Seuraa 
Viestejä929
Liittynyt10.5.2014

Rupesin miettimään, että jos jokaiselle substantiiville olisi oma mestarinsa esim. olisi Hakaneula-mestari, Kampa-mestari, Virveli-mestari jne. niin miten sitten on on laita jos olisi psykologisille termeille omat mestarinsa: Ego-mestari, Id-mestari tai myös jos olisi kehon pienille osasille oma mestarinsa: Solu-mestari, Tuma-mestari jne.

Huomasin, että järkeni ei käsittänyt täysin yhteyttä eri kokoisten sanojen välillä. Intialaiset jakavatkin maailman kahdeksaan elementtiin: Maa, tuli, vesi, ilma, eetteri, äly, mieli ja ego. Mutta noita kolmea viimeistä kutsutaan hienojakoisiksi elementeiksi. Ne eroavat substantiiveista, jotka ovat karkeajakoisia.

Mielestäni pitäisi olla sanaluokkia enemmän esim. Mikrosubstantiivi, Midisubstantiivi ja Makrosubstantiivi tai jokin muu jaottelu eri substantiiveille.

Makrosubstantiiveja: Kone, aurinko, ihminen, koira, auto, talo
Midisubstantiiveja: Erilaiset asiat kuten: Varjo, Id, Säde, Aalto, jne.
Mikrosubstantiiveja: Kvarkki, solu, yhdiste, tuma, hermo,

Muutenkin mielestäni kielioppi on 1700-luvun jäänne, joka ei ole lainkaan ajan tasalla enää nykypäivänä.

Sivut

Kommentit (16)

Titanic
Seuraa 
Viestejä929
Liittynyt10.5.2014

Eräältä taholta tuli lisäksi vielä neljäs substantiivi-luokka noiden kolmen lisäksi: 4. Nanosubstantiivi

Makrosubstantiiveja: Kone, aurinko, ihminen, koira, auto, talo, vieteri, nappi, maksa, munuainen, sydän
Midisubstantiiveja: Erilaiset asiat kuten: Varjo, Id, Säde, Aalto, Kemia, Auringonnousu jne.
Mikrosubstantiiveja: Solu, tuma, hermo

Nanosubstantiiveja: Kvarkki, neutriino, yhdiste, molekyyli

En tiedä. Musta tuntuu, että tuo neljäs substantiiviluokka saattaa vain sekoittaa asioiden järjestystä.

En koskaan oppinut koulussa suomen kielen tai muidenkaan kielten kielioppia. Ne tuntuivat niin turhilta ja aikansa eläneiltä jutuilta. Eräässä äidinkielen kokeessa lukiossa tein kapinan ja kieltäydyin merkitsemästä yhden kappaleen pituiseen tekstiin sanojen sanaluokat. Sain tietenkin nolla pistettä kuudesta.

Raivostuttavan vanhakantaisia ovat kaikkien kielten kielioppi järjestelmät. VAI OVATKO NE VAIN LIIAN VAIKEITA MINUN JÄRKENI YMMÄRTÄÄ? Itseäni ei kuitenkaan kiinnosta ruveta väsäämään omia uusia kielioppeja.

Keijona
Seuraa 
Viestejä8857
Liittynyt13.3.2015

Mielenkiintoista. Luulisi kieliopillakin olevn mahdollisuuksia kehittymiseen ja muuttumiseen, muuttuuhan sanatkin. Kielioppeja nyt luulisi ainaki olevan yhtä pajon kuin kieliäkin.

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Titanic
Seuraa 
Viestejä929
Liittynyt10.5.2014

Mitenkähän alla olevan lauseen sanaluokat oikeasti kuuluvat:

Kaapissa lepäävien kirjojen lauseissa on pilkkuja ja pisteitä, jotka koostuvat 
mustepisaroista.

Itse näen siinä olevan kuusi objektia, kolme verbiä ja pari apusanaa. Objektit pienevät kooltaan ja 

ovat toinen toistensa sisässä.

Titanic
Seuraa 
Viestejä929
Liittynyt10.5.2014

Ei ole pelkkä sana tuoli

Se on techno-substantiivi
Verrattuna koiraan joka on bio-subjekti
Sekä bio-substantiivi
Tecno-substantiivit ovat objekteja
Mutta esim. Pölynimuri on objektin
Lisäksi apu-tecno-subjekti
Sillä se eittämättä kykenee
Tekemään avustettuna työtä.

Vai kuinka?

Makrosubstantiivi jakautuu
Tecno ja bio sekä geo substantiiveihin?
Mutta sähkö mysterio.....

On vielä ituasteella yritykseni hahmottaa mikä kieliopissa on vikana.

Titanic
Seuraa 
Viestejä929
Liittynyt10.5.2014

Tekno-substantiivi: Tuoli, auto, lentokone, säilykepurkki jne.

Bio-substantiivi: Puu, Voikukka, Heinä, Jänis jne.

Geo-substantiivi: Kivi, Maapallo, Järvi, Meri, Joki, Varjo, Tähti jne.

Logo-substantiivi: Matti, Pekka, Nieminen, Kaava, Nolla, Luku jne.

Mysteri-substantiivi: Sähkö, telepatia, väreily, aalto jne.

Jos substantiiveja olisi nämä viisi luokkaa niin mihin luokkaan niistä sijoittaisit sanat:

1. Pilvi 2. Hiutale 3. Ympyrä 4. Dynamiitti 5. Ikkuna 6. Lasi 7. Lehtivihreä 8. Tuma 9. Perinnöllisyys 10. Makuaisti

11. Heinäpaali 12. Heinäpelto 13. Kaurapuuro

Kävelyretkellä ollessani äsken voikukan itiö sanoi: Minä olen OSA, osa voikukkaa. Siksi tuon jo ennen mainitun sanan: APU lisäksi pitää olla ainakin sana: OSA kuvaamaan tarkemmin substantiivia. Jos substantiivi on elimellinen osa jotakin suurempaa kokonaisuutta.

Voikukka = bio-substantiivi

Voikukan itiö = Osa-bio-substantiivi

Lintu = bio-substantiivi

Linnun siipi = osa-bio-substantiivi

Lentokoneen siipi = osa-tekno-substantiivi.

Vielä voisi käyttää lukumäärää, kokoa, painoa tms. kuvaavaa loppuliitettä: 

Voikukan itiö =

Osa-bio-substantiivi-100kpl

Lentokoneen siipi =

Osa-tekno-substantiivi-2kpl

Heinäpaali =

Tekno-substantiivi - osat, bio, 100 000 kpl

Jos sana osa viitaa siihen, että esim. voikukan itiö on osa jotakin suurempaa kokonaisuutta niin sana: OSAT viittaa siihen, että kokonaisuus on kyhätty kokoon monesta osasta.

Kaurapuuro =

Tekno-substantiivi-osat, bio, 100 kpl.

Perinnöllisyys=

Logo-substantiivi - ala

No, kuten arvata saattaa ei tällaisesta ex-tempore kokoon kyhätystä jutusta tule millään valmista. Joku muistutti, että saksana kielen substantiivejä on jo kolme luokkaa: DER , DAS, DIE.

Jotenkin vain tuntuu, että sydämeni kaipaa jotakin täsmällisempää kielioppia kuin mihin nykyinen suomen kielen kielioppi antaa mahdollisuudet.

Miksi muuten kaikkia kolmea kutsutaan samalla nimellä:

1.  oksa (lehtiä täynnä oleva pitkä elävä oksa)

2. oksa (puussa oksan pois leikkaamisen jälkeen näkyvä pihkaa vuotava tyvi jäännös)

3. oksa (sahalaudassa oleva merkki siitä, että tuossa paikassa on joskus kasvanut oksa)

Himuli
Seuraa 
Viestejä1462
Liittynyt10.3.2016

Öh, en nyt ollenkaan pääse jyvälle pointista. Miksi niitä substantiiveja pitäisi jaotella merkityksen ominaisuuksien mukaan, eihän se ole sanaluokan tarkoitus.

Titanic
Seuraa 
Viestejä929
Liittynyt10.5.2014

Niin, ei tätä ole tarkoitus muille kuin itselleni parannukseksi kokeilla. Saksan ja ruotsin kielet jaottelevat substantiiveja ja ovat tekniikassa ja täsmällisyydessä ylivertaiset.

Suomen kieli on sumeaa. Ehkä hyvä niin. Helpoin tapa on opiskella jokin vieras kieli. Suomen kielellä ei voi eikä kannata opiskella tekniikkaa yms. Onhan olemassa toisaalta tekniikan sanakirjoja.

Onko sinusta mahdoton ajatus että kieli rajoittaa monia asioita.

Himuli
Seuraa 
Viestejä1462
Liittynyt10.3.2016

Itse en ole koskaan pitänyt saksan kielen substatiivien suvuista ja niihin liittyvästä kieliopista. Ne ovat ehkä se mikä tekee saksasta vaikean opetella. Jos muistaa vielä itse sanan niin ei muista sukua. Sitten kun arvaa suvun väärin niin lauseen merkitys voi muuttua. Kyllähän sekin vielä menisi jos niille suvuille olisi jokin selkeä logiikka, mutta tuntuu että siinä on enemmän poikkeuksia kuin säännönmukaisuutta. Ja kyllähän suomella ja englannilla yleensä pärjää ihan hyvin kaikissa yhteyksissä vaikkei sanoilla varsinaisia sukuja olekaan. En ole kohdannut liian hankalia tilanteita sen vuoksi. Yleensä asiayhteyksistä pystyy hyvin päättelemään kaiken tarpeellisen. Suomikin on vielä monimutkaista englantiin verrattuna. Ja on suomessakin miljoona eri sanaa samalle asialle siellä missä aihe on oleellinen. Lapissa vai missä se oli kun lumelle voi löytyä parikymmentä ilmausta riippuen sen koostumuksesta ja missä se on, koska se on siellä ilmeisesti ollut tärkeää. Rakentamisessa erilaisille puutavaroille löytyy myös 25 miljoonaa nimitystä riippuen miten se on työstetty, koostettu ja mitoitettu, jos on.

Vanha jäärä
Seuraa 
Viestejä1562
Liittynyt12.4.2005

Himuli kirjoitti:
Suomikin on vielä monimutkaista englantiin verrattuna. Ja on suomessakin miljoona eri sanaa samalle asialle siellä missä aihe on oleellinen. Lapissa vai missä se oli kun lumelle voi löytyä parikymmentä ilmausta riippuen sen koostumuksesta ja missä se on, koska se on siellä ilmeisesti ollut tärkeää. Rakentamisessa erilaisille puutavaroille löytyy myös 25 miljoonaa nimitystä riippuen miten se on työstetty, koostettu ja mitoitettu, jos on.

Vai on englanti suomeen verrattuna yksinkertaista!  Kieli, joka pohjautuu ulkoa opeteltaviin idiomeihin, jossa sävyerot tuotetaan käyttämällä eri sanastoelementtejä ja kielen rakenteita ja jossa sanan ääntämyksellä ja kirjoitusasulla on vain lievä positiivinen korrelaatio, ei voi olla yksinkertainen.

Myönnän kyllä, että suomi taivutuspäätteineen ja äänteenmukauksineen voi ensin vaikuttaa tosi hankalalta. Kielioppia suomessa on paljon, mutta suomen kielioppi on erittäin looginen ja säännöllinen englannin kielioppiin verrattuna. Lisäksi suhteellisen uutena kirjoitettuna kielenä suomen sanojen kirjoitusasu ja ääntämys on vielä melkoisen lähellä toisiaan.

Vanha jäärä

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä9008
Liittynyt13.7.2015

Himuli kirjoitti:
Öh, en nyt ollenkaan pääse jyvälle pointista. Miksi niitä substantiiveja pitäisi jaotella merkityksen ominaisuuksien mukaan, eihän se ole sanaluokan tarkoitus.

Juuri niin. Sanojen merkitys eli niiden konkreettiset kohteet/vastineet ja niiden luokittelu on ihan eri metatasolla kuin sanaluokat eli sanojen luokittelu. 

Omenat voidaan luokitella paskoihin, mehustettaviin ja kauppakelpoisiin.

Sanat voidaan luokitella substantiiveiksi ja verbeiksi.

Sanoja ei pidä ryhtyä luokittelemaan mehustettavuuden perusteella.

Titanic
Seuraa 
Viestejä929
Liittynyt10.5.2014

Onko järkeä Jehovan todistajien rakkaudellinen huomaavaisuus termin käyttöönoton jälkeen enää käyttää lainkaan yhtä ainoaa sanaa kuvaamaan jotakin. Esim. onko järkeä sanoa toiselle: Kerro mulle TOTUUS. Totuus yksinään ei ole sanana ehkä samanveroinen kuin olisi jotkut sanaparit.

Viisaan totuus, Ymmärtäväinen totuus, Tietävä totuus, Tarkkanäköinen totuus. Asiantuntijan totuus. Rakkaudellinen totuus. Huomaavainen totuus. Uskollinen totuus. Pysyvä totuus. Muuttumaton totuus. Selkeä totuus. Suuriarvoinen totuus.

 Kerro mulle totuus auringosta? Aurinko paistaa vain päivisin. Öisin se ei paista voisi joku sanoa totuudeksi. Aurinko on lämmin kesäisin, mutta talvisin se on kylmä. Aurinko on korkealla taivaalla paitsi aamulla ja illalla. Aurinko on dualistinen; sillä on aina kaksi eri vaihetta tai ominaisuutta ja usein nuo ominaisuudet ovat vastakkaiset. Pilviverhon tai sumuharson läpi katsottuna aurinko on keltainen, mutta se on myös joskus punainen.

Viisaan totuus: Kukaan ei pelkää auringon sammuvan tai olevan palaamatta yön jälkeen takaisin, mutta on niitä, jotka pelkäävät ikuisen pilviverhon peittävän jonakin päivänä auringon näkyvistä. Sinä päivänä syntyy himo päästä jollakin keinolla pilviverhon yläpuolelle edes hetken ajaksi. Kerrotaan, että on olemassa planeettoja joilla on ikuinen pilviverho kiusana. Ihminen ei tunne mitään tapaa vaikuttaa pilviverhon syntyyn tai keinoa harventaa tai hälventää sitä.

Ymmärtäväinen totuus: Aurinko ei voi olla Jumala tai vastuussa elämän ylläpitämisestä maapallolla. Se on liian kriittisessä asemassa sen suhteen. Jos jokin maapallon tai auringon ominaisuus vähänkin heilahtaisi niin elämä loppuisi maapallolla. Talvisin aurinko tuntuu välillä olevan niin kaukana, että ellei jokin voima palauttaisi sitä kesällä takaisin niin elämä tuhoutuisi.

 Tietävä totuus: Aurinko on niin yleinen ja alati läsnäoleva ilmiö, että siitä harvoin kukaan puhuu. Aurinkoa ei mainita sanana tai nimenä eikä siihen katsota paljain silmin. Se siis on eräällä tavalla TABU. Sen sijaan kuusta puhutaan usein ja onpa kuusta tehty monia laulujakin. Kesällä jos on pitkään auringon paisteessa ilman vaatteita voi iho palaa punaiseksi auringon takia. Auringolta pitää aika ajoin suojautua sillä sen vaikutus voi olla joskus liiallinen tai vahingollinen.

Tarkkanäköinen totuus: Jos planeetalla on kuu tuo kuu voi joskus mennnä auringon eteen ja tulee aurigon pimennys. Mikään toinen planeetta ei voi mennä aurigon eteen sen pimentäen tehokkaasti tässä aurinkokunnassa vain lähellä oleva kuu voi sen tehdä. Voiko kuu lukkiutua pimennysasemaan on mielenkiintoinen kysymys. Jos jokin taivaankappale pimentää toiselta taivaankappaleelta auringon niin merkitseekö se tuon pimentävän kappaleen etääntyvän tai lähestyvän pimennettyä kappaletta. Tai onko tuo pimentävä kappale peräti lähtöisin pimenevästä kappaleesta.

Huomaavainen totuus: Jos auringonpaiste on kova niin voi hiota paljon ja tulla jopa auringopistos. sen vuoksi on hyvä juoda kuumana päivänä tarpeeksi. Sähkömagneettinen säde on kaiken emission ja absorbtion takana. Aurinko antaa kaiken mitä on annettua ja se myös ottaa sen mikä irti otetaan jostakin toisesta aineesta. Tao de Jingin mukaan tuo prosessi saattaa vaikuttaa kappalaiden massan suuruuteen ja kasvuun sekä liikkeisiin. Aurinko on esim. eritystoiminnan säätelijä ainakin jollakin tasolla mikäli logiikkani ei onnu.

Itse olen kyllästynyt siihen kun käytetään lyhyyden perusteella vain yhtä sanaa. Esim. Totuus, Vanhurskaus, Ymmärrys, Viisaus jne. Olisi mielestäni parempi jos moni termi kuvattaisiin käyttäen montaa sanaa.

Titanic
Seuraa 
Viestejä929
Liittynyt10.5.2014

Lueskelin muutama päivä sitten vähän  ikivanhaa The Kolbrin Bible teosta ja kiinnitti huomiota siinä mainitut
pari nimeä ja se kuinka nuo nimet ovat muodostettu keinotekoisesti.

Chapter 6 - DADAM AND LEWID 
Chapter 7 - HERTHEW - SON OF THE FIRSTFATHER 
Chapter 8 - GWINEVA 

Näyttää kuin olisi laitettu varsinaisen sanan eteen yksi kirjain ja näin sana olisi tuon yhden lisätyn kirjaimen avulla muuttanut muotoaan.

G - WIN-EVA eli oli alunperin lausahdus to win Eva ilmeisesti muodossa She win Eva. Ja kun on laitettu tuon win Eva eteen G on saatu nimi Gwineva.

H-Ert-Hew eli oli alunperin lausahdus Earth hew eli maasta louhittu, hakattu ja kun tuon lausahduksen eteen on lisätty yksi kirjain H niin on saatu nimi HERTHEW.

D-Adama lienee sama kuin The Adam
L-Ewid lienee sama kuin A Ewid

Eli tässä on outo asia mikäli epämääräinen artikkeli A on joskus ollutkin muodossa L eli el eli Jumala tai enkeli.

A car = L car
A cat = L cat

D car = The car
D cat = The cat

Eli tavallaan määräinen artikkeli The = Theos = Jumala = maskuliinen
Epämääräinen artikkeli A = El = enkeli = feminiinen

Onko siis jossain vaiheessa myös englannin kieleen yritetty tuoda saksan kielestä tuttuja: feminiiniä, maskuliinia ja neutria?

El cat is sleeping in D sunshine.

El mist is coming from D sea.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat