Sivut

Kommentit (653)

Eusa
Seuraa 
Viestejä17287

https://arxiv.org/pdf/1905.08097.pdf

Vinkataanpa tämä mielenkiintoinen uusi selvitys Schwarzschildin tähden eli gravastarin ja klassisen mustan aukon eroista. Mahdollisesti gravitaatioaaltohavainnot sopivatkin paremmin tapahtumahorisontittomuuteen. Tämä on linjassa sen kanssa, että mustiksi aukoiksi luokitellut kohteet näyttävätkinolevan viime mittausten perusteella lähialueelleen huomattavasti vähämassaisempia kuin on arveltu.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

OJP.
Seuraa 
Viestejä901

- EU:salle mielenkiintoista uutta tutkittua tietoa, varsinkin em. ;Stabel Schwrzshild stars as black holes...jne...Täytty perehtyä linkkiin. Kiitos vaan.

Osmo, Otto, Juhani Päivinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eusa
Seuraa 
Viestejä17287

Assosioidaanpa hiukan metriikalla lähtökohtana yleisen suhteellisuuden hyperbelinen koordinaatisto.

D τ² = (R + l)² dω² - dl²

Rakenteettoman hiukkasen tilannetta gravitaatiokentässä voidaan tutkia tällä tavalla tasaisen kentän periaatteella. Miten hiukkasen itseismaailma kehittyy etäisyydellä l gravitoivan kappaleen pinnasta, kappaleen säde R.

= (R² + 2Rl + l²) dω² - dl²
= (1 + 2l/R + l²/R²) R² dω² - dl²

Differentiaalina - dl² liittyy rakenteellisuuteen ja voidaan pudottaa pois tarkastelusta.

| R² dω² = t², l = R -identiteetti, gravitaatiopot.=negat. käänt.pot. l/R = -GM/l -->
= (1 - 2GM/l + [-GM/l]²) t²

Schwarzschildin päättelyssä termi [-GM/l]² on jätetty pois, kun tarkastelu lähtee äärettömyydestä kohti keskiötä ja siinä lähtökohdassaan se on merkityksetön. Nyt tehdäänkin toisinpäin ja lähtöidentiteettinä on infinitesimaali, jossa R ja l molemmat eroavat hieman nollasta, dimensioanalyyttisesti voi ajatella, että yhtä paljon, eikä siitä aiheudu kehitykselle mitään erityistä.

Sijoitetaan potentiaalienergian paikalle kohti äärettömyyttä pienenevä gravitaatiopotentiaali. Tulos on mielenkiintoinen. Etäisyydellä l = GM (GM/cc) kehityksessä on pysähdyspiste, lauseke saa arvon nolla, mutta kehittyy siitä sekä ulospäin että sisäänpäin positiivisesti, reaalisesti.

Tulkinta on se, ettei muodostu tapahtumahorisonttia, hiukkanen saavuttaa jonkin raja-arvon, mutta voi ohittaa sen ajansuunnan kääntymättä.

Mikä tuo raja olisi? Tulee mieleen, että se voisi liittyä rakenteellisten hiukkasten kykyyn pitää rakennejärjestys, aine muuttuisi kondensaatiksi. Myös voi ajatella, että tuossa kohden efektiivinen halkaisijan ja kehän suhde (normaalisti pii n. 3,14) saavuttaisi arvon 1.

Mikromaailma-analogiassa tuolle voisi löytää vaikka vahvan vuorovaikutuksen potentiaalikuopan verrokiksi.

Nisäkäsaivomme ovat kasvaneet käsittämään gravitaation vetovoimaksi. Kuitenkin tarvitaan aine, joka gravitoi. Kun tarkastellaan aineen ehdoilla, se paisuu kohti tilaa. Kaikkeuden alussa on juurikin voinut olla kondensaattiaine, joka on määrittänyt ympärilleen putoavan tilan, jotta voi paisua. Sitten uloimmat osat ovat hidastuneet ja viilenneet voiden luoda rakenteita; supermassiiviset galaksiytimet voivat olla tuon epookin peruja. Vasta kun ainekaasut ovat pudonneet takaisin kohti massiiveja, on syntynyt tähtijärjestelmiä...

Jotta spekuloitavaahan kyllä riittää.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Eusa
Seuraa 
Viestejä17287

Eipä eksakti matematiikka jätä sijaa käsienheilutukselle. Voipa siitä virheitä etsiä.

(R=l) -identiteetillä tarkoitan sitä, että sekä kappaleen säde että tarkasteltava vaikutusetäisyys kappaleen pinnasta ovat gradienttisesti skaalainvariantteja, jolloin kehitys tapahtuu tämälleen geometrian määräämänä. Triviaalisti RR=ll=4 tarkoittaa peruserkaantumisen intervallia 2^2, mutta differentiaalitarkasteluna siirretään kiinnostus tietysti gravitaatiopotentiaaliin.

Tällöin huomataan, että vaikka [-GM/l]² -termi häviää pitkillä vaikutusetäisyyksillä, lyhyillä etäisyyksillä se ehkäisee tapahtumahorisontin muodostumisen.

Itse asiassa voidaan löytää sellaisia horisontteja, joista valonluonteinen ei voi paeta ilman äänenluonteista (ajanluonteista) heilahdusta ja silloin voidaan ajatella aineen viritystiloja ja alkeishiukkasia.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Goswell
Seuraa 
Viestejä13510

Mitähän Eusa ymmärtää tapahtumahorisontilla. Sehän on vain raja jonka jälkeen pako on mahdotonta edes valonnopeudella, mikään ei enään karkaa pl gravitoni mikä sen kentän luo, siinä ei ole mitään eroa tph:n ylä- tai alapuolella, vain gravitonisäteilyn tiheys muuttuu.

Kaikkeudella ei myöskään ole alkua.

Minun mielestä noin.

Eusa
Seuraa 
Viestejä17287

https://www.avaruus.fi/uutiset/tahdet-sumut-ja-galaksit/astronomit-mitta...

Jos nollakiertorata on etäältä katsoen GM eikä 2GM, tuo maksimikierto voisi olla sääntö, kun itseiskehän ja -lävistäjän suhde on 1:1. Sisempänä kiertoratojen ja miniatyyristymisen selvittämisessä riittää tutkittavaa. Voimakkaasti suurentuneen kohteen mittauksissa on todennäköisesti tapahtunut jokin virhe.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Eusa
Seuraa 
Viestejä17287

Tapahtumahorisonttia voi miettiä vaikka siitä ajatuskokeen lähtökohdasta, että "musta aukko" kiihdyttäisikin liikkeelle pakoon omaa tapahtumahorisontin gravitaatiokiihtyvyyttä paljon voimakkaammalla kiihtyvyydellä -  milläs aukkoon vapaasti putoavat pysyisivät perässä?

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Tyhmä kysymys, mutta jos ajatellaan, että mustalla aukolla on massa ja painovoima ja se imee itseensä kaiken  turhan likelle tulevan ja voidaan olettaa, että kaikki tiivistyy tässä mustassa aukossa niin tiiviiksi, että alkuperäinen muoto ja olemus tuhoutuu, niin mikäli musta aukko saisi ns. tarpeeksi (eli julmetun paljon) materiaa, voisiko tästä jonain päivänä miljardien vuosien kuluessa tulla uusi tähti?

Eli käytännössä musta aukko olisi vain valtavan tähden vaihe, jossa tämä kerää itseensä materiaa eli polttoainetta ennen kuin sykli alkaa alusta. 

Eusa
Seuraa 
Viestejä17287

https://arxiv.org/pdf/1907.10731

Uutinen: Linnunradan keskustaa lähellä kiertävä tähti noudattaa paremminkin yleistä suhteellisuusteoriaa kuin Newtonin mekaniikkaa.

No, todellisempi uutinen lienee se, että punasiirtymä oli Einsteinin yhtälöiden ennustamaa vähäisempää.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat