miten eläimet tuntee ihmisen valmistaman ruuan?

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Esimerkiksi miten eläimet tunee ruisleivä ja siinä olevan makkaran siivun syötäväksi.

Kuin luonnossa ei kuitenkaan ole ravintoa makkara muodossa ja ruisleivän muodossa?

Mua on tämä asia kuitenkin mietityttäny.

Monesti varikset ,harakat ja lokit ovat kovasti ihmisten aterioita syömään. mistä ne tietää että se on syötävää, miten ne tuntee makkaran syötäväksi. Eihän makkaroita luonnossa kasva.

Kommentit (14)

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Liittynyt16.3.2005

Kehittyneemmät aistit.

Kissakin jättää silakat syömättä kun ne ovat olleet jääkaapissa kaksi päivää. Sitä ennen kyllä maistuu. Kalakauppiasta välillä kiusaan ja sanon, että tuon kalan ja vaadin rahat takaisin, jos kissalle ei maistu.

Kyllä sitä ihminenkin osaa, jos hieman opettelee. Elintarvikkeiden laatu selviää aika pitkälle ihan aistinvaraisella tarkastelulla: Mille näyttää? Mille haisee? Mille maistuu?

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Mielenkiintoista on sekin, että kissa kyllä jättää ruokakupissa tarjotun hieman vanhentuneen silakan syömättä, mutta jos se löytää sen ulkoa tai saa ryöstettyä sen naapurin kissan ruokakupista, se syö sen vaikka se jo kävelisi itsestään...

Esim. meillä oli kissa, joka ei suostunut tarjottuja silakoita haistamaankaan. Mutta jos se onnistui jostain varastamaan niitä, niin johan maistui.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Volitans
Kehittyneemmät aistit.

Kissakin jättää silakat syömättä kun ne ovat olleet jääkaapissa kaksi päivää. Sitä ennen kyllä maistuu. Kalakauppiasta välillä kiusaan ja sanon, että tuon kalan ja vaadin rahat takaisin, jos kissalle ei maistu.

Kyllä sitä ihminenkin osaa, jos hieman opettelee. Elintarvikkeiden laatu selviää aika pitkälle ihan aistinvaraisella tarkastelulla: Mille näyttää? Mille haisee? Mille maistuu?

Maistaa ei tarvi, hajulla selviää. Itse aina haistelen tuotteita jos päivämäärät on menny umpeen. En ole vielä kipeeksi tullu. kuukauden vanhoja veriohukaisia söin viimeksi, kuin oli unohtanut ne kokoanaan.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Lisäksi niin ihminen kuin eläinkin kyllä pystyy kouluttamaan vatsansa sietämään 'pilaantunutta' ruokaa. Kun vain syö vanhentuneet jauhelihat ja kalat ja leivät ei lopulta enää sairastu (ellei tule jotain botuliinia kohdalle). Alttiutemme sairastua vanhentuneista elintarvikkeista johtuu aivan yksinkertaisesti ylihygieenisuudesta. Jos ihminen vain haluaisi, hän voisi mennä samalle raadolle karhun kanssa (jos karhu ei ole paikalla) ja järsiä kärpäsentoukkien saastuttamia mädäntyneitä suolia hyvällä ruokahalulla... siis totutettuaan itsensä sellaiseen bakteerikantaan. Maailmassa syödään paljon mädäntyneitä elintarvikkeita. Islannin mädätetyt hait ja eskimojen mädätetyt hylkeet taitavat olla tunnetuimmat... ja ruotsalaisten hapansilakka, joka on hyvää, mutta joka kuitenkin on hitusen eri asia...

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Vierailija

Sama ilmiö koirilla. Pystykorvani ei syönyt vanhentunutta jauhelihaa, mutta löydettyään vaikka linnunraadon, ei mässäilyn ilolla näyttänyt olevan rajoja.

Toinen juttu oli jos yritty ujuttaa ruokaan jotain lääkettä, vaikkapa matokuurin. Jo siinä vaiheessa kun aloin sekoittaa tahnamaista matolääkettä jauhelihaan, pystykoira alkoi katsella touhujani epäluuloisesti. Vaikka kuinka yritin muina mehinä tehdä annosta ja juttelin, että tässä vain jauhelihaa laittelen, koira mulkoili korvat höröllään vaanien ilmeitäni ja eleitäni. Kun sitten lykkäsin lautasen lattialle se käväisi nuuhkaisemassa sitä ja lähti hipsimään muualle. Vasta monen tunnin jälkeen, kun elehdin, että itse syön sen eväät, se alkoi laiskasti aterioida. Tavallisesti tuore jauheliha hävisi kupista parissa sekunnissa. Tablettimuodossa se ei suostunut syömään mitään; voipalan sisään tungettu kuumelääkekin lipsahti suupielestä aina ulos.

Vierailija

Laumaeläimiet, kuten koirat syövät usein sitä mitä johtaja syö Minä olen saanu puolivuotiaan koiranpennun vapaaehtoisesti syömän mm sitruunaa, raakaa sipulia ja valkosipulia näyttämällä esimerkkiä. Nauroin vatsa kippurassa kun pentu useita kertoja haistoi valkosipulia, hyppäsi taaksepäin ja murisi. Lopulta se söi kynnen muristen samalla vihaisesti, selvästi inhoten makua.

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Liittynyt16.3.2005
niih
Laumaeläimiet, kuten koirat syövät usein sitä mitä johtaja syö Minä olen saanu puolivuotiaan koiranpennun vapaaehtoisesti syömän mm sitruunaa, raakaa sipulia ja valkosipulia näyttämällä esimerkkiä. Nauroin vatsa kippurassa kun pentu useita kertoja haistoi valkosipulia, hyppäsi taaksepäin ja murisi. Lopulta se söi kynnen muristen samalla vihaisesti, selvästi inhoten makua.

Eräässä tuntemassani perheessä on pieni perhoskoira, joka on kouluttanut omistajansa alamaisikseen.

Liekö kyse samasta jekutukseta, kun koira söi paskaansa!

Vierailija
Volitans
niih
Laumaeläimiet, kuten koirat syövät usein sitä mitä johtaja syö Minä olen saanu puolivuotiaan koiranpennun vapaaehtoisesti syömän mm sitruunaa, raakaa sipulia ja valkosipulia näyttämällä esimerkkiä. Nauroin vatsa kippurassa kun pentu useita kertoja haistoi valkosipulia, hyppäsi taaksepäin ja murisi. Lopulta se söi kynnen muristen samalla vihaisesti, selvästi inhoten makua.



Eräässä tuntemassani perheessä on pieni perhoskoira, joka on kouluttanut omistajansa alamaisikseen.

Liekö kyse samasta jekutukseta, kun koira söi paskaansa!

HAHA HAA hehe huuh,,taas sai nauraa vedet silmissä hiih..kiitos

Vierailija
K. K.
Sama ilmiö koirilla. Pystykorvani ei syönyt vanhentunutta jauhelihaa, mutta löydettyään vaikka linnunraadon, ei mässäilyn ilolla näyttänyt olevan rajoja.

Toinen juttu oli jos yritty ujuttaa ruokaan jotain lääkettä, vaikkapa matokuurin. Jo siinä vaiheessa kun aloin sekoittaa tahnamaista matolääkettä jauhelihaan, pystykoira alkoi katsella touhujani epäluuloisesti. Vaikka kuinka yritin muina mehinä tehdä annosta ja juttelin, että tässä vain jauhelihaa laittelen, koira mulkoili korvat höröllään vaanien ilmeitäni ja eleitäni. Kun sitten lykkäsin lautasen lattialle se käväisi nuuhkaisemassa sitä ja lähti hipsimään muualle. Vasta monen tunnin jälkeen, kun elehdin, että itse syön sen eväät, se alkoi laiskasti aterioida. Tavallisesti tuore jauheliha hävisi kupista parissa sekunnissa. Tablettimuodossa se ei suostunut syömään mitään; voipalan sisään tungettu kuumelääkekin lipsahti suupielestä aina ulos.


länsimaalaiset lääkkeet on epäluonnonmukaista laboratoria sontaa, ei ole mikään ihme että eläin ei sitä suostu syömän... ei se muutama kerta tai muutama 100kerta paljoa vaikuta, mut vaikuttaa kumminkin. Luonnostaa saa samat ropit jopa parempina eikä aiheuta yhtä kovia adiktioita tai allergioita kuin nykyiset laboratorio lääkkeet, itse en ole aikoihin syönyt yhtään lääkettä, enkä syö ellei ole kyse kuolemasta.

Vierailija
nyksy
K. K.
Sama ilmiö koirilla. Pystykorvani ei syönyt vanhentunutta jauhelihaa, mutta löydettyään vaikka linnunraadon, ei mässäilyn ilolla näyttänyt olevan rajoja.

Toinen juttu oli jos yritty ujuttaa ruokaan jotain lääkettä, vaikkapa matokuurin. Jo siinä vaiheessa kun aloin sekoittaa tahnamaista matolääkettä jauhelihaan, pystykoira alkoi katsella touhujani epäluuloisesti. Vaikka kuinka yritin muina mehinä tehdä annosta ja juttelin, että tässä vain jauhelihaa laittelen, koira mulkoili korvat höröllään vaanien ilmeitäni ja eleitäni. Kun sitten lykkäsin lautasen lattialle se käväisi nuuhkaisemassa sitä ja lähti hipsimään muualle. Vasta monen tunnin jälkeen, kun elehdin, että itse syön sen eväät, se alkoi laiskasti aterioida. Tavallisesti tuore jauheliha hävisi kupista parissa sekunnissa. Tablettimuodossa se ei suostunut syömään mitään; voipalan sisään tungettu kuumelääkekin lipsahti suupielestä aina ulos.


länsimaalaiset lääkkeet on epäluonnonmukaista laboratoria sontaa, ei ole mikään ihme että eläin ei sitä suostu syömän... ei se muutama kerta tai muutama 100kerta paljoa vaikuta, mut vaikuttaa kumminkin. Luonnostaa saa samat ropit jopa parempina eikä aiheuta yhtä kovia adiktioita tai allergioita kuin nykyiset laboratorio lääkkeet, itse en ole aikoihin syönyt yhtään lääkettä, enkä syö ellei ole kyse kuolemasta.

Samaa salisyylihappoa se on pajun kuoressa kuin aspiriinissäkin. Paitsi että aspiriinin syötyäsi tiedät saavasi pelkkää salisyylihappoa (ja sidosaineena kalkkia), kun taas pajua järsimällä saat mm. raskasmetalleja joita on imeytynyt maaperästä kasviin.

Luontaistuoteuskonto on vaan niin pirun hyvää bisnestä, että sitä kannattaa saarnata ihmisille. Siinä voi samalla myydä vaikka mitä ruusunjuurta, kunhan vaan muistaa olla tarpeeksi leväperäinen selittäessään miten sen tulisi vaikuttaa.

Oletteko muuten koskaan mutustelleet pajua? Se maistuu ihan aspiriinille.

Vierailija

Kallistuisin esimerkin kannalle, sillä kyllä koirankasvattajana olen itse tehnyt myös huomion siitä, että se, mitä ikinä järsin, kelpaisi myös koiralle. Tämä kuitenkin tekee johtopäätökset nieltävyydestä saadessaan saaliin suuhunsa.

Esimerkiksi vihannekset, karkit ja hedelmät eivät kuulu koiran ruokavalioon, mutta minun niitä syödessä on koirankin niitä saatava. Ensin nieli nikotellen, nyt jo kerjää. Tottumus ja tapakysymys myös.

Silti en ymmärrä miksi vanhin narttuni kärttää kermalikööriä?
(Kai se sitten juopon entisenä koirana vetoaa holistitaustaansa)

Vierailija

Vihje: jauha koiran lääke jauhoksi ja sekoita hunajamöykkyyn. Koira juoksee silmät loistaen paikalle, kun huudat: lääke! Luonnosta löydetty on kuitenkin aina parempaa, oli se sitten mätä hauki tai laho puu. Tänään koira hotkaisi metsässä naisten ohuen polvisukan, ennenkuin ennätin ottaa sen pois. Kuinka se sukka on sinne joutunut, makaakohan se nainenkin siellä pusikossa? Saa nähdä, onko koira vielä huomenna elossa. Kyllä inhottaa, kun metsästä löytyy vaikka mitä koiraa kiinnostavaa, ihmiskapaskasta lähtien.

Uusimmat

Suosituimmat