Vaellus kallistaa planeetat

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Uutisessa esiintyvän "vaelluksen" vakiintunut nimitys tähtitieteellisessä jargonissa on migraatio. Migraatioteoria on ollut tunnettu jo pitkään, ja Suomessakin on merkittäviä ratalaskuja tehneitä tähtitieteilijöitä. Uutta uutisessa on siis varsinaisesti vain se, että planeettojen kallistuskulmat voivat syntyä migraatioprosessin aikana, kun syntyvän planeettakunnan ulko-osissa syntyneet jättiläisplaneetat vaeltavat lähemmäs emotähteään, lopulta joko asettuen keskinäisille resonanssiradoille tai sinkoutuen tähteen tai ulos planeettakunnasta.

Tämä siis uutisen taustatiedoksi. Kiitos.

Kommentit (8)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26890
Liittynyt16.3.2005

Mikä tuollaisen migraation aikaansaa? Jos se johtuu planeettojen keskenäisesti vuorovaikutuksesta, mitä tapahtuu energialle ja liikemäärälle, jotka pitää hukata siirrettäessä planeettoja lähemmä Aurinkoa? Jos nyt jotain Jupiteria aletaan kampeamaan merkittävästi lähemmäs Aurinkoa, siinä pitää perstuntumalta arvioiden heivata useampikin Uranuksen kokoluokan planeetta ulos aurinkokunnasta?

Vierailija

Aurinkokuntahan syntyi niin, että kolmiulotteisesti laajeneva tähti alkoi laajentua normaalia nopeammin eli meille räjähdyksenomaisesti eli supernovana.

Syntyi munkkirinkelimäinen jutska, koska tähti oli pyörinyt akselinsa ympäri ennen supernovaräjähdystä.

Munkkirinkelin sisälle keskelle syntyi raskaista aineista rinkula eli ohuempi munkkirinkeli, jossa olevat raskaan aineen kolmiulotteisesti laajenevat atomit alkoivat töniä kevyitä atomeja poispäin itsestään ja näin kohti munkkirinkelin keskellä olevaa aukkoa, jonne syntyi uusi tähti.

Raskaista aineista muodostunut rinkula töni kevyitä aineita myös poispäin munkkirinkelin keskellä olevasta aukosta ja näistä atomeista syntyivät sitten kaasuplaneetat.

Rinkulassa olevista raskaista aineista syntyivät taas kiviplaneetat.

On myös selvää, ettei raskaiden aineiden atomien tarvinnut töniä kaikkia uuden tähden atomeja kohti munkkirinkelin keskustaa, koska uusi kolmiuotteisesti laajeneva tähti saavutti kolmiulotteisesti laajenevat kevyen aineen atomit koko ajan laajentuessaan.

Planeetoissa oleva aine on siis aina työntynyt poispäin emotähden keskipisteestä ja niin ne työntyvät vielä tänä päivänäkin poispäin auringosta kaarevalla radalla, samassa suhteessa mitä planeetat laajenevat, jolloin ne eivät loittone suhteellisesti kolmiulotteisesti laajenevasta auringosta.

Lue myös tämä

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=7083

Vierailija
Neutroni
Mikä tuollaisen migraation aikaansaa? Jos se johtuu planeettojen keskenäisesti vuorovaikutuksesta, mitä tapahtuu energialle ja liikemäärälle, jotka pitää hukata siirrettäessä planeettoja lähemmä Aurinkoa? Jos nyt jotain Jupiteria aletaan kampeamaan merkittävästi lähemmäs Aurinkoa, siinä pitää perstuntumalta arvioiden heivata useampikin Uranuksen kokoluokan planeetta ulos aurinkokunnasta?

En ole itse ratateoreetikko, mutta koska protoplaneettakunnan kokonaispyöriminen hidastuu energian siirtyessä törmäyksiin ja koko ajan kasvavien planeettojen pyörimiseen akselinsa ympäri, on ymmärrettävää että isot planeetat alkavat siirtyä lähemmäs keskustähteä, samalla "selvitellen välejään" keskenään. Planeettojen keskinäiset radat ovat aina epästabiileja, paitsi jos ne ovat ns. resonanssissa keskenään, eli kohtaamisissa planeetat sinkoavat toisiaan uusille radoille tai ulos systeemistä. Omassa Aurinkokunnassamme isojen planeettojen migraatio on pysähtynyt ennenkuin jättiläisplaneetat ehtivät singota terrestriaaliset sisäplaneetat Aurinkoon tai tähtienväliseen avaruuteen. Havaituissa eksoplaneettakunnissa on sen sijaan useita, joissa jättiläisplaneetta kiertää niin lähellä tähteään, että kaikki pienemmät planeetat ovat todennäköisesti jo sinkoutuneet pois. Ei vielä tiedetä, miten yleisiä omamme kaltaiset systeemit ovat, mutta asia selvinnee kun päästään havaitsemaan Maan kokoluokan planeettoja.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26890
Liittynyt16.3.2005
Merteuil

En ole itse ratateoreetikko, mutta koska protoplaneettakunnan kokonaispyöriminen hidastuu energian siirtyessä törmäyksiin ja koko ajan kasvavien planeettojen pyörimiseen akselinsa ympäri, on ymmärrettävää että isot planeetat alkavat siirtyä lähemmäs keskustähteä, samalla "selvitellen välejään" keskenään.

Nuo planeetojen muodostumivaiheen törmäykset tekevät asian ymmärrettäväksi. Ajattelin vain myöhempää tilannetta, jossa planeetat ovat valmiita ja Aurinkokunta on jo puhdistunut pikkukappaleista.

Vierailija
Neutroni
Merteuil

En ole itse ratateoreetikko, mutta koska protoplaneettakunnan kokonaispyöriminen hidastuu energian siirtyessä törmäyksiin ja koko ajan kasvavien planeettojen pyörimiseen akselinsa ympäri, on ymmärrettävää että isot planeetat alkavat siirtyä lähemmäs keskustähteä, samalla "selvitellen välejään" keskenään.



Nuo planeetojen muodostumivaiheen törmäykset tekevät asian ymmärrettäväksi. Ajattelin vain myöhempää tilannetta, jossa planeetat ovat valmiita ja Aurinkokunta on jo puhdistunut pikkukappaleista.

Josko sentään. Pikkukappaleita ja ihan -sirujakin tippuu Maankin ilmakehään tuon tuostakin.

Johtuuhan planettojen kallistuminen siitä, että ne eivät ole käyttäneet vöitä vaelluslinjoilaan? Paitsi Jupiter. Uranus siis lyönyt laimin tyystin. EUn komissio panee asiat järjestykseen. Myös planeetat, jahka sinne saakka keritään.

Miten ensiksi Maalle asennettaisiin vyö, ja miten se saataisiin kallistumastaan kunnon pystyasentoon?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26890
Liittynyt16.3.2005
ArKos itse

Josko sentään. Pikkukappaleita ja ihan -sirujakin tippuu Maankin ilmakehään tuon tuostakin.

Jotta putoavalla materiaalilla olisi vaikutus planeetan rataan, sen massan pitää olla merkittävä osa planeetan massasta. Nykyään putoavan materiaalin määrä on niin mitätön, ettei se vaikuta planeettojen ratoihin.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5201
Liittynyt26.3.2005

Merteuil on tietysti oikeassa. Löydetyistä eksoplaneetoista monet kiertävät älyttömän, käsittämättömän lähellä emotähteään (lähes viistäen, eli monta kertaa lähempänä kuin Merkurius). Vaikka emme vielä pysty havaitsemaan näiden tähtien ympärillä olevia pienempiä murikoita (maan kokoisia) on melko varmaa, että tällainen meno taatusti on putsannut ne huit hitollen.

Vierailija

Aurinkokuntamme sisäplaneettojen kokoisia ei nykyään voida muiden tähtien läheltä havaita. Kevyet aineet ja hienoimman pölyn torjuu
tähden aurinkotuuli.

Nuo jättiläisplaneetat, kuin täällä ulkoplaneetat, voivat olla vain
tätä aurinkokuntaa nuorempi vaihe. Tuollaisen jättiläissisäplaneetan pysyvyys riippuu radan elliptisyydestä. Pyöreähköllä radalla jättiläinen on varsin pysyvä. Jos rata on varsin elliptinen, jättiläinen tulee kiihtyvällä osiollaan varsin lähelle tähteä. Ei tarvita edes varsinaista kosketusta, jota minä aiemmin ajattelin Maan tapauksessa.

Tähden vetovoima vaikuttaa varsin heikentävästi läheltä myös jättiläisen vastapuolen vetovoimaan. Vuorovesi-ilmiö hajoittaa tähteä. Tätä auttaa myös se, että tähti lähellä lämmittää kaasut kuumiksi, joten ne helpommin lentävät avaruuteen.

Aurinkotuulen torjunakyky ei ulotu nykyisen ulkoplaneettoejn alueelle.
Ne ovat siis voineet kasvaa kokoonsa runsaan 4½ miljardin vuoden aikana. On siis varsin luultavaa, että niitä ei vielä sisäplaneettojen syntyessä ollut ollenkaan. Paljossa ne ovat synyneetkin sisäplanettojen kaasukerrosten hajoamkisesta. Mikään ei myöskään estä niitä kasvamasta
aurinkomkunnna vaellukseltaan kohtaamsta kaasusta ja pölystä.

Jupiter jo nyt tuottaa itse enemmän energiaa kuin saa Auringosta ( myös Maa prosentin Auringosta saamastaan). Jos ja kun Jupiter yhä kasvaa, siitä voi tulla varsinainen ruskea ja punainenkin kääpiö. Kun Aurinko joskus poksahtaa, J. voi kerätä melkoisen määrän kaasua, ja muuttua jopa varsinaiseksi tähdeksi. Saturnus puolestaan tulisi perintöprinssin asemaan. Siten jonkin aurinkokunnan elinikä voi olla huomattavastikin
yhden auringon elinikää pitempi.

Uusimmat

Suosituimmat