Seuraa 
Viestejä2
Liittynyt8.5.2016

Olen viimeisen vuoden aikana kokenut epätodellisia hetkiä. Epätodelliseen oloon liittyy tunne siitä, että en jollain tavalla ole osa ympäristöä. Tarkkailen ympäristöä ja itseäni kuin ulkopuolisen silmin. Näen itsessäni ja ympäristössäni asioita, joihin en ennen osannut kiinnittää huomiota. Tuntuu, kuin eläisin historiaa. Luokittelen asioita ja ihmisiä pääni sisällä "hipit, suositut, nörtit, oudot". Itse koen kuuluvani viimeiseen luokkaan. Normaalisti en tällaista luokittelua tee, enkä arvosta/kiinnitä huomiota ulkoisiin seikkoihin. Normaalisti koen myös olevani jokseenkin tavallinen, mutta älykäs ihminen. Koen tätä depersonalisaatiota ja derealisaatiota tällä hetkellä. Kuin aika olisi pysähtynyt. Tuntuu, että saatan pian herätä unesta ja tajuta olevani omassa tulevaisuudessani. Tällä hetkellä kaikki näyttää niin vanhanaikaiselta. Autot ja tavarat ja vaatteet. Teknologia on alkeellista ja ihmiset ovat tietämättömiä. Jankkaavat turhia asioita, eikä yhteiskunta kehity. Siltä minusta tuntuu nyt. Katson pintaa, enkä jaksa ajatella asioiden syvempää merkitystä. Elän kuin menneisyydessä.

Olen luonteeltani hieman kontrolloiva, täydellisyyshakuinen, äkkipikainen ja nopea reagoimaan. Katson aina isompaa kokonaiskuvaa, enkä takerru merkityksettömiin pikkuseikkoihin. Teen monia asioita samaan aikaan ja päässäni pyörii jatkuvasti lukuisia ideoita ja ajatuksia. Joskus toivon, että ajatukset lakkaisivat ja nyt niin tuntuu käyneen. Olenko ajanut itseni tähän jatkuvalla säheltämisellä? Sillä nyt koen voivani keskittyä "turhiin" jokapäiväisiin asioihin ja tekemään myös asioita, joilla ei välttämättä ole mitään oikeaa arvoa (esim. opiskelutehtäviä).

Derealisaatio taitaa olla nyt poistumassa, sillä koen eksistentiaalisen ahdistuksen tulevan jälleen. Millään ei tunnu olevan merkitystä. Olen hyödytön ihmisperse. Tämänkään viestin merkitystä en tiedä, en edes tiedä olenko kirjoittamassa tätä viestiä juuri nyt, vai onko kaikki sittenkin mielikuvitukseni tuotetta. Ehkä joku asiasta tietävä voi kertoa onko tämä yleistä, vai onko minulla alkamassa skitsofrenia. Ehkä jollain on samanlaisia tuntemuksia.

Kommentit (8)

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

Jos muutos on tapahtunut hiljattain eikä tilanne ole ollut samanlainen esim. lapsuudesta lähtien, niin kuitenkin molemmissa tapauksissa kannattaa ainakin alustavasti olla yhteydessä psykiatriseen hoitoon. Vaikuttaa luulopuolen yms. mielen sekaantumiselta ja erikoisilta uskomuksilta omasta olemisestaan.

Hyvin polkee.

deep purpose
Seuraa 
Viestejä881
Liittynyt14.12.2013

Tarvit ymmärtäjiä elämääsi. On heitä ehkä muutamia. Laita panoksesi heidän piälle.

When people become inviduals again, instead of being a cattle, we'd get back in busines again. <--

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

Olemma kait älykköjä vaikka pashaa luulemma myös. On osattava suodattaa, mikä saattaa hidastaa muuta keskittymistä "oleelliseen", jos sellasta yleensä on mutta sukeltaminen fantasiassa vaatii usein lääkettä pieneen psykoosiin.

Tod. näk. itellä on asserpergertrenderiä tai ainakin on psykoosi vaivannut vähintään 5vuotiaasta mutta pysyen viksuna, vaikka aivo on ollut täynnä "skeidaa". Ja aivopuoliskot lienee liiallisilla yhteyksillä varustettuna.

Veikkaan että 1000% nettiläisistä vähintään samaa ongelmaa aavistuksen ainakin kantaa kun yksin mölyyvät oli se mitä tahansa mutta haluavat näin tehdä vaikka olisi ihmisiäkin olemassa joille puhua. :Dp

Juu en tiedä.

Hyvin polkee.

Who Killed Trump
Seuraa 
Viestejä41
Liittynyt11.11.2016

Kasvikukkaruukku kirjoitti:
Olen viimeisen vuoden aikana kokenut epätodellisia hetkiä. Epätodelliseen oloon liittyy tunne siitä, että en jollain tavalla ole osa ympäristöä. Tarkkailen ympäristöä ja itseäni kuin ulkopuolisen silmin. Näen itsessäni ja ympäristössäni asioita, joihin en ennen osannut kiinnittää huomiota. Tuntuu, kuin eläisin historiaa. Luokittelen asioita ja ihmisiä pääni sisällä "hipit, suositut, nörtit, oudot". Itse koen kuuluvani viimeiseen luokkaan. Normaalisti en tällaista luokittelua tee, enkä arvosta/kiinnitä huomiota ulkoisiin seikkoihin. Normaalisti koen myös olevani jokseenkin tavallinen, mutta älykäs ihminen. Koen tätä depersonalisaatiota ja derealisaatiota tällä hetkellä. Kuin aika olisi pysähtynyt. Tuntuu, että saatan pian herätä unesta ja tajuta olevani omassa tulevaisuudessani. Tällä hetkellä kaikki näyttää niin vanhanaikaiselta. Autot ja tavarat ja vaatteet. Teknologia on alkeellista ja ihmiset ovat tietämättömiä. Jankkaavat turhia asioita, eikä yhteiskunta kehity. Siltä minusta tuntuu nyt. Katson pintaa, enkä jaksa ajatella asioiden syvempää merkitystä. Elän kuin menneisyydessä.

Olen luonteeltani hieman kontrolloiva, täydellisyyshakuinen, äkkipikainen ja nopea reagoimaan. Katson aina isompaa kokonaiskuvaa, enkä takerru merkityksettömiin pikkuseikkoihin. Teen monia asioita samaan aikaan ja päässäni pyörii jatkuvasti lukuisia ideoita ja ajatuksia. Joskus toivon, että ajatukset lakkaisivat ja nyt niin tuntuu käyneen. Olenko ajanut itseni tähän jatkuvalla säheltämisellä? Sillä nyt koen voivani keskittyä "turhiin" jokapäiväisiin asioihin ja tekemään myös asioita, joilla ei välttämättä ole mitään oikeaa arvoa (esim. opiskelutehtäviä).

Derealisaatio taitaa olla nyt poistumassa, sillä koen eksistentiaalisen ahdistuksen tulevan jälleen. Millään ei tunnu olevan merkitystä. Olen hyödytön ihmisperse. Tämänkään viestin merkitystä en tiedä, en edes tiedä olenko kirjoittamassa tätä viestiä juuri nyt, vai onko kaikki sittenkin mielikuvitukseni tuotetta. Ehkä joku asiasta tietävä voi kertoa onko tämä yleistä, vai onko minulla alkamassa skitsofrenia. Ehkä jollain on samanlaisia tuntemuksia.

Olet siirtmyämässä tajuamaan todellisuuden. Olemme algoritmien leikkiä. Matrix is here.

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Kasvikukkaruukku kirjoitti:
Olen viimeisen vuoden aikana kokenut epätodellisia hetkiä. Epätodelliseen oloon liittyy tunne siitä, että en jollain tavalla ole osa ympäristöä. Tarkkailen ympäristöä ja itseäni kuin ulkopuolisen silmin. Näen itsessäni ja ympäristössäni asioita, joihin en ennen osannut kiinnittää huomiota. Tuntuu, kuin eläisin historiaa.

Ehkä sä oot oivaltanu jotain, muttet vielä osaa toteuttaa. Se vaatii aina vähän käytännön totuttelua / opettelua.

Näet uusia asioita, joita et ole ennen huomannut. Enempi informaatioo. Aivoilla kestää hetki tottua. Eteenpäin vaan.

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

mdmx kirjoitti:
Kasvikukkaruukku kirjoitti:
Olen viimeisen vuoden aikana kokenut epätodellisia hetkiä. Epätodelliseen oloon liittyy tunne siitä, että en jollain tavalla ole osa ympäristöä. Tarkkailen ympäristöä ja itseäni kuin ulkopuolisen silmin. Näen itsessäni ja ympäristössäni asioita, joihin en ennen osannut kiinnittää huomiota. Tuntuu, kuin eläisin historiaa.

Ehkä sä oot oivaltanu jotain, muttet vielä osaa toteuttaa. Se vaatii aina vähän käytännön totuttelua / opettelua.

Näet uusia asioita, joita et ole ennen huomannut. Enempi informaatioo. Aivoilla kestää hetki tottua. Eteenpäin vaan.

Sori, en lukenut viestisi loppua tarkasti.

Yhdyn tähän:

slam kirjoitti:
Jos muutos on tapahtunut hiljattain eikä tilanne ole ollut samanlainen esim. lapsuudesta lähtien, niin kuitenkin molemmissa tapauksissa kannattaa ainakin alustavasti olla yhteydessä psykiatriseen hoitoon. Vaikuttaa luulopuolen yms. mielen sekaantumiselta ja erikoisilta uskomuksilta omasta olemisestaan.

Kun tilanne kerran sua vaivaa, kannattaa käydä kysymässä mielipidettä ensin vaikka yleislääkäriltä. Osaavat kyllä ohjata eteenpäin jos tarvetta on.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat