Psykologian opiskelusta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olen kuumeisesti miettinyt uravalintaani ja psykologia on ainoa ala joka minua erityisesti kiinnostaa. Olen harkinnut jopa hakemista yliopistoon lukemaan psykologiaa, mutta toisaalta opiskelu voi jäädä harrastukseksikin. Varmasti näin on monella muullakin, siksi kysynkin:

Opiskeletko psykologiaa täyspäiväisesti, yhtenä aineena muiden joukossa vai vapaa-ajan harrastuksena? Ja niin, ei pidä unohtaa että joku teistä voi olla psykologi. Onko psykologian pääaineopinnot olleet koskaan tähtäimessä?

Mitä luulette, minkälaisille ihmisille psykologin ammatti on tarkoitettu?
Mitä psykologian ammattilaiselta (erityisesti) vaaditaan?

Miksi luet psykologiaa? Miksi juuri psykologia?
Antaako psykologian opiskelu jotain extraa, onko sen opiskelu sinulle esim. henkireikä?

+ Minkälaisia ihmisiä psykologia kiinnostaa, mitäs luulet?

Sivut

Kommentit (43)

Sepi
Seuraa 
Viestejä3262
Liittynyt16.3.2005

Aloitaessani opintojani valtiotieteellisessä tiedekunnassa yleisopintojen alkajaisiksi laitettiin kiertämään paperi, johon uusia opiskelijoita pyydettiin merkitsemään aikomansa pääaine. Paperin kierrettyä suuren luentosalin noin puoleenväliin opintosihteeri otti ja tarkasteli sitä. Lähes puolet oli merkinnyt pääaineekseen psykologian.

Psykologia antaa äkkinäiselle vaikutelman selkeästä kokonaisuudesta - jopa ammatista, mitä ei voi sanoa monista muista aineista; sosiaalipolitiikka, sosiologia, valtio-oppi, poliittinen historia, kansantaloustiede. Turha sanoakaan, että läheskään puolet ei päätynyt psykologiaa pääaineenaan lukemaan. Sanottiin, että puolet psykologian pääaineopinnot aloittavista valmistuu ja puolet paranee...

Vierailija

Tästä aiheesta on ollut keskustelua aiemminkin, joten kannattaa käyttää hakua.

Minulla kokemusta on pääaineopiskelijan muodossa, jota on tullut 'harrastettua' nyt yhdeksän lukuvuotta. Viivästystä tuli, kun työelämä imaisi mukaansa ennen aikojaan, mutta tarkoitus on valmistua tässä melko piakkoin, sillä ei ole ammattieettisesti oikein toimia opiskelijana psykologin tehtävissä kovin pitkään.

Karras
Mitä luulette, minkälaisille ihmisille psykologin ammatti on tarkoitettu?



Psykan laitoksellani analysoitiin opiskelemaan valittujen soveltuvuustestejä. Oletus kait oli, että auttamisen tarpeet sun muut vastaavat olisivat korostuneet, mutta korostuneita olivatkin itsekkäät ja kunnianhimoiset motiivit. Toisaalta psykaa opiskelee varmasti moni sellainen, joka haluaa aidosti auttaa ihmisiä, mutta psykologi voi toimia hyvin monenlaisissa tehtävissä, joten siinä tarvitaan hyvin monenlaisia ihmisiä.

Karras
Mitä psykologian ammattilaiselta (erityisesti) vaaditaan?



Hyvin monissa psykologin tehtävissä perusedellytys on kyky tulla toimeen ihmisten kanssa. Tietysti voi alkaa vaikkapa tutkijaksi, jolloin tämä ei ole niin tärkeää.

Useissa tehtävissä vaaditaan kykyä ja halua paneutua toisen ihmisen tilanteeseen/ominaisuuksiin. Esimerkiksi psykologisen tutkimuksen tekemistä on verrattu hieman salapoliisin työhön, jossa etsitään eri välineiden avulla johtolankoja siihen, mistä tässä voisi olla kyse. Toisaalta on paljon psykologeja, joiden tehtävänkuvaan ei kuulu tutkimusten teko lainkaan, joten tähänkin kysymykseen on vaikea vastata.

Karras
Miksi luet psykologiaa? Miksi juuri psykologia?
Antaako psykologian opiskelu jotain extraa, onko sen opiskelu sinulle esim. henkireikä?

Minusta piti tulla matemaatikko, fyysikko, kemisti tai ajattelin lähteä lukemaan englannin kieltä, mutta lukiossa psyka vain kolahti. Minussa heräsi kiinnostus perehtyä siihen, millaiset tekijät vaikuttavat siihen, miksi ihminen käyttäytyy miten käyttäytyy ja miten meidän psyyke toimii.

Tietoa joistakin perinteisimmistä psykologien toiminta-alueista löytyy täältä:
http://www.psyli.fi/

Työ- ja organisaatiopsykologian osuus on kuitattu tuolla lyhyesti, mutta se on ollut jo jonkin aikaa merkittävässä kasvussa. Yhtenä 'eksoottisempana' erityisalueena nostan käytettävyystutkimuksen, jossa tutkitaan vaikkapa kännyköiden soveltuvuutta ihmisten käyttöön ja vaikutetaan siten niiden suunnitteluprosessiin. Psykologeja toimii myös enenevässä määrin tehtävissä, jotka eivät ole psykologien erityisalaa, kuten vaikkapa yrityksen johdossa, mikä kuvastaa osaltaan psykologisen tiedon arvostusta ja sen käyttömahdollisuuksia eri aloilla.

Voikin sanoa, että koska psykologien työnkuva on niin laaja, ei psykologien tule olla tietyntyyppisiä persoonia. Tietysti ahkeruus ja tieteellisen ajattelutavan omaksuminen auttavat ainakin opintojen suorittamisessa.

Vierailija

Kävin psykologian laitoksen pääsykokeissa pari vuotta sitten mutta liian vähillä lukemisilla joten en päässyt. Samana kesänä pääsin opettajankoulutuslaitokseen. Minun ei suureksi ilokseni tarvitse luopua opetusalalle lukiessani psykologiasta - päinvastoin.

Psykologia antaa mielestäni varsin käytännönläheistä tietoa ihmisestä. On paljolti itsestä kiinni miten psykologian selvittämiä tietoja hyödyntää arkielämässä (mm. lasten kasvatus, eläinten koulutus, kaverisuhteet, muiden käyttäytymisen syiden miettiminen, miksei myös omat ajoittaiset vaikeudet..).

Ja mitä ominaisuuksia mielestäni psykologilta vaaditaan.. Mikäli suuntaudutaan terapiapuolelle on mielestäni Juhan mainitsemien ominaisuuksien lisäksi tärkeää kyetä jättämään muiden ongelmat välillä taakseen ja viettää omaa vapaa-aikaa. Näin äkkiseltään ainakin vaikuttaisi että kyseessä on henkisesti varsin vaativa ala (edelleen tarkoitan lähinnä terapiapuolta).

Erityisesti psykologiassa kiehtoo sen vasta aluillaan olevat teoriat ja ne lukuisat alueet millä on vielä paljon tutkittavaa. Ihmismieli on niin monimutkainen juttu että tutkittavaa kyllä riittää.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
Karras
Olen kuumeisesti miettinyt uravalintaani ja psykologia on ainoa ala joka minua erityisesti kiinnostaa. Olen harkinnut jopa hakemista yliopistoon lukemaan psykologiaa, mutta toisaalta opiskelu voi jäädä harrastukseksikin.

Tiukka syyni. Kannattaa panostaa kunnolla, jos aikoo alalle.

Karras
Opiskeletko psykologiaa täyspäiväisesti, yhtenä aineena muiden joukossa vai vapaa-ajan harrastuksena? Ja niin, ei pidä unohtaa että joku teistä voi olla psykologi. Onko psykologian pääaineopinnot olleet koskaan tähtäimessä?

Voi olla että opiskelu täyspäiväistyy ensi syksystä lähtien, riippuu miten kokeissa käy. Kevään ajan olen lueskellut jotain klassikkoteoksia, ihan omaksi huvikseni. Perusopinnot ovat jo hanskassa.

Karras
Miksi luet psykologiaa? Miksi juuri psykologia?
Antaako psykologian opiskelu jotain extraa, onko sen opiskelu sinulle esim. henkireikä?

Itselleni psykologia on ollut mielekkäimpien oppiaineiden joukossa. Yksinään en näe siitä hirveän yleissivistävänä alana, mutta oppialan sisällä on hieno diversiteetti faktakaman ja fiilistelyn suhteen.

Karras
+ Minkälaisia ihmisiä psykologia kiinnostaa, mitäs luulet?

Varmaankin sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita ihmisen käyttäytymisen "ytimestä".

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Mielestäni psykologin pitäisi olla sekä ihmisläheinen persoona että älykäs ja tieteellisen ajattelutavan omaava. Tervejärkinen. Minkäänlaista omaa sairaushistoriaa ei kyllä saisi olla taustalla, valitettavasti tätä ei nykyisin mitenkään testata.

Tiedän yhdenkin tapauksen, jossa henkilö anoreksiasta parannuttuaan alkoi haluta psykologiksi, jotta voisi auttaa ihmisiä. Mutta psykologin ammatti ei ole mitään vertaistukihommaa, vaan psyykkisesti hyvin kuormittavaa. Siksi ei saisi olla sellainen henkilö joka jo todistettavasti "pimahtaa" helposti.

Juoni
Seuraa 
Viestejä1461
Liittynyt20.10.2005
Neonomide
mutta oppialan sisällä on hieno diversiteetti faktakaman ja fiilistelyn suhteen.

Juuri tämä. Tiedettä olematta kuitenkaan pelkkää matematiikkaa. Itselläni alkaa täyspäiväinen opiskelu syksyllä, mikäli valintakokeiden jumala niin suo.

Juoni
Seuraa 
Viestejä1461
Liittynyt20.10.2005
Merteuil

Tiedän yhdenkin tapauksen, jossa henkilö anoreksiasta parannuttuaan alkoi haluta psykologiksi, jotta voisi auttaa ihmisiä. Mutta psykologin ammatti ei ole mitään vertaistukihommaa, vaan psyykkisesti hyvin kuormittavaa. Siksi ei saisi olla sellainen henkilö joka jo todistettavasti "pimahtaa" helposti.

Yllättävän monella tuntuu tosiaan olevan se käsitys että psykologia alana on vain sellaista humaania toisten auttamista ja mukavien juttelua. Kyllä se logiikan taju on sosiaalisen älykkyyden ohella olennaisin kyky alalla.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Sosiologia ja psykologia on mullekin mukavia aiheita. Monesti menee ihmisten kyttäämiseen aikaa aika paljon, kuin kattelen ikkunasta miten ihmiset käyttäytyvät kuin kävelevät kadulla. Kiikareilla tähystän.

Sitten tietenkin luen ja mietin muitankin asioista asiaan liittyvää.

Vierailija

Neonomiden ja minun psykodynamiikka pilvilinna kelluu korkeimmissa norsunluutorneissa ja omaa vahvimpana puolustusaseenaan newtonin myrkyllisellä luonteella täytetyn determinismi ADHD-epätäsmäohjuksen.
Liian lähelle tulivoimaisena saapuvan neurotieteellisen geenisen fatalismin voi torjua freudin nopeasti suuntaa muuttavalla konekivääripälätyksellä

No okei okei jättäkäämme norsulepakkovyöhyke sorkkimatta ja puhukaamme asioista ihan normaalistyyliin, vaikka surrealismi niin kivaa onkin (ja niin monen perinteisen sielutieteilijän harrastus).

Nykyisellään aivojen vuosikymmenen joka on George Dappeljuu Bussukan kekkaisema ilmaus joka luultavasti kuvaa nykyisten psyykenlääkkeiden loistavaa kykyä laittaa ikävät yksilöt hiljaiseksi, mikä ilmeni jo ensimmäisen persianlahdensodan aikaan. Nauttikaamme litiumista, natriumvalproaatista, pääsette eroon asteenisesta psykopaatista joka biporaalisen manian merta seilaa. "lisää aivojen seroto/dopaminergistä toimintaa inhiboivan Gammahydroksidivoihapon määrä"-"paremmin kun lopetin lääkkeiden syönnin se hidasti minua" .

No tosiasiassa matematiikan (jossa minä olen niin paska setä ) merkitys on kasvanut kokoajan neurotieteissä ja tällä hetkellä erillisinä hengissäpidetyt hermoverkot saadaan jo suorittamaan kaikenlaista (mm oppimaan ympyränpiirron salat, vielä kun olis merkattu ympyrä niin ylittäisi simpanssin (ainakin 60-luvun opeilla tuolloin kun em ilmiötä piti lapsilta kytätä, ettei vaan vamuli ). Tietenkin matematiikan lähitíede (vaiko osa) kybernetiikka säätöjärjestelmä kaavioineen on myös kovin tärkeä osa nykyneurotiedettä. Paskaa nielemään luoduissa laitteistoissa on niin kovin usein negatiivisia takaisinkytkentöjä . Ota itseäsi niskasta kiinni, näyttää visuaalisestikin niin kovin samalta kuin vessanpöntön uimurilaitteisto.

Noh tietenkin meidän tulee pitää mielessä että hyvistä täsmälääkkeistä (joka on muuten hyvin pitkälti hypetermi) huolimatta neurotieteeen rakas aluevaltaus ADHD, aspergeri, ADD ym tutkimus etenee todella vähäisellä kuvantamismenetelmien tuella, pelkästään tietokoneistettujen havainto/keskittymiskyky-testien muodostaessa ytimen tutkimukselle.

Vierailija

Ja mielestäni ihan mielisairaallakin ihmisellä on oikeus toimia vaikka psykiatrina. Kukaan ei ole täysin terve, psykoteraputit käyvät lähes kaikki läpi psykoterapian (paitti kirkon mutta ne onkin semmoisia uskolla rampauttajia anteeksi parantajia). Psykologin toimen ollessa vaikkapa havaintotoimintojen psykologi sairaushistorialla ei ole kovin kummoista väliä. Kukaan ei ole esittänyt minun lukemassani (kovin suppeassa aineistossa) vielä filosofisesti täysin pätevää syytä miksi näin ei voisi olla mikäli kys henkilö koulutuksensa läpäisee. Jos sanotte että henkilö romahtaa, kannattaa muistaa että esim anoreksia on parantuva sairaus. Käsitys uudesta romahduksesta sen paranemisen jälkeen toisen tilan näkemisen johdosta on aika heikko (tai no esittäkää tilastoja). pikemminkin sairaana ollut tietää parhaiten kaltaistensa tuntemukset ja tien pois niistä. Skitsofreniasta en menisi niinkään sanomaan koska se on suurimmalta osin biologillinen, mutta tuntemani skitsofreenikot pystyvät kyllä parempina hetkinään hyvinkin tarkkanäköiseen analyysiin. Hoitaviksi psykiatreiksi en katso heitän sopivan.

Vierailija

Kurkkasin Helsingin yliopiston tilastoista, että vain 9% pääsykokeisiin osallistuneista saa psykologian opinto-oikeuden. Vaikeampia ovat vain kirjallisuustiede ja taidehistoria, jonne tosin otetaan vain muutama opiskelija vuosittain.

Psykologian maisterin paperit eivät sinänsä oikeuta terapiatyöhön. Sitä opiskellaan useampi vuosi ja ainakin psykoanalyytikon opinnot kestävät (siis PsM päälle) n. kuusi vuotta ja niihin sisältyy myös oman analyysi.

Vierailija

"Onko psykologia käytännönläheisempää kuin hengellisyys? Mikään ei ole yhtä käytännöllistä kuin hengellisyys. Mitä psykologi parka voi tehdä? Hän voi vain vähentää paineita. Olen itse psykologi ja harjoitan psykoterapiaa ja kun minun joskus on valittava psykologian ja hengellisyyden välillä, joudun suureen sisäiseen ristiriitaan. Mahtaako kukaan täällä olevista ymmärtää sitä. Itseltänikin kului monta vuotta ennen kuin käsitin sen."

Anthony de Mello - kirjasta (s. 13) Havahtuminen

Vierailija
Merteuil
Tervejärkinen. Minkäänlaista omaa sairaushistoriaa ei kyllä saisi olla taustalla, valitettavasti tätä ei nykyisin mitenkään testata.



Ainakin Jyväskylän ja Turun yliopistoissa psykologian pääaineopintoihin valitut joutuvat käymään pääsykokeiden lisäksi myös soveltuvuuskokeet. Minun aikana, kymmenisen vuotta sitten, soveltuvuuskokeisiin kuului myös osioita, joiden avulla voidaan melko hyvin karsia häiriintyneimmät tapaukset, mutta kovin perusteellista tutkimusta ei tässä ymmärrettävästi voida tehdä.

Tuosta sairaushistoriasta sen verran, että sellaisten ihmisten, joiden kyky arvioida todellisuutta on heikentynyt, ei ole toki suotavaa toimia lainkaan terveydenhuoltoalan ammattihenkilönä. Toisaalta kuitenkin on sanottu, että psyykkisten häiriöiden parissa työskentelevien psykologien olisi hyvä olla sopivan "arkisesti" neuroottisia itsekin, jolloin he ymmärtävät paremmin asiakkaiden/potilaiden ajatus- ja kokemusmaailmaa.

Merteuil
Tiedän yhdenkin tapauksen, jossa henkilö anoreksiasta parannuttuaan alkoi haluta psykologiksi, jotta voisi auttaa ihmisiä.

Tämä ei ole varmaankaan paras motiivi kliinisen psykologin työhön hakeutumiseen. Onneksi on kuitenkin olemassa muitakin tapoja auttaa ihmisiä.

Vierailija

Täällä yksi tuleva psykologi-opiskelija, toivottavasti.
Haen tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja paljon on asioita tullut nyt jo uutena.

Lukiossa opiskeltu psykologia oli oikeastaan vain ja ainoastaan sitä itse ainetta. Nyt valmennuskurssilla käydessä huomaa kuinka laaja-alainen on tämäkin aine. Psykologiahan on aika nuori tiede, joten kehitystä sen saralla tapahtuu myös jatkuvasti.

Helsingin pääsykokeessa pääpaino on tilastotieteellä. Valmennuskurssi sisältää siis kaikista laajimman osuuden tilastotieteitä ja tämän lisäksi on yleinen osuus (eli se itse psykologia) sekä looginen ajattelu & päättely.
Tästä jo huomaa, ettei psykologia ole vain sitä itseään. Psykologian hyödyntäminen työssä vaatii nuo kaksi muuta rinnalleen, jolloin siitä saa sen mahdollisen hyödyn irti.

Psykologit työskentelee monella eri alalla, yleisimpänä ja tutuimpana varmasti terveydenhuolto. Lisäksi töitä on myös tarjolla markkinoinnissa (esim. mainosten suunnittelussa), tieliikenteen puolella (esim. liikennemerkkien suunnittelussa) ym. mitä en itse ole tullut edes ajatelleeksi. Pohdittavana kun on kuitenkin esim. ihmisten käyttäytyminen sekä havainnointi, mitkä vaikuttavat paljon juurikin liikenteessä sekä mainoksia nähdessään.
Nuo tosiaan vain esimerkkeinä, paljon on muitakin aloja ja tehtäviä.

En kuitenkaan sanoisi, että opiskeluvaiheessa vielä omalla terveyshistorialla on juuri merkitystä. Siinä vaiheessa, kun lähtee työllistymään, on eri asia.
Itse ainakin olen käynyt masennuskauden läpi, mutta en silti koe olevani epäpätevä alalle. Tärkeintä olisi, että tietää itse omat rajansa ja sen, minkälaiseen työhön soveltuu.
Ja loppuen lopuksi työelämässä ei varmasti muuten ole merkitystä, kunhan omat työnsä hoitaa tunnollisesti ja luotettavasti. Varmasti epäpätevyys myös aika nopeasti psykologin työssä huomataan.

Omalta osaltani voisin ainakin sanoa, että koen tuosta masennusjaksosta olleen sen hyödyn, että oikeasti tiedän, mitä on olla masentunut. Kuitenkaan ammattissaan sitä ei voi esimerkkeinä hyödyntämään. Ei toki siis tulisi mieleeni sanoa asiakkaalle "silloin, kun olin nuori ja masentunut" tjsp. Mutta kyllä se on auttanut hahmottamaan paljon ystävienkin elämäntilanteita ja paremmin osaan myötäelää heidän vaikeissa ajoissaan.

Haaveilen lastenpsykologin työstä. Sinne on vielä matkaa, mutta uskon sen joskus toteutuvan.

-Anerina

Edit. Niin, piti toki ihan aiheeseenkin vielä vastata... Eli ihan pääsääntöiseksi psykologianopiskelijaksi ajattelin ryhtyä ja yliopisto toki tähtäimenä. Muuta kautta ei juuri psykologiksi voikaan lukea.

Vierailija
Anerina
Helsingin pääsykokeessa pääpaino on tilastotieteellä. Valmennuskurssi sisältää siis kaikista laajimman osuuden tilastotieteitä ja tämän lisäksi on yleinen osuus (eli se itse psykologia) sekä looginen ajattelu & päättely.
Tästä jo huomaa, ettei psykologia ole vain sitä itseään. Psykologian hyödyntäminen työssä vaatii nuo kaksi muuta rinnalleen, jolloin siitä saa sen mahdollisen hyödyn irti.

Jotkut ajattelevat, että psykologia on huuhaata ja kaukana tieteestä. Todellisuus on täysin päinvastoin. Ihmisen psyyke on toki tutkimuskohteena äärimmäisen haastava, jonka mittaamiseen on vaikea kehittää luotettavia menetelmiä. Aiemmin tästä ei välitetty, sillä viime vuosisadan alussa yleinen psyyken 'tutkimusmenetelmä' oli introspektio, itsensä havainnointi, jolloin 'tutkija' saattoi vetäytyä yksin kammioonsa tarkkailemaan, mitä omassa mielessä liikkui ja teoriat muodostettiin näiden havaintojen pohjalta.

Nykypsykologian vastaus tähän haasteeseen on, että tieteellinen ajattelu ja kriittisyys viedään äärimmilleen, jotta saadaan luotettavia tutkimustuloksia. Psykologian opintoihin kuuluukin niin laaja paketti tilastotieteitä (suoraan ja psykologian tutkimusmenetelmät -kursseihin sisällytettyinä), että myöskin kaiken tieteellisen ajattelun lähtökohtana olevaa tieteen filosofiaa, että on vaikea löytää koulutusalaa, jossa tieteelliseen ajatteluun perehdytetään yhtä perusteellisesti. Tämän lisäksi itse psykologian opiskelu ei ole vallitsevien teorioiden lukemista kirjoista, vaan niissä käydään läpi sitä polkua, millaisten koeasetelmien ja teorioiden (virheellistenkin) kautta on päädytty nykykäsitykseen, jolloin oppii kuin luonnostaan arvioimaan kriittisesti eri teorioita ja koeasetelmia.

Haasteellisinta psykan opinnoissa oli oikeastaan sisäistää se, että tieteessä voi olla olemassa monta totuutta, jotka ovat kaikki oikeassa omasta näkökulmastaan, huolimatta niiden ehkä näennäisestä ristiriidasta. Luonnontieteille tällainen ajatus kun on kauhistus. Yksinkertaistettu esimerkki on tilanne, jossa laitetaan tutkijoita pimeään halliin, yhdelle annetaan puntari, toiselle mittanauha, kolmas tunnustelee käsillään ja neljäs kuuntelee. Sitten paikalle tuodaan norsu ja heille annetaan tehtäväksi tutkia millainen norsu on. Näillä tutkijoilla on hyvin erilaiset välineet tutkimuksen tekemiseen, joten ei ole ihme, että he kaikki päätyvät hyvin erilaisiin tutkimustuloksiin.

Näin yksinkertaisessa asetelmassa kenenkään ei ole vaikea hyväksyä poikkeavat tutkimustulokset, mutta tilanne voi olla toinen mutkikkaammassa asetelmassa. Esimerkiksi moni tälläkin palstalla vaikuttaa ajattelevan, että koska masentuneiden ja ei-masentuneiden aivotoiminnan välillä on havaittu eroja, sotii se sitä ajatusta vastaan, että masennuksen taustalla olisivat ympäristötekijät. Kuitenkin on osoitettu, että psykoterapia, joka on ympäristötekijä, korjaa masentuneen aivotoiminnan normaaliksi samalla kun se parantaa masennuksen, joten on myös mahdollista, että tietynlainen ympäristö on muuttanut aivotoiminnan masennusta kärsivälle tyypilliseksi ja samalla ihmisen masentuneeksi. Näiden ei tarvitse olla kilpailevia totuuksia, vaan ne voivat olla molemmat totta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat