Seuraa 
Viestejä10965
Liittynyt13.7.2015

Luinpa tuossa aamukahvin ohessa uutisen nykynuorison rappiotilasta (siis pakollinen työelämä-osion uutinen vähintään kuukausittain alkaen kirjapainotaidon keksimisestä)

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/201701142200053818_tb.shtml

No ei tuossa mitään, nykynuorista moni on ujoja ja työhaastattelu jännittää ,varmaan jo siksikin, että työpaikoista, varsinkin ensimmäisistä, on nykyään hemmetin kova kilpailu, vaatimukset kovia, ja tätä eivät tietysti rekrytoivat pullamössösukupolvien edustajat välttämättä edes ymmärrä.

Varsinainen asia, joka herätti kummastukseni, on kuitenkin tämä yrittäjän tokaisu:
- Eivät kaikki edes katso silmiin, kun heitä kättelee.

Tuo sai minut miettimään, miksi silmiin katsomista pidetään jotenkin tärkeänä ja siitä meuhkataan jopa huomattavasti? Siis ilmeisesti se on silmiin katsomiseen taipuvaisille iso ongelma, mutta asiahan on täysin irrelevantti sellaisille, joilla ei ole halua ja pyrkimystä tuijotella toisten mykiöitä päivät pääksytysten.

Tässähän on jotain kulttuurillisia riippuvuuksia; toisaalla silmiin katsominen on töykeää tai röyhkeää tai sitä käytetään vallan välineenä. Jossain muualla taas se on enemmän sellaista "Heippa, huomasin että sinäkin olet huoneessa" -esismalltalkia. Yleensä näissä kulttuureissa kaikenlainen tunteiden ja henkkoht asioiden ilmaiseminen vaihtelee samankaltaisella skaalalla äärimmäisestä pidättyväisyydestä ekstroverttisen holtittomaan retosteluun. Varianssia asiasta kuitenkin siis on, joten minkä takia haastateltava on artikkelissa ottanut ilmeisesti edustamansa ääripään jonkinlaiseksi standardiksi ei-ujosta käytöksestä? Ujouden kanssa se ei välttämättä juurikaan korreloi.

Itse en ole mikään erityisen aktiivinen silmiin katselija. Minusta katsekontakti yli puolen sekunnin mittaisena on lähinnä kiusallinen. Asiaa olen ohimennen seuraillut vuosien mittaan ja tuntuu, että perhepiirissäni (laajasti tulkiten lähisuku mukaanlukien) on hyvin vahvasti samanlainen kulttuuri. Ei meillä kukaan toisia silmiin tuijottele jatkuvasti, ei edes tavattaessa. Olen joskus koettanut harjaannuttaa silmiin katsomisen kykyä tietoisesti ja tarkoituksella tuijottelemalla keskustelukumppanin pläsiä pidempäänkin, mikäli tämä on tuntunut olevan sitä tyyppiä joka katsekontaktia kaipaa. Se on kuitenkin edelleen tuntunut kiusalliselta eikä ole tuonut keskusteluun mitään lisäarvoa. Vaikken tuijottele toisten silmiä, niin en minä silti mitenkään erityisen ujo ole ikinä ollut. Harvoista työhaastatteluistanikin selvisin punastelematta ja änkyttämättä ihan hyvin, puhumattakaan muista vieraille esiintymisistä eri yhteyksissä. (nythän en enää tule ikinä työhaastatteluihin joutumaan, joten siksi puhun menneessä aikamuodossa).

Miksi siis silmiin tuijotellaan ja miksi em. yrittäjä nostaa sen peräti äärimmäiseksi huolestuttavaksi esimerkiksi nuorison ujoudesta, kun kyse on kuitenkin tottumuksesta, tavasta, tai jokseenkin yhdentekevästä henkilökohtaisesta piirteestä, vähän kuin se, onko oikea- vai vasenkätinen tai tykkääkö tytöistä vai pojista.

Sivut

Kommentit (173)

Reiska
Seuraa 
Viestejä5282
Liittynyt6.5.2007

Tuopa on kysymys. Siihenhän liittyy jotain hienovaraista sosiaalista nokkimisjärjestyksen ylläpitoa, myöski valehteleva kääntää katseensa herkästi pois kuuntelijastaa.. Samoin ko autismikirjon häiriön diagnoosissa tutkitaa suorastaan kyvyttömyys katsoa toista silmiin. 

Pidemmis keskusteluissa alkaa kyl itteäniki vaivaamaa.

Per se

Vomies
Seuraa 
Viestejä2839
Liittynyt4.9.2010

Sanotaanhan, ettei pidä katsoa karhua tai muuta petoa silmiin, koska peto tulkitsee sen hyökkääväksi tms.

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä10965
Liittynyt13.7.2015

Vomies kirjoitti:
Sanotaanhan, ettei pidä katsoa karhua tai muuta petoa silmiin, koska peto tulkitsee sen hyökkääväksi tms.

Riippunee eläinlajista tämäkin. Koira välttelee silmiin tuijotusta ja esimerkiksi aran koiran liehittely onnistuu helpommin kun katsoo koiran ohi. Kissa taas on häpeilemätön toljottaja ja pitää silmiin tuijottamista ystävyyden osoituksena. Sen vuoksi kissa usein ihmisseurueessa valitsee sylikseen nimenomaan kissanvihaaja-kaksijalkaisen, koska tämä kinnittää kattiin eniten huomiota ja tuijottaa sitä vihaisena tai pelokkaana - mikä on kissalle suora kutsu.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä10965
Liittynyt13.7.2015

Reiska kirjoitti:
Tuopa on kysymys. Siihenhän liittyy jotain hienovaraista sosiaalista nokkimisjärjestyksen ylläpitoa, myöski valehteleva kääntää katseensa herkästi pois kuuntelijastaa..

Minä en oikein usko näihin myytteihin, että katseen suunnasta voisi paljastaa valehtelun. Sama kuin se klassikko "valheenpaljastustesti", että vasemmalle ylös tarkoittaa muistamista ja oikealle ylös sepittämistä, jne. Liian yksioikoisia totuuksia pitääkseen paikkansa. Semminkin, kun valehtelija voi helposti feikata moisia ilmeitä, eleitä ja käyttäytymismalleja. Jos on tarve ja kyky valehdella jostain merkittävästä asiasta toiselle päin pläsiä, on eittämättä myös kyky esiintyä rehellisen ihmisen lailla. 

Jos valheen paljastaminen oikeasti olisi niin helppoa yleisissä tapauksissa, niin maailma olisi paljon simppelimpi ja esim. rikostutkinta tai oikeudenkäynti läpihuutohommaa. 

Pienet lapset ja kenties myös autistit yms. hieman vajaakehittyneet voivat ollakin poikkeus. Alle kouluikäisestä paistaa kilometrin päähän se, kun tämä valehtelee tai sepittää jotain. Harva kuitenkaan enää aikuisena on yhtä läpinäkyvä.

MooM
Seuraa 
Viestejä6930
Liittynyt29.6.2012

Kyllä silmiin tai ainakin kasvoihin katsominen esim. kätellessä on osoitus siitä, että huomio on siinä käteltävässä. Jos katselee seinille tai varpaitaan, antaa helposti kuvan, että on patologisen ujo tai että ei voisi vähemmän kiinnostaa.
Samoin jutellessa ainakin hetkellinen katsekontakti on luontevaa ja sen puute jotenkin välttelevää ja vähän luihua. Tai tulee tunne, että toinen hakee syytä häipyä.
Toisaalta herkeämätön tuijotus on kiusallista sekin. Tulee olo, että toinen jotenkin vaatii enemmän tai painostaa. Tai muuten on outo 😉
Tietysi oikeasti näkee aika pian, onko kyse henkilön tyylistä vai jostain tilanteeseen liittyvästä, kuten tylsistyminen, aggressio tms. Jos muuten tapaaminen sujuu ok, ei tuo juuri haittaa. Toisaalta työhaastattelussa on tyhmää tahallaan ottaa riski, kun sen välttäminen on aika helppoa.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Reiska
Seuraa 
Viestejä5282
Liittynyt6.5.2007

Toi valehtelu-juttu päteeki vaan huonoihin valehtelijoihin, eikä siis mitenkä varmaa, niinko oikei mikää muukaan keino valehtelun selvittämiseks.

Per se

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

Minun mielestäni silmiin katsominen luontevalla tavalla ilmentää sosiaalisia taitoja. Kasvoja ja silmiä seuraamalla lukee sanatonta viestintää ja ihmisen "ajatuksia" ja tunnetiloja. Jos ei ole koskaan oppinut katsekontaktiin niin luultavasti osa sosiaalisista kyvyistä on myös jäännyt kehittymättä, ehkäpä jo useammassa sukupolvessa. Tämä osaltaan selittää tiettyjä asioita.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Vierailija

Joku ekstrovertti taas ihmettelee kun jotkut eivät saa elämälleen tarkoitusta hänen läsnäolostaan.

Työhaastattelussa on aika vahvasti läsnä torjutuksi tulemisen pelko ja nuorilla nyt ei yksinkertaisesti ole vielä mitään ässää hihassa jonka voisi vetäistä hihastaan jos kokee toimineensa väärin.

Eikä nuoret vielä pääse edes asemaan jossa ujoudesta olisi mitään haittaa. Kaikki nuorelle annetut tehtävät ovat hyvin strukturoituja, eikä niitä tarvitse kuin toteuttaa. Sitä paitsi ujoutta harvempi feikkaa, kun taas ulospäinsuuntautuneisuutta joka toinen.

Vierailija

Ab Surd Oy kirjoitti:
Reiska kirjoitti:
Tuopa on kysymys. Siihenhän liittyy jotain hienovaraista sosiaalista nokkimisjärjestyksen ylläpitoa, myöski valehteleva kääntää katseensa herkästi pois kuuntelijastaa..

Minä en oikein usko näihin myytteihin, että katseen suunnasta voisi paljastaa valehtelun. Sama kuin se klassikko "valheenpaljastustesti", että vasemmalle ylös tarkoittaa muistamista ja oikealle ylös sepittämistä, jne. Liian yksioikoisia totuuksia pitääkseen paikkansa. Semminkin, kun valehtelija voi helposti feikata moisia ilmeitä, eleitä ja käyttäytymismalleja. Jos on tarve ja kyky valehdella jostain merkittävästä asiasta toiselle päin pläsiä, on eittämättä myös kyky esiintyä rehellisen ihmisen lailla. 

Jos valheen paljastaminen oikeasti olisi niin helppoa yleisissä tapauksissa, niin maailma olisi paljon simppelimpi ja esim. rikostutkinta tai oikeudenkäynti läpihuutohommaa. 

Pienet lapset ja kenties myös autistit yms. hieman vajaakehittyneet voivat ollakin poikkeus. Alle kouluikäisestä paistaa kilometrin päähän se, kun tämä valehtelee tai sepittää jotain. Harva kuitenkaan enää aikuisena on yhtä läpinäkyvä.

Ei se mitään algebraa ole, vaan tarkoitus on mitata muutosta.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä10965
Liittynyt13.7.2015

MooM kirjoitti:
Kyllä silmiin tai ainakin kasvoihin katsominen esim. kätellessä on osoitus siitä, että huomio on siinä käteltävässä.

Minusta kätteleminen osoittaa riittävän hyvin, että huomio on käteltävässä. Ehkä katsekontaktin odotus liittyy jonkinasteiseen egomaniaan, odotetaan toisten palvovan ja kunnioittavan juuri minun persoonaani ylivertaisena otuksena. 

MooM kirjoitti:

Samoin jutellessa ainakin hetkellinen katsekontakti on luontevaa ja sen puute jotenkin välttelevää ja vähän luihua. Tai tulee tunne, että toinen hakee syytä häipyä.
Toisaalta herkeämätön tuijotus on kiusallista sekin. Tulee olo, että toinen jotenkin vaatii enemmän tai painostaa. Tai muuten on outo 😉
Tietysi oikeasti näkee aika pian, onko kyse henkilön tyylistä vai jostain tilanteeseen liittyvästä, kuten tylsistyminen, aggressio tms. Jos muuten tapaaminen sujuu ok, ei tuo juuri haittaa. Toisaalta työhaastattelussa on tyhmää tahallaan ottaa riski, kun sen välttäminen on aika helppoa.

Siis mitä riskiä tarkoitat? Silmiin katsomisen riski? Vai sen välttelyn riski? Minusta kumpi tahansa on riski, jos menee feikkaamaan omaa luontevaa käytöstään ja siksi antaakin kiusallisen tai falskin kuvan. 

Minulle on syntynyt sellainen kuva, että henkilöt, jotka hakevat intensiivisesti katsekontaktia, yleensä pyrkivät jollain tavoin dominoimaan. Tavallisin tapaus on riitaa haastava öykkäri jossain baarissa tai nakkiputkajonossa. Työyhteisössä olen myös joskus törmännyt siihen, kun jonkinlainen jännite kasvaa kiivaammaksikin sananvaihdoksi niin että selvästi alkaa mennä jollakulla ihon alle, niin silloin osapuolet hakeutuvat tuijotuskisaan. Ilmeisesti itseään korostamaan ja toisia hallistemaan pyrkivät hyödyntämään katsekontaktoinnin primitiivisempiä puolia eli tehostamaan toisen alistamista tuijottamalla. Siis aggressiivisuuteen liittyy ilmiselvästi tämä. 

Mutta asialla tosiaan on se tapakulttuurillinenkin puoli. Erilaisissa yhteisöissä on syntynyt erilaista tapakulttuuria ja silloin kaiketi nämä kulttuurilliset pintakerrokset ylittävät primitiivisemmät käytöspiirteet. Olisiko liian kaukaa haettu ajatus, että yksilöä korostavissa kulttuureissa katsekontaktin rooli korostuu, siinä missä enemmän yhteisöä painottavissa sitä vältellään, ja se on aina jonkinlainen konfliktin signaali. Vastaavasti voisi ajatella, että saman kulttuurin sisällä katsekontakti on enemmän aggressiivisten, muita hallitsemaan pyrkivien, itseää korostavien öykkärien juttu ja puolestaan enemmän toisten ja yhteisön etua ajattelevat eivät siitä niinkään innoissaan ole.

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

Minun mielestäni "riski" on palkata katsetta pakoileva. Silmiin katsominen ei siis ole riski.

Riippuu toki tapauksesta, mutta jos hakijoita on paljon ja joukossa luontevasti silmiin katsovia niin kyllä se valinta helposti heidän joukkoonsa johtaa jos mitään erityiskykyjä ei tarvita ja joita nimenomaan sillä katsetta välttelevällä olisi.

En minä ainakaan haluaisi olla kouluttajana tai opastajana henkilölle jonka ilmeestä ei saa selvää onko asiat ymmärretty vai ei.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

Jos itse on katsetta välttelevä ja toinen henkilö katsekontaktia tavoitteleva niin saattaa hyvinkin tulla tunne, että toinen pyrkii "dominoimaan" vaikka kyse ei olisi ollenkaan siitä, vaan siitä että toinen haluaa "henkisen yhteyden", keskustelussa pystyy helposti lukemaan ymmärtääkö toinen mitä itse puhuu jos henkilö katsoo silmiin. Siinä näkee toisen tunnetilat ja mielenkiinnon. Jos oma puhe rasittaa niin voi lopettaa, koska kyllästymisenkin näkee silmistä.
Silmät on vuorovaikutuksen kanava joka tosin toimii vain niillä jotka silmiin katsoo.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Keijona
Seuraa 
Viestejä9864
Liittynyt13.3.2015

Silmiin katsomisen mielikuva on paljolti opittua ja kulttuurisidonnaista. Mutta jatkuva sivuille vilkuilu kertoo kaikkialla jännityneisyydestä ja epävarmuudesta. 

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Sivut

Thread has been locked.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat