Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt10.12.2016

Olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia selkounista. Oletteko nähneet lapsesta asti, vai opetelleet taidon?
Kuinka paljon aihetta on tutkittu?

Onko kellään tietoa, kuinka paljon selkounia on tutkittu? Lukisin mielelläni tutkimuksia ja muiden kokemuksia aiheesta.

Muistatteko hyvin unenne? Arkihavainnon perusteella vaikuttaisi siltä, että ne, jotka näkevät paljon selkounia ja joiden mielikuvitus on rikas ja visuaalinen muisti hyvä, myös muistavat unensa hyvin. Myös heräily vaikuttaa, sillä unen muistaa yleensä parhaiten juuri herättyään. Kun taas ne, jotka eivät näe selkounia ja "nukahtavat kuin tukki" nukahtamistaan tiedostamatta, eivät yleensä myöskään muista uniaan hyvin.

Toisaalta käy kateeksi niitä, jotka nukkuvat kuin tukki sikeästi, mutta toisaalta selkounet ja unien monimuotoisuus on rikkaus. Pääasia, että saa nukuttua ja aivot saavat korjattua ongelmia yön aikana.

Oletko nähnyt koskaan selkounia?
Olen harvoin, ja pidin siitä
Olen harvoin, ja pidin siitä
44.0%
Olen usein, ja pidän siitä
Olen usein, ja pidän siitä
32.0%
En, mutta haluaisin
En, mutta haluaisin
12.0%
En, eikä kiinnosta
En, eikä kiinnosta
12.0%
Olen, enkä pitänyt siitä
Olen, enkä pitänyt siitä
0%
Ääniä yhteensä: 25

Kommentit (9)

Kukkanen
Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt10.12.2016

Itse olen nähnyt selkounia lapsesta saakka, melko luontaisesti. Nukahdan, mutta myös heräilen todella helposti, siitä se lienee tullut. Puhun ja liikun unissani myös jonkin verran, etenkin stressaantuneena. Veikkaan, että itselläni selkounet ovat tulleet siksi, että lapsena kuuntelin skarppina, riitelevätkö vanhempani toisessa huoneessa. Toisaalta halusin nukahtaa, toisaalta olla varma, ettei ole väkivaltatilannetta. Aivot lienee jäivät tästä valmiustilaan. Toinen selitys on, että neurologia on vain erilainen eri ihmisillä, ja olen nähnyt selkounia synnynnäisesti.

Koska usein yöllä heräilen paljon, päiväsaikaan nukahtelen. Tätä on tutkittukin kerran aivokuvauksissa, missä todettiin, että nukahdan tavallista ihmistä nopeammin, suoraan syvään uneen tai REM-uneen. Mulla jää siis kevyt uni välistä (heh, se onkin se vähiten tarpeellinen noista). Nukahdan syvään uneen nopeasti, mutta toisaalta myös herään syvästäkin unesta helposti. Oma arvioni on, että stressaavassa kasvuympäristössä tuo on ollut aivojeni tapa taata tarpeellinen määrä oleellisimpia unia eli REM- ja syvää unta.

Selkounista on ollut myös paljon hyötyä. Olen ratkonut ihmissuhdeongelmia, harjoitellut unissa monia taitoja, ja kokenut hienoja kokemuksia. Ratkonut vaikeita pulmia ja tunteita, sekä käsitellyt traumoja. Yleensä jos näen painajaista, etsin merkkejä unesta, onko se unta vai totta, ja jos tajuan olevani unessa, alan muistelemaan, missä oikeasti olen. Kun muistan, missä olen, pystyn heräämään, kun keskityn kehoni tuntemuksiin ja pakotan silmäni auki. Joskus herääminen on vaikeaa, vaikka tiedostankin olevani unessa, joutuu pinnistelemään. Myös puhuminen unessa on vaikeaa ja epäselvää. Joskus kumppani kyselee, mitä unta näen, ja vastailen.
Pohdin, että jos selkounta tutkittaisiin enemmän ja opittaisiin saamaan se tietoisesti aikaan, ihmiset voisivat ratkoa selkounissa esim. traumojaan, työasioita, vaikeita pulmia, keksiä uutta jne. Alitajunnan potentiaali on suuri.

Nukahtamistaipumukseni on muutenkin erikoinen. Mulle nukahtaminen on yleensä tietoinen prosessi. Heti kun silmäni suljen, ihan virkeänäkin, näen värejä ja muotoja, jotka alkavat liikkua, elää ja muotoutua. Sitten mieli alkaa luoda niistä tarinaa, etsiä selityksiä tai keksiä lisää. Joskus nukahtaessani selitän kaiken, mitä näen. Muistan esim. kun kerroin kumppanilleni: "Nyt näkyy keltaiset jalat näkökentän yläosassa, muuten on pimeää, en tiedä miksi ne kävelevät siinä tai mihin ovat menossa." Usein kuvat ovat aivan mielivaltaisia, mutta jos olen tehnyt päivän aikana yksitoikkoisesti liikaa samaa asiaa, näen unta siitä aivan liikaa. Mitä monipuolisemmin tehnyt asioita, sitä monimuotoisempia unetkin ovat.

Näen myös unia, joissa tiedän olevani unessa, mutta en siitä huolimatta pysty hallitsemaan tapahtumia. Välillä näen myös unia, joista en muista mitään aamulla, mutta yleensä muistan uneni hyvin. Selkounetkin vaihtelevat. Joskus hallitsen unta "reaaliajassa" ja teen yleensä silloin mukavia asioita. Joskus taas "peruutan" unta taaksepäin, jos unessa tapahtuu jotain ikävää, ja korjaan tarinaa niin, että ikävä asia kumoutuu. Se ei kuitenkaan tunnu niin "aidolta", tuntuu keinotekoiselta hätäratkaisulta. Joskus taas jos uni on liian ahdistava, päätän herätä. Myös joskus herään ilman tietoista päätöstä esim. omaan huutoni tai nauruuni.

Kukkanen
Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt10.12.2016

Esimerkiksi työstänyt traumaattisia tilanteita siten, että ne eivät tunnu enää niin ahdistavilta, harjoitellut harrastustani varten liikkeitä (harrastusta en paljasta koska haluan pysyä anonyymina). Keksinyt ratkaisuja ihmissuhdeongelmiin, esim. saanut selkounien myötä rohkeutta puhua vanhemmilleni ja selvittää lapsuustraumoja, mikä lopulta on ollut kaikille osapuolille antoisaa. Vaikka vuosikaudet vaiettu, vanhemmat ovat kiitelleet, että uskalsin ottaa asiat puheeksi.

Oon myös oivaltanut unissani ja keksinyt esim. elokuvien aiheita. Harjoitellut kieliä jne. Mielikuvitus rajana :)

mdmx
Seuraa 
Viestejä5252
Liittynyt23.11.2009

Joo on tullut nähtyä selkounia muutaman kerran.

Eikö unet harjoittelu "simulaationa" toimi juuri siksi kun ei tiedä niiden olevan unta. Sen jälkeen kun tietää että näkee unta, voi vaan odotella että mörkö tulee viereen ja sanoo sille et vitun urpo mörkö tämä on unta. Tosin selkounissa ei koskaan tollasia ole tullut edes, lähinnä lentelen avaruudessa yms.

Sillon kun ei tiedä että näkee unta, toimii unessa kai suunnilleen kuten toimisi hereilläkin. Ainakin itellä antosia painajaisia on ollut sellaset missä olen esim. tappanut vihollisiani. Herätessä tiesi että pystyy tarvittaessa tappamaan.

Kukkanen
Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt10.12.2016

Niin, mulla usein uni muuttuu selkouneksi juuri silloin, kun painajainen menee "yli"; tajuan sen olevan unta ja sitten sitä pystyykin hallitsemaan. Keksii jonkin ratkaisun vaikeaan tilanteeseen. Usein ratkaisu syntyy ilman selkountakin, mut selkounessa voi tietoisesti miettiä, mikä vaihtoehto olisi hyvä, ja kokeilla, mihin se johtaa. Ja jos taas lopputulos ei miellytä, peruuttaa unta taaksepäin ja kokeilee jotain muuta vaihtoehtoa.

pseudo
Seuraa 
Viestejä13
Liittynyt16.2.2015

Nähty on, silloin tällöin. Viimeksi olin unessa autossa, jota ajoi poikani. Totesin itsekseni, että kyllä tämä on unta, koska pojallani ei todellisuudessa ole ajokorttia. Että näinkin simppeliä joskus.. Mutta upein selkouneni on ollut tämä: Ilmestyn kuin tyhjästä vieraaseen ympäristöön, jossa on paljon hiekkaa - luulinkin ensin autiomaaksi - ja jotain työkoneita alapuolellani (olen korkealla), vuoria näkyy kauempana. Ymmärrän, että olen unessa, ja tullut jostain syystä jollekin rakennusalueelle, vähän niin kuin väärään paikkaan (en kyllä tiedä minne olin menossa). Olen innoissani kun tiedostan kaiken, ja mietin, osaisinkohan nyt sitten lentääkin... ja samassa ponnahdan kevyesti ilmaan, suoraan ylöspäin! Vatsanpohjassa tuntuu se sama huikea tunne, kuin jossain huvipuiston laitteessa ylöspäin singahtaessa, tunnen sen ihan fyysisesti. Olen haltioissani, ja täysin tietoisena, ihmetystä täynnä.. Miten tämä voi olla mahdollista.. Päätän lentää vasemmallepäin ja muutan asentoni ilmassa vaakatasoon. En lennä kovinkaan pitkään, päädyn rakenteilla olevaan kerrostaloon ja piiloudun seinäpalkkien taakse, koska vastapäisessä (valmiissa) talossa on ihmisiä parvekkeella, enkä halua heidän huomaavan minua - onhan se nyt ihmeellistä, että joku noin vaan ilmassa lentelee. En halua julkisuutta. Väijyn aikani sopivaa tilaisuutta lennähtää ulos, koska haluaisin kokeilla, pääsenkö lentämään ystäväni luo. Turhaudun, kun en saa sopivaa tilaisuutta, ja päätän herätä, ja herään.

Tuosta on jo kymmenisen vuotta, mutta en sitä unohda koskaan, oli niin konkreettinen ja hieno kokemus. Muut selkounet ovat olleet vähän realistisempia, kuten ensinmainittu. Yleensä siinä kohtaa herätän itseni, kun unessa tulee joku ahdistava tai liian pelottava tilanne. Tai kun vasta"näyttelijä" ei tajua, että olemme unessa, se on niin ärsyttävää. :D  

Nukahtamiseen liittyy minullakin vähän erikoisia juttuja. Jos olen todella väsynyt ja yritän vaikka lukea tai katsoa elokuvaa ja pysytellä hereillä, tajuntani käväisee sekunnin-parin ajan unen puolella ja näen esim. pätkän jostain tapahtumasta, mutta aistin ja kuulen silti kaiken ympärilläni. Olen tavallaan kahdessa tajunnantilassa yhtä aikaa. Muutamia kertoja olen viettänyt "tuplatietoisuudessa" vähän pitemmänkin ajan, 5-10 min ja silloin olen pystynyt vastailemaan kaverin kysymyksiin, vaikka olen siinä toisessa tietoisuudessa ihan muualla ja eri tilanteessa. Kerrankin sanoin, että odota nyt kun haluan katsoa tämän loppuun...

Vierailija

Kukkanen kirjoitti:
Niin, mulla usein uni muuttuu selkouneksi juuri silloin, kun painajainen menee "yli"; tajuan sen olevan unta ja sitten sitä pystyykin hallitsemaan. Keksii jonkin ratkaisun vaikeaan tilanteeseen. Usein ratkaisu syntyy ilman selkountakin, mut selkounessa voi tietoisesti miettiä, mikä vaihtoehto olisi hyvä, ja kokeilla, mihin se johtaa. Ja jos taas lopputulos ei miellytä, peruuttaa unta taaksepäin ja kokeilee jotain muuta vaihtoehtoa.

Meinaat siis että pystyt pääkopassasi emuloimaan todellisuutta? Meinaat siis että jos menen Finnairille työhaastatteluun kertomaan että olen lentänyt useasti unissani, niin se pitäisi laskea? Tai että ihmiset käyttäytyvät oikeassa ihan samalla tavalla kuin fantasioissasi?

Joo, ei. Ei näin.

Vierailija

Olen nähnyt paljon selkounia. Suosittelen että jokainen yrittää kokea sen ainakin kerran elämässään. Mielestäni se hetki kun havahtuu ymmärtämään, että kaikki ympärillä onkin vain omaa unta, epätodellista, se on.. aika sykähdyttävä. Aina. En tiedä mikä muu tässä maailmassa tuottaisi vastaavanlaisen maagisen kokemuksen. Siinä on kuin Liisa ihmemaassa. 

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat