Seuraa 
Viestejä3164

Kuinkahan useasti esim. viikon aikana käytämme ´ei, kiitos`-sanontaa? Lapsuudessani opin, että se kohtelias tapa kieltäytyä esim. tarjotusta ruoasta tai juomasta. Olisipa vain! Opin näet myös melko nopeasti, että ´ei, kiitos` itse asiassa tarkoitti joko ´kyllä, kiitos ... ei vain saa näyttää haluavansa tarjottua asiaa, ettei vaikuttaisi ahneelta` tai ´tarjoapa uudelleen, ensimmäisestä tarjouksesta pitää etiketin mukaan kieltäytyä`. Lapsuudessani huomasin myös, että tarjoaja (yleensä hoitotäti tai opettaja) saattoi suuttua kieltäytymisestä, ilmaisi sen miten kohteliaasti tahansa. Joskus ´ei, kiitos` johti siihen, että tarjottua ruokaa mätettiin eteen ´kyllä sinä otat`-tokaisuin säetettynä. Kohtelias tahdon ilmaus mitätönnettiin täysin. Ainakin itse opin kieltäytymään sanoen: "Hyi!", koska kohteliasta kieltäytymistä ei otettu huomioon. Ja siitäpäs sitten tarjoajat - aikuisia - loihevat oikomaan ja moittimaan: "Pitää sanoa ´ei,kiitos`". Niin pitääkin, mutta...
Eikä aikuinenkaan pääse aina helpommalla: kohtelias kieltäytyminen pitää vähintään perustella tarjoajalle. Tosin aikuista ei yleensä voida pakkosyöttää rankaisuin uhaten, ja jos joku niin tekee, teko täyttänee pahoinpitelyn tunnusmerkit.
Mutta eikö ihminen saa itse päättää, mitä ja milloin hän haluaa syödä ja juoda? Onneksi yleisesti hyväksytään jo se, että alkoholin tuputtaminen on väärää vieraanvaraisuutta. Kyläilemään menijäkään ei aina jätä itseään nälkäiseksi tarjoilun varalle paitsi ehkä silloin, kun tietää menevänsä illalliskutsuille tmv.
Nykyään kyläilen tuiki harvoin mutta jos yllä kuvaamani tilanne kohdalleni sattuu, niin sanoa töksäytän olevani kylläinen - yritän kovasti opetella luontevasti sanomaan tuon "Ei, kiitos". Ja jos joku välttämättä haluaa minun maistavan tarjoamaansa apetta, pyydän annokseni mukaan kotiin, jossa saan siitä nautiskellen ja taas nälkäisenä maistella.

Kommentit (19)

Hyvä aihe. Joo, lapsuus on kaiketi useimmille sitä aikaa, (eihän maailmanmeno olisi muutoin tällaista mitä se on, suurta teatteria) jolloin aikuiset opettavat lapset salaamaan todelliset halunsa/tarpeensa. Se on sääli, sillä kuinka paljon mukavampaa ja h e l p om p a a on olla sellaisten lasten ja aikuisten seurassa, jotka puhuvat sitä mitä todella tarkoittavat.

Minusta on paljon järkevämpää vaikkapa töksäytellä, kuin olla esittämässä sellaista mitä ei ole. Suuri osa aikuisista haluaisi eroon toisten miellyttämisestä, mutta eivät ala kyseenalaistamaan sitä, että mitä se käytännössä sitten tarkoittaakaan.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210

Minun lähestymistapani on oikeastaan aina ollut "ei kiitos - no, laitoit kumminkin - en syö, jääköön siihen. Minähän sanoin ei." Nillittäköön niin paljon ruuan haaskaamisesta kuin tahtoo, olin kieltäytynyt jo aiemmin. Aina on perille mennyt, jollei ensimmäisellä kerralla, niin seuraavalla. Koulun keittiötäditkin oppivat hyvin pian, että tyttö tietää rajansa.

Toki on niitä, vanhoja tätejä, joiden kasvatukseen on kuulunut "kieltää, kieltää, mutta ottaa kumminkin". Niille pitää vaan sanoa tarpeeksi nasakasti EI. Kiitos. Kääntää kuppi nurin, laittaa käsi lautasen päälle, jokin fyysinen ele joka osoittaa että tosissaan tässä ollaan.

Tapakulttuuri on hassu asia. Sitten vielä kun saisi miehet uskomaan, että EI tarkoittaa ei, eikä "vonkaa nyt vielä vähän lisää, niin suostun"...

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiäremiäs
kyllä kiitos ja ei kiitos on korulauseita, jotka eivät välttämättä kerro mielipidettä. Parempi sanoo "ei" tai "en tällä kertaa ota mitään".

Tuokin riippu paljon ympäristöstä. Jos esim. olet jonkun vieraan (siis oikeasti vieraan, esim. tuttavan tuttava) luona syömässä, ja sinulle tarjotaan jotain, niin ihan jo kohteliaisuudesta on hyvä sanoa mielummin "Ei, kiitos", kuin töksäyttää vain "Ei".

Toki vaikkapa omien sukulaisten luona voi sanoa vain "Ei", sitä harvemmin kukaan tuttu ottaa loukkausena.

tiäremiäs
Jos sinulle tarjotaan jotain niin ei silloin tarvitse kiittää, jos et todella halua jotain.

Silloin vain hyvä kiittää, kuin kokee jostain asiasta hyötyvän.

jos kaveri tarjoo sulkaata, aina kieltäydyn koska en halua ottaa.

Jos taas haluan suklaata silloin voi kiittää.

Onko sinulla edes kavereita? Tuskinpa ne montaa kertaa yrittävätkään tarjota. Saanko lainata asennettasi puhelinmyyjiä vastaan?

Hei, ihan ystävällisesti kehottaisin miettimään omaa asennettasi, ja vaikka vähän väkisinkin parantamaan sitä. Saattaisi sitten töitäkin ja muuta hyvää pukata päälle. Ei tarte olla liukas slipovitsaaja, voi vain ohimennen ottaa muitakin ihmisiä huomioon. Et sinä varmaan toivoton tapaus ole etkä mikään sosiopaatti. Kuitenkin virtuaalielämässä haluat ottaa kontaktia, vaikka tosielämässä se olisi sinulle vaikeaa - omien kertomustesi perusteella. Toivoa on ja paljonkin sinulla.

Jos haluan, pyydän! Perk*leen täti, älä rupee tyrkyttää mulle.
Juo itte maitos, saat**an lypsylehmä.
Kuka käski vi*t* lapata tota pas*aa mun lautaselle???
Äiti sano et sä oot myyny per****. Siksi se on niiiin levee ja löysä.
Faijalta terkkuja: ei kiitos sinun lisäksi sun kiisseleille.
Veli vainaa söi sun safkaa ja sai 2.5 metriä multaa päällesä.
Kiitos vaan, haluan toki kuolla sun pöperöihin.

NÄILLÄ "kohtelijaisuuksilla" pääsee eroon tuputtajista.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Símma
tiäremiäs
Jos sinulle tarjotaan jotain niin ei silloin tarvitse kiittää, jos et todella halua jotain.

Silloin vain hyvä kiittää, kuin kokee jostain asiasta hyötyvän.

jos kaveri tarjoo sulkaata, aina kieltäydyn koska en halua ottaa.

Jos taas haluan suklaata silloin voi kiittää.




Onko sinulla edes kavereita? Tuskinpa ne montaa kertaa yrittävätkään tarjota. Saanko lainata asennettasi puhelinmyyjiä vastaan?

Hei, ihan ystävällisesti kehottaisin miettimään omaa asennettasi, ja vaikka vähän väkisinkin parantamaan sitä. Saattaisi sitten töitäkin ja muuta hyvää pukata päälle. Ei tarte olla liukas slipovitsaaja, voi vain ohimennen ottaa muitakin ihmisiä huomioon. Et sinä varmaan toivoton tapaus ole etkä mikään sosiopaatti. Kuitenkin virtuaalielämässä haluat ottaa kontaktia, vaikka tosielämässä se olisi sinulle vaikeaa - omien kertomustesi perusteella. Toivoa on ja paljonkin sinulla.

Täytyy kyllä myöntää että puhelinmyyjät ei soita. Mulle korkentaan soittaa joku sellainen myyjä, mikä ei koskaan ennen ole soittanut. Monelle jotka on helpompia asiakkaita soitaa sama myyjä monesti.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176

Ei tässä maailmassa tarvitse liian kiltti olla, ihmiset hyppivät silmille.

Olen huomannut että esimerkiksi moni nainen on liian kiltti, niitä sitten käytetään hyväksi.

Olen kuullut naisista sellaisiaikin juttuja, että ne jakaa vaikka persettä. Jos joku mies pyytää. Naiset eivät osaa kieltäytyä niin että toinen ihminen uskoo että ei on ei. Siis, tarkoitan sellaisia jotka ei välttämättä sellaisiin homman ryhtyisi muuten. Ne ovat kilttejä ja huonon omantunnon omaavia ja haluavat mielyttää kaikkia.

Vähän karkea esimerkki, mutta hyvä sinäänsä mihin voi joutua, jos ei sano EI

Toki samaa vikaa on miehissäkin.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249
tiäremiäs
Ei tässä maailmassa tarvitse liian kiltti olla, ihmiset hyppivät silmille.

EN tykännyt alaluokilla ollenkaan kaalilaatikosta. Niinpä ykäsin koko hoidon keskelle ruokapöytää. Eipä tarvinnut kuunnella pakkosyöttämis-diibadaabaa pitkään aikaan, maine levisi nopeasti!

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Ei, kiitos pätee.Samoin kyllä,kiitos!Jossain vaiheessa kyseiset virkkeet oli jopa opeteltava sanavarastoon uusiks ,koska tilalle oli tullut paljon pa..kaa ja kiertelyä .

Onhan se tietysti vieraanvaraista kun kylään menee niin laitetaan hirmu tarjoilut, vaan ruoan tuputtaminen ei ole minusta enää kohteliasta. Jos sanoo, että ei kiitos niin sen pitäisi riittää. Pidän sellaisista paikoista, jossa ruokaa ei tuputeta. Kyllähän ihminen osaa itsekin ottaa lisää sitä ruokaa jos tuntuu siltä. Yleensä kieltäydyn näin: "Ei kiitos. Olen jo täysi". Tuokaan ei aina auta. Jotkut ruppee sitten väittelemään, että nuoren pitää syödä paljon että jaksaa. Mutta jos on jo maha täysi niin ei sitä ennää kannata tupata.

Olen oppinut, että kannattaa syödä älyttömän hitaasti kylässä. Jos on tarjoilut niin syö niin pitkään, että tarjoajat eivät enää jaksa tuputtaa kun haluavat jo tavarat pois pöydästä. Kannattaa aina syödä hitaasti, se on hyvä sääntö.

Onhan se tietysti vieraanvaraista kun kylään menee niin laitetaan hirmu tarjoilut, vaan ruoan tuputtaminen ei ole minusta enää kohteliasta. Jos sanoo, että ei kiitos niin sen pitäisi riittää. Pidän sellaisista paikoista, jossa ruokaa ei tuputeta. Kyllähän ihminen osaa itsekin ottaa lisää sitä ruokaa jos tuntuu siltä. Yleensä kieltäydyn näin: "Ei kiitos. Olen jo täysi". Tuokaan ei aina auta. Jotkut ruppee sitten väittelemään, että nuoren pitää syödä paljon että jaksaa. Mutta jos on jo maha täysi niin ei sitä ennää kannata tupata.

Olen oppinut, että kannattaa syödä älyttömän hitaasti kylässä. Jos on tarjoilut niin syö niin pitkään, että tarjoajat eivät enää jaksa tuputtaa kun haluavat jo tavarat pois pöydästä. Kannattaa aina syödä hitaasti, se on hyvä sääntö.

Mitäs ystävällistä siinä on, että laitetaan etukäteen esim. ruokia, joista ei ole yhdessä niiden syöjien kanssa sovittu?

Mitä järkee on ylipäätänsä kutsua kotiinsa ihmisiä, joiden kanssa ei kaikki oleminen ole helppoa ja mutkatonta ts. annetaan kaikkien olla omanlaisiaan ja ollaan itsekin sellaisia, vapaasti.

------------------------

Joo, mihin muka tarvittaisi kiertoilmaisutaitoja?

Näyttelijät kyllä niitä tarvitsevat.

Hyvä aihe keskustelulle!
Olen samaa mieltä, että on kummallista kun jo lapsesta pitäen opetetaan siihen, että ei niitä kahvileipiä tai muuta vastaavaa pidä montaa kappaletta ottaa, vaikka joku tarjoaisikin. Sitten pitää sanoa, että "eei, kiitos", vaikka piparin kuvat kiiltelee silmissä samaan aikaan. Todellisuudessa ei kai se tarjoaja niitä pipareita vieraille tarjoaisi, jos ei haluaisi niitä syötävän.
Estääkseni tällaisien ikävien tilanteiden synnyn, olen ottanut käyttöön sellaisen tavan, että annostelen kahvipöydässä tarjoamani kahvileivät suoraan vieraan eteen kahvikupin viereen ja sanon että syö ne. Tällä tavalla estän vieraille tulemasta sitä ikävää tilannetta kun tekisi mieli ottaa lisää mutta ei viitsi. Vieraat voivat olla varmoja siitä, että en tarjoa heille kahvileipää vain muodon vuoksi, vaan sen takia, että oikeasti haluan. Systeemini on saanut kiitosta niiltä keihin olen sitä uskaltanut koettaa

Vaikea aihe...

Itseäni myös ärsyttää suunnattomasti kaikki tuputus kahvipöydässä. Varsinkin silloin, kun pöytään on varattu ainoastaan kahvia, jota en itse juo ollenkaan. Oli kysymys sitten puolituttavan kotona vierailusta tai neuvotteluista töissä, ihmiset tuntuvat hätääntyvän, kun kieltäydyt tarjottavista kokonaan: "Mitäs me sitten sulle keksittäisiin? Taukohuoneen jääkaapissa on varmaan vielä mehua eilisiltä Marjan nimipäiviltä, ei Marja varmaankaan pahastu, jos haemme sen.". Olenkin opetellut varta vasten juomaan teetä, sillä varsinkin neuvotteluissa asiasta nousee oikein sirkus ja aihe harhaantuu turhaan neuvottelujen todellisesta tarkoituksesta.

Toisaalta ymmärrän myös tuputtajia. Pidän itse ruoan laitosta paljon ja silloin harvoin kuin meille tulee vieraita kylään on oiva tilaisuus päästä käyttämään kaikkia parhaita reseptejäni. Haluaisin hemmotella harvoja vieraitani hyvillä ruoilla, enkä voi kieltää olevani pettynyt, kun monen tunnin leipomisen jälkeen vieras saapuukin ja sanoo: "Ei kiitos, olen jo täysi.".

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat