Seuraa 
Viestejä4
Liittynyt3.11.2016

Olen herännyt muutama vuosi sitten aika traumaattisella tavalla todellisuuteen, jossa huomaan muiden, ventovieraidenkin tietävän mietteitäni, huoliani, tekemisiä ja menojani. Tiede ei sitä vielä kykene todistamaan, mutta mielestäni se onkin vain rajallista, silti kuitenkin paikkaansapitävää tietoa elämästä.
Mutta on asioita, joita vain tapahtuu. Olemme yhteydessä toisiimme muillakin tavoin kuin vain suoran kommunikoinnin, eleiden tai ilmeiden kautta. Ihmiset tietävät ilman puhumista tai erillistä viestittämistä, mitä ajattelen. Tätä en kykene enää kieltämään, vaikka monesti se ahdistaa niin paljon, etten haluaisi hyväksyä sitä todeksi. Koitan siis hyväksyä asiaa vähitellen. Ongelmaksi on koitunut se, että vahvat ahdistuksen tunteeni ja kielteiset ajatukseni tai pelkoni vaikuttavat ympäristööni monesti siten, että se vaikuttaa muiden toimiin minua kohtaan tai minun läsnäollessa.. Muut reagoivat niihin, kuten naureskelevat, kommentoivat, kiusaavat, yrittävät vaikuttaa, halveksivat, joskus yrittävät myös auttaa(mikä ei aina ole huono asia).. Tämän seurauksena en nykyisin kykene ihmisten ilmoilla rauhoittumaan ja antamaan ajatusten virrata luonnollisesti. Minulle tulee pakkomielteisiä ajatuksia, joita toistaessa se vaikuttaa ympäristöön, eli muihin ihmisiin ja heidän käytökseen.. He toistelevat ajatuksiani, kommentoivat, nauravat ivallisesti.
Ympäristön kautta tuleva paine vain pahentaa ahdistustani, ja vielä vähemmän pystyn rauhoittumaan. Koitan kontrolloida ajatuksiakin entisestään, etten miettisi mitään typerää, johon muut tarttuisi.
Kun ahdistun voimakkaasti sosiaalisissa tilanteissa, niin ihmiset reagoivat siihen. He aistivat sen toisessa tilassa ollessaankin. Tilanne voi edetä esimerkiksi niin, että istun luokkatilanteessa ja ahdistun hyvin paljon. Samantien kuulen räjähdysmäisen naurun kauempaa ihmisten kautta, jotka eivät ole näköpiirissä. Kyseessä on samat tyypit, jotka monesti nauravat mulle muutenkin. Koen sitten voimakkaan viiltävän piston sisälläni. Nauru osui juuri sekunnin tarkasti siihen ahdistuksen kouraisuun sisälläni, ja he tiesivät sen. Olo on voimaton ja jotenkin alistettu... Tätä on vaikea sietää.
En välillä haluaisi olla ihmisten kanssa, kun koen olevani niin erilainen. Minä en tiedä muiden ajatuksia, mutta muut tietävät minun pään sisällä tapahtuvaa. Olen heikoilla ihmisten kanssa tämän johdosta. Aina joku on vaikuttamassa, vaikkapa kaupassa kassatyöntekijä tai toinen asiakas, lenkkipolulla vastaantulija, koulussa opettaja jne. Tuntuu etten kykene luomaan tasavertaista suhdetta toiseen.. Minua puolet nuorempi lapsikin tietää enemmän ajatuksistani kuin minä hänen.. Olen itse kohta 26 vuotta täyttävä nainen.
Jotain yhteistä tietosuutta, sykronisuutta tämä varmaan on. Mutta mieleeni herää kysymys usein, että miksi minä olen se, josta tiedetään asioita. Mikä tarkoitus tällä on? Mikä on tehtäväni täällä? Olen ihan lahjakas esim. taiteen tekemisessä.. Osaan tehdä asioita normaalisti, mutta mikä ihmeen tarkoitus tällä on? Onko paikkani maailmassa olla alempiarvosempi kuin muut.. En voi yltää samalle tasolle monien muiden kanssa sosiaalisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Aina tunnun olevan enemmän huijattu, poikkeava, liian herkkä tai jotain..

Sivut

Kommentit (16)

Tokkura
Seuraa 
Viestejä3424
Liittynyt16.1.2016

Käyttäjä3112 kirjoitti:
Olen herännyt muutama vuosi sitten aika traumaattisella tavalla todellisuuteen, jossa huomaan muiden, ventovieraidenkin tietävän mietteitäni, huoliani, tekemisiä ja menojani. Tiede ei sitä vielä kykene todistamaan, mutta mielestäni se onkin vain rajallista, silti kuitenkin paikkaansapitävää tietoa elämästä.
Mutta on asioita, joita vain tapahtuu. Olemme yhteydessä toisiimme muillakin tavoin kuin vain suoran kommunikoinnin, eleiden tai ilmeiden kautta. Ihmiset tietävät ilman puhumista tai erillistä viestittämistä, mitä ajattelen. Tätä en kykene enää kieltämään, vaikka monesti se ahdistaa niin paljon, etten haluaisi hyväksyä sitä todeksi. Koitan siis hyväksyä asiaa vähitellen. Ongelmaksi on koitunut se, että vahvat ahdistuksen tunteeni ja kielteiset ajatukseni tai pelkoni vaikuttavat ympäristööni monesti siten, että se vaikuttaa muiden toimiin minua kohtaan tai minun läsnäollessa.. Muut reagoivat niihin, kuten naureskelevat, kommentoivat, kiusaavat, yrittävät vaikuttaa, halveksivat, joskus yrittävät myös auttaa(mikä ei aina ole huono asia).. Tämän seurauksena en nykyisin kykene ihmisten ilmoilla rauhoittumaan ja antamaan ajatusten virrata luonnollisesti. Minulle tulee pakkomielteisiä ajatuksia, joita toistaessa se vaikuttaa ympäristöön, eli muihin ihmisiin ja heidän käytökseen.. He toistelevat ajatuksiani, kommentoivat, nauravat ivallisesti.
Ympäristön kautta tuleva paine vain pahentaa ahdistustani, ja vielä vähemmän pystyn rauhoittumaan. Koitan kontrolloida ajatuksiakin entisestään, etten miettisi mitään typerää, johon muut tarttuisi.
Kun ahdistun voimakkaasti sosiaalisissa tilanteissa, niin ihmiset reagoivat siihen. He aistivat sen toisessa tilassa ollessaankin. Tilanne voi edetä esimerkiksi niin, että istun luokkatilanteessa ja ahdistun hyvin paljon. Samantien kuulen räjähdysmäisen naurun kauempaa ihmisten kautta, jotka eivät ole näköpiirissä. Kyseessä on samat tyypit, jotka monesti nauravat mulle muutenkin. Koen sitten voimakkaan viiltävän piston sisälläni. Nauru osui juuri sekunnin tarkasti siihen ahdistuksen kouraisuun sisälläni, ja he tiesivät sen. Olo on voimaton ja jotenkin alistettu... Tätä on vaikea sietää.
En välillä haluaisi olla ihmisten kanssa, kun koen olevani niin erilainen. Minä en tiedä muiden ajatuksia, mutta muut tietävät minun pään sisällä tapahtuvaa. Olen heikoilla ihmisten kanssa tämän johdosta. Aina joku on vaikuttamassa, vaikkapa kaupassa kassatyöntekijä tai toinen asiakas, lenkkipolulla vastaantulija, koulussa opettaja jne. Tuntuu etten kykene luomaan tasavertaista suhdetta toiseen.. Minua puolet nuorempi lapsikin tietää enemmän ajatuksistani kuin minä hänen.. Olen itse kohta 26 vuotta täyttävä nainen.
Jotain yhteistä tietosuutta, sykronisuutta tämä varmaan on. Mutta mieleeni herää kysymys usein, että miksi minä olen se, josta tiedetään asioita. Mikä tarkoitus tällä on? Mikä on tehtäväni täällä? Olen ihan lahjakas esim. taiteen tekemisessä.. Osaan tehdä asioita normaalisti, mutta mikä ihmeen tarkoitus tällä on? Onko paikkani maailmassa olla alempiarvosempi kuin muut.. En voi yltää samalle tasolle monien muiden kanssa sosiaalisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Aina tunnun olevan enemmän huijattu, poikkeava, liian herkkä tai jotain..

Muut eivät tiedä ajatuksistasi yhtään sen enempää kuin sinäkään muiden. Siinä voit olla aivan huoleti. He saattavat kyllä LUULLA kaikenlaista, mutaa jos sattuvat olemaan oikeassa, se on enempikin sattumaa kuin mitään "telepatiaa"!

Vierailija

Nuorena saattaa alkaa kuvitella kaikenlaista, maailma on vielä uusi ja pelottava ja sitä yrittää jotenkin tulkita ja hahmottaa. Olet nyt muodostanut pienen vainoharhaisen ahdistushäiriön. Siihen liittyy vahvistumisilmiö vai mikä se oli oikealta nimeltään, psykologinen prosessi jossa jokainen teoriaasi tukeva sattuma vahvistaa käsitystäsi ja ignooraat kaiken muun. Usko kun sanon, tuolla metodilla ihminen voi alkaa uskoa aivan mihin tahansa, vaikka siihen että luku 23 vainoaa sinua. Tai että ajatuksesi vaikuttavat asioihin suoraan. Ei, eivät vaikuta, ei ainakaan sillä tavalla kuin nyt kuvittelet. Jos asiasta tulee oikeasti merkittävästi hyvinvointiasi rasittava vaiva, kannattaa käydä juttelemassa nuppitohtorille, kyllä se siitä.

Tiedän ettet usko minua, mutta ei se mitään. Ei minua oikeasti kiinnostakaan. Sanon vain miten asia on, ja teet tämän informaation kanssa juuri niin kuin haluat. Minullakin on outoja pakkomielteitä, pelkään että ajatteluni vaikuttaa tapahtumiin tietyllä ikävällä logiikalla, mutta tällaisia hassuja me ollaan, varsinkin kun on ahdistushäiriö pohjalla.

mdmx
Seuraa 
Viestejä5231
Liittynyt23.11.2009

Käyttäjä3112 kirjoitti:
Olen herännyt muutama vuosi sitten aika traumaattisella tavalla todellisuuteen, jossa huomaan muiden, ventovieraidenkin tietävän mietteitäni, huoliani, tekemisiä ja menojani. Tiede ei sitä vielä kykene todistamaan, mutta mielestäni se onkin vain rajallista, silti kuitenkin paikkaansapitävää tietoa elämästä.
Mutta on asioita, joita vain tapahtuu. Olemme yhteydessä toisiimme muillakin tavoin kuin vain suoran kommunikoinnin, eleiden tai ilmeiden kautta. Ihmiset tietävät ilman puhumista tai erillistä viestittämistä, mitä ajattelen.

Eikö kommunikointi, eleet ja ilmeet ole jo aika paljon infoa? Siihen kun yhdistetään se, että maailmassa on älykkäitä ihmisiä jotka ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä ja jotka omaavat empatiakyvyn. Sillon on ihan mahdollista että he kykenevät ymmärtämään sinua, joskus harvoin jopa paremmin kuin sinä itse.

Tottakai niitäkin riittää jotka luulevat ymmärtävänsä, paljon enemmän kuin toista ryhmää. :)

mdmx
Seuraa 
Viestejä5231
Liittynyt23.11.2009

Ja joskus voi tapahtua ihmeellisiä asioita, joihin sitten lopulta löytyy looginen selitys, jos sitä selitystä on taipuvainen etsimään. :)

Tsuusy
Seuraa 
Viestejä4
Liittynyt3.11.2016

En tosiaan usko, että taustalla on mikään psykoottinen häiriö. On mulla jo siitä kokemusta, kun näistä oon puhunu lääkärille, ja saanut sellaisen diagnoosin. Mutta se on nykyuskomukseen pohjautuvaa, ettei kukaan tietäisi toisen ajatuksia. Itsekin aiemmin luulin että olen niin erillinen muista, mutta laumaeläimiähän me ollaan. Ja ehkä olen jotenkin erilainen tai omalaatuisempi yksilö vielä siihen päälle..
Koko tämä juttu on lähtenyt kokemuksista, siitä että muut ovat tienneet minusta asioita. Ja ne on monesti tullut tilanteissa, joissa minulla on vaikeuksia tutustua toisiin ja jutella. Kai se on jonkinlaista ryhmän painostamista tms. Heti kun olen hyvin huolissani ja ahdistunut ihmiset tekevät tätä enemmän.. Kukaan ei voi ilmeistä ja eleistäni päätellä kaikkea sitä, mitä olen muiden huomannut tietävän mitä mietin tai teen.. Se on ollut tosi tarkkaa tietoa, kuten mitä suunnittelen tai haluan tehdä myöhemmin päivällä, ollut menossa tapaamiseen tai ostamaan kaupasta jotain herkkua. Jotain tarkempaa tietoa siitä mitä mietin ; vaikka kokemuksiani tietynlaisista ihmisen katseista ja sen merkityksestä. Huomaan ihmisten reaktioita, naurua johonkin hassuun mielleyhtymään tai tapahtumaan sisälläni. Heidän ei tarvitse edes katsoa minuun, he vain saavay sen tiedon.
Tätä tapahtuu niin paljon, ett se ole sattumaa.. Jokainen voi tietysti alkaa poimia ympäristöstä kaikkea itseen liittyvää, mutta en usko tämän olevan sitä. Joskus niitä tilanteita tuodaankin mun eteen, että näkisin, kohtaisin itseäni?

Kasvisruoka2
Seuraa 
Viestejä4399
Liittynyt29.8.2015

Cold reading, warm reading ja hot reading jo yksinään selittää paljon.

Oletteko koskaan olleet psyykikon showssa? Se on äärettömän uskottavaa, se on niin uskottavaa, että ellei taikurit kykenisi toistamaan psyykikon "ajatuksenlukua", niin siihen tekisi mieli uskoa.

En tiedä koskeeko se kaikkia, mutta siihen tavallaan aivot uskoo, vaikka järki sanoo vastaan, niin uskottavasta asiasta on kyse.

Ruhollah.

mdmx
Seuraa 
Viestejä5231
Liittynyt23.11.2009

Käyttäjä3112 kirjoitti:
En tosiaan usko, että taustalla on mikään psykoottinen häiriö. On mulla jo siitä kokemusta, kun näistä oon puhunu lääkärille, ja saanut sellaisen diagnoosin. Mutta se on nykyuskomukseen pohjautuvaa, ettei kukaan tietäisi toisen ajatuksia. Itsekin aiemmin luulin että olen niin erillinen muista, mutta laumaeläimiähän me ollaan. Ja ehkä olen jotenkin erilainen tai omalaatuisempi yksilö vielä siihen päälle..
Koko tämä juttu on lähtenyt kokemuksista, siitä että muut ovat tienneet minusta asioita. Ja ne on monesti tullut tilanteissa, joissa minulla on vaikeuksia tutustua toisiin ja jutella. Kai se on jonkinlaista ryhmän painostamista tms. Heti kun olen hyvin huolissani ja ahdistunut ihmiset tekevät tätä enemmän.. Kukaan ei voi ilmeistä ja eleistäni päätellä kaikkea sitä, mitä olen muiden huomannut tietävän mitä mietin tai teen.. Se on ollut tosi tarkkaa tietoa, kuten mitä suunnittelen tai haluan tehdä myöhemmin päivällä, ollut menossa tapaamiseen tai ostamaan kaupasta jotain herkkua. Jotain tarkempaa tietoa siitä mitä mietin ; vaikka kokemuksiani tietynlaisista ihmisen katseista ja sen merkityksestä. Huomaan ihmisten reaktioita, naurua johonkin hassuun mielleyhtymään tai tapahtumaan sisälläni. Heidän ei tarvitse edes katsoa minuun, he vain saavay sen tiedon.
Tätä tapahtuu niin paljon, ett se ole sattumaa.. Jokainen voi tietysti alkaa poimia ympäristöstä kaikkea itseen liittyvää, mutta en usko tämän olevan sitä. Joskus niitä tilanteita tuodaankin mun eteen, että näkisin, kohtaisin itseäni?

Eivät he välttämättä tiedä, he vain arvailevat. Sitten sanovat jotakin, jonka sinä sitten itse tulkitset.

Sielujen sympatiaa.

mdmx
Seuraa 
Viestejä5231
Liittynyt23.11.2009

Psykoottisiin häiriöihin ei kai yleensä kuulu noin tarkka itse-diagnoosi. :) Kyllä sitä hämillään voi olla ilman että on psykoottinen.

deep purpose
Seuraa 
Viestejä881
Liittynyt14.12.2013

Tiedän mitä ajat takaa Käyttäjä3112. Skitsofreenikoilla on tämä ilmiö jokapäiväisenä riesana. Itselläni on ajatuksienlukijoita päässä viimeiset 13 vuotta putkeen. (Minun kohdallani he eivät ole muita ihmsiä vierelläni vaan joitain toisen ulottovuuden tyyppejä).  Olen suht varma että synkronisuus-ongelmasi liittyy enemmänkin sinun henk-kohtaiseen ominaisuuteesi. Joillain on logiikka niin hyvä, että se saa tuntemaan jotain ekstra yhteyttä muihin. PRIVATISMIA on todella tärkeätä kokea, jotta kokemusmaailma tuntuisi normaalilta ja mielyttävältä. On vaikeata auttaa sinua tässä sen enempää, mutta toivon että ymmärrät kääntää asian voitoksi. Saatat kuulua lahjakkaiden ihmisten sakkiin ja olen vahvasti sitä mieltä että sinun kannattaa uskoa itseesi, maailmahan on täynnä monia eri ihmisiä, et todellakaan ole yksin. Tsemppiä!

When people become inviduals again, instead of being a cattle, we'd get back in busines again. <--

mdmx
Seuraa 
Viestejä5231
Liittynyt23.11.2009

Käyttäjä3112 kirjoitti:

Kun ahdistun voimakkaasti sosiaalisissa tilanteissa, niin ihmiset reagoivat siihen. He aistivat sen toisessa tilassa ollessaankin. Tilanne voi edetä esimerkiksi niin, että istun luokkatilanteessa ja ahdistun hyvin paljon. Samantien kuulen räjähdysmäisen naurun kauempaa ihmisten kautta, jotka eivät ole näköpiirissä. Kyseessä on samat tyypit, jotka monesti nauravat mulle muutenkin. Koen sitten voimakkaan viiltävän piston sisälläni. Nauru osui juuri sekunnin tarkasti siihen ahdistuksen kouraisuun sisälläni, ja he tiesivät sen. Olo on voimaton ja jotenkin alistettu... Tätä on vaikea sietää.

No aika hyvää työtä teit selittämisen kanssa, vaikka se vaikeaa onkin. 

Käyttäjä3112 kirjoitti:

En välillä haluaisi olla ihmisten kanssa, kun koen olevani niin erilainen. Minä en tiedä muiden ajatuksia, mutta muut tietävät minun pään sisällä tapahtuvaa. Olen heikoilla ihmisten kanssa tämän johdosta. Aina joku on vaikuttamassa, vaikkapa kaupassa kassatyöntekijä tai toinen asiakas, lenkkipolulla vastaantulija, koulussa opettaja jne. Tuntuu etten kykene luomaan tasavertaista suhdetta toiseen.. Minua puolet nuorempi lapsikin tietää enemmän ajatuksistani kuin minä hänen.. Olen itse kohta 26 vuotta täyttävä nainen.

Niin, nää on näitä. Sun tekstistä näkee että sä oot älykäs tyyppi, mutta kun itse pitää itseään vajavaisena, niin sillon on vajavainen.

Käyttäjä3112 kirjoitti:

Jotain yhteistä tietosuutta, sykronisuutta tämä varmaan on. Mutta mieleeni herää kysymys usein, että miksi minä olen se, josta tiedetään asioita. Mikä tarkoitus tällä on? Mikä on tehtäväni täällä? Olen ihan lahjakas esim. taiteen tekemisessä.. Osaan tehdä asioita normaalisti, mutta mikä ihmeen tarkoitus tällä on? Onko paikkani maailmassa olla alempiarvosempi kuin muut.. En voi yltää samalle tasolle monien muiden kanssa sosiaalisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Aina tunnun olevan enemmän huijattu, poikkeava, liian herkkä tai jotain..

Ehkä sä paljastat huomaamatta vähän enemmän kuin muut, eli olet avoimempi. Se on hieno asia, mutta sillä voi joskus olla vähän negatiivisia seurauksia.

Joskus sitä voi tiedostamattaan paljastaa paljon muutakin kuin sen asian mikä piti sanoa.

On sanatonta viestintää, jota ihmiset tulkitsevat, suurin osa alitajuisesti.

https://kielikompassi.jyu.fi/puheviestinta/tietomajakka/maja_perusteita_...

Sitten sanalliseen viestintäänkin voi tulla helposti piilomerkityksiä, varsinkin jos käyttää paljon vertauskuvia kun puhuu. Siitä minkälaisia vertauskuvia käyttää, voi syntyä kaava, joka paljastaa mitä ajattelet kun sanot jotakin.

Sitten toinen osapuoli tulkitsee tätä kaavaa, usein tiedostamattaan, ja sanoo jotain takaisin sinulle. Sitten sinä vuorostasi tulkitset tätä toisen sanomaa. Ja molemmissa päissä voi tulla väärinkäsityksiä. Ota siitä nyt sitten selvää.

Tsuusy
Seuraa 
Viestejä4
Liittynyt3.11.2016

Se on totta, että oma käsitys itsestään vaikuttaa siihen, miten muut kohtelee ja miten kokee ympärillä olevan. Monesti tunnen itseni vajavaiseksi sosiaalisissa tilanteissa, ja se vaikuttaa myös ympärillä oleviin. Se taitaa olla yksi syy miksi nykyään ihmiset monesti nauravat minulle, kun mielessäni pyörii itseäni halventavia tai jollain tavalla vahingoittavia ajatuksia. Tulee tunne, että ajattelen 'väärin'. Toisinaan tietysti ajattelen muista negatiivisesti, jolloin silläkin on seurauksia..

Uskon kyllä, että ihmiset voivat aistia ja päätellä toisten kehonkielestä paljonkin asioita. Mutta uskon myös siihen, että ihmiset voivat kuulla toistensa mietteitä ja murheita. Tuota aiemmin mainitsemaani on tapahtunut silloinkin, kun olen yksin tai kilometrien päässä toisesta ihmisestä, jonka koen tietävän ajatuksiani. Nykyisessä opiskelupaikassani puhun ja sosialisoin myös hyvin vähän, jolloin se mitä sanallisesti annan itsestäni ei voi paljastaa kovinkaan paljon itsestäni.. Saatan joskus olla lähes koko päivän puhumatta, ja huomaan ihmisten vain tietävän asioitani.

Ilmeisesti ajattelen ja murehdin niin paljon, että se on yksi syy miksi muut kuulevat ajatukseni. Minä en kuitenkaan ole tietoisesti ainakaan huomannut kuulevani muiden ajatuksia. En ehkä ole niin avoin ja vastaanottavainen ihminen. Olen sulkeutunen ja mielessäni vilisee paljon ajatuksia. Olen herkkä ahdistumaan, ja jännitän sosiaalisia tilanteita todella paljon. Tämän ongelman johdosta myös ajattelen välillä todella pakkomielteisesti sosiaalisissa tilanteissa, koska pelkään omien ajatuksieni kaikuvan muille.

Minulla on vahvistunut käsitys siitä, että telepatia on mahdollista ihmisten välillä. Sillä on varmasti hyviäkin tarkoituksia, kuten toisten auttaminen hädässä. Tosin itse en useinmiten ole hengenvaarallisessa hädässä, vaan koen voimakasta ahdistusta mm. sosiaalisista tilanteista. Tästä telepatiasta on kuitenkin tullut ongelma, koska se hallitsee jokapäiväistä elämääni ihan liikaa, ja siten vaikuttaa myös muiden ihmisten käytökseen minua kohtaan..

On vaikea nähdä tätä piirrettä itsessäni kykynä tai lahjakkuutena. Tuntuu epäreilulta, etten itse kykene tiedostamaan toisten ajatuksia. Koen sen takia olevani muiden manipuloitavissa useammin.. Toisaalta olisi varmaan myös raskasta jos jatkuvasti vastaanottaisi toisten ajatuksia, varsinkin sellaisia joita ei halua tietoisuuteensa. Voihan se olla, että jonain päivänä koen itsekin vastaavanlaista ajatusten tiedostamista. Ehkä sitten, kun opin lisää sosiaalisia taitoja ja tulen avoimemmaksi. Tai sitten olen vain pysyvästi tällainen..

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013

^Jos siis toisten ajatusten kuuleminen, telepatia, on normaalia arkea isolle osalle ihmisistä, miksei aiheesta puhuta avoimesti, tai edes vähemmän avoimesti, kuten mistä tahansa elämään kuuluvasta ilmiöstä?

okivi
Seuraa 
Viestejä1606
Liittynyt24.7.2008

Käyttäjä3112 kirjoitti:
Uskon kyllä, että ihmiset voivat aistia ja päätellä toisten kehonkielestä paljonkin asioita. Mutta uskon myös siihen, että ihmiset voivat kuulla toistensa mietteitä ja murheita. Tuota aiemmin mainitsemaani on tapahtunut silloinkin, kun olen yksin tai kilometrien päässä toisesta ihmisestä, jonka koen tietävän ajatuksiani. Nykyisessä opiskelupaikassani puhun ja sosialisoin myös hyvin vähän, jolloin se mitä sanallisesti annan itsestäni ei voi paljastaa kovinkaan paljon itsestäni.. Saatan joskus olla lähes koko päivän puhumatta, ja huomaan ihmisten vain tietävän asioitani.

Mielenkiintoisesti kirjoitat vain uskosta ja tiedosta hyvin pyörein ja filosofisisn sanankääntein. Sellaisella ei pääse eteenpäin näissä jutuissa. Kerropa pari esimerkkiä, millaista tietoa ihmiset ovat sinusta saaneet. Niin yksityiskohtaisia ja selviä esimerkkejä, että kyseessä ei ole voinut olla ulkonäöstäsi pääteltävä asia tai pelkkä sattuma.

http://parapsykologia.blogspot.com

There is a principle which is a bar against all information, which is proof against all arguments and which cannot fail to keep a man in everlasting ignorance -- that principle is contempt prior to investigation.
-- Herbert Spencer

mdmx
Seuraa 
Viestejä5231
Liittynyt23.11.2009

Käyttäjä3112 kirjoitti:
Se on totta, että oma käsitys itsestään vaikuttaa siihen, miten muut kohtelee ja miten kokee ympärillä olevan.

Oma käsitys itsestä suorastaan määrittelee sen miten kokee ympärillä olevan.

Käyttäjä3112 kirjoitti:

Tuota aiemmin mainitsemaani on tapahtunut silloinkin, kun olen yksin tai kilometrien päässä toisesta ihmisestä, jonka koen tietävän ajatuksiani.

Miten koet sen, onko se vaan tunne siitä että toinen tietää vai liittyykö siihen jotain konkretiaa?

Olen itse nuorempana ollut usein pulassa sen informaatiotulvan kanssa mitä muista ihmisistä tulee. Ilmeet, pienet värähdykset kasvoilla, silmien liikkeet, yms. Tämä kaikki voi olla pahassa ristiriidassa sen kanssa mitä toinen sitten sanoo.

Pahimmillaan fiilikset oli silloin kun en tiedostanut ollenkaan mistä oli kyse. Kohtaukset omassa päässä heittelehti kuin jossain kauhuleffassa, välillä oli rauhallista, välillä tuli täysin puskista horror scene päälle.

On ihmisiä joilla emootio ja sanat vastaa toisiaan hyvinkin, sellaisien kanssa on helppo olla tekemisissä. Sitten toisessa ääripäässä on ihmisiä joilla homma on flipannu 180 astetta, niiden seurassa nousee ihokarvat pystyyn ja hermosto käskee hyökkäämään tai pakenemaan.

Mutta se mitä ne ihmiset antaa huomaamattaan ulos, hyvin harvoin liittyy mitenkään sinuun. Ne kelaa omia juttujaan, ja heijastelee omia tunteitaan. Sinä tai minä ei olla muiden ihmisten maailman keskiössä, ne ovat itse oman maailmansa keskiössä. Ihan kuin sinäkin. :)

Käyttäjä3112 kirjoitti:

Nykyisessä opiskelupaikassani puhun ja sosialisoin myös hyvin vähän, jolloin se mitä sanallisesti annan itsestäni ei voi paljastaa kovinkaan paljon itsestäni.. Saatan joskus olla lähes koko päivän puhumatta, ja huomaan ihmisten vain tietävän asioitani.

Mistä sä voit tietää, että ne tietää, ellet puhu heidän kanssaan? Mistä saat sen tiedon että he tietäisivät?

Käyttäjä3112 kirjoitti:

Minä en kuitenkaan ole tietoisesti ainakaan huomannut kuulevani muiden ajatuksia. En ehkä ole niin avoin ja vastaanottavainen ihminen.


Et ole avoin, mutta se ei tarkoita ettetkö ottaisi vastaan. Mä näkisin ton melkein päinvastoin, ne ketkä on kokoajan äänessä ei ota vastaan juuri mitään. Ne ketkä ei ole juuri koskaan äänessä, imee kaiken sisäänsä.

Kukaan ei kuule toisen ajatuksia.

Käyttäjä3112 kirjoitti:

Minulla on vahvistunut käsitys siitä, että telepatia on mahdollista ihmisten välillä.

Onko tämä tieto vai uskomus?

Tsuusy
Seuraa 
Viestejä4
Liittynyt3.11.2016

Kyseessä ei ole vain tunne siitä, että muut tietävät ajatuksiani. He saattavat toistella niitä, vastata niihin, kommentoida niitä ja reagoida niihin esim. naurulla tai ärtymyksellä.

Naapureiden olen joskus huomannut reagoivan esim. tömistelyllä tai muulla äänekkäällä tekemisellä. Tällaista koin edellisessä asunnossani yläkerran naapurini kautta. Aloin pelkäämään toteuttamasta joitain asioita. Mietin, että jos vaikkapa etsin miesseuraa netistä niin naapurini tietää sen. No menin yhdelle deittisivustolle, ja sitten kuulen todella kovan kolauksen juuri yläpuolellani ja säikähdän. Seksuaalisuus on myös yksi asia, joka on vaikeutunut tämän myötä. Koin naapurini häiritsevän tätäkin asiaa kolistelulla, juuri sellaisilla herkillä hetkillä(ilman että kukaan voisi kuulla tekemisiä asunnossani).. Joku voisi sanoa sen olevan vain sattumaa tai omaa tulkintaani. Joskus se voi sitä ollakin, mutta tätä tapahtuu jo niin paljon, ja koen muiden toistavan niin henkilökohtaisia asioitani, etten usko sen olevan sattumaa tai päässä kuviteltua.

Monesti, kun pelkään jonkin asian tapahtuvan ja kuvittelen sen mielessäni, niin se tuntuu toteutuvan. Koulussa toiseen luokkaan siirtyessäni olen pelännyt ja kuvitellut mielessä, miten muut nauravat minulle kun saavun luokkaan sisään. Sitten saavun luokkaan, ja osa porukasta nauraa kovaan ääneen ivallisella tavalla. Ruokailuun mennessäni olen myös pelännyt välillä samaa, ja sitten osa ihmisistä toteuttaa sen. Samaa tapahtuu, kun takerrun johonkin pakkomielteiseen ja haitalliseen ajatukseen esim. oppitunnilla tai syödessäni ruokalassa, eli ihmiset alkavat nauraa tai kommentoimaan..

He voivat toistaa edellisen päivän ajatuksiani ja tekemisiäni myös, ja verhoilla sen puheessaan johonkin nykyhetkeen liittyvään.. Asiat voivat olla mitä vaan, esim. leivoin keksejä edellisenä päivänä, mietin pikkusiskoani kyseisellä hetkellä, tai että käyn terapiassa, olen miettinyt jostain opettajasta negatiivisesti jne. Ja näitä asioita ei kukaan muu ole voinut luokassani tietää, kun en niistä ole puhunut tai ne ihmiset eivät kuulu lähipiiriini.

En tarkoita sillä avoimuudella ja vastaanottavaisuudella sitä, että ihminen olisi jatkuvasti äänessä ja puhelias. Tietty sellaisiakin tapauksia on, että he ovat avoimia ja jatkuvasti haluavat oppia ympäristöstään, ja myös puhuvat paljon. Ehkä he imevät ajatuksiani helpommin, koska heidän mielensä on sillä hetkellä tyhjiä ja avoimia muulle informaatiolle. Itse taas ajattelen ihan liikaa, jolloin mielessäni ei ole ehkä tilaa muille asioille niin paljoa.. Imen kyllä tunteita itseeni todella herkästi ympäristöstä, ja ahdistun helposti. Nämä kokemukset vielä pahentavat ahdistustani. Koen sen viiltävänä tai pistävänä tunteena rinnassa tai vatsassa, kun joku toistaa henkilökohtaisia ajatuksiani, joskus sekunnin viiveellä.. Koen sen myös niin, että muut ovat jotenkin niskani päällä, mikä lisää haluani eristäytyä muista.

Koska puhun hyvin vähän muille, ja koen ongelmia sosiaalisissa tilanteissa, voi tämä olla myös yksi tapa painostaa minua ryhmäytymään ja olemaan avoimempi muille ihmisille. Tai pitämään huolta itsestäni ja ajattelemaan positiivisemmin itsestäni ja muista. Kaikki tuntuu olevan yhteydessä toisiinsa.

Silti koen välillä vastenmielistä vaikuttamista tai kiusaakin, minkä takia tästä on koitunut ongelma, jolle annan liikaa valtaa mielessäni.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat