Tarinatuokio

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tänne kaikki voivat lähettää omia kirjallisia saavutuksiaan muiden kirjoittajien ihailtavaksi/kritisoitavaksi. Tässä ensimmäinen joka on kesken, mutta jonka toivon mukaan saan viimeisteltyä piakkoin.

Kuunkajo valaisee lumen peittämää metsää paljastaen sen lumoavan kauneuden niille, jotka siellä liikkuvat. Minä juoksen eteenpäin etsien jälkiä saaliista, jonka yhdessä sitten nappaisimme. Olemme kulkeneet jo pitkän aikaa. Äkkiä tarkat silmäni huomaavat jotain poikkeuksellista. Ihmisten jalanjälkiä metsässämme! Huikkaan mieheni tänne, ja kohta hän jo tuleekin. Hän on pitkä ja komea, pukeutunut turkiksiin niin, että vain kasvot ovat paljaina ja hänellä on pitkäjousi kädessään ja nuoliviini olalla. Vyöllä roikkuu muutamia pusseja, leili ja lyhyt miekka. Kasvot ovat ahavoituneet, niillä on lyhyt parransänki. Otsalla on kiehkura tummasta, tuuheasta tukasta ja paksujen kulmakarvojen alta näkyy silmät, joissa on elämän mukanaan tuomaa kovuutta. Satunnainen katsoja sanoisi häntä ehkä turkismetsästäjäksi, johon on elämä jättänut jälkensä nuoruuden jo katoavasta kajosta huolimatta. Satunnainen katsoja ei myöskään huomaisi hänen silmiensä pilkettä, joka vihjaa, että kovuudestaan huolimatta hänellä on miellyttävä luonne. Hän ei myöskään huomaisi yllättävää viisautta, joka karkean ulkonäön alle kätkeytyy.

"Mitä nyt" kumppanini, jonka nimi on Brian, kysyy. Vastausta odottamatta hän katsoo jälkiä ja sanoo kulmiaan kurtistaen: "Muukalaisia menossa lammelle päin. Jäljet ovat vielä tuoreet. On parempi, että menemme katsomaan millaisia he ovat miehiään." Hän vilkaisee minua. "Tai naisiaan. Jos he ovat turkismetsästäjiä, riittää, että pysymme pois heidän tieltään emmekä jätä jälkiä, joita he seuraisivat. Jos he eivät ole..." hän sanoo pitäen pienen tauon. "Ehkä he ovat kullankaivajia. Niiden kanssa on helppo tulla toimeen" hän lisää uskomatta itsekään. Jäljet tulevat tasangon suunnasta. Kullankaivajat eivät olisi tehneet sellaista lenkkiä, elleivät olisi pahoissa vaikeuksissa, eivätkä he muutenkaan liiku talvisin, elleivät ole jääneet kaivaukselle liian pitkäksi aikaa. Siinäkin tapauksessa he tulisivat toisesta suunnasta.

Lähdemme seuraamaan jälkiä. Tulemme nopeasti lammelle, jonka toisella puolella näkyy nuotio. "Kuinka monta heitä on?" Brian kysyy. Näen viisi miestä. Haistoin kuusi. Välitän tiedon siitä kumppanilleni. Hän nyökkää ja kiertää lammen mennäkseen puhumaan heille. Minä jään tänne tarkkailemaan tilannetta.

Kommentit (3)

Vierailija

Tässä oma yritelmäni :

Se oli komea heitto. Kännykkä lensi kaaressa mereen, aivan kaislikon laitaan. Unelmani siitä lähtien, kun luin sen tarinan Erä-lehdestä. Hymähdin. Minulla oli aina ollut taipumuksia liikaan teatraalisuuteen.

Käynnistin moottorin ja kapusin laiturille irrottamaan veneen keulaa. Heitin viimeisen silmäyksen rannalle ja hyppäsin veneeseen. Istuin peräpenkillea vedin kaasukahvasta varovasti taakse. Mercuryn kehräävä ääni kohosi ja vene alkoi liukua taaksepäin. Vasemmalla kädellä ohjaten irrotin peräköyden klipsun poijusta ja käänsin sitten keulan kohti aallonmurtajan aukkoa. Hiukan kaasua eteenpäin. Vastaan tulevasta veneestä tervehdittiin, kohotin käteni vastaukseksi. Käsi kärsimättömästi kaasulla lähestyin aukkoa.

Kierrokset nousivat ripeästi ja vene hyökkäsi plaaniin kevyellä kuormalla. Laskin tehot puoliin Busterin pysyessä yhä helposti pintaliu’ussa. Suuntasin veneen Seurasaaren rannan myötäisesti kulkevalle väylälle. Kiikaroin ympäröiviä rantoja — nakurannalla oli vain pari keski-ikäistä ukkoa. Oli vielä toukokuu.

Vierailija

... Kurvasin sitten Lismankylään, niille vähille tantereille, jotka vielä asuttuja ovat, perkeleen porotilat. Tarkistin autossa Helkipalossa tarvittavat tavarat ja nousin Pajerosta ulos. Siinä samassa pihalle uhittui N***n Jouni, joka hiljaa seistessaan tarkkaili minua kysyvästi alta tummien kulmiensa. Filosofinen ilme silmissään, odotusta ahavoituneitten poskipäiden kaarissa, kysyi ääntänsä alentaen: "Toitko Símma ies viinaa?"...

Uusimmat

Suosituimmat