Sivut

Kommentit (12267)

QS
Seuraa 
Viestejä5202

PPo kirjoitti:
QS kirjoitti:
PPo kirjoitti:
QS kirjoitti:
Kontra1 kirjoitti:
QS kirjoitti:
Trash kirjoitti:
QS kirjoitti:
Trash kirjoitti:
QS kirjoitti:
Trash kirjoitti:
PPo kirjoitti:
Nature kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Nature kirjoitti:
Suhtis toimii muuten hyvin, mutta siinä kohden kun pitäisi suhteuttaa nopeudet siinä suhteutetaan matkat. Lopputulos on käytännöllisesti katsoen sama. Aikadilataatio on todellinen ilmiö, jonka seurauksena joko nopeutta tai matkaa joudutaan suhteuttamaan. Nopeuden suhteuttaminen ei edellytä 4-ulotteisuutta, etäisyyden suhteuttaminen kyllä.

Nopeuden suhteuttaminen (aikadilataatio huomioiden) johtaa nopeusarvoihin, jotka näennäisesti ylittävät valon nopeuden esim. c' > c.

Kyseessä on vastaava tilanne kuin tarkasteltaessa levossa pysyvän kappaleen näennäistä kiihtymistä suhteessa kiihtyvään kappaleeseen a = 0, mutta a' <> 0.

Kyseessä ei siis ole suhteellisuusteorian osalta varsinainen virhe. Valittu suhteutusperuste vain aiheuttaa hankalasti ymmärrettäviä seurauksia.

Meinastko siis, että suhteellisuusteoriassa ei ole virhettä, mutta tavallaan kuitenkin silleen on koska vuosia jatkunut inttäminen?
😂

Lähinnä kyse on mieli- ja kielikuvista. Nopeuksien suhteuttamisella kun ei ole ihan niin mielikuvituksellisia seurauksia kuin on etäisyyksien suhteuttamisella. Nopeus on matkan ja mitatun ajan suhde, ja siitä muutoksesta selvitään pelkällä perusmatematiikalla.

Etäisyyssuhteiden muuttumiseen sisältyy joutavia milekuvia kappaleiden ja avaruuden kutistumisesta / venymisestä, eli avaruuden ja kappaleiden geometrisia muutoksia. Kappaleiden  muoto määräytyy sisäisten voimien vaikutuksesta, joten ulkoinen tasainen liike ei niihin (tod.näk)  vaikuta.

Pituuskontraktio on seuraus siitä, että liikkuvan kappaleen kahden pisteen paikka pitää määrittää samanaikaisesti.

Kyseessä on siten mittaukseen liittyvä ongelma.

Ei se liikkuva kappale kutistu.

Jahas ja taas uskonnolista soopaa. Väite ettei kutistu perustuu siihen että valon one way speed olisi aina vakio, vaikkei sitä oikeasti voi lainkaan mitata, eikä sille ole edes mitään perusteluja.

Ei perustu one-way speediin.

Se, ettei kutistu, perustuu pohjimmiltaan samaan kuin se, että kameran vinoon kääntäminen ei kutista pihalla olevaa männynkäppänää. Havaitsijan näkökulma vain muuttuu.

Minkowskin avaruudessa mänty ei edelleenkään kutistu, vaan havaitsijan näkökulma muuttuu. Aiheen ympärillä velloo ymmärtämisen haaste, koska Minkowskiavaruuden rakenne poikkeaa huomattavasti perinteisestä hitaan ihmisen euklidisesta avaruudesta.

Asiaa ei koskaan voi edes ymmärtää, ellei luovu euklidisen avaruuden mukavuudesta ja helppoudesta.

Minkowskin avaruus perustuu nimenomaan siihen että valon one way nopeus olisi vakio.

Ei perustu one-way nopeuteen, vaan siihen, että minkowskiavaruus on neliulotteinen minkowskin metriikalla varustettu sisätuloavaruus (joskin sisätulolla on euklidiseen sukulaiseensa verrattuna erikoisia ominaisuuksia). Valonnopeus on suurinta mahdollista nopeusevektorin suuruutta kuvaava luonnonvakio, joka liitetään tuohon metriikkaan mukaan. Se ei ole fysikaalisen valon nopeusvektori yhteen tai mihinkään suuntaan vaan erillinen luonnonvakio.

Sitten sillä pitäisi olla joku toinen nimi koska se ei kuvaa ainakaan todistetusti valon todellista nopeutta. Jotkut sekoittavat sen todelliseen valon nopeuteen ja hihkuvat "c:llä se kulkee".

QS kirjoitti:

Muista teorioista (arvaa mistä) voidaan johtaa fysikaalisen valon nopeusvektorin arvo, joka osoittautuu samaksi kuin aiemmin mainittu luonnonvakio.

Vaikea arvata kun aikadilaatio ja pituuskontraktio vaikuttavat aivan kaikkiin, myös sähköisiin komponentteihin ja niistä rakennettuihin systeemeihin..

QS kirjoitti:

Trash kirjoitti:
Sen ei tarvitse olla vakio.

Olet oikeassa. Fysikaalisen valon nopeuden ei tarvitse olla vakio kaikkiin suuntiin. Minkowskiavaruus säilyttää myös anisotrooppisessa avaruudessa rakenteensa, ja kappaleet eivät edelleenkään kutistu tai tee muitakaan temppuja. Tähän palaan joskus toiste, koska aihe mutkikkaampi.

Trash kirjoitti:
Aikadilaatio on johdettu valon vakio round trip nopeudesta. Siis havainnosta että valon edestakainen nopeus mitataan aina vakioksi. Aikadilaatiosta seuraa pituuskontraktio, ja lisäksi se, että one way nopeutta ei voi (aikadilaation ja pituuskontraktion lisäksi signaalien kulkuaikojen muutoksista johtuen) mitata.

Round-trip nopeus voidaan palauttaa lopulta suhteellisuusteorian aksioomaksi, joka voidaan jopa kokeellisesti vahvistaa. One-way nopeutta ei voida mitata, koska minkowskiavaruus on sen verran ovela avaruus, että se ei salli samanaikaisuuden viivan määrittelyä kokeellisesti. Mahdollisia samanaikaisuuden viivoja on ääretön määrä. Tai toisin ilmaistuna (kuten Einstein asian ilmaisi) samanaikaisuuden viiva voidaan määritellä millä tahansa one-way nopeudella kunhan round-trip nopeus on vakio c.

Ainoa selvä asia on että one-way nopeus on tuntematon. Ja koska sitä ei voi mitata, ja se ei vaikuta mihinkään, voidaan rakentaa matemaattinen minkowskiavaruus, eli asetella sen arvo mihin vain. Se kuitenkin on väärin jos totuutena väitetään sen kuvaavan todellista luontoa.

[ korjasin mainitsemasi typon lainaukseen ]

Jokin aika sitten totesin, että olisi tosiaan ollut parempi jos 1900-luvun alussa c olisi saanut nimen Lorenzin vakio lamda tai jotain vastaavaa, jotta se ei liimautuisi liian tiukasti fysikaalisen valon nopeusvektoriin. Tuo vakio on tosiaan skalaari, jolla ei ole suuntaominaisuutta. Pieni seikka, mutta pedantin aksiomaattisesti ajateltuna olennainen. Ja luonnollisissa yksiköissä teoria ei sisällä vakiota lainkaan, vaan vain luvun 1 erinäisissä paikoissa.

Kommentti "c:tä se painelee" on kuitenkin kaiken kosmologisen ja lokaalinkin järjellisen fysiikan periaatteiden pohjalta oikein. Ei ole perusteita sille, että universumi olisi jotain muuta kuin isotroppinen ja homogeeninen.

Tästä voisi jauhaa pitkään, mutta suhteellisuusteoriassa käsite "fysikaalisen valon one-way nopeus" on määrittelemätön. Sitä ei voida määritellä teoreettisesti eikä mitata kokeellisesti. Suhteellisuusteoriassa on vain tuo luonnonvakio c, jolla ei ole suuntaominaisuutta. Tosin se on maxwellin ja suhteellisuusteorian round-trip 'aksiooman' yhteistuloksena myös fysikaalisen valon round-trip nopeus.

Sanot tuossa: ...suhteellisuusteoriassa käsite "fysikaalisen valon one-way nopeus" on määrittelemätön. Sitä ei voida määritellä teoreettisesti...

Jos valolähteen nopeus summautuisi valon nopeuteen, saataisiin edestakainen kulkuaika

t1 = L/ (c - v) + L/(c + v) .

Tulokseksi saadaan kuitenkin aina t2 = 2L/c mittaussuunnasta riippumatta, eli  t1 ≠ t2 .

L/ (c - v) + L/(c + v) = 2cL/ (c^2 - v^2)  ≠  2L/c   ;  eli vain silloin kun v = 0 , yhtälöt ovat yhtäsuuret.

Valolähteen liike ei siis summaudu mittaustulokseen, ja saatu mittaustulos c on valon nopeus sekä edestakaiseen suuntaan, että yhteen suuntaan.

Miksi tämä ei kelpaa määrittelemään valon one-way nopeudeksi vakionopeus c . 

Niin. Jos pisteestä A lähetetään ajanhetkellä t1 valonsäde etäisyydellä L olevaan pisteeseen B, josta se saapuu ajanhetkellä t2 takaisin A:han, niin edestakainen kulkuaika pisteen A kellolla mitattuna t2  - t1  = ∆t = 2L/c.

Vaan jospa fysikaalinen valo kulkeekin A->B nopeudella 2c ja takaisin B->A nopeudella ⅔c, niin ∆t = L/(2c) + L/(⅔c) = 2L/c. Sama tulos. Ollaan selvitetty round-trip nopeus c, mutta yksisuuntainen ei olekaan c.

Jotta round-trip nopeus pysyisi c:nä (suhteellisuusteorian postulaatti ja luonnonvakio), vastakkaisiin suuntiin etenevien valonsäteiden nopeuksien oltava c1 = c/(1+k) ja toiseen suuntaan c2 = c/(1-k), missä vakion k arvo voi olla mikä tahansa arvo väliltä [0,1]. Tämä voidaan yleistää valonsäteen mielivaltaiselle round-trip reitille, ei vain yksinkertaiselle suoralle edestakaiselle reitille.

Round-trip nopeus voidaan mitata, mutta tuo vakio k jää pimentoon.

On helppo rakentaa koejärjestely, jossa on kaksi kelloa: Toinen A:ssa ja toinen B:ssä. Sitten synkronoidaan kellot yksisuuntaisella valonsäteellä. Nyt ongelma on se, että  synkronoitiinko säteellä, jonka nopeus on c (Einsteinin synkronointi, homogeeninen & isotrooppinen avaruus) vai oliko se yksisuuntainen nopeus sittenkin c/(1 - k) tai c/(1+k).

Aikadilataatiosta.

Vaunun, jonka lattiassa valonlähde ja katossa  on peili, liikkuu nopeudella v.

Lattiasta lähtevä valonsäde osuu peiliin ja heijastuu takaisin.

meno ylös  t1=L/c/(1+k) paluu t2=L/c/(1-k)—>t1+t2=2L/c

Radan varressa oleva havaitsija näkee valon liikkeen sik-sak-liikkenä.

Miten tai millaiseen aikadilataatioon päädytään, jos havaitsijan mielestä valon edestakaisen liikkeen nopeus on c?

Okei. Vaunu liikkuu nopeudella v. Vaunun sisällä valonsäteen edestakaiseen matkaan kuluva aika tuo kirjoittamasi ∆t = 2L/c.

Radan varren havaitsijalle ylös päin liikkuvan valonsäteen reitti viistosti oikealle, ja pituus d = sqrt ( L² + (v∆t/2)² ). Alaspäin kulkeva säde tuon saman matkan d (nämä pythagoraan lauseella melko helposti).

Tälle havaitsijalle edestakaiseen matkaan kuluu aikaa ∆t' = ( d / (c/(1+k)) ) + ( d / (c/(1-k)) ) = 2d/c. Vakio k sieveni pois.

Tästä eteenpäin aikadilataation johtaminen etenee kuin ennenkin. Mukana kulkee vain tuo c ja muutaman välivaiheen jälkeen tulos ∆t' =  ∆t / sqrt( 1 - v²/c²)

Vai?

meno ylös  t1=L/c/(1+k) paluu t2=L/c/(1-k)—>t1+t2=2L/c

t1≠t2 joten t1≠∆t/2, jota käytit.

Matka ylös d1≠d2, joka on matka alas.

Sinulla sen sijaan d1=d2=d

Oot oikeassa. Tässä juttu, jotan en huomioinut. Kun vaunu pusketaan liikkeelle, valonsäteen polku ei ole enää suljettu. Eli radan varren havaitsijalle valo lähtee jostain pisteestä A, mutta se ei palaa tuohon samaan pisteeseen A vaan radan varren koordinaatistossa toiseen pisteeseen B. Kyseessä ei ole round-trip kuten vaunun lepokoordinaatistossa.

Nyt pitää siis ottaa käyttöön jokin kaava (sisältänee juurikin noita aiemmin mainittuja kulmia nopeuden suuntaisen akselin suhteen), jolla lepokoordinaatiston round-trip postulaatin toteuttavat nopeudet c/(1-k) ja c/(1+k) muunnetaan radan varren koordinaatistoon, jossa kyse ei siis ole round-tripistä.

Pitää palata tähän toiste. En minä tätä ihmeellistä meta-suhteellisuusteoriaa hallitse kuin pintapuolisesti ;D

JPI
Seuraa 
Viestejä26974

Trash kirjoitti:
JPI kirjoitti:

Kun yo. kaavassa s lähestyy ääretöntä, niin vr lähestyy vl:ää eli valon nopeus sivuilla AC ja BC on vakio, olkoon v.

Vaikka lähestyisi ääretöntä, on C kuitenkin siinä tasakylkisessä kolmiossa A:n ja B:n puolivälissä, siltä matkalta ei vältytä.


No jos painelee välillä AB c1:tä ja välillä BA c2:sta, niin sanoppa paljooko painelee välillä AC ja BC jos C:n etäisyys janan AB (pituus L) kp:stä on s?

3³+4³+5³=6³

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PPo
Seuraa 
Viestejä14287

Trash kirjoitti:
PPo kirjoitti:
QS kirjoitti:
Kontra1 kirjoitti:
QS kirjoitti:
Trash kirjoitti:
QS kirjoitti:
Trash kirjoitti:
QS kirjoitti:
Trash kirjoitti:
PPo kirjoitti:
Nature kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Nature kirjoitti:
Suhtis toimii muuten hyvin, mutta siinä kohden kun pitäisi suhteuttaa nopeudet siinä suhteutetaan matkat. Lopputulos on käytännöllisesti katsoen sama. Aikadilataatio on todellinen ilmiö, jonka seurauksena joko nopeutta tai matkaa joudutaan suhteuttamaan. Nopeuden suhteuttaminen ei edellytä 4-ulotteisuutta, etäisyyden suhteuttaminen kyllä.

Nopeuden suhteuttaminen (aikadilataatio huomioiden) johtaa nopeusarvoihin, jotka näennäisesti ylittävät valon nopeuden esim. c' > c.

Kyseessä on vastaava tilanne kuin tarkasteltaessa levossa pysyvän kappaleen näennäistä kiihtymistä suhteessa kiihtyvään kappaleeseen a = 0, mutta a' <> 0.

Kyseessä ei siis ole suhteellisuusteorian osalta varsinainen virhe. Valittu suhteutusperuste vain aiheuttaa hankalasti ymmärrettäviä seurauksia.

Meinastko siis, että suhteellisuusteoriassa ei ole virhettä, mutta tavallaan kuitenkin silleen on koska vuosia jatkunut inttäminen?
😂

Lähinnä kyse on mieli- ja kielikuvista. Nopeuksien suhteuttamisella kun ei ole ihan niin mielikuvituksellisia seurauksia kuin on etäisyyksien suhteuttamisella. Nopeus on matkan ja mitatun ajan suhde, ja siitä muutoksesta selvitään pelkällä perusmatematiikalla.

Etäisyyssuhteiden muuttumiseen sisältyy joutavia milekuvia kappaleiden ja avaruuden kutistumisesta / venymisestä, eli avaruuden ja kappaleiden geometrisia muutoksia. Kappaleiden  muoto määräytyy sisäisten voimien vaikutuksesta, joten ulkoinen tasainen liike ei niihin (tod.näk)  vaikuta.

Pituuskontraktio on seuraus siitä, että liikkuvan kappaleen kahden pisteen paikka pitää määrittää samanaikaisesti.

Kyseessä on siten mittaukseen liittyvä ongelma.

Ei se liikkuva kappale kutistu.

Jahas ja taas uskonnolista soopaa. Väite ettei kutistu perustuu siihen että valon one way speed olisi aina vakio, vaikkei sitä oikeasti voi lainkaan mitata, eikä sille ole edes mitään perusteluja.

Ei perustu one-way speediin.

Se, ettei kutistu, perustuu pohjimmiltaan samaan kuin se, että kameran vinoon kääntäminen ei kutista pihalla olevaa männynkäppänää. Havaitsijan näkökulma vain muuttuu.

Minkowskin avaruudessa mänty ei edelleenkään kutistu, vaan havaitsijan näkökulma muuttuu. Aiheen ympärillä velloo ymmärtämisen haaste, koska Minkowskiavaruuden rakenne poikkeaa huomattavasti perinteisestä hitaan ihmisen euklidisesta avaruudesta.

Asiaa ei koskaan voi edes ymmärtää, ellei luovu euklidisen avaruuden mukavuudesta ja helppoudesta.

Minkowskin avaruus perustuu nimenomaan siihen että valon one way nopeus olisi vakio.

Ei perustu one-way nopeuteen, vaan siihen, että minkowskiavaruus on neliulotteinen minkowskin metriikalla varustettu sisätuloavaruus (joskin sisätulolla on euklidiseen sukulaiseensa verrattuna erikoisia ominaisuuksia). Valonnopeus on suurinta mahdollista nopeusevektorin suuruutta kuvaava luonnonvakio, joka liitetään tuohon metriikkaan mukaan. Se ei ole fysikaalisen valon nopeusvektori yhteen tai mihinkään suuntaan vaan erillinen luonnonvakio.

Sitten sillä pitäisi olla joku toinen nimi koska se ei kuvaa ainakaan todistetusti valon todellista nopeutta. Jotkut sekoittavat sen todelliseen valon nopeuteen ja hihkuvat "c:llä se kulkee".

QS kirjoitti:

Muista teorioista (arvaa mistä) voidaan johtaa fysikaalisen valon nopeusvektorin arvo, joka osoittautuu samaksi kuin aiemmin mainittu luonnonvakio.

Vaikea arvata kun aikadilaatio ja pituuskontraktio vaikuttavat aivan kaikkiin, myös sähköisiin komponentteihin ja niistä rakennettuihin systeemeihin..

QS kirjoitti:

Trash kirjoitti:
Sen ei tarvitse olla vakio.

Olet oikeassa. Fysikaalisen valon nopeuden ei tarvitse olla vakio kaikkiin suuntiin. Minkowskiavaruus säilyttää myös anisotrooppisessa avaruudessa rakenteensa, ja kappaleet eivät edelleenkään kutistu tai tee muitakaan temppuja. Tähän palaan joskus toiste, koska aihe mutkikkaampi.

Trash kirjoitti:
Aikadilaatio on johdettu valon vakio round trip nopeudesta. Siis havainnosta että valon edestakainen nopeus mitataan aina vakioksi. Aikadilaatiosta seuraa pituuskontraktio, ja lisäksi se, että one way nopeutta ei voi (aikadilaation ja pituuskontraktion lisäksi signaalien kulkuaikojen muutoksista johtuen) mitata.

Round-trip nopeus voidaan palauttaa lopulta suhteellisuusteorian aksioomaksi, joka voidaan jopa kokeellisesti vahvistaa. One-way nopeutta ei voida mitata, koska minkowskiavaruus on sen verran ovela avaruus, että se ei salli samanaikaisuuden viivan määrittelyä kokeellisesti. Mahdollisia samanaikaisuuden viivoja on ääretön määrä. Tai toisin ilmaistuna (kuten Einstein asian ilmaisi) samanaikaisuuden viiva voidaan määritellä millä tahansa one-way nopeudella kunhan round-trip nopeus on vakio c.

Ainoa selvä asia on että one-way nopeus on tuntematon. Ja koska sitä ei voi mitata, ja se ei vaikuta mihinkään, voidaan rakentaa matemaattinen minkowskiavaruus, eli asetella sen arvo mihin vain. Se kuitenkin on väärin jos totuutena väitetään sen kuvaavan todellista luontoa.

[ korjasin mainitsemasi typon lainaukseen ]

Jokin aika sitten totesin, että olisi tosiaan ollut parempi jos 1900-luvun alussa c olisi saanut nimen Lorenzin vakio lamda tai jotain vastaavaa, jotta se ei liimautuisi liian tiukasti fysikaalisen valon nopeusvektoriin. Tuo vakio on tosiaan skalaari, jolla ei ole suuntaominaisuutta. Pieni seikka, mutta pedantin aksiomaattisesti ajateltuna olennainen. Ja luonnollisissa yksiköissä teoria ei sisällä vakiota lainkaan, vaan vain luvun 1 erinäisissä paikoissa.

Kommentti "c:tä se painelee" on kuitenkin kaiken kosmologisen ja lokaalinkin järjellisen fysiikan periaatteiden pohjalta oikein. Ei ole perusteita sille, että universumi olisi jotain muuta kuin isotroppinen ja homogeeninen.

Tästä voisi jauhaa pitkään, mutta suhteellisuusteoriassa käsite "fysikaalisen valon one-way nopeus" on määrittelemätön. Sitä ei voida määritellä teoreettisesti eikä mitata kokeellisesti. Suhteellisuusteoriassa on vain tuo luonnonvakio c, jolla ei ole suuntaominaisuutta. Tosin se on maxwellin ja suhteellisuusteorian round-trip 'aksiooman' yhteistuloksena myös fysikaalisen valon round-trip nopeus.

Sanot tuossa: ...suhteellisuusteoriassa käsite "fysikaalisen valon one-way nopeus" on määrittelemätön. Sitä ei voida määritellä teoreettisesti...

Jos valolähteen nopeus summautuisi valon nopeuteen, saataisiin edestakainen kulkuaika

t1 = L/ (c - v) + L/(c + v) .

Tulokseksi saadaan kuitenkin aina t2 = 2L/c mittaussuunnasta riippumatta, eli  t1 ≠ t2 .

L/ (c - v) + L/(c + v) = 2cL/ (c^2 - v^2)  ≠  2L/c   ;  eli vain silloin kun v = 0 , yhtälöt ovat yhtäsuuret.

Valolähteen liike ei siis summaudu mittaustulokseen, ja saatu mittaustulos c on valon nopeus sekä edestakaiseen suuntaan, että yhteen suuntaan.

Miksi tämä ei kelpaa määrittelemään valon one-way nopeudeksi vakionopeus c . 

Niin. Jos pisteestä A lähetetään ajanhetkellä t1 valonsäde etäisyydellä L olevaan pisteeseen B, josta se saapuu ajanhetkellä t2 takaisin A:han, niin edestakainen kulkuaika pisteen A kellolla mitattuna t2  - t1  = ∆t = 2L/c.

Vaan jospa fysikaalinen valo kulkeekin A->B nopeudella 2c ja takaisin B->A nopeudella ⅔c, niin ∆t = L/(2c) + L/(⅔c) = 2L/c. Sama tulos. Ollaan selvitetty round-trip nopeus c, mutta yksisuuntainen ei olekaan c.

Jotta round-trip nopeus pysyisi c:nä (suhteellisuusteorian postulaatti ja luonnonvakio), vastakkaisiin suuntiin etenevien valonsäteiden nopeuksien oltava c1 = c/(1+k) ja toiseen suuntaan c2 = c/(1-k), missä vakion k arvo voi olla mikä tahansa arvo väliltä [0,1]. Tämä voidaan yleistää valonsäteen mielivaltaiselle round-trip reitille, ei vain yksinkertaiselle suoralle edestakaiselle reitille.

Round-trip nopeus voidaan mitata, mutta tuo vakio k jää pimentoon.

On helppo rakentaa koejärjestely, jossa on kaksi kelloa: Toinen A:ssa ja toinen B:ssä. Sitten synkronoidaan kellot yksisuuntaisella valonsäteellä. Nyt ongelma on se, että  synkronoitiinko säteellä, jonka nopeus on c (Einsteinin synkronointi, homogeeninen & isotrooppinen avaruus) vai oliko se yksisuuntainen nopeus sittenkin c/(1 - k) tai c/(1+k).

Aikadilataatiosta.

Vaunun, jonka lattiassa valonlähde ja katossa  on peili, liikkuu nopeudella v.

Lattiasta lähtevä valonsäde osuu peiliin ja heijastuu takaisin.

meno ylös  t1=L/c/(1+k) paluu t2=L/c/(1-k)—>t1+t2=2L/c

Radan varressa oleva havaitsija näkee valon liikkeen sik-sak-liikkenä.

Miten tai millaiseen aikadilataatioon päädytään, jos havaitsijan mielestä valon edestakaisen liikkeen nopeus on c?

Radan varressa olevalla voi olla samanlainen peilisysteemi jolla hän kalibroi kellonsa. Tai vertaa suoraan omaa ja vaunun peilisysteemiä. Kyse on koko ajan peilisysteemien round trip nopeuksista. Jos one-way nopeudet ylös-alas suunnassa muuttuvat, muuttuvat ne molemmille yhtäläisesti, eivätkä silloin vaikuta mittaukseen.

Höpö höpö.

Laske. älä selittele:

PPo
Seuraa 
Viestejä14287

Trash kirjoitti:
PPo kirjoitti:
QS kirjoitti:
PPo kirjoitti:
QS kirjoitti:
Kontra1 kirjoitti:
QS kirjoitti:
Trash kirjoitti:
QS kirjoitti:
Trash kirjoitti:
QS kirjoitti:
Trash kirjoitti:
PPo kirjoitti:
Nature kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Nature kirjoitti:
Suhtis toimii muuten hyvin, mutta siinä kohden kun pitäisi suhteuttaa nopeudet siinä suhteutetaan matkat. Lopputulos on käytännöllisesti katsoen sama. Aikadilataatio on todellinen ilmiö, jonka seurauksena joko nopeutta tai matkaa joudutaan suhteuttamaan. Nopeuden suhteuttaminen ei edellytä 4-ulotteisuutta, etäisyyden suhteuttaminen kyllä.

Nopeuden suhteuttaminen (aikadilataatio huomioiden) johtaa nopeusarvoihin, jotka näennäisesti ylittävät valon nopeuden esim. c' > c.

Kyseessä on vastaava tilanne kuin tarkasteltaessa levossa pysyvän kappaleen näennäistä kiihtymistä suhteessa kiihtyvään kappaleeseen a = 0, mutta a' <> 0.

Kyseessä ei siis ole suhteellisuusteorian osalta varsinainen virhe. Valittu suhteutusperuste vain aiheuttaa hankalasti ymmärrettäviä seurauksia.

Meinastko siis, että suhteellisuusteoriassa ei ole virhettä, mutta tavallaan kuitenkin silleen on koska vuosia jatkunut inttäminen?
😂

Lähinnä kyse on mieli- ja kielikuvista. Nopeuksien suhteuttamisella kun ei ole ihan niin mielikuvituksellisia seurauksia kuin on etäisyyksien suhteuttamisella. Nopeus on matkan ja mitatun ajan suhde, ja siitä muutoksesta selvitään pelkällä perusmatematiikalla.

Etäisyyssuhteiden muuttumiseen sisältyy joutavia milekuvia kappaleiden ja avaruuden kutistumisesta / venymisestä, eli avaruuden ja kappaleiden geometrisia muutoksia. Kappaleiden  muoto määräytyy sisäisten voimien vaikutuksesta, joten ulkoinen tasainen liike ei niihin (tod.näk)  vaikuta.

Pituuskontraktio on seuraus siitä, että liikkuvan kappaleen kahden pisteen paikka pitää määrittää samanaikaisesti.

Kyseessä on siten mittaukseen liittyvä ongelma.

Ei se liikkuva kappale kutistu.

Jahas ja taas uskonnolista soopaa. Väite ettei kutistu perustuu siihen että valon one way speed olisi aina vakio, vaikkei sitä oikeasti voi lainkaan mitata, eikä sille ole edes mitään perusteluja.

Ei perustu one-way speediin.

Se, ettei kutistu, perustuu pohjimmiltaan samaan kuin se, että kameran vinoon kääntäminen ei kutista pihalla olevaa männynkäppänää. Havaitsijan näkökulma vain muuttuu.

Minkowskin avaruudessa mänty ei edelleenkään kutistu, vaan havaitsijan näkökulma muuttuu. Aiheen ympärillä velloo ymmärtämisen haaste, koska Minkowskiavaruuden rakenne poikkeaa huomattavasti perinteisestä hitaan ihmisen euklidisesta avaruudesta.

Asiaa ei koskaan voi edes ymmärtää, ellei luovu euklidisen avaruuden mukavuudesta ja helppoudesta.

Minkowskin avaruus perustuu nimenomaan siihen että valon one way nopeus olisi vakio.

Ei perustu one-way nopeuteen, vaan siihen, että minkowskiavaruus on neliulotteinen minkowskin metriikalla varustettu sisätuloavaruus (joskin sisätulolla on euklidiseen sukulaiseensa verrattuna erikoisia ominaisuuksia). Valonnopeus on suurinta mahdollista nopeusevektorin suuruutta kuvaava luonnonvakio, joka liitetään tuohon metriikkaan mukaan. Se ei ole fysikaalisen valon nopeusvektori yhteen tai mihinkään suuntaan vaan erillinen luonnonvakio.

Sitten sillä pitäisi olla joku toinen nimi koska se ei kuvaa ainakaan todistetusti valon todellista nopeutta. Jotkut sekoittavat sen todelliseen valon nopeuteen ja hihkuvat "c:llä se kulkee".

QS kirjoitti:

Muista teorioista (arvaa mistä) voidaan johtaa fysikaalisen valon nopeusvektorin arvo, joka osoittautuu samaksi kuin aiemmin mainittu luonnonvakio.

Vaikea arvata kun aikadilaatio ja pituuskontraktio vaikuttavat aivan kaikkiin, myös sähköisiin komponentteihin ja niistä rakennettuihin systeemeihin..

QS kirjoitti:

Trash kirjoitti:
Sen ei tarvitse olla vakio.

Olet oikeassa. Fysikaalisen valon nopeuden ei tarvitse olla vakio kaikkiin suuntiin. Minkowskiavaruus säilyttää myös anisotrooppisessa avaruudessa rakenteensa, ja kappaleet eivät edelleenkään kutistu tai tee muitakaan temppuja. Tähän palaan joskus toiste, koska aihe mutkikkaampi.

Trash kirjoitti:
Aikadilaatio on johdettu valon vakio round trip nopeudesta. Siis havainnosta että valon edestakainen nopeus mitataan aina vakioksi. Aikadilaatiosta seuraa pituuskontraktio, ja lisäksi se, että one way nopeutta ei voi (aikadilaation ja pituuskontraktion lisäksi signaalien kulkuaikojen muutoksista johtuen) mitata.

Round-trip nopeus voidaan palauttaa lopulta suhteellisuusteorian aksioomaksi, joka voidaan jopa kokeellisesti vahvistaa. One-way nopeutta ei voida mitata, koska minkowskiavaruus on sen verran ovela avaruus, että se ei salli samanaikaisuuden viivan määrittelyä kokeellisesti. Mahdollisia samanaikaisuuden viivoja on ääretön määrä. Tai toisin ilmaistuna (kuten Einstein asian ilmaisi) samanaikaisuuden viiva voidaan määritellä millä tahansa one-way nopeudella kunhan round-trip nopeus on vakio c.

Ainoa selvä asia on että one-way nopeus on tuntematon. Ja koska sitä ei voi mitata, ja se ei vaikuta mihinkään, voidaan rakentaa matemaattinen minkowskiavaruus, eli asetella sen arvo mihin vain. Se kuitenkin on väärin jos totuutena väitetään sen kuvaavan todellista luontoa.

[ korjasin mainitsemasi typon lainaukseen ]

Jokin aika sitten totesin, että olisi tosiaan ollut parempi jos 1900-luvun alussa c olisi saanut nimen Lorenzin vakio lamda tai jotain vastaavaa, jotta se ei liimautuisi liian tiukasti fysikaalisen valon nopeusvektoriin. Tuo vakio on tosiaan skalaari, jolla ei ole suuntaominaisuutta. Pieni seikka, mutta pedantin aksiomaattisesti ajateltuna olennainen. Ja luonnollisissa yksiköissä teoria ei sisällä vakiota lainkaan, vaan vain luvun 1 erinäisissä paikoissa.

Kommentti "c:tä se painelee" on kuitenkin kaiken kosmologisen ja lokaalinkin järjellisen fysiikan periaatteiden pohjalta oikein. Ei ole perusteita sille, että universumi olisi jotain muuta kuin isotroppinen ja homogeeninen.

Tästä voisi jauhaa pitkään, mutta suhteellisuusteoriassa käsite "fysikaalisen valon one-way nopeus" on määrittelemätön. Sitä ei voida määritellä teoreettisesti eikä mitata kokeellisesti. Suhteellisuusteoriassa on vain tuo luonnonvakio c, jolla ei ole suuntaominaisuutta. Tosin se on maxwellin ja suhteellisuusteorian round-trip 'aksiooman' yhteistuloksena myös fysikaalisen valon round-trip nopeus.

Sanot tuossa: ...suhteellisuusteoriassa käsite "fysikaalisen valon one-way nopeus" on määrittelemätön. Sitä ei voida määritellä teoreettisesti...

Jos valolähteen nopeus summautuisi valon nopeuteen, saataisiin edestakainen kulkuaika

t1 = L/ (c - v) + L/(c + v) .

Tulokseksi saadaan kuitenkin aina t2 = 2L/c mittaussuunnasta riippumatta, eli  t1 ≠ t2 .

L/ (c - v) + L/(c + v) = 2cL/ (c^2 - v^2)  ≠  2L/c   ;  eli vain silloin kun v = 0 , yhtälöt ovat yhtäsuuret.

Valolähteen liike ei siis summaudu mittaustulokseen, ja saatu mittaustulos c on valon nopeus sekä edestakaiseen suuntaan, että yhteen suuntaan.

Miksi tämä ei kelpaa määrittelemään valon one-way nopeudeksi vakionopeus c . 

Niin. Jos pisteestä A lähetetään ajanhetkellä t1 valonsäde etäisyydellä L olevaan pisteeseen B, josta se saapuu ajanhetkellä t2 takaisin A:han, niin edestakainen kulkuaika pisteen A kellolla mitattuna t2  - t1  = ∆t = 2L/c.

Vaan jospa fysikaalinen valo kulkeekin A->B nopeudella 2c ja takaisin B->A nopeudella ⅔c, niin ∆t = L/(2c) + L/(⅔c) = 2L/c. Sama tulos. Ollaan selvitetty round-trip nopeus c, mutta yksisuuntainen ei olekaan c.

Jotta round-trip nopeus pysyisi c:nä (suhteellisuusteorian postulaatti ja luonnonvakio), vastakkaisiin suuntiin etenevien valonsäteiden nopeuksien oltava c1 = c/(1+k) ja toiseen suuntaan c2 = c/(1-k), missä vakion k arvo voi olla mikä tahansa arvo väliltä [0,1]. Tämä voidaan yleistää valonsäteen mielivaltaiselle round-trip reitille, ei vain yksinkertaiselle suoralle edestakaiselle reitille.

Round-trip nopeus voidaan mitata, mutta tuo vakio k jää pimentoon.

On helppo rakentaa koejärjestely, jossa on kaksi kelloa: Toinen A:ssa ja toinen B:ssä. Sitten synkronoidaan kellot yksisuuntaisella valonsäteellä. Nyt ongelma on se, että  synkronoitiinko säteellä, jonka nopeus on c (Einsteinin synkronointi, homogeeninen & isotrooppinen avaruus) vai oliko se yksisuuntainen nopeus sittenkin c/(1 - k) tai c/(1+k).

Aikadilataatiosta.

Vaunun, jonka lattiassa valonlähde ja katossa  on peili, liikkuu nopeudella v.

Lattiasta lähtevä valonsäde osuu peiliin ja heijastuu takaisin.

meno ylös  t1=L/c/(1+k) paluu t2=L/c/(1-k)—>t1+t2=2L/c

Radan varressa oleva havaitsija näkee valon liikkeen sik-sak-liikkenä.

Miten tai millaiseen aikadilataatioon päädytään, jos havaitsijan mielestä valon edestakaisen liikkeen nopeus on c?

Okei. Vaunu liikkuu nopeudella v. Vaunun sisällä valonsäteen edestakaiseen matkaan kuluva aika tuo kirjoittamasi ∆t = 2L/c.

Radan varren havaitsijalle ylös päin liikkuvan valonsäteen reitti viistosti oikealle, ja pituus d = sqrt ( L² + (v∆t/2)² ). Alaspäin kulkeva säde tuon saman matkan d (nämä pythagoraan lauseella melko helposti).

Tälle havaitsijalle edestakaiseen matkaan kuluu aikaa ∆t' = ( d / (c/(1+k)) ) + ( d / (c/(1-k)) ) = 2d/c. Vakio k sieveni pois.

Tästä eteenpäin aikadilataation johtaminen etenee kuin ennenkin. Mukana kulkee vain tuo c ja muutaman välivaiheen jälkeen tulos ∆t' =  ∆t / sqrt( 1 - v²/c²)

Vai?

meno ylös  t1=L/c/(1+k) paluu t2=L/c/(1-k)—>t1+t2=2L/c

t1≠t2 joten t1≠∆t/2, jota käytit.

Matka ylös d1≠d2, joka on matka alas.

Sinulla sen sijaan d1=d2=d


Sama matka ylös kuin alas. Vai epäiletkö että jos k>0, niin siksak ei muodosta tasakylkistä kolmiota?
Tiedän, että sik-sak ei muodosta tasakylkistä kolmiota.

Suora seuraus siitä, että valon nopeus on eri ylös mennessä  kuin alas tullessa.

PPo
Seuraa 
Viestejä14287

PPo kirjoitti:
Aikadilataatiosta.

Vaunun, jonka lattiassa valonlähde ja katossa  on peili, liikkuu nopeudella v.

Lattiasta lähtevä valonsäde osuu peiliin ja heijastuu takaisin.

meno ylös  t1=L/c/(1+k) paluu t2=L/c/(1-k)—>t=t1+t2=2L/c

Radan varressa oleva havaitsija näkee valon liikkeen sik-sak-liikkenä.

Miten tai millaiseen aikadilataatioon päädytään, jos havaitsijan mielestä valon edestakaisen liikkeen nopeus on c?

Minun ratkaisuni.

Radan varressa olevan havaitsijan mielestä

Meno vinosti ylös:T1=√(L^2+(vT1)^2)/c/(1+k)

Paluu vinosti alas:T2=√(L^2+(vT2)^2)/c/(1-k)

T=T1+T2=(√(L^2+(vT1)^2)+√(L^2+(vT2)^2)/c=......=

1/2*(1/√(1-((1-k)v/c)^2)+1/√(1-((1+k)v/c)^2)*t

Kun k=0, saadaan EST:n aikadilataatio T=1/√(1-v^2/c^2)*t

Nature
Seuraa 
Viestejä9287

PPo kirjoitti:
PPo kirjoitti:
Aikadilataatiosta.

Vaunun, jonka lattiassa valonlähde ja katossa  on peili, liikkuu nopeudella v.

Lattiasta lähtevä valonsäde osuu peiliin ja heijastuu takaisin.

meno ylös  t1=L/c/(1+k) paluu t2=L/c/(1-k)—>t=t1+t2=2L/c

Radan varressa oleva havaitsija näkee valon liikkeen sik-sak-liikkenä.

Miten tai millaiseen aikadilataatioon päädytään, jos havaitsijan mielestä valon edestakaisen liikkeen nopeus on c?

Minun ratkaisuni.

Radan varressa olevan havaitsijan mielestä

Meno vinosti ylös:T1=√(L^2+(vT1)^2)/c/(1+k)

Paluu vinosti alas:T2=√(L^2+(vT2)^2)/c/(1-k)

T=T1+T2=(√(L^2+(vT1)^2)+√(L^2+(vT2)^2)/c=......=

1/2*(1/√(1-((1-k)v/c)^2)+1/√(1-((1+k)v/c)^2)*t

Kun k=0, saadaan EST:n aikadilataatio T=1/√(1-v^2/c^2)*t

Kun valokellon liike pysähtyy matkan X etäisyydelle radan varressa olevasta havaitsijasta niin kuinka monta six-sax liikettä valo on tehnyt ja miten monta edestakaista toinen vastaava valokello  radan varressa samassa pisteessä X levossa ollut valokello on tehnyt?

Trash
Seuraa 
Viestejä2063

PPo kirjoitti:
Trash kirjoitti:
PPo kirjoitti:
QS kirjoitti:
PPo kirjoitti:
QS kirjoitti:
Kontra1 kirjoitti:
QS kirjoitti:
Trash kirjoitti:
QS kirjoitti:
Trash kirjoitti:
QS kirjoitti:
Trash kirjoitti:
PPo kirjoitti:
Nature kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Nature kirjoitti:
Suhtis toimii muuten hyvin, mutta siinä kohden kun pitäisi suhteuttaa nopeudet siinä suhteutetaan matkat. Lopputulos on käytännöllisesti katsoen sama. Aikadilataatio on todellinen ilmiö, jonka seurauksena joko nopeutta tai matkaa joudutaan suhteuttamaan. Nopeuden suhteuttaminen ei edellytä 4-ulotteisuutta, etäisyyden suhteuttaminen kyllä.

Nopeuden suhteuttaminen (aikadilataatio huomioiden) johtaa nopeusarvoihin, jotka näennäisesti ylittävät valon nopeuden esim. c' > c.

Kyseessä on vastaava tilanne kuin tarkasteltaessa levossa pysyvän kappaleen näennäistä kiihtymistä suhteessa kiihtyvään kappaleeseen a = 0, mutta a' <> 0.

Kyseessä ei siis ole suhteellisuusteorian osalta varsinainen virhe. Valittu suhteutusperuste vain aiheuttaa hankalasti ymmärrettäviä seurauksia.

Meinastko siis, että suhteellisuusteoriassa ei ole virhettä, mutta tavallaan kuitenkin silleen on koska vuosia jatkunut inttäminen?
😂

Lähinnä kyse on mieli- ja kielikuvista. Nopeuksien suhteuttamisella kun ei ole ihan niin mielikuvituksellisia seurauksia kuin on etäisyyksien suhteuttamisella. Nopeus on matkan ja mitatun ajan suhde, ja siitä muutoksesta selvitään pelkällä perusmatematiikalla.

Etäisyyssuhteiden muuttumiseen sisältyy joutavia milekuvia kappaleiden ja avaruuden kutistumisesta / venymisestä, eli avaruuden ja kappaleiden geometrisia muutoksia. Kappaleiden  muoto määräytyy sisäisten voimien vaikutuksesta, joten ulkoinen tasainen liike ei niihin (tod.näk)  vaikuta.

Pituuskontraktio on seuraus siitä, että liikkuvan kappaleen kahden pisteen paikka pitää määrittää samanaikaisesti.

Kyseessä on siten mittaukseen liittyvä ongelma.

Ei se liikkuva kappale kutistu.

Jahas ja taas uskonnolista soopaa. Väite ettei kutistu perustuu siihen että valon one way speed olisi aina vakio, vaikkei sitä oikeasti voi lainkaan mitata, eikä sille ole edes mitään perusteluja.

Ei perustu one-way speediin.

Se, ettei kutistu, perustuu pohjimmiltaan samaan kuin se, että kameran vinoon kääntäminen ei kutista pihalla olevaa männynkäppänää. Havaitsijan näkökulma vain muuttuu.

Minkowskin avaruudessa mänty ei edelleenkään kutistu, vaan havaitsijan näkökulma muuttuu. Aiheen ympärillä velloo ymmärtämisen haaste, koska Minkowskiavaruuden rakenne poikkeaa huomattavasti perinteisestä hitaan ihmisen euklidisesta avaruudesta.

Asiaa ei koskaan voi edes ymmärtää, ellei luovu euklidisen avaruuden mukavuudesta ja helppoudesta.

Minkowskin avaruus perustuu nimenomaan siihen että valon one way nopeus olisi vakio.

Ei perustu one-way nopeuteen, vaan siihen, että minkowskiavaruus on neliulotteinen minkowskin metriikalla varustettu sisätuloavaruus (joskin sisätulolla on euklidiseen sukulaiseensa verrattuna erikoisia ominaisuuksia). Valonnopeus on suurinta mahdollista nopeusevektorin suuruutta kuvaava luonnonvakio, joka liitetään tuohon metriikkaan mukaan. Se ei ole fysikaalisen valon nopeusvektori yhteen tai mihinkään suuntaan vaan erillinen luonnonvakio.

Sitten sillä pitäisi olla joku toinen nimi koska se ei kuvaa ainakaan todistetusti valon todellista nopeutta. Jotkut sekoittavat sen todelliseen valon nopeuteen ja hihkuvat "c:llä se kulkee".

QS kirjoitti:

Muista teorioista (arvaa mistä) voidaan johtaa fysikaalisen valon nopeusvektorin arvo, joka osoittautuu samaksi kuin aiemmin mainittu luonnonvakio.

Vaikea arvata kun aikadilaatio ja pituuskontraktio vaikuttavat aivan kaikkiin, myös sähköisiin komponentteihin ja niistä rakennettuihin systeemeihin..

QS kirjoitti:

Trash kirjoitti:
Sen ei tarvitse olla vakio.

Olet oikeassa. Fysikaalisen valon nopeuden ei tarvitse olla vakio kaikkiin suuntiin. Minkowskiavaruus säilyttää myös anisotrooppisessa avaruudessa rakenteensa, ja kappaleet eivät edelleenkään kutistu tai tee muitakaan temppuja. Tähän palaan joskus toiste, koska aihe mutkikkaampi.

Trash kirjoitti:
Aikadilaatio on johdettu valon vakio round trip nopeudesta. Siis havainnosta että valon edestakainen nopeus mitataan aina vakioksi. Aikadilaatiosta seuraa pituuskontraktio, ja lisäksi se, että one way nopeutta ei voi (aikadilaation ja pituuskontraktion lisäksi signaalien kulkuaikojen muutoksista johtuen) mitata.

Round-trip nopeus voidaan palauttaa lopulta suhteellisuusteorian aksioomaksi, joka voidaan jopa kokeellisesti vahvistaa. One-way nopeutta ei voida mitata, koska minkowskiavaruus on sen verran ovela avaruus, että se ei salli samanaikaisuuden viivan määrittelyä kokeellisesti. Mahdollisia samanaikaisuuden viivoja on ääretön määrä. Tai toisin ilmaistuna (kuten Einstein asian ilmaisi) samanaikaisuuden viiva voidaan määritellä millä tahansa one-way nopeudella kunhan round-trip nopeus on vakio c.

Ainoa selvä asia on että one-way nopeus on tuntematon. Ja koska sitä ei voi mitata, ja se ei vaikuta mihinkään, voidaan rakentaa matemaattinen minkowskiavaruus, eli asetella sen arvo mihin vain. Se kuitenkin on väärin jos totuutena väitetään sen kuvaavan todellista luontoa.

[ korjasin mainitsemasi typon lainaukseen ]

Jokin aika sitten totesin, että olisi tosiaan ollut parempi jos 1900-luvun alussa c olisi saanut nimen Lorenzin vakio lamda tai jotain vastaavaa, jotta se ei liimautuisi liian tiukasti fysikaalisen valon nopeusvektoriin. Tuo vakio on tosiaan skalaari, jolla ei ole suuntaominaisuutta. Pieni seikka, mutta pedantin aksiomaattisesti ajateltuna olennainen. Ja luonnollisissa yksiköissä teoria ei sisällä vakiota lainkaan, vaan vain luvun 1 erinäisissä paikoissa.

Kommentti "c:tä se painelee" on kuitenkin kaiken kosmologisen ja lokaalinkin järjellisen fysiikan periaatteiden pohjalta oikein. Ei ole perusteita sille, että universumi olisi jotain muuta kuin isotroppinen ja homogeeninen.

Tästä voisi jauhaa pitkään, mutta suhteellisuusteoriassa käsite "fysikaalisen valon one-way nopeus" on määrittelemätön. Sitä ei voida määritellä teoreettisesti eikä mitata kokeellisesti. Suhteellisuusteoriassa on vain tuo luonnonvakio c, jolla ei ole suuntaominaisuutta. Tosin se on maxwellin ja suhteellisuusteorian round-trip 'aksiooman' yhteistuloksena myös fysikaalisen valon round-trip nopeus.

Sanot tuossa: ...suhteellisuusteoriassa käsite "fysikaalisen valon one-way nopeus" on määrittelemätön. Sitä ei voida määritellä teoreettisesti...

Jos valolähteen nopeus summautuisi valon nopeuteen, saataisiin edestakainen kulkuaika

t1 = L/ (c - v) + L/(c + v) .

Tulokseksi saadaan kuitenkin aina t2 = 2L/c mittaussuunnasta riippumatta, eli  t1 ≠ t2 .

L/ (c - v) + L/(c + v) = 2cL/ (c^2 - v^2)  ≠  2L/c   ;  eli vain silloin kun v = 0 , yhtälöt ovat yhtäsuuret.

Valolähteen liike ei siis summaudu mittaustulokseen, ja saatu mittaustulos c on valon nopeus sekä edestakaiseen suuntaan, että yhteen suuntaan.

Miksi tämä ei kelpaa määrittelemään valon one-way nopeudeksi vakionopeus c . 

Niin. Jos pisteestä A lähetetään ajanhetkellä t1 valonsäde etäisyydellä L olevaan pisteeseen B, josta se saapuu ajanhetkellä t2 takaisin A:han, niin edestakainen kulkuaika pisteen A kellolla mitattuna t2  - t1  = ∆t = 2L/c.

Vaan jospa fysikaalinen valo kulkeekin A->B nopeudella 2c ja takaisin B->A nopeudella ⅔c, niin ∆t = L/(2c) + L/(⅔c) = 2L/c. Sama tulos. Ollaan selvitetty round-trip nopeus c, mutta yksisuuntainen ei olekaan c.

Jotta round-trip nopeus pysyisi c:nä (suhteellisuusteorian postulaatti ja luonnonvakio), vastakkaisiin suuntiin etenevien valonsäteiden nopeuksien oltava c1 = c/(1+k) ja toiseen suuntaan c2 = c/(1-k), missä vakion k arvo voi olla mikä tahansa arvo väliltä [0,1]. Tämä voidaan yleistää valonsäteen mielivaltaiselle round-trip reitille, ei vain yksinkertaiselle suoralle edestakaiselle reitille.

Round-trip nopeus voidaan mitata, mutta tuo vakio k jää pimentoon.

On helppo rakentaa koejärjestely, jossa on kaksi kelloa: Toinen A:ssa ja toinen B:ssä. Sitten synkronoidaan kellot yksisuuntaisella valonsäteellä. Nyt ongelma on se, että  synkronoitiinko säteellä, jonka nopeus on c (Einsteinin synkronointi, homogeeninen & isotrooppinen avaruus) vai oliko se yksisuuntainen nopeus sittenkin c/(1 - k) tai c/(1+k).

Aikadilataatiosta.

Vaunun, jonka lattiassa valonlähde ja katossa  on peili, liikkuu nopeudella v.

Lattiasta lähtevä valonsäde osuu peiliin ja heijastuu takaisin.

meno ylös  t1=L/c/(1+k) paluu t2=L/c/(1-k)—>t1+t2=2L/c

Radan varressa oleva havaitsija näkee valon liikkeen sik-sak-liikkenä.

Miten tai millaiseen aikadilataatioon päädytään, jos havaitsijan mielestä valon edestakaisen liikkeen nopeus on c?

Okei. Vaunu liikkuu nopeudella v. Vaunun sisällä valonsäteen edestakaiseen matkaan kuluva aika tuo kirjoittamasi ∆t = 2L/c.

Radan varren havaitsijalle ylös päin liikkuvan valonsäteen reitti viistosti oikealle, ja pituus d = sqrt ( L² + (v∆t/2)² ). Alaspäin kulkeva säde tuon saman matkan d (nämä pythagoraan lauseella melko helposti).

Tälle havaitsijalle edestakaiseen matkaan kuluu aikaa ∆t' = ( d / (c/(1+k)) ) + ( d / (c/(1-k)) ) = 2d/c. Vakio k sieveni pois.

Tästä eteenpäin aikadilataation johtaminen etenee kuin ennenkin. Mukana kulkee vain tuo c ja muutaman välivaiheen jälkeen tulos ∆t' =  ∆t / sqrt( 1 - v²/c²)

Vai?

meno ylös  t1=L/c/(1+k) paluu t2=L/c/(1-k)—>t1+t2=2L/c

t1≠t2 joten t1≠∆t/2, jota käytit.

Matka ylös d1≠d2, joka on matka alas.

Sinulla sen sijaan d1=d2=d


Sama matka ylös kuin alas. Vai epäiletkö että jos k>0, niin siksak ei muodosta tasakylkistä kolmiota?
Tiedän, että sik-sak ei muodosta tasakylkistä kolmiota.

Suora seuraus siitä, että valon nopeus on eri ylös mennessä  kuin alas tullessa.

Muodostaa se tasakylkisen kolmion. Valo toki osuu kattopeiliin myöhemmin kuin jos k olisi 0.

Sekoitat varmaankin siihen että jos tilannetta seurataan paikasta jossa k=0, silloin vaunu, aitsi että se liikkuu x akselin suntaisesti, liikkuu se myös ylöspäin. Silloin valonsäde nousee jyrkässä kulmassa yläviistoon, ja kun se heijastuu kattopeilistä, jatkaa matkaa melkein vaakasuoraan alaviistoon. Kattopeilin kohtauspiste on puolessavälin matkaa, eli vaunusta tarkkailevan kannalta valonsäde on tehnyt tasakylkisen kolmion.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä45770

Onko hän haudassakin oikeammassa kun me kaikki muut?

"Bringing balance to the universe: New theory could explain missing 95 percent of the cosmos

......Albert Einstein provided the first hint of the dark universe exactly 100 years ago, when he discovered a parameter in his equations known as the 'cosmological constant," which we now know to be synonymous with dark energy. Einstein famously called the cosmological constant his 'biggest blunder," although modern astrophysical observations prove that it is a real phenomenon. In notes dating back to 1918, Einstein described his cosmological constant, writing that 'a modification of the theory is required such that "empty space" takes the role of gravitating negative masses which are distributed all over the interstellar space." It is therefore possible that Einstein himself predicted a negative-mass-filled universe.

Dr. Farnes says: "Previous approaches to combining dark energy and dark matter have attempted to modify Einstein's theory of general relativity, which has turned out to be incredibly challenging.

This new approach takes two old ideas that are known to be compatible with Einstein's theory—negative masses and matter creation—and combines them together.

"The outcome seems rather beautiful: dark energy and dark matter can be unified into a single substance, with both effects being simply explainable as positive mass matter surfing on a sea of negative masses."

Proof of Dr. Farnes's theory will come from tests performed with a cutting-edge radio telescope known as the Square Kilometre Array (SKA), an international endeavour to build the world's largest telescope in which the University of Oxford is collaborating.

Dr. Farnes adds: "There are still many theoretical issues and computational simulations to work through, and LambdaCDM has a nearly 30 year head start, but I'm looking forward to seeing whether this new extended version of LambdaCDM can accurately match other observational evidence of our cosmology.

If real, it would suggest that the missing 95% of the cosmos had an aesthetic solution: we had forgotten to include a simple minus sign."

Read more at: https://phys.org/news/2018-12-universe-theory-percent-cosmos.html#jCp .

Trash
Seuraa 
Viestejä2063

PPo kirjoitti:
PPo kirjoitti:
Aikadilataatiosta.

Vaunun, jonka lattiassa valonlähde ja katossa  on peili, liikkuu nopeudella v.

Lattiasta lähtevä valonsäde osuu peiliin ja heijastuu takaisin.

meno ylös  t1=L/c/(1+k) paluu t2=L/c/(1-k)—>t=t1+t2=2L/c

Radan varressa oleva havaitsija näkee valon liikkeen sik-sak-liikkenä.

Miten tai millaiseen aikadilataatioon päädytään, jos havaitsijan mielestä valon edestakaisen liikkeen nopeus on c?

Minun ratkaisuni.

Radan varressa olevan havaitsijan mielestä

Meno vinosti ylös:T1=√(L^2+(vT1)^2)/c/(1+k)

Paluu vinosti alas:T2=√(L^2+(vT2)^2)/c/(1-k)

T=T1+T2=(√(L^2+(vT1)^2)+√(L^2+(vT2)^2)/c=......=

1/2*(1/√(1-((1-k)v/c)^2)+1/√(1-((1+k)v/c)^2)*t

Kun k=0, saadaan EST:n aikadilataatio T=1/√(1-v^2/c^2)*t

Kuten sanottu, valonsäde kyllä muodostaa tasakylkisen kolmion, mutta kylkien nopeudet ovat eri, jolloin tilannetta ei voi ihan noin kuvata kahdella seläkkäin olevalla suorakulmaisella kolmiolla.

Trash
Seuraa 
Viestejä2063

Trash kirjoitti:
PPo kirjoitti:
Trash kirjoitti:
PPo kirjoitti:
QS kirjoitti:
PPo kirjoitti:
QS kirjoitti:
Kontra1 kirjoitti:
QS kirjoitti:
Trash kirjoitti:
QS kirjoitti:
Trash kirjoitti:
QS kirjoitti:
Trash kirjoitti:
PPo kirjoitti:
Nature kirjoitti:
JPI kirjoitti:
Nature kirjoitti:
Suhtis toimii muuten hyvin, mutta siinä kohden kun pitäisi suhteuttaa nopeudet siinä suhteutetaan matkat. Lopputulos on käytännöllisesti katsoen sama. Aikadilataatio on todellinen ilmiö, jonka seurauksena joko nopeutta tai matkaa joudutaan suhteuttamaan. Nopeuden suhteuttaminen ei edellytä 4-ulotteisuutta, etäisyyden suhteuttaminen kyllä.

Nopeuden suhteuttaminen (aikadilataatio huomioiden) johtaa nopeusarvoihin, jotka näennäisesti ylittävät valon nopeuden esim. c' > c.

Kyseessä on vastaava tilanne kuin tarkasteltaessa levossa pysyvän kappaleen näennäistä kiihtymistä suhteessa kiihtyvään kappaleeseen a = 0, mutta a' <> 0.

Kyseessä ei siis ole suhteellisuusteorian osalta varsinainen virhe. Valittu suhteutusperuste vain aiheuttaa hankalasti ymmärrettäviä seurauksia.

Meinastko siis, että suhteellisuusteoriassa ei ole virhettä, mutta tavallaan kuitenkin silleen on koska vuosia jatkunut inttäminen?
😂

Lähinnä kyse on mieli- ja kielikuvista. Nopeuksien suhteuttamisella kun ei ole ihan niin mielikuvituksellisia seurauksia kuin on etäisyyksien suhteuttamisella. Nopeus on matkan ja mitatun ajan suhde, ja siitä muutoksesta selvitään pelkällä perusmatematiikalla.

Etäisyyssuhteiden muuttumiseen sisältyy joutavia milekuvia kappaleiden ja avaruuden kutistumisesta / venymisestä, eli avaruuden ja kappaleiden geometrisia muutoksia. Kappaleiden  muoto määräytyy sisäisten voimien vaikutuksesta, joten ulkoinen tasainen liike ei niihin (tod.näk)  vaikuta.

Pituuskontraktio on seuraus siitä, että liikkuvan kappaleen kahden pisteen paikka pitää määrittää samanaikaisesti.

Kyseessä on siten mittaukseen liittyvä ongelma.

Ei se liikkuva kappale kutistu.

Jahas ja taas uskonnolista soopaa. Väite ettei kutistu perustuu siihen että valon one way speed olisi aina vakio, vaikkei sitä oikeasti voi lainkaan mitata, eikä sille ole edes mitään perusteluja.

Ei perustu one-way speediin.

Se, ettei kutistu, perustuu pohjimmiltaan samaan kuin se, että kameran vinoon kääntäminen ei kutista pihalla olevaa männynkäppänää. Havaitsijan näkökulma vain muuttuu.

Minkowskin avaruudessa mänty ei edelleenkään kutistu, vaan havaitsijan näkökulma muuttuu. Aiheen ympärillä velloo ymmärtämisen haaste, koska Minkowskiavaruuden rakenne poikkeaa huomattavasti perinteisestä hitaan ihmisen euklidisesta avaruudesta.

Asiaa ei koskaan voi edes ymmärtää, ellei luovu euklidisen avaruuden mukavuudesta ja helppoudesta.

Minkowskin avaruus perustuu nimenomaan siihen että valon one way nopeus olisi vakio.

Ei perustu one-way nopeuteen, vaan siihen, että minkowskiavaruus on neliulotteinen minkowskin metriikalla varustettu sisätuloavaruus (joskin sisätulolla on euklidiseen sukulaiseensa verrattuna erikoisia ominaisuuksia). Valonnopeus on suurinta mahdollista nopeusevektorin suuruutta kuvaava luonnonvakio, joka liitetään tuohon metriikkaan mukaan. Se ei ole fysikaalisen valon nopeusvektori yhteen tai mihinkään suuntaan vaan erillinen luonnonvakio.

Sitten sillä pitäisi olla joku toinen nimi koska se ei kuvaa ainakaan todistetusti valon todellista nopeutta. Jotkut sekoittavat sen todelliseen valon nopeuteen ja hihkuvat "c:llä se kulkee".

QS kirjoitti:

Muista teorioista (arvaa mistä) voidaan johtaa fysikaalisen valon nopeusvektorin arvo, joka osoittautuu samaksi kuin aiemmin mainittu luonnonvakio.

Vaikea arvata kun aikadilaatio ja pituuskontraktio vaikuttavat aivan kaikkiin, myös sähköisiin komponentteihin ja niistä rakennettuihin systeemeihin..

QS kirjoitti:

Trash kirjoitti:
Sen ei tarvitse olla vakio.

Olet oikeassa. Fysikaalisen valon nopeuden ei tarvitse olla vakio kaikkiin suuntiin. Minkowskiavaruus säilyttää myös anisotrooppisessa avaruudessa rakenteensa, ja kappaleet eivät edelleenkään kutistu tai tee muitakaan temppuja. Tähän palaan joskus toiste, koska aihe mutkikkaampi.

Trash kirjoitti:
Aikadilaatio on johdettu valon vakio round trip nopeudesta. Siis havainnosta että valon edestakainen nopeus mitataan aina vakioksi. Aikadilaatiosta seuraa pituuskontraktio, ja lisäksi se, että one way nopeutta ei voi (aikadilaation ja pituuskontraktion lisäksi signaalien kulkuaikojen muutoksista johtuen) mitata.

Round-trip nopeus voidaan palauttaa lopulta suhteellisuusteorian aksioomaksi, joka voidaan jopa kokeellisesti vahvistaa. One-way nopeutta ei voida mitata, koska minkowskiavaruus on sen verran ovela avaruus, että se ei salli samanaikaisuuden viivan määrittelyä kokeellisesti. Mahdollisia samanaikaisuuden viivoja on ääretön määrä. Tai toisin ilmaistuna (kuten Einstein asian ilmaisi) samanaikaisuuden viiva voidaan määritellä millä tahansa one-way nopeudella kunhan round-trip nopeus on vakio c.

Ainoa selvä asia on että one-way nopeus on tuntematon. Ja koska sitä ei voi mitata, ja se ei vaikuta mihinkään, voidaan rakentaa matemaattinen minkowskiavaruus, eli asetella sen arvo mihin vain. Se kuitenkin on väärin jos totuutena väitetään sen kuvaavan todellista luontoa.

[ korjasin mainitsemasi typon lainaukseen ]

Jokin aika sitten totesin, että olisi tosiaan ollut parempi jos 1900-luvun alussa c olisi saanut nimen Lorenzin vakio lamda tai jotain vastaavaa, jotta se ei liimautuisi liian tiukasti fysikaalisen valon nopeusvektoriin. Tuo vakio on tosiaan skalaari, jolla ei ole suuntaominaisuutta. Pieni seikka, mutta pedantin aksiomaattisesti ajateltuna olennainen. Ja luonnollisissa yksiköissä teoria ei sisällä vakiota lainkaan, vaan vain luvun 1 erinäisissä paikoissa.

Kommentti "c:tä se painelee" on kuitenkin kaiken kosmologisen ja lokaalinkin järjellisen fysiikan periaatteiden pohjalta oikein. Ei ole perusteita sille, että universumi olisi jotain muuta kuin isotroppinen ja homogeeninen.

Tästä voisi jauhaa pitkään, mutta suhteellisuusteoriassa käsite "fysikaalisen valon one-way nopeus" on määrittelemätön. Sitä ei voida määritellä teoreettisesti eikä mitata kokeellisesti. Suhteellisuusteoriassa on vain tuo luonnonvakio c, jolla ei ole suuntaominaisuutta. Tosin se on maxwellin ja suhteellisuusteorian round-trip 'aksiooman' yhteistuloksena myös fysikaalisen valon round-trip nopeus.

Sanot tuossa: ...suhteellisuusteoriassa käsite "fysikaalisen valon one-way nopeus" on määrittelemätön. Sitä ei voida määritellä teoreettisesti...

Jos valolähteen nopeus summautuisi valon nopeuteen, saataisiin edestakainen kulkuaika

t1 = L/ (c - v) + L/(c + v) .

Tulokseksi saadaan kuitenkin aina t2 = 2L/c mittaussuunnasta riippumatta, eli  t1 ≠ t2 .

L/ (c - v) + L/(c + v) = 2cL/ (c^2 - v^2)  ≠  2L/c   ;  eli vain silloin kun v = 0 , yhtälöt ovat yhtäsuuret.

Valolähteen liike ei siis summaudu mittaustulokseen, ja saatu mittaustulos c on valon nopeus sekä edestakaiseen suuntaan, että yhteen suuntaan.

Miksi tämä ei kelpaa määrittelemään valon one-way nopeudeksi vakionopeus c . 

Niin. Jos pisteestä A lähetetään ajanhetkellä t1 valonsäde etäisyydellä L olevaan pisteeseen B, josta se saapuu ajanhetkellä t2 takaisin A:han, niin edestakainen kulkuaika pisteen A kellolla mitattuna t2  - t1  = ∆t = 2L/c.

Vaan jospa fysikaalinen valo kulkeekin A->B nopeudella 2c ja takaisin B->A nopeudella ⅔c, niin ∆t = L/(2c) + L/(⅔c) = 2L/c. Sama tulos. Ollaan selvitetty round-trip nopeus c, mutta yksisuuntainen ei olekaan c.

Jotta round-trip nopeus pysyisi c:nä (suhteellisuusteorian postulaatti ja luonnonvakio), vastakkaisiin suuntiin etenevien valonsäteiden nopeuksien oltava c1 = c/(1+k) ja toiseen suuntaan c2 = c/(1-k), missä vakion k arvo voi olla mikä tahansa arvo väliltä [0,1]. Tämä voidaan yleistää valonsäteen mielivaltaiselle round-trip reitille, ei vain yksinkertaiselle suoralle edestakaiselle reitille.

Round-trip nopeus voidaan mitata, mutta tuo vakio k jää pimentoon.

On helppo rakentaa koejärjestely, jossa on kaksi kelloa: Toinen A:ssa ja toinen B:ssä. Sitten synkronoidaan kellot yksisuuntaisella valonsäteellä. Nyt ongelma on se, että  synkronoitiinko säteellä, jonka nopeus on c (Einsteinin synkronointi, homogeeninen & isotrooppinen avaruus) vai oliko se yksisuuntainen nopeus sittenkin c/(1 - k) tai c/(1+k).

Aikadilataatiosta.

Vaunun, jonka lattiassa valonlähde ja katossa  on peili, liikkuu nopeudella v.

Lattiasta lähtevä valonsäde osuu peiliin ja heijastuu takaisin.

meno ylös  t1=L/c/(1+k) paluu t2=L/c/(1-k)—>t1+t2=2L/c

Radan varressa oleva havaitsija näkee valon liikkeen sik-sak-liikkenä.

Miten tai millaiseen aikadilataatioon päädytään, jos havaitsijan mielestä valon edestakaisen liikkeen nopeus on c?

Okei. Vaunu liikkuu nopeudella v. Vaunun sisällä valonsäteen edestakaiseen matkaan kuluva aika tuo kirjoittamasi ∆t = 2L/c.

Radan varren havaitsijalle ylös päin liikkuvan valonsäteen reitti viistosti oikealle, ja pituus d = sqrt ( L² + (v∆t/2)² ). Alaspäin kulkeva säde tuon saman matkan d (nämä pythagoraan lauseella melko helposti).

Tälle havaitsijalle edestakaiseen matkaan kuluu aikaa ∆t' = ( d / (c/(1+k)) ) + ( d / (c/(1-k)) ) = 2d/c. Vakio k sieveni pois.

Tästä eteenpäin aikadilataation johtaminen etenee kuin ennenkin. Mukana kulkee vain tuo c ja muutaman välivaiheen jälkeen tulos ∆t' =  ∆t / sqrt( 1 - v²/c²)

Vai?

meno ylös  t1=L/c/(1+k) paluu t2=L/c/(1-k)—>t1+t2=2L/c

t1≠t2 joten t1≠∆t/2, jota käytit.

Matka ylös d1≠d2, joka on matka alas.

Sinulla sen sijaan d1=d2=d


Sama matka ylös kuin alas. Vai epäiletkö että jos k>0, niin siksak ei muodosta tasakylkistä kolmiota?
Tiedän, että sik-sak ei muodosta tasakylkistä kolmiota.

Suora seuraus siitä, että valon nopeus on eri ylös mennessä  kuin alas tullessa.

Muodostaa se tasakylkisen kolmion. Valo toki osuu kattopeiliin myöhemmin kuin jos k olisi 0.

Sekoitat varmaankin siihen että jos tilannetta seurataan paikasta jossa k=0, silloin vaunu, aitsi että se liikkuu x akselin suntaisesti, liikkuu se myös ylöspäin. Silloin valonsäde nousee jyrkässä kulmassa yläviistoon, ja kun se heijastuu kattopeilistä, jatkaa matkaa melkein vaakasuoraan alaviistoon. Kattopeilin kohtauspiste on puolessavälin matkaa, eli vaunusta tarkkailevan kannalta valonsäde on tehnyt tasakylkisen kolmion.

Ei tietenkään vaunusta vaan radalta tarkkailevan kannalta..

PPo
Seuraa 
Viestejä14287

Trash kirjoitti:
PPo kirjoitti:
PPo kirjoitti:
Aikadilataatiosta.

Vaunun, jonka lattiassa valonlähde ja katossa  on peili, liikkuu nopeudella v.

Lattiasta lähtevä valonsäde osuu peiliin ja heijastuu takaisin.

meno ylös  t1=L/c/(1+k) paluu t2=L/c/(1-k)—>t=t1+t2=2L/c

Radan varressa oleva havaitsija näkee valon liikkeen sik-sak-liikkenä.

Miten tai millaiseen aikadilataatioon päädytään, jos havaitsijan mielestä valon edestakaisen liikkeen nopeus on c?

Minun ratkaisuni.

Radan varressa olevan havaitsijan mielestä

Meno vinosti ylös:T1=√(L^2+(vT1)^2)/c/(1+k)

Paluu vinosti alas:T2=√(L^2+(vT2)^2)/c/(1-k)

T=T1+T2=(√(L^2+(vT1)^2)+√(L^2+(vT2)^2)/c=......=

1/2*(1/√(1-((1-k)v/c)^2)+1/√(1-((1+k)v/c)^2)*t

Kun k=0, saadaan EST:n aikadilataatio T=1/√(1-v^2/c^2)*t

Kuten sanottu, valonsäde kyllä muodostaa tasakylkisen kolmion, mutta kylkien nopeudet ovat eri, jolloin tilannetta ei voi ihan noin kuvata kahdella seläkkäin olevalla suorakulmaisella kolmiolla.

Geometrian alkeet.

Valosäteen  rata A=(0,0)—> B=(x,L)—>C=(X,0)

Kolmio tasakylkinen—>AB=BC

Merkitään D=(x,0)

Kolmiot ABD ja BCD ovat yhtenevät—>AD=DC eli

x=vT1=X-x=vT2—>T1=T2—>

AB/T1=BC/T2 eli valon nopeus  on sama ylös mennessä ja alas tullessa.

Tämä on vastoin oletusta joten boldattu on edelleen väärin.

Eusa
Seuraa 
Viestejä16651

No, jos useampi eri liiketiloissa oleva havaitsija mittaa samalle peileissä heijastuvalle valonsäteelle tasakylkisten kolmioiden muodostaman kuvion, voimmeko mitenkään päätellä, ettei valon nopeus yhteen suuntaansa ole sama kuin toiseen suuntaankin? Eri mittaajillehan zik-zak:kin kulkee vastakkaisiin suuntiin.

Trash? Mistä juontuu typerä uskomus, ettei valon yksisuuntaisnopeutta voisi muka mitata? Se on sikälikin hullua, että etäisyysmitathan perustuvat valonnopeuteen. :DD Kun mittanauhalla mitataan mittanauhaa, niin kyllä tulos on aina vakaa vakio. Et saanut myöskään Trash vastattua kuinka ne etäisyydet saadaan mitattua Doppler-ilmiöllä pelkästään, hih.

Gossu meni aivan hiljaiseksi, kun esitin maalaisjärkeilyynkin uppoavan kuvauksen lähteensuhteisuuden mielettömyydestä. Hohhilta on hohtimet tainneet tipahtaa kaivoon lopullisesti, onneksi löytyi jojo...

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

OJP.
Seuraa 
Viestejä773

-  Niin,  mielenkiintoine ja nykyfysiikan kvanti -  teorian kehittämisen keskeinen ...ongelma -alue ja tutkimuskohde  .

--Einsteinin  est/yst;n   s - m kenttien  (kvanttikenttäteoria) sekä  ns. pimeän energia - massa  .. perushiukkasten vuorovaikutusten yhteydet  - (laajat  heikot  kentät )..  näkyvän aineen   muodostuminen HBB:n seurauksena.

--Kommenttoin  Jussipussin linkkiä myöhemmin  yksityiskohtaisemmin.

Osmo, Otto, Juhani Päivinen

QS
Seuraa 
Viestejä5202

PPo kirjoitti:
PPo kirjoitti:
Aikadilataatiosta.

Vaunun, jonka lattiassa valonlähde ja katossa  on peili, liikkuu nopeudella v.

Lattiasta lähtevä valonsäde osuu peiliin ja heijastuu takaisin.

meno ylös  t1=L/c/(1+k) paluu t2=L/c/(1-k)—>t=t1+t2=2L/c

Radan varressa oleva havaitsija näkee valon liikkeen sik-sak-liikkenä.

Miten tai millaiseen aikadilataatioon päädytään, jos havaitsijan mielestä valon edestakaisen liikkeen nopeus on c?

Minun ratkaisuni.

Radan varressa olevan havaitsijan mielestä

Meno vinosti ylös:T1=√(L^2+(vT1)^2)/c/(1+k)

Paluu vinosti alas:T2=√(L^2+(vT2)^2)/c/(1-k)

T=T1+T2=(√(L^2+(vT1)^2)+√(L^2+(vT2)^2)/c=......=

1/2*(1/√(1-((1-k)v/c)^2)+1/√(1-((1+k)v/c)^2)*t

Kun k=0, saadaan EST:n aikadilataatio T=1/√(1-v^2/c^2)*t

Huomenna vasta aikaa paneutua tähän.

Pikaisesti häiritsee se, että EST aikadilataatioon päästään vain valitsemalla k=0. Lopputulos ei saisi riippua vakiosta k. Tämä (mahdollisesti, i dunno?) saavutetaan kun säilytetään valon round-trip nopeus c myös radan varressa. Eli säädetään one-way nopeus sellaiseksi, että mikäli valo palaisi alkuperäiseen pisteeseen (radan varrelta havaittuna), olisi sen koko reitin nopeus c.

Vaan en tiedä tältä istumalta. Pitää miettiä ajan kanssa.

Goswell
Seuraa 
Viestejä12746

Eusa kirjoitti:
No, jos useampi eri liiketiloissa oleva havaitsija mittaa samalle peileissä heijastuvalle valonsäteelle tasakylkisten kolmioiden muodostaman kuvion, voimmeko mitenkään päätellä, ettei valon nopeus yhteen suuntaansa ole sama kuin toiseen suuntaankin? Eri mittaajillehan zik-zak:kin kulkee vastakkaisiin suuntiin.

Trash? Mistä juontuu typerä uskomus, ettei valon yksisuuntaisnopeutta voisi muka mitata? Se on sikälikin hullua, että etäisyysmitathan perustuvat valonnopeuteen. :DD Kun mittanauhalla mitataan mittanauhaa, niin kyllä tulos on aina vakaa vakio. Et saanut myöskään Trash vastattua kuinka ne etäisyydet saadaan mitattua Doppler-ilmiöllä pelkästään, hih.

Gossu meni aivan hiljaiseksi, kun esitin maalaisjärkeilyynkin uppoavan kuvauksen lähteensuhteisuuden mielettömyydestä. Hohhilta on hohtimet tainneet tipahtaa kaivoon lopullisesti, onneksi löytyi jojo...

jaa no, suoraan sanoen en ymmärtänyt sitä kuvausta. Miten valaistaan valonsädettä.

Etäisyysmittaus lähteensuhteen c:llä toimii 100% oikein, miten se toimii ajatuksessa jossa lähteellä ei ole merkitystä valonnopeuteen.

Mitä tulee teidän kompurointiin liikkuvalla junanvaunulla, valokellolla  ja havaitsijalle muodostuvilla kolmioilla niin voi jeesuksen kristuksen perkele että on jätkät sekaisin. Minkä ihmeen takia te kuvittelette jotakin kolmiota paikkaan jossa sitä ei ole, valo liikkuu katosta ja lattiasta 100% suorassa kulmassa ylös ja alas, siitä muodostuu suora viiva, mistä lähtien suora viiva on ollut tasakylkinen kolmio.

Ja Eusa, kuka vaatii että etäisyysmittaus pitää olla mahdollista, staattisessa tilanteessa se toki on mahdollista, mutta teille ei ole selvää edes se mikä staattista. Staattista on se että kappeet ei kiihdy, eikä muuta sijaintiaan toistensa suhteen, ne voi kuitenkin liikkua samalla tasaisella nopeudella samaan suuntaan. Teillä mittaus kusee jo jos niillä kappaleilla on  nopeus, ikäväkseni olen huomannut  että sitäkään ette tajua mitä tarkoittaa nopeus. Teille nopeus on selvästikin absoluutti, vaikka se on vain suhteellista.Junanvaunu valokelloineen käy esimerkistä, syntyy tasakylkistä kolmiota kun vaunulla on tasainen nopeus havaitsijan suhteen, noin vaikka vaunu on staattinen tila, se on itsensä suhteen paikoillaan vaikka liikkuukin havaitsijoiden suhteen.

Koska vaunu on staattinen tila, kaikki vaunussa tapahtuu täysin samoin kuin jos se seisoisi asemalla, siispä viiva, ei kolmio, se mitä havaitsija tuosta ohi vipeltävästä vaunusta huomioi on merkityksetöntä, siksi viiva, eikä kolmio.

Eusa jo on ymmärtämisen portella sen suhteen että jos on ziljoona havaitsijaa niin miten ihmeessä voi,,,, mutta  varmaan saa itsensä vielä kammettua ymmärtämisen pimeälle puollelle jotekin vaikka oli jo ihan kalkkiviivoilla, jää oivaltamisen maalinauha taas katkaisematta ja jäljet johtaa suhteellisen pimeän teorian,  kalmalle haisevalle loputtomalle hetteikölle muitten sinne eksyneitten sielujen joukkoon.

Minun mielestä noin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat