Seuraa 
Viestejä1
Liittynyt6.3.2017

Oon aina haaveillu lääkärin urasta, mutta koska päätin kohdata tosiasiat, tajusin, ettei mulla oo ehkä tarpeeks älyä lääkikseen, vaikka opettajat on tietysti vähän eri mieltä. En edes tiie olisko musta lääkärin hommaan koska oon emotionaalisesti aika herkkä. Tänään keskustelin asiasta mun biologian opettajan kanssa, joka suositteli mulle biolääketieteen opiskelua hyvän biologian taitoni vuoksi. Biolääketieteellähän on periaatteessa turvattu tulevaisuus esim. lääkkeidenkehityksen ohella, mutta onko jollai kokemusta alalta vai tietäiskö joku alasta enemmän. Enite mietityttää se taloudelline puoli, koska en tiedä suomalaisten tutkijoiden palkkauksesta mitään. Biologia ja terveystieto on mun ehdottomia suosikkiaineita, joten toi ala vois olla mulle hyvä, mutta lisätietoo kaipailisin siitä.

Kommentit (10)

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Työllistyisiköhän farmakologian avulla paremmin kuin biolääketieteen avulla, jos siis nimenomaan lääketutkimus kiinnostaa? (Farmasian avulla työllistyy varmaan tuotakin paremmin, mutta siinä ei sitten tutkita, vaan myydään kai vaan troppeja?) Tämä ihan pikavilkaisun perusteella vauva(!)-lehden keskustelusta, jossa pari biololääketiedettä lukevaa kommentoi:  http://www.vauva.fi/keskustelu/2463041/opiskelemaan_mutta_mita_naista_fa...

Oma ihan hatusta vedetty arvaukseni on, että ihan yhtä lailla noissa kaikissa tarvitaan älyä kuin lääkärin ammatissakin. Lääkärin ammatti tosin on vastuullista, ja saattaa stressata, jos on herkkä, tai jos on taipumus tuoda työt "kotiin". Muistan lukeneeni jostain, että lääkärin ammatti on yksi ammateista, jossa tehdään eniten itsareita, joten on fiksua miettiä noita asioita etukäteen. Tosin läkäreitäkin lienee myös tutkijoina, mikä on herkälle ihmiselle ehkä parempi?

Minulla on sekin ihan hatusta vedetty arvaus, että tutkijana ylipäätänsä tienaa huonommin kuin vaikkapa ylilääkärinä tai lääkärikeskuksen perustajana tai muussa yrittäjän ammatissa lääkärinä. Farmaseuttina ehkä tienaa ihan hyvin? Ja sitten tietty on sekin mahdollisuus, että tutkijana perustaa firman, jolla voi sitten vaurastua vaikka kuinka, jos on hyvä keksintö taustalla ja osaa valita oikeat ihmiset ympärilleen hommiin, ja osuu sopivaan markkinarakoon tai -ajankohtaan.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

TE-toimiston Ammattinetti-sivulta voi saada tietoa työllisyystilanteesta, en tiedä sitten miten näiden mainittujen ammattien osalta. (Itse selailin tuota, kun ajattelin vaihtaa ammattia eräässä vaiheessa.)

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Ai niin, kannattaa ottaa selvää, kuuluuko koulutukseen tai työhön sitten eläinkokeita. Ne nimittäin eivät kovin herkältä luonnistu.

MooM
Seuraa 
Viestejä6061
Liittynyt29.6.2012

Farmasian opinnoissa on sekin positiivinen puoli, että se antaa pätevyyden apteekkityöhön (kanditasolla farmaseuttina ja maisterina proviisorina). Tutkijan työllisyystilanne ei ole kovin ruusuinen. 

Biolääketieteen koulutusta tuskin voi käydä missään läpi ilman koe-eläinkurssia ja kurssilla tehdään käytännön harjoituksia erilaisista toimenpiteistä. Farmasiasta en tiedä, luulisin, että ei ole pakollinen kaikissa opinto-ohjelmissa.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä28254
Liittynyt16.3.2005

BCK kirjoitti:
Minulla on sekin ihan hatusta vedetty arvaus, että tutkijana ylipäätänsä tienaa huonommin kuin vaikkapa ylilääkärinä tai lääkärikeskuksen perustajana tai muussa yrittäjän ammatissa lääkärinä.

Lääkärifirman omistajana voi tienata miljoonia ja lääkärin palkka on aina hyvä, jos kyse on potilastyöstä. Tutkijoilla on hyvin vähän palkallisia töitä ja niistä käydään äärettömän kova kilpailu, koska lääkikseen valitaan paljon porukkaa, joisen sosiaaliset taidot eivät riitä potilaiden palvelemiseen, ja heille tutkijan ura on kunniallinen takaportti. Yleensä ne rahoittavat tutkimuksensa päivystyksillä tai muilla keikkahommilla (ja generoivat napinaa yleisönosastoille). Siihenkin kuulemma tottuu, ja se tietysti helpottaa tottumista, jos saa viikonlopun päivystyksestä hullujenhuoneella enemmän kuin mediaanisuomalainen kuussa. Harvan alan tutkijoilla on sellaista mahdollisuutta.

Lainaus:
Ja sitten tietty on sekin mahdollisuus, että tutkijana perustaa firman, jolla voi sitten vaurastua vaikka kuinka, jos on hyvä keksintö taustalla ja osaa valita oikeat ihmiset ympärilleen hommiin, ja osuu sopivaan markkinarakoon tai -ajankohtaan.

Nuo ovat unelmia, mutta harvoinpa ne, joiden luonne riittää menestyvän firman johtamiseen, kyselevät uravalinnoistaan muilta. Se vaatii aivan järkyttävää kunnianhimoa, määrätietoisuutta ja kilpailuhalukkuutta. Kannattanee pitää plan B. Jos opiskelee lääketiedettä, lääkärin oikeudet kannattaa aivan ehdottomasti hommata. Niillä saa ainakin vielä tosi hyvin töitä.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Neutroni, mulla on eräs ystävä, joka väitteli tekniikan alalta, ja joka perusti 1-2 kaverinsa kanssa firman väitöstyönsä lomassa keksimänsä tai väikkärinsä kohteena olleen keksintönsä hyödyntämiseksi. En miellä häntä kilpailuhenkiseksi, tai ainakaan sillä tavalla kunnianhimoiseksi että hakisi muilta ihmisiltä kunniaa, statusta tai mainetta. Luulen, että hänellä syynä firman perustamiseen oli, että hän on aidosti innostunut keksintöönsä liittyvästä aihepiiristä, ja varmaankin jonkinlainen vapaudenkaipuu (oma firma takaa maksimaalisen vapauden). Käsittääkseni firmalla menee ihan hyvin, nykyään taitaa olla työntekijöitä jo kahden käden sormilla laskettava määrä, ja perheelleen rakennutti upean asunnon. Tämä ystäväni on enemmän semmoinen pelle peloton-tyyppi, ja monella tavalla hurmaava henkilö, mutta ei oikein istu tuohon kuvaukseesi, paitsi ehkä määrätietoisuuden osalta. Kaverina perustamassa firmaa taisi olla ainakin yksi tuotantotaloutta opiskellut.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä28254
Liittynyt16.3.2005

BCK kirjoitti:
Neutroni, mulla on eräs ystävä, joka väitteli tekniikan alalta, ja joka perusti 1-2 kaverinsa kanssa firman väitöstyönsä lomassa keksimänsä tai väikkärinsä kohteena olleen keksintönsä hyödyntämiseksi. En miellä häntä kilpailuhenkiseksi, tai ainakaan sillä tavalla kunnianhimoiseksi että hakisi muilta ihmisiltä kunniaa, statusta tai mainetta.

Nuo kilpailuhenkiset ovat hyvin usein kavereina ihan normaaleja ja mukavia silloin kun ei ole kummaltakaan puolelta mitään kilpailuasetelmaa. Mutta persoona muuttuu, kun mennään liikeneuvotteluun. Sanoisin, että se on välttämätöntä menestykselle, koska sellainen joka ei osaa olla mukava pilaa pian kaikki ihmissuhteensa, mikä rokottaa myös menestystä.

Ei kunnianhimo aina ole sitä, että haluaa hyötyä muiden kustannuksella, yleisempi motiivi on näyttää itselle pystyvänsä johonkin erikoiseen. Mutta joka tapauksessa firman perustaminen ja kasvattaminen on niin raakaa touhua, että ei se onnistu normaaliluonteiselta. Muutenhan jokainen olisi yrittäjä. Tiukan järkevältä kannalta palkkatyö on ihan tyhmää, sinä vain antaa jonkun toisen myydä oma työnsä ja vetää leijonanosan välistä.

Lainaus:
Kaverina perustamassa firmaa taisi olla ainakin yksi tuotantotaloutta opiskellut.

Joskus homma toimii niin, että firmassa on keksijä(tai muutama)  ja liikemies myymässä ja hoitamassa suhteita rahoittajiin. Mutta siinäkin keksijältä vaaditaan taitoa ja peräänantamattomuutta, tai homma ajautuu siihen, että keksijä kantaa riskit ja se liikemies voitot. Sekään ei välttämättä tapahdu tietoisesti kaveria kusettamalla, ainakaan alkuvaiheessa, vaan ihan huomaamatta kun toinen ajaa eri asioita ja ja kstsoo niitä eri kantilta kuin toinen.

Raspu
Seuraa 
Viestejä12779
Liittynyt12.7.2010

Kakkasiirteistä tulee vielä hyvä bisnes. 
Siihen rumbaan kun pääsee ajoissa mukaan niin bakteerimanipulaatiolla tekee raahaa.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Orgaanisessa kemiassa ei varmaan tarvitse leikellä eläimiä? Sen voisi yhdistää moneen, esim farmakologiaan.

Biologien työllistymisestä minulla on se mielikuva (ties kuinka väärä), että työllistyminen on aika hankalaa. Ja siinäkin joutuu luultavasti ainakin vähän tekemään eläinkokeita.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Neutroni kirjoitti:
BCK kirjoitti:
Neutroni, mulla on eräs ystävä, joka väitteli tekniikan alalta, ja joka perusti 1-2 kaverinsa kanssa firman väitöstyönsä lomassa keksimänsä tai väikkärinsä kohteena olleen keksintönsä hyödyntämiseksi. En miellä häntä kilpailuhenkiseksi, tai ainakaan sillä tavalla kunnianhimoiseksi että hakisi muilta ihmisiltä kunniaa, statusta tai mainetta.

Nuo kilpailuhenkiset ovat hyvin usein kavereina ihan normaaleja ja mukavia silloin kun ei ole kummaltakaan puolelta mitään kilpailuasetelmaa. Mutta persoona muuttuu, kun mennään liikeneuvotteluun. Sanoisin, että se on välttämätöntä menestykselle, koska sellainen joka ei osaa olla mukava pilaa pian kaikki ihmissuhteensa, mikä rokottaa myös menestystä.

Ei kunnianhimo aina ole sitä, että haluaa hyötyä muiden kustannuksella, yleisempi motiivi on näyttää itselle pystyvänsä johonkin erikoiseen. Mutta joka tapauksessa firman perustaminen ja kasvattaminen on niin raakaa touhua, että ei se onnistu normaaliluonteiselta. Muutenhan jokainen olisi yrittäjä. Tiukan järkevältä kannalta palkkatyö on ihan tyhmää, sinä vain antaa jonkun toisen myydä oma työnsä ja vetää leijonanosan välistä.

Lainaus:
Kaverina perustamassa firmaa taisi olla ainakin yksi tuotantotaloutta opiskellut.

Joskus homma toimii niin, että firmassa on keksijä(tai muutama)  ja liikemies myymässä ja hoitamassa suhteita rahoittajiin. Mutta siinäkin keksijältä vaaditaan taitoa ja peräänantamattomuutta, tai homma ajautuu siihen, että keksijä kantaa riskit ja se liikemies voitot. Sekään ei välttämättä tapahdu tietoisesti kaveria kusettamalla, ainakaan alkuvaiheessa, vaan ihan huomaamatta kun toinen ajaa eri asioita ja ja kstsoo niitä eri kantilta kuin toinen.

Kai firman perustajat sentään yhdessä kantavat riskit ja korjaavat voitot, jos omistavat yhtä paljon firmasta?

Itse asiassa olen sattunut olemaan paikalla, kun ystäväni on tavannut asiakkaita, ei ehkä puhtaassa liikeneuvottelussa, vaan semmoisessa ideointi-, speksaus- ja tarvekartoituspalaverissa, jossa pöydän molemmilla puolella oli ns. teknisiin asioihin perehtyneitä henkilöitä (eikä yhtään myyntihenkilöä), ja olen myös nähnyt hänet muutenkin työn touhussa, joten uskoisin, että sama innostunut, veitsenterävä symppis ja valloittaava persoona hän on joka tilanteessa. (Hän siis ei ole sisäänpäinkääntynyt ujo nörtti, vaan semmoinen monipuolinen lahjakkuus, jolla on silmää ja tajua sekä ihmisten että teknisten järjestelmien tominnasta.) Peräänantamattomuutta ja optimismia ystävälläni kyllä riittää roppakaupalla.

Olen ymmärtänyt, että erilaiset persoonallisuudet, ammatilliset kiinnostuksen kohteet ja painotukset ja koulutustaustat ovat tuossa firmassa se olennainen asia. Pelle peloton kun on nimenomaan parhaimmillaan innovoidessaan (yhdessä asiakakaan kanssa tai ilman asiakasta), kun taas se/ne tuotantotalouden heppu on parhaimmillaan myydessään ja markkinoidessaan tai mitä nyt tekevätkin.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat