Seuraa 
Viestejä9041
Liittynyt13.7.2015

Niin, miten on? Perustele vastauksesi.

Ihmisillä on joskus kiinnostavia ajatuksia ja kiehtovia tarinoita kerrottavanaan. Valitettavan usein tosin tuntuu, että näitä enuloja saa kaivella heinäsuovista turhan tarmokkaasti suhteessa saavutettuunlopputulokseen. Valtaosa ihmisistä on tylsiä, ennalta-arvattavia, jo moneen kertaan nähtyä kaavaa toistavia taviksia.

Eläimistä ei juuri ole juttuseuraksi, mutta niiden kanssa voi tuntea sellaista aitoa, varauksetonta läheisyyttä, ystävyyttä ja jopa kumppanuutta, mikä ihmissuhteissa on perin epätodennäköistä. En nyt viittaa mihinkään seksuaaliseen, vaan siihen, että kissa puskee ja kehräåä silitettäessä, koira heiluttaa häntää ja ottaa katsekontaktin, tai lammas silminnähden nauttii silityksestä ja rapsutuksesta kun se on kesyyntynyt ja alkanut luottaa ihmis-isäntäänsä. Ihmisten kanssa, poislukien pienet, omat lapset, ei sellaista ehdotonta ansaittua luottamusta ja välitöntä yhteyttä tunnu saavan. Ihmisten kanssa asiat ovat aina niin mutkikkaita ja mikään ei ole välttämättä sitä, miltä näyttää. Yhtenä hetkenä kavereita, sitten jostain ihmeellisestä ennakoimattomasta oikusta petollisia vihollisia.

En ole omaa kantaani vielä päättänyt, mutta näitä pro:ita ja con:eja on nyt jo pöydällä.

Sivut

Kommentit (37)

iMuke
Seuraa 
Viestejä1345
Liittynyt13.3.2008

Riippuu tietysti vähän tilanteesta. Pihvinä (tai ruokana yleensä) pidän enemmän eläimistä mutta sitten taas esim. seurustelu- tai elämänkumppanina on ihminen parempi. En ole ihan varma, että onko mahdollista tehdä päätöstä siitä, kumpiko on sitten lopullisesti ja aina parempi vaihtoehto. Kuten sanoin, riippuu tilanteesta.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä28266
Liittynyt16.3.2005

En ole mikään erityisen filantrooppinen tyyppi, mutta valitsen silti ihmiset. Kaipa olen itse sosiaalisesti niin mutkikas, että se eläinten avoin into ärsyttää enemmän kuin ilahduttaa. Koen oloni epävarmaksi ja kireäksi myös pienten lasten kanssa. Olen aina ollut ongelmia asiallisesti ratkova vanhempi, enkä niinkään hassuttelija, jonka kanssa on naurettu yhdessä.

Niveljalkaiset, jotka ilmaisevat itseään tuikkaamalla leukansa tai pistimensä ihosta läpi heti kun saavat tilaisuuden, ovat OK eläimiä. Niiden kanssa tulee toimeen ja ne ovat muutenkin mielenkiiintoisia.

MooM
Seuraa 
Viestejä6061
Liittynyt29.6.2012

Riippuu ihmisestä ja eläimestä ja tilanteestakin. Varmaan keskiarvona ihmisen valitsisin, mutta on ihmisiä, joista haluaa eroon, vaikkei tilalle olisi tulossa mitään. Toisia taas suorastaan kaipaa, vaikka kyllä välillä hyvienkin tyyppien kanssa henkinen kuherruskuukausi loppuu ja sitten into vaihtelee enemmän.
Ihmisissä kiehtoo tarina ja älyllinen vastavuoroisuus. Eläimissä vilpittömyys ja se miten joutuu telemääntöitä yhteisymmärryksen saamiseen

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä9041
Liittynyt13.7.2015

SamBody kirjoitti:
Ab Surd Oy kirjoitti:
Piti lisätä äänestys, mutta unohdin.

Ei se mitään, olethan idiootti.

Unohdit vastata kysymykseen, joten onneksi en ole yksin.

Himuli
Seuraa 
Viestejä1462
Liittynyt10.3.2016

Eläinten paras puoli on juuri se, ettei niiden kanssa voi/tarvitse keskustella. Samalla se on myös niiden huono puoli. Aloituksessa jo käsiteltiinkin tätä ihan hyvin. Sanoisin näin, että en ehkä voisi elää pelkästään eläinten seurassa tai se ei pitemmän päälle tekisi oloani hyväksi, mutta voin elää pelkästään ihmisten seurassa. Tietysti kivempaa on jos saa eläimistä vastapainoa ihmisseuralle ajoittain. Mutta kuitenkin helvetin älykkäänä, avarakatseisena ja pohdiskelevana yksilönä kaipaan mahdollisuutta jakaa ajatuksiani muiden sellaisten olioiden kanssa joilla on kapasiteettia käsitellä niitä. Eläimet eivät ymmärtäisi.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä9041
Liittynyt13.7.2015

MooM kirjoitti:
Riippuu ihmisestä ja eläimestä ja tilanteestakin. Varmaan keskiarvona ihmisen valitsisin, mutta on ihmisiä, joista haluaa eroon, vaikkei tilalle olisi tulossa mitään.

Tuli tästä mieleen, että jos maailmassa olisi pelkästään moisia ihmisiä (ottamatta kantaa siihen, kenen syy tämä olisi), niin olisiko mieluiten lopun ikäänsä ihan ypöyksin vai pitäisikö kelpuuttaa kuitenkin jonkin verran tuota ihmisseuraa ihan vain seuran vuoksi, eli kestäisikö nuppi täydellistä erakkoutta? En osaa itse varmaksi sanoa, mutta luulen, että erakkous veisi voiton ainakin aluksi. Ehkä jokunen vuosikymmen harkinta-aikaa saattaisi muuttaa mielen.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä9041
Liittynyt13.7.2015

kohe kirjoitti:
Vähän kuin kysyisi: "Kumpi on parempi silkkiliina vai jakoavain".

Sehän on ihan eri kysymys. "olla parempi" on objektiivinen totuus, kun taas jostain pitäminen on subjektiivinen mieltymysjuttu. Minun esimerkiksi olisi helppo vastata että pidän jakoavaimesta paljon enemmän (koska siitä on hyötyä monissa hommissa ja se on tuttu kapine) mutta en voi sanoa, minkä suhteen ja millä kriteerein sitä voisi arvioida paremmaksi.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä28266
Liittynyt16.3.2005

Ab Surd Oy kirjoitti:
Tuli tästä mieleen, että jos maailmassa olisi pelkästään moisia ihmisiä (ottamatta kantaa siihen, kenen syy tämä olisi), niin olisiko mieluiten lopun ikäänsä ihan ypöyksin vai pitäisikö kelpuuttaa kuitenkin jonkin verran tuota ihmisseuraa ihan vain seuran vuoksi, eli kestäisikö nuppi täydellistä erakkoutta? En osaa itse varmaksi sanoa, mutta luulen, että erakkous veisi voiton ainakin aluksi. Ehkä jokunen vuosikymmen harkinta-aikaa saattaisi muuttaa mielen.

Minä ajattelen samoin. Kokeilisin varmasti erakkoutta, mutta mahdoton sitä on sanoa kuinka pitkään menisi ennen kuin nuppi pehmenisi tai mieleen tulisi, että Hillman on sittenkin parempi kuin ilman, ainakin pieninä annoksina harvakseltaan.

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä9574
Liittynyt20.1.2013

Tuuba kirjoitti:
Eläinten paras puoli on juuri se, ettei niiden kanssa voi/tarvitse keskustella. Samalla se on myös niiden huono puoli. Aloituksessa jo käsiteltiinkin tätä ihan hyvin. Sanoisin näin, että en ehkä voisi elää pelkästään eläinten seurassa tai se ei pitemmän päälle tekisi oloani hyväksi, mutta voin elää pelkästään ihmisten seurassa. Tietysti kivempaa on jos saa eläimistä vastapainoa ihmisseuralle ajoittain. Mutta kuitenkin helvetin älykkäänä, avarakatseisena ja pohdiskelevana yksilönä kaipaan mahdollisuutta jakaa ajatuksiani muiden sellaisten olioiden kanssa joilla on kapasiteettia käsitellä niitä. Eläimet eivät ymmärtäisi.

Kyllä eläinten kanssa voi tietyllä tasolla keskustella.
Yleisimmin tämä joko tehdään ns. naiivia vauvakieltä soveltaen ja ääntäen, tyyliin mitä äidin/isin pikku nassukka on tänään tehnyt, pusipusi, taikka käskevään ja aggressiiviseen tyyliin EI, EI mene sinne, PAIKKA!
Vastapuolen vastaukset joutuu itse tulkitsemaan tapauskohtaisesti.
Näkee päivittäin.
On niitäkin, jotka jotka juttelevat ummetlammet sylissä olevalle lemmikille, ja saavat siitä psyykkistä mielenrauhaa, ja mikäs sitä on keneltäkään pois ottamaan.

Mutta otsikkoon vastatakseni, niin sattumoisin juuri eilen oli muksujen kanssa aihetta liippaava keskustelu, kun kysyivät minulta että 0-10, kuinka paljon rakastan äitiä/muksuja, meidän koiria, isoäitiä jne. niin vastasin että kaikkia 10 mutta eri syistä, jotka ette vielä ymmärtäisi, mutta ymmärrätte kyllä sitten hieman vanhempina.
Joo, kornia, tiedän...

mdmx
Seuraa 
Viestejä4321
Liittynyt23.11.2009

Neutroni kirjoitti:
Ab Surd Oy kirjoitti:
Tuli tästä mieleen, että jos maailmassa olisi pelkästään moisia ihmisiä (ottamatta kantaa siihen, kenen syy tämä olisi), niin olisiko mieluiten lopun ikäänsä ihan ypöyksin vai pitäisikö kelpuuttaa kuitenkin jonkin verran tuota ihmisseuraa ihan vain seuran vuoksi, eli kestäisikö nuppi täydellistä erakkoutta? En osaa itse varmaksi sanoa, mutta luulen, että erakkous veisi voiton ainakin aluksi. Ehkä jokunen vuosikymmen harkinta-aikaa saattaisi muuttaa mielen.

Minä ajattelen samoin. Kokeilisin varmasti erakkoutta, mutta mahdoton sitä on sanoa kuinka pitkään menisi ennen kuin nuppi pehmenisi tai mieleen tulisi, että Hillman on sittenkin parempi kuin ilman, ainakin pieninä annoksina harvakseltaan.

Luulisin et siinä vaiheessa kun nuppi pehmenee, haluaa nimenomaan lisää sitä erakkoutta. Ihminen ei yleensä ole yksin kykeneväinen näkemään itseään sillä tavalla objektiivisesti, sitä voi alkaa juttelemaan paistinpannulle ja kutsumaan kahvimukeja nimillä, eikä siinä ole kertakaikkiaan mitään outoa, omasta mielestä.

Sitten kun tämä erakoituva tyyppi menee muiden ihmisten pariin, ne pitää sitä ihan helvetin outona, tai ainakin saavat tyypin itsensä pitämään itseään outona ja se tuntuu epämiellyttävältä. Ja näin työntävät tyyppiä kohti erakkoutta.

Mut kai siinä voi erakoituvalle itselleenkin tulla joku moment of clarity, et näkee itse oman tilanteensa. Siitä voi sitten seurata jotain hyvää, tai olla seuraamatta. 

Creativity Is Intelligence Having Fun

MooM
Seuraa 
Viestejä6061
Liittynyt29.6.2012

Neutroni kirjoitti:
Ab Surd Oy kirjoitti:
Tuli tästä mieleen, että jos maailmassa olisi pelkästään moisia ihmisiä (ottamatta kantaa siihen, kenen syy tämä olisi), niin olisiko mieluiten lopun ikäänsä ihan ypöyksin vai pitäisikö kelpuuttaa kuitenkin jonkin verran tuota ihmisseuraa ihan vain seuran vuoksi, eli kestäisikö nuppi täydellistä erakkoutta? En osaa itse varmaksi sanoa, mutta luulen, että erakkous veisi voiton ainakin aluksi. Ehkä jokunen vuosikymmen harkinta-aikaa saattaisi muuttaa mielen.

Minä ajattelen samoin. Kokeilisin varmasti erakkoutta, mutta mahdoton sitä on sanoa kuinka pitkään menisi ennen kuin nuppi pehmenisi tai mieleen tulisi, että Hillman on sittenkin parempi kuin ilman, ainakin pieninä annoksina harvakseltaan.

Kyllä minä varmasti valitsisin ihmisen, jos se ei olisi ihan holtiton ja vaarallinen tai väkivaltainen. Ihan jokaiseen taatusti kypsyy kuukausien ja vuosien mittaan (kypsyy esim. parisuhteessakin, vaikka rakkautta/kiintymystä/ystävyyttä riittäisikin), mutta minä kyllästyisin yksioloon vielä noepammin. Toisessa sentään on jotain yllätyksellisyyttä ja kaikupohjaa, vaikkei hän mikään ajatusten tonava olisikaan.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat