään ulkona ... ja on jo yö, onko hän juopottelemassa, kun on viikonloppukin?

Työkaveri ilmottautuu maanantaina kipeäksi ... krapulan takia?

Kaupan kassalla on huono päivä .. kun se ei hymyile?

Kaikki on hyvin, miksi en ole kuitenkaan tyytyväinen .. olen huono ihminen?

Sivut

Kommentit (21)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minun korviini tuo kuulosti - ei yksinkertaiselta - . Ajattelen niin, että ihmisessä - itsessään - ikäänkuin "taistelee" - hyvä/paha - keskenään.

Eli tunteet ja järki ovat kuin ikuisessa riidassa eli ristivedossa - jännitteessä - keskenään ja niin tietenkin kuuluukin olla. Tunteet eivät ole hyviä tai pahoja, mutta jos niiden pohjalta lähtee elämään käytännön elämää todeksi ... eksyy ja eksyykin "täysin" totaalisesti, hyvän elämän tieltä.

Järjen ääni on se "elin" jonka on annettava sanoa ns. se viimeinen sana. Ihmisestä voi tuntua, että elämä on vakavaa, mutta järki kertoo, ettei niin ole, vaan kun ymmärrys tavoittaa ihmisen oivalluksen muodossa, ymmärtää, että esim. kuolema on luonnollista ja erittäin tärkeää, kun emme mahdu tänne kaikki - on vuoro olla ja on vuoro läheteä - . Suru on itsesäälin tunne, joka kertoo ikävästä itsensä luo. Tuo tunne tulee ottaa todesta ja se riittää .. jos otan itseni vakavasti ... luulen olevani jotain .. mutta ei ihminen ole luomakunnan kruunu.

Piru Naiseksi
Seuraa 
Viestejä3164

Onko niin, että ihminen suojaa itseään pettymyksen iskulta varautumalla jo etukäteen siihen pahimpaan vaihtoehtoon?
Tosi pahassa tilanteessa juttu ei muuten toimi, kiukuttaa vain, kun se kaikkein kenkuin skenaario toteutui. Mutta silloin, jos henkilö voi toimillaan lieventää pahaa, on tietenkin etu, että hän saa tavallaan lisäaikaa varautumiseen.

Piru Naiseksi
Onko niin, että ihminen suojaa itseään pettymyksen iskulta varautumalla jo etukäteen siihen pahimpaan vaihtoehtoon?

> Niin varmaankin.

Tosi pahassa tilanteessa juttu ei muuten toimi, kiukuttaa vain, kun se kaikkein kenkuin skenaario toteutui.

> Niin, silloinhan sen ikäänkuin kokee kaksinkertaisena.

Mutta silloin, jos henkilö voi toimillaan lieventää pahaa, on tietenkin etu, että hän saa tavallaan lisäaikaa varautumiseen.

> Niin justiinsa, lisäaikaa .. mutta kaiketi myös on niin, että kaikista pahimpaan on jotenkin tottunut jo lapsuudesta lähtien ts. että enemmän tapahtui pahoja kuin hyviä asioita.

Onko ihminen siis paha, jos hänellä on paha-autokolari mielessä? .. eli että esim. kumppani on ajanut kolarin? ... jotenkin ei nyt logiikka pelaa..

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
lystikäs
Onko ihminen siis paha, jos hänellä on paha-autokolari mielessä? .. eli että esim. kumppani on ajanut kolarin? ... jotenkin ei nyt logiikka pelaa..

Koskapa sinulla olisikaan - logiikka - tai mikään muukaan - pelannut... kyllähän ihminen on sitä - mitä hänen ajatyuksensa... ihminen ilmentää - ajatuksiaan ... eli, jos - ihminen - ajattelee pahoja, ilmentää hän... pahaa...

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä19204

Palatakseni alkuruutuun...

Ihmiselle on ominaista varautua pahimpaan ja toivoa parasta.

Huoli.

Ilkeys ja Kateus.

Kiire.

Kaikki hyvä ei jatku ikuisesti. Pessimistin päiväuni. TAI
Tyytymättömyys on eteenpäinmenon siemen. Optimistin päiväuni.

... putkahteli vain noista mieleen.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238

lystikäs

Ymmärrän, mitä ajat takaa. Ihminen on taipuvainen ajattelemaan negatiivisesti ja pessimistisesti etsimissäsi tilanteissa, mutta kaikissa näissä tapauksissa on kyse terveestä epäluulosta ja huolesta, josta itselle ja lähimmäiselle yleensä on etua.

Kuten:
Jos kumppania ei kuulu kotiin tulevaksi ... onkohan hän ajanut kolarin?

Kyllähän sitä tuntee huolta kumppaninsa puolesta. Tällaisessa tilanteessa alkaa pohtia, pitäisikö tehdä jotain, onko toisella jokin hätä, pitäisikö yrittää auttaa.

Ja:
Lapsi/nuori on luvattua pidempään ulkona ... ja on jo yö, onko hän juopottelemassa, kun on viikonloppukin?

Sama kuin edellä.

Ja:
Työkaveri ilmottautuu maanantaina kipeäksi ... krapulan takia?

On paljon työpaikkoja, jotka ovat helisemässä krapulassa poisjäävien työntekijöiden vuoksi. Olisihan sellainen firman johtaja ja työnjohtaja varsinainen pöliskö, joka ei yrittäisi pitää huolta firmastaan, ja joka ei vaatisi tällaisessa tapauksessa lääkärintodistusta, jonka lakikin edellyttää.

Ja:
Kaupan kassalla on huono päivä .. kun se ei hymyile?

Pelkkä toteamus ja ajatus, joka tuskin vahingoittaa ketään. Tällaisen ajatuksen esittäjästä voisi olettaa, että hän kykenee myötätuntoon, ja sehän on positiivinen asia. Useat ihmiset eivät jostain kassaneidin hymystä tai hymyttömyydestä piittaa pätkääkään.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Pelko, saa ihmisen ajattelemaan pahinta.

Emme luota itseemme, sitä kautta emme myöskään muihin ihmisiin eli ihminen pelkää elämää.
Ihminen haluaa omistaa ja pelkää menettävänsä sen, mitä kuvittelee omistavansa, vaikka todellisuudessa ei voi omistaa mitään.

Unohdamme, että kielen lisäksi informaatio sisäisestä maailmastamme on esillä myös kasvoissamme ja käytöksessämme.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238

Harmiton kirjoitti:
Pelko, saa ihmisen ajattelemaan pahinta.

Aivan. Ja ymmärtääkseni lystikkään yksi suurista missioista on ko. ominaisuuden vähättely.

Mutta täytyy kuitenkin muistaa, ettei ihmistä olisi olemassa ilman pelkoa. Pelko on luontaista varovaisuutta, luontaista ennakkoluuloa, jota ilman esiesi-isämme olisivat kuolleet viimeiseen mieheen ja naiseen petojen hampaisiin ja myrkyllisiin luonnonantimiin. Tänä päivänä pelottomuus ajaa ihmisen väkivallan ja myrkkyjen uhriksi aivan toisaalla kuin villissä luonnossa, mutta yhtäkaikki voidaan sanoa, että täydellisen peloton ihminen on jokseenkin tyhmä ihminen, tai sitten häntä voidaan pitää sairaana; aisteiltaan vajavaisena; aivan kuin häneltä puuttuisi esim. tuntoaisti, jolloin hän olisi vaarassa nojata kuumaan levyyn niin, että liha palaa luita myöten.

Siksi tässäkään pelottoman lystikkään aloittamassa viestiketjussa ei ole järjen hiventä.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Jos on nähnyt yhdenkin pelottoman - rohkeasti - elävän ihmisen, on silloin niin, että rohkealla milelellä/asenteella on mahdollista elää kenen tahansa.

En pelkää mitään ... koen jännitystä ... ja se on ihanaa!

Pelkoon ihmiskunta on uskonut iät ja ajat, mutta myönnän, että täytyy olla hulluista hullin ja minä olen, että on älynnyt alkaa kyseenalaistamaan koko pelko-käsitettä.

Minulla on ollut onni ja ilo elää rohkeiden ihmisten vaikutuspiirissä ja minua on jo pienestä pitäen pohditutanut ko. kysymys. Eli siksi olen myös saanut vastauksia - oivalluksia - ko. jännite-ilmiöstä. Olen tästä asiasta täysin varma, mikään ei horjuta uskoani rohkeuteen, että sellaisia me olemme kaikki ... syntymästämme lähtien.

Pelko on vain opittu reagointitapa elämän suhteen, kun ei ymmärrä elämää ... sen ilmiöitä. On vain jännittävää niitä oppia ymmärtämään .. niin meidän "pitäisi" oppia se näkemään/kokemaan, koska se on totta.
Tietenki väite kuulostaa hullulta, mutta mitäpä siitä ... mikäpä nyt ei kuulostaisi ... kuin oikein ajattelee.

Kun oikein ajattelee, niin huomaa että pelko on aina edellä ajatusta, koska nimenomaan pelko ja siihen liittyvät reaktiot pitävät ihmisen varmimmin hengissä. Ihminen voi yrittää hallita pelkoaan, mutta ei välttämättä onnistu siinä hyvin tai ei ehkä lainkaan.
Oletko koskaan joutunut edes katsomaan pelkoa silmästä silmään? Oletko joutunut sellaiseen vaaraan, että olet myös ehtinyt tajuta ja ajatella mitä siinä tilanteessa on viisainta tehdä?

Ei ihminen pelosta pääse, mutta liiallisesta huolesta kyllä.

Miksi muuten aina kirjoituksissasi pidät vain lasta tai nuorta täydellisen ihmisen arkkityyppinä?

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238

lystikäs kirjoitti:
En pelkää mitään ... koen jännitystä ... ja se on ihanaa!

Kerrot tällä lauseellasi olevasi pullamössöihminen pullamössöyhteiskunnassa, jossa muut pitävät huolta turvallisuudestasi ja suojelevat sinua. Tällainen itsekäs, täysin narsistinen julistava yleistäminen, mitä harrastat, jättää täysin huomiotta ne ihmiset, jotka joutuvat elämään oloissa, joissa kuolema ja eri ryhmittymien kidutuskoneistot ovat jokapäiväinen, jokahetkinen uhka.

Ja:
Pelkoon ihmiskunta on uskonut iät ja ajat, mutta myönnän, että täytyy olla hulluista hullin ja minä olen, että on älynnyt alkaa kyseenalaistamaan koko pelko-käsitettä.

Täytyy myöntää. Mutta et ole hulluista hulluin, koska sinuakin paljon hullumpia on, mutta vastenmielinen sinä olet, välinpitämätön, itseään täynnä oleva rojukasa, jolle en muuta voi toivoa kuin että joku tai jokin pistää sinut joskus oikein kunnolla pelkäämään. Jos niin tapahtuu, niin muistele sillä hetkellä kaikkea tätä roskaa, mitä olet tänne(kin) suoltanut. Se luultavasti kasvattaa sinua hiukka enemmän kuin jokin seimen lapsi, joka majailee päänupissasi.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Emmä2
Kun oikein ajattelee, niin huomaa että pelko on aina edellä ajatusta, koska nimenomaan pelko ja siihen liittyvät reaktiot pitävät ihmisen varmimmin hengissä. Ihminen voi yrittää hallita pelkoaan, mutta ei välttämättä onnistu siinä hyvin tai ei ehkä lainkaan.

> En yritä hallita - mitään - mutta kutsun pelkoa jännitykseksi, kun se kerran sitä on ts. sanoilla - ajatuksillamme - on suuri (suurin) voima ja tuo voima vaikuttaa meihin. Se mihin eniten uskot, se - toteutuu - vääjäämättömällä varmuudella. Ts. jos uskoo - itseensä - voi esim. läpäistä tentit, muutoin ei. Itseensä luottavat tietenkin kokevat - jännitystä - ja tuo jännite pitää heidät viriilinä, eloisana jne. (muutoinhan elämä olisi pian tylsääkin tylsempää).

Oletko koskaan joutunut edes katsomaan pelkoa silmästä silmään? Oletko joutunut sellaiseen vaaraan, että olet myös ehtinyt tajuta ja ajatella mitä siinä tilanteessa on viisainta tehdä?

> Olisinkohan pelännyt niin paljon, että mitta tuli täyteen ... mene ja tiedä (ei ole tarkoitukseni alkaa kertomaan täällä elämänstooriani, riittää, että keskustelu pysyy mielipidetasolla ... kysyä tietenkin aina sopii).

Ei ihminen pelosta pääse, mutta liiallisesta huolesta kyllä.

> Ei ihminen jännittämisestä pääse (luojan kiitos).

Miksi muuten aina kirjoituksissasi pidät vain lasta tai nuorta täydellisen ihmisen arkkityyppinä?

> Lastenkaltaisten on - Taivasten Valtakunta - . Luovuutemme ja kaikki muukin hyvä on lapsen ominaisuuksia ja jälleen! luojan kiitos, meissä jokaisessa asuu tuo - sisäinen lapsi - .

Ettet vaan, Lystäilijä, pissaisi housuusi yöllä, kun oksa rapsahtaa ikkunaan...

Lapset tuntevat pelkoa, eivätkä aina kovinkaan rationaalista pelkoa. Tämä pelko johtuu paljolti siitä, että lapset eivät kykene hallitsemaan elämäänsä ja maailmaa jossa elävät. Tämä hallitsemattomuus aiheuttaa monia meistä aikuisista hupsultakin tuntuvia pelkoja. Lapselle nuo pelot ovat ikäkehitykseen liittyviä ja menevät yleensä ohi itsestään, silti ne ovat tosia.

Eivät aikuistenkaan pelotkaan sentään onneksi aina ole tosia. Voi pelätä, että lapselle on sattunut jotain koulumatkalla, kun häntä ei kuulu ajoissa kotiin. Mutta usien pelon aiheet ovat todellisia ja vakavia. Aikuinen tuntee melko varmasti pelkoa, vaikkapa jos hänelle on juuri kerrottu lääkärissä vakavan sairauden uhasta. Varsinkin oman lapsen tai muun perheenjäsenen sairaus aiheuttaa valtavaa pelkoa ja ahdistusta. Sinulla Lystikäs ei varmaan tällaisia kokemuksia vielä ole vastaan tullut.
Moni raiskauksen uhriksi joutunut on varmaan tuntenut suurta pelkoa, kuolemanpelkoakin. Vaikka sinustahan raiskaaja vain toteuttaa luonnollisia tarpeitaan, eikä halua vahingoittaa uhriaan. Kuolemanpelko koskettaa monia perheväkivallan uhreja päivittäin, sotilaita, rauhanturvaajia, onnettomuuksien uhreja, huumeiden käyttäjiä, rikollisia, pakolaisia...
En kutsuisi noiden ihmisten tuntemia tunteita todellakaan jännitykseksi.
Rohkeutta tässä maailmassa monet ihmiset todella tarvitsevat. Niin lapset kuin aikuisetkin.

Emmä, eihän tämä rohkeus pointti - jännite-pointti - ole minun keksintöni, katsomalla ympärilleen ... näkee siten eläviä - pelottomia - ihmisiä.

Toiset vain eivät rohkene tehdä unelmistaan totta .. niinhän se on. Elämään luottaminen on heiltä ns. hukassa, moni luulee ... että kaikki se hyvä mitä rohkeus tuo tullessaan ... kuuluu muka vain toisille, muttei itselle.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat